Olen ollut olevinaan kovin kiireinen viime aikoina enkä ole ehtinyt tänne kirjoitella mitään. Tai sitten en vain ole viitsinyt/jaksanut. Tuntuu, että tämän yrityshomman kanssa menee muutenkin aika tietokoneella istuessa kun väännän mainoksia ja selvittelen asioita. Ei sitten enää jaksa tänne tulla kirjottelemaan ja tuijottamaan lisää ruutua.
Mutta olen täällä nyt ja onhan tässä taas asiaa, ett taidan kertoa sen lyhyesti ja ytimekkäästi.
Hukkasen kanssa ollaan käyty treeneissä aina välillä ja seuraaminen on kehittynyt paljon jo lyhyessä ajassa. Heti alko tulla tulosta, kun vaan rupesin olemaan tarpeeksi vaativa pojalle. Kyllä se homman osaa, sitä pitää vain muistutella asiasta aina välillä. :-) Kontaktikin näyttää välillä parantumisen merkkejä.
Ollaan treenattu myöskin kapulan noutoa ja hyvin Hukka sitä hakee, mutta se miten se sen tekee on vähän hakusessa vielä. Kovasti sillä olisi kiva leikkiä ja järsiminen on tooosi kivaa. Kyllä Hukalta hyviä palautuksiakin saa, sillon kun malttaa. Estetäkin ollaa harjoteltu noudon yhteydessä. Sen jätkä on aika hyvin jo sisäistänyt. Menohyppy sujuu aika ok, mut tullessa se meinaa sitten usein unohtua. Mutta harjotus tekee mestarin varmaan joskus tässäkin hommassa. :-)
Uutena on tullus myös tuo eteen luoksetulo. Hukka kun on tähän asti tullut suoraan sivulle. Pitää opetella uusi käsky ja uusi paikka. Tosi lyhyellä matkalla homma jo toimii hyvin, mutta pidemmältä matkalta eteen-käsky ei vielä toimi, vaan Hukka tarjoaa sivulle tulemista. Täytyy vain vahvistaa eteen tulemista.
Näiden uusien ihmeellisyyksien ohessa Hukan tähän asti niin vahvana ollut paikalla makuu on ottanut takapakkia. Jätkä ei malta olla maassa kovinkaan pitkään vaan nousee ylös. Positiivista tässä on, ett se ei lähe kuitenkaan liikkeelle, nousee vain ylös. Jossain välissä Hukka on keksiny, ettei tää maassa makoilu olekaan kivaa. Ja juuri kun aloin innostua, ett jätkähän voi oikeesti osatakin jotain. Noh, pieniä takapakkeja tulee joskus. Olihan tämä ihan odotettavissa. Paljon ollaan kuitenkin jo edistytty näinkin lyhyessä ajassa. Siitä olen iloinen. Siinäpä lyhyesti treenirintaman kuulumiset.
Tällä viikolla on oltu muutenkin nohevina, kun kävin maanantaina ja tänään poikien kans privaattilenkit. Hukka sai pitkät lenkit molempina päivinä ja Rockyn kans tehtiin sitten lyhyet lenkit ettei ukko rasittuisi liikaa. Kummasti se tuo pakkanen taas piristi tunnelmaa. Edellisten ensilumien sulettua pois on keli ollut taas sen verran ankea ettei paljon ulkoilu ole huvittanut. Tokihan koirat ovat saaneet ulkoilla, mutta ei se mukavaa ole ollut. Se kuran määrä on ollut ihan hirveä ja tassupyyhekin on sen näköinen. Nyt vaan lunta taas odottelemaan. :-) On se sadekin ihan mukavaa aina välillä, mutta liika on liikaa. On tuota tullut jo ihan tarpeeksi tälle vuodelle. Lunta kehiin vaan.
Plääh, runosuoni tökkii taas. Hetken sitä aina jaksaa verbalisoida, mutta sitten se tyssää. Ja hiukanhan tuo väsyttääkin. Jatkakaamme siis toisella kerralla lisää.
Hyvää yötä!
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
torstai 15. marraskuuta 2012
Yritetään kovasti
Nyt se on sitten virallista ja minä olen yrittäjä. Toimin koirahierojana yrityksessäni nimeltä Käpälätupa.
Yritys tarjoaa pääasiassa koirahierontaa, mutta myös koiran perushuoltoa ja päivähoitoa olen suunnitellut lisäksi.
Käy tutustumassa palveluihin tarkemmin Käpälätuvan kotisivuilla.
Käpälätuvan toiminnasta voi käydä tykkäämässä myös Facebookissa.
Yritys tarjoaa pääasiassa koirahierontaa, mutta myös koiran perushuoltoa ja päivähoitoa olen suunnitellut lisäksi.
Käy tutustumassa palveluihin tarkemmin Käpälätuvan kotisivuilla.
Käpälätuvan toiminnasta voi käydä tykkäämässä myös Facebookissa.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Blogihaaste
Sain Sarin kautta tällaisen blogihaasteen, ja tokihan tämän nyt sitten jaan. Kiitos Sarille palkinnosta, olin hyvin otettu! :-)
Laiska kun välillä olen niin matkin Saria ja teen myöskin poikkeuksen, enkä
aio jättää viestiä niille, jotka itse haastan ;-) Haluan myöskin nähdä, kuinka
aktiivisia blogini lukijakunta on!
Mie myönnän palkinnon seuraaville blogeille:
En tosin tarkistanut, onko näistä
kenelläkään alle kaksisataa lukijaa.
Isoin ongelma tässä minun kohdallani varmaan on se, ettei minulla ole kuin neljä blogia seurattavana tällä hetkellä. Harmillista jopa. ;-/
Tässäpä olisi säännöt tälle hommalle:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Pimeät treenit parkkipaikalla ;-)
Eilen illalla oli taas varsin avartavat treenit Hukka-pojan kans, kun huomattiin ettei sille tarvitsekaan enää syöttää kehuja koko ajan iloisen hihkuvalla äänellä motivaation ylläpitämiseksi.
Homma aloitettiin kulmilla, ensin neljä vasempaan ja sitten neljä oikeaan. Ekalla kierroksella kehuin koiraa niinkuin ennenkin eli aika kovalla ja iloisella äänellä. Palautteeksi sain, että mitä jos yrittäisin itse olla rauhallisempi eli kehua koiraa hiljemmalla ja matalammalla äänellä. Näin koira ei välttämättä häsläisi niin paljon. Siispä kokeilin tätä ja sehän hitsi vie toimi. Rauhoitin itse samalla itseäni kun puhuin rauhallisemmin. :-) Mutta tosiaan Hukka keskittyin huomattavasti paremmin nyt. Sen piti kiinnittää enemmän huomiota tekemisiinsä kun en enää huudellutkaan kehuja joka välissä. Häslääminen ei enää onnistunut, kun muuten se ei olisi kuullut mitä sille sanon. Ehkä Hukan motivaatio alkaa olla jo nousemaan päin, kun sitä ei tarvitse koko ajan kannustaa tekemään. :-) Kun vaihdoin kehumistapaa, kontaktikin parani hiukan jopa suorilla seuraamispätkillä. Kulmat Hukka veti aika mallikkaasti jo, selvästi tajunnut homman jujun eikä enää löysäile niin pahasti. Täyskäännöskin menee hienosti jo.
Lisäksi tehtiin vielä muutama jättö seuraamisen yhteydessä. Istu, maahan, istu ja vielä maahan. Eka istuminen meni hyvin ja Hukka jäi odottamaan paikalleen. Seuraava maahanjättö vaati toisen käskyn, koska läheisellä jalkakäytävällä (treenasimme siis eräällä isolla syrjäisellä parkkipaikalla, joka on tien vieressä) meni toinen koira juuri ohi. Toisella käskyllä Hukka kuitenkin meni maate ja pysyikin hienosti maassa häiriöstä huolimatta. Toinen istuminenkin sujui ongelmitta ja samaten toinen maahanjättökin meni nyt kerrasta oikein. Hyvin toi Hukka on tuon maahan menon hoksannu. :-)
Seuraavaksi kokeiltiin sitten miten pitkään poika malttaa olla paikkamakuussa aloillaan. Taidettiin päästä minuuttiin, kun jätkä sitten päätti ponkaista seisomaan. Hyvä puoli tässä oli, ettei Hukka kuitenkaan liikkunut paikoiltaan vaan pysyi aloillaan vaikkakin seisoi. :-) Kävin toki korjaamassa asennon taas makuulle, mutta Hukka alkoikin sitten turhautua eikä malttanut olla enää oikein paikoillaan. Seuraavaksi se jo hiippaili minua päin. Otin sitten vielä ihan lyhyen paikalla olon, ettei Hukalle jäisi päähän että siitä saa lähteä. Kotiläksynä siis ruvetaan harjoittelemaan tuota paikalla olon aikaa ja pidennetään sitä pikku hiljaa.
Sitten otettiin vielä pienen tauon jälkeen lisää paikalla oloa häiriön kanssa. Toinen koirakko teki seuraamista lähettyvillä, kun Hukka oli maassa. Tällä kerralla kävin kuitenkin välillä palkkaamassa koiran, jotta tulisi varmempi suoritus. Hyvin Hukka malttoi ollakin eikä tällä kertaa noussut tai lähtenyt hiippailemaan. Olimme myös häiriönä toiselle koirakolle, kun ne tekivät omaa paikallaolo-harjoitusta. Tein seuraamista Hukan kanssa ja kulmia sekä täyskäännöksiä. Olin kyllä tyytyväinen Hukan tekemiseen.
Meidän homma alkaa olla jo aika hyvässä vaiheessa ainakin BH-koetta ajatellen. Seuraamishomma todennäköisesti menisi jo läpikin, mutta tuo paikallamakuu pitää vielä saada kestämään. Minuutti kun ei ihan taida vielä riittää. ;-D Mutta tästä taas jatketaan ja asetetaan tavoitteet sen mukaan miten sujuu.
Homma aloitettiin kulmilla, ensin neljä vasempaan ja sitten neljä oikeaan. Ekalla kierroksella kehuin koiraa niinkuin ennenkin eli aika kovalla ja iloisella äänellä. Palautteeksi sain, että mitä jos yrittäisin itse olla rauhallisempi eli kehua koiraa hiljemmalla ja matalammalla äänellä. Näin koira ei välttämättä häsläisi niin paljon. Siispä kokeilin tätä ja sehän hitsi vie toimi. Rauhoitin itse samalla itseäni kun puhuin rauhallisemmin. :-) Mutta tosiaan Hukka keskittyin huomattavasti paremmin nyt. Sen piti kiinnittää enemmän huomiota tekemisiinsä kun en enää huudellutkaan kehuja joka välissä. Häslääminen ei enää onnistunut, kun muuten se ei olisi kuullut mitä sille sanon. Ehkä Hukan motivaatio alkaa olla jo nousemaan päin, kun sitä ei tarvitse koko ajan kannustaa tekemään. :-) Kun vaihdoin kehumistapaa, kontaktikin parani hiukan jopa suorilla seuraamispätkillä. Kulmat Hukka veti aika mallikkaasti jo, selvästi tajunnut homman jujun eikä enää löysäile niin pahasti. Täyskäännöskin menee hienosti jo.
Lisäksi tehtiin vielä muutama jättö seuraamisen yhteydessä. Istu, maahan, istu ja vielä maahan. Eka istuminen meni hyvin ja Hukka jäi odottamaan paikalleen. Seuraava maahanjättö vaati toisen käskyn, koska läheisellä jalkakäytävällä (treenasimme siis eräällä isolla syrjäisellä parkkipaikalla, joka on tien vieressä) meni toinen koira juuri ohi. Toisella käskyllä Hukka kuitenkin meni maate ja pysyikin hienosti maassa häiriöstä huolimatta. Toinen istuminenkin sujui ongelmitta ja samaten toinen maahanjättökin meni nyt kerrasta oikein. Hyvin toi Hukka on tuon maahan menon hoksannu. :-)
Seuraavaksi kokeiltiin sitten miten pitkään poika malttaa olla paikkamakuussa aloillaan. Taidettiin päästä minuuttiin, kun jätkä sitten päätti ponkaista seisomaan. Hyvä puoli tässä oli, ettei Hukka kuitenkaan liikkunut paikoiltaan vaan pysyi aloillaan vaikkakin seisoi. :-) Kävin toki korjaamassa asennon taas makuulle, mutta Hukka alkoikin sitten turhautua eikä malttanut olla enää oikein paikoillaan. Seuraavaksi se jo hiippaili minua päin. Otin sitten vielä ihan lyhyen paikalla olon, ettei Hukalle jäisi päähän että siitä saa lähteä. Kotiläksynä siis ruvetaan harjoittelemaan tuota paikalla olon aikaa ja pidennetään sitä pikku hiljaa.
Sitten otettiin vielä pienen tauon jälkeen lisää paikalla oloa häiriön kanssa. Toinen koirakko teki seuraamista lähettyvillä, kun Hukka oli maassa. Tällä kerralla kävin kuitenkin välillä palkkaamassa koiran, jotta tulisi varmempi suoritus. Hyvin Hukka malttoi ollakin eikä tällä kertaa noussut tai lähtenyt hiippailemaan. Olimme myös häiriönä toiselle koirakolle, kun ne tekivät omaa paikallaolo-harjoitusta. Tein seuraamista Hukan kanssa ja kulmia sekä täyskäännöksiä. Olin kyllä tyytyväinen Hukan tekemiseen.
Meidän homma alkaa olla jo aika hyvässä vaiheessa ainakin BH-koetta ajatellen. Seuraamishomma todennäköisesti menisi jo läpikin, mutta tuo paikallamakuu pitää vielä saada kestämään. Minuutti kun ei ihan taida vielä riittää. ;-D Mutta tästä taas jatketaan ja asetetaan tavoitteet sen mukaan miten sujuu.
torstai 8. marraskuuta 2012
Kuviakin taas välillä
 | ||||||||||||||||||||
| Lenkkimaisemia eiliseltä päivältä |
 |
| Hukka höhöttää menemään |
 |
| Erittäin onnistunut otos komeasta valkoisesta kauniissa valkeassa maisemassa. |
 |
| Rocky haistelee hyistä järveä. "Tuonne ei passaa mennä rypemään." ;-) |
 |
| Nyt otetaan miehestä mittaa. ;-) |
 |
| Ja väliin taas maisemia. |
 |
| Rocky lumisessa pusikossa. |
 |
| Vauhtia riittää taas. |
Seuraava kuva liittyykin sitten tämän päivän treenihin. Sain siis "kotiläksyksi" hommata kapulan ensi viikon treeneihin, joten päätin nikkaroida sellaisen itse. Voidaan viikonlopun aikana harjotella Hukan kans, kuinka tuota puukappaletta sitten käsitellään. :-)
 |
| Tämmönen hyvin yksinkertanen. |
 |
| "Joko voidaan kokeilla?" :-) |
Siinäpä muutaman kuva, ettei mene ihan pelkän kirjotuksen puolelle tämä homma täällä. ;-)
Treenimotivaatio kohdillaan...
... niin koirilla kuin omistajallakin. :-)
Nyt on taas ahkerasti reenailtu ja mukavaa on ollu.
Eilen käytiin Rockyn kans pitkästä aikaa vähän muistelemassa vanhoja taitoja. Hiukan oli väsymystä havaittavissa ukolla, mutta hienosti se veti. Kontakti oli hiukan hakusessa vaikka seuraaminen onnistuikin muuten tosi hienosti. Mutta toisaalta eihän Rocky koskaan mikään himoseuraaja ole ollutkaan. :-) Paikalla ollessa kontakti kyllä sitten löytyy hiukan paremmin.
Luoksetulossa hiukan Rockylla oli keskittymis vaikeuksia toisen koiran takia ja jouduttiinkin ottamaan tämä uudestaan, kun Rocky lähti hiippailemaan tuon kyseisen koiran luo. Toisella kerralla ukko malttoi olla ja tuli hienosti sivulle.
Paikallamakuu onnistui hyvin häiriöistä huolimatta. Kyllä se ukko vielä jotain muistaa. Liikkestä maahanmeno oli hidas, mutta kun sinne alas päästiin niin kyllä se Rocky siellä sitten pysyikin hyvin. Taitava ukkeli. :-) Yhtä mallikkaasti meni liikkestä seisominen ja istuminenkin. Hyvin jäi paikalleen ja malttoi odottaa.
Lopussa tehtiin vielä muutamia kohtaamisharjoituksia eikä niissä ollut ongelmia. Se on vain jännä miten tuolla kentällä koira toimii, mutta sitten jos kadulla tulee toinen koira vastaan niin siitä pitää tehdä hirveä numero. Kontaktia olisin toki kaivannut tähänkin harjoitukseen, mutta hyvinhän tuo meni ilmankin.
Sitten otettiin vielä kujassa luoksetulo ja se onnistuikin hyvin. Tällä kertaa saatiin ekalla onnistunut suoritus eikä Rocky lähtenyt hiippailemaan kenenkään luo.
Onhan se hiukan erilaista treenailla Rockyn kun Hukan kanssa. Rockyn kanssa tuo meno on huomattavasti verkkaisempaa. Mutta mukavaa vaihtelua se tuo, kun ei ole täysin samanlaiset koirat tässäkään hommassa. :-)
Tänään käytiin sitten Hukan kanssa treeneissä ja päivän aiheena oli pääosin paikallaolo ja hyppy täysin uutena asiana (siis toko-hyppy, agihypythän onkin jo enemmän kuin tuttuja).
Aloiteltiin seuraamisella ja hiukan heräteltiin koiria taas. Tällä kertaa otettiinkin ryhmässä ihan alkuun ja sitten vasta yksilötreenejä. Alkuunhan Hukka oli hiukan levoton taas, mutta kyllä se siitä nopeasti heräsi töihin.
Yksilöharjoitukset aloitettiin Hukalla hypyn kanssa. Ensin kokeiltiin niin, että menen hypyn toiselle puolelle ja kutsun koiran hypyn yli luokseni. Ei ollut ongelmia. Sitten otettiin pari kertaa niin, että jätin koiran istumaan ja menin hypyn viereen. Annoin Hukalle ylityskäskyn ja heitin samalla lelun hypyn yli. Tämäkän onnistui ongelmitta. Sitten kokeiltiin jo niin, että olin koko ajan Hukan vieressä, heitin lelun hypyn yli ja annoin sitten Hukalle käskyn. Hukka kyllä tosi hienosti hyppäsi hakemaan lelua, mutta palasi sitten miun luokse hypyn kiertäen, kuten vähän arveltiinkin. No kokeiltiin sitten niin, että en heittänytkään lelua vaan käskin Hukan hypätä ja sitten käskin sen hypätä uudestaan. Palkkasin koiran vasta kun se oli hypännyt takaisin miun luo. Tämä onnistuikin sitten pari kertaa tosi hyvin, joten kokeilin sitten uudestaan heittää lelun ensin ja sitten Hukka perään. Hukka tajusi nyt hypätä tulomatkallakin esteen, kunhan vain annoin sille ajoissa tuon toisen käskyn. Jos Hukka ehti jo lähteä tulemaan niin sitten se kiersi esteen. Käskyn piti tulla siinä vaiheessa, kun Hukka otti lelun suuhunsa. Näin saimme tämänkin homma jo alulle. :-)
Toinen harjoitus olikin sitten paikallaolo. Tällä kertaa meillä oli häiriö. Ensin otettiin pari kertaa paikallamakuu niin ettei häriötä ollut, koska olin ekaa kertaa selkä Hukkaan päin enkä kääntynytkään niin kuin yleensä olen tehnyt. Tässä ei kuitenkaan ongelmia ollut, joten otettiin häiriö mukaan. Jätin siis koiran paikalleen ja menin jonkun matkan päähän ja jäin seisomaan selin koiraan. Sillä aikaa häiriökoirakko meni pari kertaa meidän välistä. Hukka malttoi todella hienosti olla. Olin ylpeä! :-) Sama toistettiin pari kertaa vielä niin, että toisella kerralla jäin katsomaan koiraan päin ja toisella vielä otettiin niin, että olin selin. Piippausta oli havaittavissa, mutta koira pysyi paikoillaan. Hieno Hukka!
Kolmannella kerralla otettiin lisää paikallaoloa häiriön kanssa. Niin istuen kuin maatenkin. Hyvin meni. Lisäksi otettiin sitten yksilöharjoituksena piilopaikallaolo. Eli jätin koiran paikalleen ja kävin piilossa varaston takana ja palasin koiran luo samantien. Ensin Hukka nousi maasta istumaan, mutta ei onneksi lähtenyt perään. Kävin korjaamassa ja sitten Hukka jäi maahan. Kävin varaston takana ja kun lähdin palaamaan Hukan luo, se nousi istumaan. Hienoa oli kuitenkin, että koira pysyi paikallaan. :-) Otettiin vielä yksi harjoitus. Tällä kertaa jätin Hukan istumaan ja menin hetkeksi piiloon. Laskin kymmeneen ja palasin koiran luo. Hukka malttoi olla paikoillaan ja kun jätin sen istumaan niin se ei tehnyt virheitä siinäkään, että olisi noussut maasta.
Lopuksi otettiin Hukalle vielä hyppy ja edelleen poika muisti miten tehdään. Otin pienen seuraamispätkän ja sitten menin hypylle. Heitin lelun hypyn yli, käskin Hukan hakea ja annoin sitten vielä ylitykäskyn ennen kuin Hukka ehti lähteä tulemaan takaisin. Täydellinen suoritus! :-)
Ensi viikkoa varten pitäisikin sitten hommata jostain oikea kapula, jolla voisi tuota hyppyhommaa treenata. Taitaa tuolla onneksi olla yksi vanha harjanvarsi, josta saa harjoituskapulan tehtyä. Lisäksi pitää keksiä joku erillinen käsky tuohon hyppyyn, kun agissa käytetään sitä hyppy-käskyä. Olisi koiran helpompi erottaa kumpaa nyt sitten ollaan tekemässä, tokoa vai agia. :-)
Tämmöstä meille taas. Tästä sitä vielä noustaan ja tavoitteet vain nousee jokaisen onnistuneet treenin myötä.
Ja luntakin saatiin taas.
Nyt on taas ahkerasti reenailtu ja mukavaa on ollu.
Eilen käytiin Rockyn kans pitkästä aikaa vähän muistelemassa vanhoja taitoja. Hiukan oli väsymystä havaittavissa ukolla, mutta hienosti se veti. Kontakti oli hiukan hakusessa vaikka seuraaminen onnistuikin muuten tosi hienosti. Mutta toisaalta eihän Rocky koskaan mikään himoseuraaja ole ollutkaan. :-) Paikalla ollessa kontakti kyllä sitten löytyy hiukan paremmin.
Luoksetulossa hiukan Rockylla oli keskittymis vaikeuksia toisen koiran takia ja jouduttiinkin ottamaan tämä uudestaan, kun Rocky lähti hiippailemaan tuon kyseisen koiran luo. Toisella kerralla ukko malttoi olla ja tuli hienosti sivulle.
Paikallamakuu onnistui hyvin häiriöistä huolimatta. Kyllä se ukko vielä jotain muistaa. Liikkestä maahanmeno oli hidas, mutta kun sinne alas päästiin niin kyllä se Rocky siellä sitten pysyikin hyvin. Taitava ukkeli. :-) Yhtä mallikkaasti meni liikkestä seisominen ja istuminenkin. Hyvin jäi paikalleen ja malttoi odottaa.
Lopussa tehtiin vielä muutamia kohtaamisharjoituksia eikä niissä ollut ongelmia. Se on vain jännä miten tuolla kentällä koira toimii, mutta sitten jos kadulla tulee toinen koira vastaan niin siitä pitää tehdä hirveä numero. Kontaktia olisin toki kaivannut tähänkin harjoitukseen, mutta hyvinhän tuo meni ilmankin.
Sitten otettiin vielä kujassa luoksetulo ja se onnistuikin hyvin. Tällä kertaa saatiin ekalla onnistunut suoritus eikä Rocky lähtenyt hiippailemaan kenenkään luo.
Onhan se hiukan erilaista treenailla Rockyn kun Hukan kanssa. Rockyn kanssa tuo meno on huomattavasti verkkaisempaa. Mutta mukavaa vaihtelua se tuo, kun ei ole täysin samanlaiset koirat tässäkään hommassa. :-)
Tänään käytiin sitten Hukan kanssa treeneissä ja päivän aiheena oli pääosin paikallaolo ja hyppy täysin uutena asiana (siis toko-hyppy, agihypythän onkin jo enemmän kuin tuttuja).
Aloiteltiin seuraamisella ja hiukan heräteltiin koiria taas. Tällä kertaa otettiinkin ryhmässä ihan alkuun ja sitten vasta yksilötreenejä. Alkuunhan Hukka oli hiukan levoton taas, mutta kyllä se siitä nopeasti heräsi töihin.
Yksilöharjoitukset aloitettiin Hukalla hypyn kanssa. Ensin kokeiltiin niin, että menen hypyn toiselle puolelle ja kutsun koiran hypyn yli luokseni. Ei ollut ongelmia. Sitten otettiin pari kertaa niin, että jätin koiran istumaan ja menin hypyn viereen. Annoin Hukalle ylityskäskyn ja heitin samalla lelun hypyn yli. Tämäkän onnistui ongelmitta. Sitten kokeiltiin jo niin, että olin koko ajan Hukan vieressä, heitin lelun hypyn yli ja annoin sitten Hukalle käskyn. Hukka kyllä tosi hienosti hyppäsi hakemaan lelua, mutta palasi sitten miun luokse hypyn kiertäen, kuten vähän arveltiinkin. No kokeiltiin sitten niin, että en heittänytkään lelua vaan käskin Hukan hypätä ja sitten käskin sen hypätä uudestaan. Palkkasin koiran vasta kun se oli hypännyt takaisin miun luo. Tämä onnistuikin sitten pari kertaa tosi hyvin, joten kokeilin sitten uudestaan heittää lelun ensin ja sitten Hukka perään. Hukka tajusi nyt hypätä tulomatkallakin esteen, kunhan vain annoin sille ajoissa tuon toisen käskyn. Jos Hukka ehti jo lähteä tulemaan niin sitten se kiersi esteen. Käskyn piti tulla siinä vaiheessa, kun Hukka otti lelun suuhunsa. Näin saimme tämänkin homma jo alulle. :-)
Toinen harjoitus olikin sitten paikallaolo. Tällä kertaa meillä oli häiriö. Ensin otettiin pari kertaa paikallamakuu niin ettei häriötä ollut, koska olin ekaa kertaa selkä Hukkaan päin enkä kääntynytkään niin kuin yleensä olen tehnyt. Tässä ei kuitenkaan ongelmia ollut, joten otettiin häiriö mukaan. Jätin siis koiran paikalleen ja menin jonkun matkan päähän ja jäin seisomaan selin koiraan. Sillä aikaa häiriökoirakko meni pari kertaa meidän välistä. Hukka malttoi todella hienosti olla. Olin ylpeä! :-) Sama toistettiin pari kertaa vielä niin, että toisella kerralla jäin katsomaan koiraan päin ja toisella vielä otettiin niin, että olin selin. Piippausta oli havaittavissa, mutta koira pysyi paikoillaan. Hieno Hukka!
Kolmannella kerralla otettiin lisää paikallaoloa häiriön kanssa. Niin istuen kuin maatenkin. Hyvin meni. Lisäksi otettiin sitten yksilöharjoituksena piilopaikallaolo. Eli jätin koiran paikalleen ja kävin piilossa varaston takana ja palasin koiran luo samantien. Ensin Hukka nousi maasta istumaan, mutta ei onneksi lähtenyt perään. Kävin korjaamassa ja sitten Hukka jäi maahan. Kävin varaston takana ja kun lähdin palaamaan Hukan luo, se nousi istumaan. Hienoa oli kuitenkin, että koira pysyi paikallaan. :-) Otettiin vielä yksi harjoitus. Tällä kertaa jätin Hukan istumaan ja menin hetkeksi piiloon. Laskin kymmeneen ja palasin koiran luo. Hukka malttoi olla paikoillaan ja kun jätin sen istumaan niin se ei tehnyt virheitä siinäkään, että olisi noussut maasta.
Lopuksi otettiin Hukalle vielä hyppy ja edelleen poika muisti miten tehdään. Otin pienen seuraamispätkän ja sitten menin hypylle. Heitin lelun hypyn yli, käskin Hukan hakea ja annoin sitten vielä ylitykäskyn ennen kuin Hukka ehti lähteä tulemaan takaisin. Täydellinen suoritus! :-)
Ensi viikkoa varten pitäisikin sitten hommata jostain oikea kapula, jolla voisi tuota hyppyhommaa treenata. Taitaa tuolla onneksi olla yksi vanha harjanvarsi, josta saa harjoituskapulan tehtyä. Lisäksi pitää keksiä joku erillinen käsky tuohon hyppyyn, kun agissa käytetään sitä hyppy-käskyä. Olisi koiran helpompi erottaa kumpaa nyt sitten ollaan tekemässä, tokoa vai agia. :-)
Tämmöstä meille taas. Tästä sitä vielä noustaan ja tavoitteet vain nousee jokaisen onnistuneet treenin myötä.
Ja luntakin saatiin taas.
lauantai 3. marraskuuta 2012
Luonnettakin testattu
Elikkäs tänään meillä oli jännä päivä Hukan kans, kun käytiin tuolla Maaningan kupeessa luonnetestissä. Tuomareina meillä toimi Leena Berg ja Jorma Kerkkä.
Alkuun ei ollut juurikaan mitään odotuksia, ett miten testi menee. Menin paikalle avoimin mielin ja katsoin mitä tuleman pitää. Videokin tulee jossain vaiheessa, mutta kerron nyt jo jotain tapahtumia.
Alku"haastattelun" aikana Hukka oli levoton eikä olisi malttanut odottaa paikoillaan pitkään. Vinkumistakin tuli levottoman pyörimisen mukana. Vähän piti tuomarin houkutella Hukkaa luokseen, mutta tämä vain siksi koska poika ei olisi malttanut millään nyt hieroa tarkempaa tuttavuutta. Arkuudesta ei siis ollut kyse.
Taisteluleikki oli alkuun aika vaisua, mutta tuomari sanoin että kyllä se siitä sitten heräsi ja otti muutaman ihan hyvänkin otteen kepistä. Vaikkakin ote ei pitkään pitänytkään. Narussa poika sitten roikkuikin vähän nohevammin kiinni. Kyllä sieltä kuitenkin hiukan tahtoakin löytyi. :-)
Kelkalla Hukka ensin hiukan hämmästyi rämähdystä, mutta sitten alkoi kovastikin haukkumaan lähestyvälle hahmolle. Kelkan lähestyessä alkoi poikaa jo jännittää ja sitä piti väistääkin kunnolla. Kelkkaan tutustuminen veikin hiukan aikaa, kun Hukka oli hyvin epäileväinen sitä kohtaan. Jonkun aikaa jätkä keräsi rohkeutta ennen kuin uskaltautui lähelle.
Hyökkäyksissä Hukka oli vähemmän äänekäs. Hukalla ei ole tapana uhmata ihmisiä, kun kaikki sen tapaamat ihmiset on olleet mukavia. Niinpä näissäkin uhkauksissa Hukka oli hiukan epäröivä, mutta kyllä sieltä sitten hiukan ääntäkin lähti kun uhkaaja tuli ihan lähelle. Eihän sieltä kovin suurta puolustushalua löytynytkään.
Haalarin luona Hukka säikähti ja taisi haukahtaakin. Kun ohitettiin haalari toisella kerralla Hukka mielummin kiersi sen. Tynnyrikin säikytti, mutta ei ehkä ihan niin paljoa kuin haalari. Ensin Hukka teki väistöliikkeen ja sitten vasta katsoi, että mitäs tässä muuten paetaankaan. Kun palattiin haalarille, Hukka epäröi. Hetken houkuttelin poikaa ja sitten se jo uskalsi nuuskaistakin. Lopulta se seisoi haalarimytyn päällä. :-) Tynnyrille palatessa Hukka taas epäröi, mutta kävi aika reippaasti sitten haistamassa pönttöä.
Pimeässä huoneessa Hukka toimi rauhallisesti ja oli kuulemma lähtenyt jäljestämään minua alussa. Huomasin kun Hukka kävi reilun metrin päässä minusta ja kääntyi sitten takaisin tulosuuntaansa. Kierroksen se kävi tekemässä ja tuli jäljestäen taas takaisin. Pari metriä miun edessä se nosti nenän lattiasta ja veti loppu matkan ilmavainulla. Kun Hukan nenä osui miun käteen, poitsu vähän hämmästyi kunnes tajusi pian ett se olinkin mie. Sitten se kapusikin jo melkein syliin asti, kun kehuin sitä. :-) Kovin oli iloinen löytäessään minut.
Ensimmäisen liikkeessä tulleen laukauksen kohdalla Hukka säikähti hiukan, mutta jatkoi reippaana matkaa. Kun pysähdyimme Hukalla hiukan meinasi kierrokset nousta, mutta sitten sen asettui. Toinen laukaus myöskin hiukan väpsäytti, mutta ei sen suurempaa reaktiota. Meille otettiin vielä kolmaskin, mutta ei sekään reaktiota muuttanut.
Ja tulokset olivatkin sitten seuraavanlaiset:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas.
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon ++
Yhteispistemääräksi Hukalle siis 157++
Testin jälkeiset tunnelmat oli aika hyvät, koska kyllä mie Hukan tunnistin tuomarin antamasta palautteesta. Hyvin täsmäsi kaikki jo tiedossa olevaan luonteeseen. :-)
Näin ekaa kertaa myös Hukan veljen Yukin (Pakkasharjun Finnforce) ja kyllä niissä yhtäläisyyttä oli niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Samantyylisiä koiria molemmat, samaa höhöttämistä löytyi myös Yukista mitä Hukassa on. Eli siis sellaista pientä levottomuutta. Yuki on ehkä aavistuksen rauhallisempi tai sellaisen kuvan mie nyt ainakin sain.
Päivä oli muutenkin mukava. Kiitos Tiialle, kun olit seurana ja kamerankäyttäjänä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. :-)
Semmonen päivä meillä tänään. Nyt suunnataan sitten uusiin jänniin seikkailuihin. Saa nähdä mitä seuraavaksi keksitään. :-)
Alkuun ei ollut juurikaan mitään odotuksia, ett miten testi menee. Menin paikalle avoimin mielin ja katsoin mitä tuleman pitää. Videokin tulee jossain vaiheessa, mutta kerron nyt jo jotain tapahtumia.
Alku"haastattelun" aikana Hukka oli levoton eikä olisi malttanut odottaa paikoillaan pitkään. Vinkumistakin tuli levottoman pyörimisen mukana. Vähän piti tuomarin houkutella Hukkaa luokseen, mutta tämä vain siksi koska poika ei olisi malttanut millään nyt hieroa tarkempaa tuttavuutta. Arkuudesta ei siis ollut kyse.
Taisteluleikki oli alkuun aika vaisua, mutta tuomari sanoin että kyllä se siitä sitten heräsi ja otti muutaman ihan hyvänkin otteen kepistä. Vaikkakin ote ei pitkään pitänytkään. Narussa poika sitten roikkuikin vähän nohevammin kiinni. Kyllä sieltä kuitenkin hiukan tahtoakin löytyi. :-)
Kelkalla Hukka ensin hiukan hämmästyi rämähdystä, mutta sitten alkoi kovastikin haukkumaan lähestyvälle hahmolle. Kelkan lähestyessä alkoi poikaa jo jännittää ja sitä piti väistääkin kunnolla. Kelkkaan tutustuminen veikin hiukan aikaa, kun Hukka oli hyvin epäileväinen sitä kohtaan. Jonkun aikaa jätkä keräsi rohkeutta ennen kuin uskaltautui lähelle.
Hyökkäyksissä Hukka oli vähemmän äänekäs. Hukalla ei ole tapana uhmata ihmisiä, kun kaikki sen tapaamat ihmiset on olleet mukavia. Niinpä näissäkin uhkauksissa Hukka oli hiukan epäröivä, mutta kyllä sieltä sitten hiukan ääntäkin lähti kun uhkaaja tuli ihan lähelle. Eihän sieltä kovin suurta puolustushalua löytynytkään.
Haalarin luona Hukka säikähti ja taisi haukahtaakin. Kun ohitettiin haalari toisella kerralla Hukka mielummin kiersi sen. Tynnyrikin säikytti, mutta ei ehkä ihan niin paljoa kuin haalari. Ensin Hukka teki väistöliikkeen ja sitten vasta katsoi, että mitäs tässä muuten paetaankaan. Kun palattiin haalarille, Hukka epäröi. Hetken houkuttelin poikaa ja sitten se jo uskalsi nuuskaistakin. Lopulta se seisoi haalarimytyn päällä. :-) Tynnyrille palatessa Hukka taas epäröi, mutta kävi aika reippaasti sitten haistamassa pönttöä.
Pimeässä huoneessa Hukka toimi rauhallisesti ja oli kuulemma lähtenyt jäljestämään minua alussa. Huomasin kun Hukka kävi reilun metrin päässä minusta ja kääntyi sitten takaisin tulosuuntaansa. Kierroksen se kävi tekemässä ja tuli jäljestäen taas takaisin. Pari metriä miun edessä se nosti nenän lattiasta ja veti loppu matkan ilmavainulla. Kun Hukan nenä osui miun käteen, poitsu vähän hämmästyi kunnes tajusi pian ett se olinkin mie. Sitten se kapusikin jo melkein syliin asti, kun kehuin sitä. :-) Kovin oli iloinen löytäessään minut.
Ensimmäisen liikkeessä tulleen laukauksen kohdalla Hukka säikähti hiukan, mutta jatkoi reippaana matkaa. Kun pysähdyimme Hukalla hiukan meinasi kierrokset nousta, mutta sitten sen asettui. Toinen laukaus myöskin hiukan väpsäytti, mutta ei sen suurempaa reaktiota. Meille otettiin vielä kolmaskin, mutta ei sekään reaktiota muuttanut.
Ja tulokset olivatkin sitten seuraavanlaiset:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas.
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon ++
Yhteispistemääräksi Hukalle siis 157++
Testin jälkeiset tunnelmat oli aika hyvät, koska kyllä mie Hukan tunnistin tuomarin antamasta palautteesta. Hyvin täsmäsi kaikki jo tiedossa olevaan luonteeseen. :-)
Näin ekaa kertaa myös Hukan veljen Yukin (Pakkasharjun Finnforce) ja kyllä niissä yhtäläisyyttä oli niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Samantyylisiä koiria molemmat, samaa höhöttämistä löytyi myös Yukista mitä Hukassa on. Eli siis sellaista pientä levottomuutta. Yuki on ehkä aavistuksen rauhallisempi tai sellaisen kuvan mie nyt ainakin sain.
Päivä oli muutenkin mukava. Kiitos Tiialle, kun olit seurana ja kamerankäyttäjänä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. :-)
Semmonen päivä meillä tänään. Nyt suunnataan sitten uusiin jänniin seikkailuihin. Saa nähdä mitä seuraavaksi keksitään. :-)
perjantai 2. marraskuuta 2012
Perjantai-treenit
Meillä oli Hukan kans taas pienet treenin poikaset.
Lähdettiin liikkeelle ihan suoralla seuraamispätkällä samalla hiukan herätellen koiraa hommiin. Olihan tuo poika tosiaan hiukan nukuksissa, kun nenä viisti vaan maata ja jätkä ahmi lunta sen minkä ehti. Lie jano ollu.... :-D
Jonkun aikaa otettiin suoran pätkiä ja välillä aina vapautin Hukan ettei mene pakkopullan puolelle meidän touhu. Sitten Hukka sai välillä huilata autossa, kun annettiin muillekin vuoro.
Toisella kerralla otettiin lisää seuraamista ja muutama käännös. Käännöksistä oli tarkoitus tehdä mahdollisimman tiiviitä, kun Hukka tahtoo vähän löysäillä ja etenkin oikealle käännöksissä kiertää aika kaukaa. Otettiin ensin vasemmalle käännöksiä, kun ne menee pojalla paremmin. Hyvin ne menikin. Sitten otettiin muutama oikealle käännös ja imutin koiran namilla mukaan. Niin ja tein tosi selkeät käännökset (90astetta). Eka käännös oli hiukan löysä, mutta seuraavat meni jo tosi hienosti eikä löysyyttä juurikaan ollut. Hyvin meni. Sitten otin vielä pari liikkeestä maahanmenoa, jotka meni paremmin kuin hyvin. Hukka nasahti taas nopsasti maahan ja ekalla käskyllä. Olin ylpeä. :-)
Välillä taas huilattiin ja Hukka meni taas autoon odottamaan.
Kolmannella kerralla tehtiin käännöksiä ensin neljä oikeaan ja sitten neljä vasempaan. Ja tämä toistettiin pari kertaa. Jätin muutamat käännökset jo palkkaamatta ja hienosti Hukka pysyi silti tiiviisti mukana. Oikealle käännöksissä tapahtui kerralla huomattava muutos. Nyt ei enää löysäillä, sitä mie enää suvaitse kun tiedän Hukan pystyvän parempaankin. ;-)
Lopuksi otettiin vielä pieni ryhmäharjoitus eli toisin sanoen tällä kertaa paikallaolo. Hukka jäi hyvin makuulle, mutta nousi kuitenkin kohta ylös. No ei kun uudestaan ja tällä kertaa poika malttoi olla. Tehtiin paikallaoloharjotus pari kertaa. Molemmat onnistui alun hapuilua lukuun ottamatta hienosti.
Treenistä jäi taas hyvä mieli ja odotan jo innolla seuraavaa. Kyllä se Hukkakin malttaa tehdä, kunhan sen saa ensin herätettyä. Alussa on aina hankala saada motivoitua, mutta kunhan päästään tekemään niin kyllä se into sieltä aina löytyy loppujen lopuksi. :-)
Se huomattiin myös, että aina kun palkkaan niin kontakti häviää hetkeksi ja Hukka alkaa katsella muualle/nuuskia maata. Sitten se pitää aina uudestaan ja uudestaan "ottaa mukaan" tekemään. Loppua kohden hiukan vähensin palkkaa ja kontaktikin pysyi vähän paremmin mukana. Hukalla näyttäisi toimivan aika hyvin tuo, että pätkien välissä se aina vapautetaan hetkeksi ja sitten otetaan taas pätkä. Ja pidemmät tauot sitten vietetään autossa eikä touhuta vuoroa odotellessa.
Treenien jälkeen otettiin vielä pieni etsintäleikki. Ihminen meni piiloo metsään ja Hukka lähti perään etsimään. Hukka lähti kuin ohjus, kun annoin etsi-käskyn. Piilotyyppi löytyi nopeasti ja riemu oli suuri. Ongelmana meinaa olla se, että Hukka meinaa lähteä löydön jälkeen takaisin miun luo. Jos hakua meinataan joskus kokeilla niin olisi ihan hyvä, jos koira pysyisi löytämänsä ihmisen luona. Mutta ehkä sekin varmuus tulee vain kunhan treenaisi enemmän. Tai sitten Hukasta tulee rullakoira. ;-)
Semmosta meille tänään ja huomenna jännä päivä vasta onkin, mutta siitä lisää sitten huomenna.
Lähdettiin liikkeelle ihan suoralla seuraamispätkällä samalla hiukan herätellen koiraa hommiin. Olihan tuo poika tosiaan hiukan nukuksissa, kun nenä viisti vaan maata ja jätkä ahmi lunta sen minkä ehti. Lie jano ollu.... :-D
Jonkun aikaa otettiin suoran pätkiä ja välillä aina vapautin Hukan ettei mene pakkopullan puolelle meidän touhu. Sitten Hukka sai välillä huilata autossa, kun annettiin muillekin vuoro.
Toisella kerralla otettiin lisää seuraamista ja muutama käännös. Käännöksistä oli tarkoitus tehdä mahdollisimman tiiviitä, kun Hukka tahtoo vähän löysäillä ja etenkin oikealle käännöksissä kiertää aika kaukaa. Otettiin ensin vasemmalle käännöksiä, kun ne menee pojalla paremmin. Hyvin ne menikin. Sitten otettiin muutama oikealle käännös ja imutin koiran namilla mukaan. Niin ja tein tosi selkeät käännökset (90astetta). Eka käännös oli hiukan löysä, mutta seuraavat meni jo tosi hienosti eikä löysyyttä juurikaan ollut. Hyvin meni. Sitten otin vielä pari liikkeestä maahanmenoa, jotka meni paremmin kuin hyvin. Hukka nasahti taas nopsasti maahan ja ekalla käskyllä. Olin ylpeä. :-)
Välillä taas huilattiin ja Hukka meni taas autoon odottamaan.
Kolmannella kerralla tehtiin käännöksiä ensin neljä oikeaan ja sitten neljä vasempaan. Ja tämä toistettiin pari kertaa. Jätin muutamat käännökset jo palkkaamatta ja hienosti Hukka pysyi silti tiiviisti mukana. Oikealle käännöksissä tapahtui kerralla huomattava muutos. Nyt ei enää löysäillä, sitä mie enää suvaitse kun tiedän Hukan pystyvän parempaankin. ;-)
Lopuksi otettiin vielä pieni ryhmäharjoitus eli toisin sanoen tällä kertaa paikallaolo. Hukka jäi hyvin makuulle, mutta nousi kuitenkin kohta ylös. No ei kun uudestaan ja tällä kertaa poika malttoi olla. Tehtiin paikallaoloharjotus pari kertaa. Molemmat onnistui alun hapuilua lukuun ottamatta hienosti.
Treenistä jäi taas hyvä mieli ja odotan jo innolla seuraavaa. Kyllä se Hukkakin malttaa tehdä, kunhan sen saa ensin herätettyä. Alussa on aina hankala saada motivoitua, mutta kunhan päästään tekemään niin kyllä se into sieltä aina löytyy loppujen lopuksi. :-)
Se huomattiin myös, että aina kun palkkaan niin kontakti häviää hetkeksi ja Hukka alkaa katsella muualle/nuuskia maata. Sitten se pitää aina uudestaan ja uudestaan "ottaa mukaan" tekemään. Loppua kohden hiukan vähensin palkkaa ja kontaktikin pysyi vähän paremmin mukana. Hukalla näyttäisi toimivan aika hyvin tuo, että pätkien välissä se aina vapautetaan hetkeksi ja sitten otetaan taas pätkä. Ja pidemmät tauot sitten vietetään autossa eikä touhuta vuoroa odotellessa.
Treenien jälkeen otettiin vielä pieni etsintäleikki. Ihminen meni piiloo metsään ja Hukka lähti perään etsimään. Hukka lähti kuin ohjus, kun annoin etsi-käskyn. Piilotyyppi löytyi nopeasti ja riemu oli suuri. Ongelmana meinaa olla se, että Hukka meinaa lähteä löydön jälkeen takaisin miun luo. Jos hakua meinataan joskus kokeilla niin olisi ihan hyvä, jos koira pysyisi löytämänsä ihmisen luona. Mutta ehkä sekin varmuus tulee vain kunhan treenaisi enemmän. Tai sitten Hukasta tulee rullakoira. ;-)
Semmosta meille tänään ja huomenna jännä päivä vasta onkin, mutta siitä lisää sitten huomenna.
maanantai 29. lokakuuta 2012
Lumi tuli ja treenikin sujui
Saatiin tänne Juankoskellekin ensilumi tänään. Piristi kummasti aamua, kun oli taas niin valkeaa ja valoisaa. Koiratkin jo kovasti innostuivat. Oottakaahan vain kun saadaan lisää valkeaa unelmaa maahan niin siitähän se riemu vasta syntyykin. Toivottavasti lunta tulisi taas tarpeeksi, jotta Rocky pääsisi piehtaroimaan hankeen. Talvi saa tulla. :-)
Etenkin kun suoritettiin pieni aamuvoimistelukin, kun vaihdettiin nastakumit ooppelin alle, jotta päästiin Hukkasen kanssa reenilöihin.
Kävimme siis treenailemassa hiukkasen tottista tuolla Nilsiän puolella ja mukavaa oli. Hukkakin oli tänään huomattavasti keskittyneempi kuin viime keskiviikkona. Alkuun oli taas kontaktinhakua, mutta kun saatiin homma pyörimään niin Hukkakin alkoi skarppaamaan. Huippusuoritusta ei vieläkään tullut, mutta parannusta oli kyllä taas hiukan. Seuraaminen on edelleen aika löysää, mutta käännökset vasemmalle ja täyskäännökset ovat jo hiukan tiukemmat. Oikealle käännyttäessä Hukka tekee aika ison kierron, eikä pysy sivulla napakasti. Sain kuitenkin palautetta, että kun kontakti sitten jossain vaiheessa aina löytyy niin se on todella hyvä. Ongelmana on vain ettei se kestä kovin kauaa. Pitkällä suoralla kontakti katoaa ja Hukka alkaa haahuilla. Pitäisi saada "kärsivällisyyttä" seuraamiseen ja mielenkiinto hommaan.
Liikkestä maahanmeno oli tänään todella hyvä! Ekaa kertaa Hukka meni ekalla käskyllä ja vieläpä tosi napakasti. Ei juurikaan epäröinyt. Tokihan mie annan vielä apuna käsimerkin, mutta ehkäpä sitä nyt uskaltaisi jo vähentää. :-) Ja mikä parasta, sama toistui vielä toisenkin kerran. Hieno maahanmeno! Saadaan siihen vielä varmuutta, jotta se tapahtuu ilman käsimerkkiä. Paikalle jääminen kun ei ole ongelma, niin mehän ollaan jo hyvässä vauhdissa.
Toki tuon maahanmenon jälkeen olikin sitten vaikeuksia sisäistää liikkeestä seisominen ja istuminenkin. Hukka tarjosi maahanmenoa, kuten arvelinkin. Käskyt ei ole vielä porautuneet ihan täysin ymmärrykseen asti, mutta jospa me nekin saataisiin treenaamalla hiottua kohdilleen. Kokeilimme vielä lopussa ottaa liikkeestä istumisen ja sittenhän se onnistui, kun se liikkeestä maahanmeno ei ollut sotkemassa pojan ajatuksia.
Loppuun tehtiin vielä ryhmäharjoituksia eli tällä kertaa kohtaamisharjoituksia. Hukka oli hienosti mukana ja malttoi pitää kontaktiakin yllä jo aika pitkän ajan. Muiden koirien ohittaminen ei ole se ongelma vaan edelleen tuo kontakti. Mutta kyllä me vielä noustaan ja näytetään kaikille!
Hyvä treeni oli ja nyt on mielikin taas paljon parempi ja uskaltaa jo suunnitella tulevaa. :-)
Etenkin kun suoritettiin pieni aamuvoimistelukin, kun vaihdettiin nastakumit ooppelin alle, jotta päästiin Hukkasen kanssa reenilöihin.
Kävimme siis treenailemassa hiukkasen tottista tuolla Nilsiän puolella ja mukavaa oli. Hukkakin oli tänään huomattavasti keskittyneempi kuin viime keskiviikkona. Alkuun oli taas kontaktinhakua, mutta kun saatiin homma pyörimään niin Hukkakin alkoi skarppaamaan. Huippusuoritusta ei vieläkään tullut, mutta parannusta oli kyllä taas hiukan. Seuraaminen on edelleen aika löysää, mutta käännökset vasemmalle ja täyskäännökset ovat jo hiukan tiukemmat. Oikealle käännyttäessä Hukka tekee aika ison kierron, eikä pysy sivulla napakasti. Sain kuitenkin palautetta, että kun kontakti sitten jossain vaiheessa aina löytyy niin se on todella hyvä. Ongelmana on vain ettei se kestä kovin kauaa. Pitkällä suoralla kontakti katoaa ja Hukka alkaa haahuilla. Pitäisi saada "kärsivällisyyttä" seuraamiseen ja mielenkiinto hommaan.
Liikkestä maahanmeno oli tänään todella hyvä! Ekaa kertaa Hukka meni ekalla käskyllä ja vieläpä tosi napakasti. Ei juurikaan epäröinyt. Tokihan mie annan vielä apuna käsimerkin, mutta ehkäpä sitä nyt uskaltaisi jo vähentää. :-) Ja mikä parasta, sama toistui vielä toisenkin kerran. Hieno maahanmeno! Saadaan siihen vielä varmuutta, jotta se tapahtuu ilman käsimerkkiä. Paikalle jääminen kun ei ole ongelma, niin mehän ollaan jo hyvässä vauhdissa.
Toki tuon maahanmenon jälkeen olikin sitten vaikeuksia sisäistää liikkeestä seisominen ja istuminenkin. Hukka tarjosi maahanmenoa, kuten arvelinkin. Käskyt ei ole vielä porautuneet ihan täysin ymmärrykseen asti, mutta jospa me nekin saataisiin treenaamalla hiottua kohdilleen. Kokeilimme vielä lopussa ottaa liikkeestä istumisen ja sittenhän se onnistui, kun se liikkeestä maahanmeno ei ollut sotkemassa pojan ajatuksia.
Loppuun tehtiin vielä ryhmäharjoituksia eli tällä kertaa kohtaamisharjoituksia. Hukka oli hienosti mukana ja malttoi pitää kontaktiakin yllä jo aika pitkän ajan. Muiden koirien ohittaminen ei ole se ongelma vaan edelleen tuo kontakti. Mutta kyllä me vielä noustaan ja näytetään kaikille!
Hyvä treeni oli ja nyt on mielikin taas paljon parempi ja uskaltaa jo suunnitella tulevaa. :-)
torstai 25. lokakuuta 2012
Turhautumista taas vaihteeksi
Eilen käytiin taas koirakouluilemassa ja voin näin heti alkuun sanoa, että tuntuipa harvinaisen turhalta reissulta.
Mentiin treeneihin niinkuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa yllätyksenä paikalla olikin Hukan vanha leikkitoveri Miki, jota ei ollakaan nähty piiiitkään aikaan. Miki oli omistajansa kanssa "kentän" laidalla eikä varsinaisesti osallistunut treeneihin. Saman tien, kun Hukka tajusi Mikin ja kuuli sen omistajan äänen, pojalla meni ihan överiksi. Hukka keräsi kauheat kierrokset ja tuijotteli vain Mikin suuntaan. Minä yritin houkutella Hukkaa mukaan töihin, mutta kovasti se oli muissa maailmoissa.
Seuraamisesta ei tullut mitään, koira ei juurikaan kiinnostunut minusta vaan kaikesta muusta. Kontaktia ei juurikaan ollut. Kovasti yritin seuraamisenkin aikana Hukkaa motivoida sanoin ja namein, mutta turhaan. Homma oli aika kaoottista. Sivulla istuminenkin tuotti isoja vaikeuksia. Välillä noustiin seisomaan, välillä nuuskittiin maata ja toki välillä muistettiin keskittyä siihen missä Miki menee. Välillä löytyi kontaktikin, mutta vain pieniksi hetkiksi.
Maassa olokin meinasi olla vaikeaa. Alkuun se lähti ihan hyvin menemään ja Hukka malttoi olla, mutta sitten se pykäsikin istumaan. Palasin pojan luo ja käskin sen takaisin maahan, jonka Hukka teki hieman vastahakoisesti. Kehuin kovasti kun poitsu malttoi takaisin maahan mennä. Menin taas vähän matkan päähän, ajattelin ettei tätä nyt näin lopeteta. Hetken Hukka malttoi olla ja taas noustiin istumaan. Palasin taas ja käskin maahan. Tällä kertaa maahanmeno oli hyvin vaikeaa, mutta onnistui sentään. Kehuin ja menin vain parin metrin päähän vähäksi aikaa seisomaan. Palasin Hukan luo ja kehuin. Kovasti oli siis keskittymisvaikeuksia ja totesin, että jos meinataan joskus johonkin kokeisiin mennä niin tarvitaan paljon enemmän treeniä koiraporukassa. Onneksi niitä nyt näyttäisi tulevan lisää, joten jospa tämä tästä vielä taas iloksi muuttuisi. :-)
Tänään päätin sitten lenkin yhteydessä ottaa pienen reenin, jotta vähän edes mieli paranisi.
Kyllähän tuo paranikin. Omalla porukalla (eli minä, Rocky ja Hukka) treenit menee yleensä ihan hyvin. Hukka oli hyvin mukana ja malttoi keskittyä. Seuraaminen meni hyvin, vaikka seuraamispaikka onkin edelleen aika kaukana minun sivulla. Mutta kontaktikin sentään löytyi tänään meidän hommasta.
Suurin ilonaihe Hukan toiminnassa oli tänään liikkeestä maahanmeno, joka onnistui tosi hyvin. Annoin käskyn ja pienen apukäsimerkin, jolloin Hukka nasahti aika näpsäkästi maahan ja pysyi siinä. Hihkuin ilosta (lähinnä sisäisesti ettei koira pomppaisi saman tien ylös) ja kehuin ja palkkasin nameilla. Tuli hyvä mieli. :-)
Rockynkin kanssa otettiin vähän taas mielenvirkistettä. Rocky oli taas niin nohevana tekemään töitä. Seuraaminenkin on jotain ihan muuta kuin Hukalla, Rocky seuraa lapa kiinni miun jalassa. Ehkä vähän liiankin lähellä, mutta eipä tuo miuta haittaa. :-) Rockylta löytyy tosi hyvä kontakti ja halu tehdä minun kanssa. Se on suuri muutos sen nuoruusajoista. Ehkä Hukankin kanssa ollaan joskus samassa pisteessä. :-)
Luoksetulossa Rocky lähti hiippailemaan perään, mutta toisella kerralla menikin täydellisesti. Otin yhden luoksetulon yhteydessä myös pitkästä aikaa seis-käskyn. Eli kutsuin koiraa ja puolessa matkassa annoin käskyn seis. Ekalla ei pysähtynyt, mutta toisella sitten stoppasi.
Liikkestä maahanmeno on hiukan hidasta, mutta sallin sen lonkkien takia. Ei se varmaan helppoa ole vetää suorilta jaloilta maate, jos nivelrikko ärsyttää. Mutta huomasin kyllä, ett Rocky sisäisti käskyn heti. :-)
Paikkamakuu meni Rockylla hienosti. Malttoi ukko olla aloillaan ja välillä vain nuskaisi ympärillä olevaa maata.
Tämän päivän treeni tuli taas tarpeeseen, etenkin minulle. Jäi eilisestä niin huono fiilis. Mutta eipä kait tästä pääse kuin ylöspäin, kun vain muistaa treenailla. Mietin tänään jo sellaistakin vaihtoehtoa, että jos varaisikin kohta ajan kokeeseen niin sitten olisi pakko treenata, kun olisi joku deadline. Mutta ehkä antaa himon kuitenkin yltyä ja tehdään töitä ensin ja sitten vasta varaillaan aikoja. :-)
Sen sanon vielä, että oli muuten mukava ulkoilla tänään kun pojat pysy puhtaina. Maa on jäässä niin ei kura lentäny. Toivottavasti pysyykin jäässä niin loppuu tuo kuran kantautuminen sisälle. Lunta odotellessa! :-)
Hyvää talven odotusta kaikille!
Mentiin treeneihin niinkuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa yllätyksenä paikalla olikin Hukan vanha leikkitoveri Miki, jota ei ollakaan nähty piiiitkään aikaan. Miki oli omistajansa kanssa "kentän" laidalla eikä varsinaisesti osallistunut treeneihin. Saman tien, kun Hukka tajusi Mikin ja kuuli sen omistajan äänen, pojalla meni ihan överiksi. Hukka keräsi kauheat kierrokset ja tuijotteli vain Mikin suuntaan. Minä yritin houkutella Hukkaa mukaan töihin, mutta kovasti se oli muissa maailmoissa.
Seuraamisesta ei tullut mitään, koira ei juurikaan kiinnostunut minusta vaan kaikesta muusta. Kontaktia ei juurikaan ollut. Kovasti yritin seuraamisenkin aikana Hukkaa motivoida sanoin ja namein, mutta turhaan. Homma oli aika kaoottista. Sivulla istuminenkin tuotti isoja vaikeuksia. Välillä noustiin seisomaan, välillä nuuskittiin maata ja toki välillä muistettiin keskittyä siihen missä Miki menee. Välillä löytyi kontaktikin, mutta vain pieniksi hetkiksi.
Maassa olokin meinasi olla vaikeaa. Alkuun se lähti ihan hyvin menemään ja Hukka malttoi olla, mutta sitten se pykäsikin istumaan. Palasin pojan luo ja käskin sen takaisin maahan, jonka Hukka teki hieman vastahakoisesti. Kehuin kovasti kun poitsu malttoi takaisin maahan mennä. Menin taas vähän matkan päähän, ajattelin ettei tätä nyt näin lopeteta. Hetken Hukka malttoi olla ja taas noustiin istumaan. Palasin taas ja käskin maahan. Tällä kertaa maahanmeno oli hyvin vaikeaa, mutta onnistui sentään. Kehuin ja menin vain parin metrin päähän vähäksi aikaa seisomaan. Palasin Hukan luo ja kehuin. Kovasti oli siis keskittymisvaikeuksia ja totesin, että jos meinataan joskus johonkin kokeisiin mennä niin tarvitaan paljon enemmän treeniä koiraporukassa. Onneksi niitä nyt näyttäisi tulevan lisää, joten jospa tämä tästä vielä taas iloksi muuttuisi. :-)
Tänään päätin sitten lenkin yhteydessä ottaa pienen reenin, jotta vähän edes mieli paranisi.
Kyllähän tuo paranikin. Omalla porukalla (eli minä, Rocky ja Hukka) treenit menee yleensä ihan hyvin. Hukka oli hyvin mukana ja malttoi keskittyä. Seuraaminen meni hyvin, vaikka seuraamispaikka onkin edelleen aika kaukana minun sivulla. Mutta kontaktikin sentään löytyi tänään meidän hommasta.
Suurin ilonaihe Hukan toiminnassa oli tänään liikkeestä maahanmeno, joka onnistui tosi hyvin. Annoin käskyn ja pienen apukäsimerkin, jolloin Hukka nasahti aika näpsäkästi maahan ja pysyi siinä. Hihkuin ilosta (lähinnä sisäisesti ettei koira pomppaisi saman tien ylös) ja kehuin ja palkkasin nameilla. Tuli hyvä mieli. :-)
Rockynkin kanssa otettiin vähän taas mielenvirkistettä. Rocky oli taas niin nohevana tekemään töitä. Seuraaminenkin on jotain ihan muuta kuin Hukalla, Rocky seuraa lapa kiinni miun jalassa. Ehkä vähän liiankin lähellä, mutta eipä tuo miuta haittaa. :-) Rockylta löytyy tosi hyvä kontakti ja halu tehdä minun kanssa. Se on suuri muutos sen nuoruusajoista. Ehkä Hukankin kanssa ollaan joskus samassa pisteessä. :-)
Luoksetulossa Rocky lähti hiippailemaan perään, mutta toisella kerralla menikin täydellisesti. Otin yhden luoksetulon yhteydessä myös pitkästä aikaa seis-käskyn. Eli kutsuin koiraa ja puolessa matkassa annoin käskyn seis. Ekalla ei pysähtynyt, mutta toisella sitten stoppasi.
Liikkestä maahanmeno on hiukan hidasta, mutta sallin sen lonkkien takia. Ei se varmaan helppoa ole vetää suorilta jaloilta maate, jos nivelrikko ärsyttää. Mutta huomasin kyllä, ett Rocky sisäisti käskyn heti. :-)
Paikkamakuu meni Rockylla hienosti. Malttoi ukko olla aloillaan ja välillä vain nuskaisi ympärillä olevaa maata.
Tämän päivän treeni tuli taas tarpeeseen, etenkin minulle. Jäi eilisestä niin huono fiilis. Mutta eipä kait tästä pääse kuin ylöspäin, kun vain muistaa treenailla. Mietin tänään jo sellaistakin vaihtoehtoa, että jos varaisikin kohta ajan kokeeseen niin sitten olisi pakko treenata, kun olisi joku deadline. Mutta ehkä antaa himon kuitenkin yltyä ja tehdään töitä ensin ja sitten vasta varaillaan aikoja. :-)
Sen sanon vielä, että oli muuten mukava ulkoilla tänään kun pojat pysy puhtaina. Maa on jäässä niin ei kura lentäny. Toivottavasti pysyykin jäässä niin loppuu tuo kuran kantautuminen sisälle. Lunta odotellessa! :-)
Hyvää talven odotusta kaikille!
lauantai 13. lokakuuta 2012
Ja taas hemmotellaan
Nyt olen ollut taas reipas tällä hieronta rintamalla tuon oman Hukkasen kanssa. Viime viikolla sai käsittelyn ja taas oli vuorossa hierontaa.
Lavat lähtikin jo tosi hyvin aukeamaan, ensi kerralla varmasti (jos se siis tapahtuu viikon eikä kuukauden päästä) saan ne jo kuntoon. Omillekin koirille pitäisi vissiin varata aika kalenteriin niin ei tulisi tehtyä mitään muuta. ;-) Selkäkin tuntui jo aika hyvältä. Kun samaa hoitotahtia jatketaan, poikahan tulee kuntoon alta aika yksikön. Tällä kertaa olin myös iloisesti yllättynyt lanteen olomuodosta. Se alkaa näyttää paranemisen merkkejä. Ei tuntunut yhtään niin tiukalta kuin viimeksi. Takajalat onkin hyvässä kunnossa. Ei niissä mitään suurempaa ole onneksi koskaan ollutkaan.
****** ****** ******
Lisäksi täytyy muistaessaan mainita eräs huvittava asia, jota tuo meidän Hukka-poika harrastaa. Tämä tapahtuu hyvin usein silloin, kun tulen kotiin jostain missä ikinä olenkin ollut ja ihan sama kuinka kauan, tai kun ollaan lähdössä lenkille. Hukka on vissiin jonkunlaisen kaavan kehitellyt päässään, että kun tulen kotiin tai ennen kun lähdetään lenkille niin käyn yleensä lähes aina vessassa. Paitsi jos olen ollut poissa vain hetken aikaa. Mutta Hukan mielestä tämä kuitenkin pitäisi tapahtua aina, koska kun tulen kotiin ja heitän ulkovaatteet pois, jonka jälkeen luonnollisesti poistun eteisestä. Siinä vaiheessa kun alan kävellä pois eteisestä (kohti vessan ovea, joka sattuu vain olemaan heti eteistä vasta päätä), Hukka menee vessan ovelle odottamaan, että mentäisiin sinne. Jos minun tarvitsee käydä, Hukka tulee vessaan kanssani ja istuu siellä saman ajan kuin minä (ei tosin pöntöllä) ja vaikka minun ei tarvitsisi käydä niin Hukka menee ovelle ja jos avaan sen niin se menee sinne joka tapauksessa istumaan (ei edelleenkään pöntölle). Vaikka laitan oven kevyesti kiinni, herra istuu vessassa tovin ennen kuin se tajuaa etten olekaan tulossa ja tulee vasta sitten ulos. Näin siis tapahtuu aina myös silloin kun ollaan lähdössä lenkille. Muutoin saan kyllä suorittaa istuntoni ilman "ylemmän" tahon valvontaa. Tulee ihan mieleen aikuiset, jotka vahtii jotta lapset käy vessassa ennen lähtöä ettei matka heti tyssää hädän takia. Liekkö Hukalla samat mielessä. Lenkki jää liian lyhyeksi, jos pitää kesken kaiken lähtee kotiin vessaan.
Että tämmöstä meillä taas. :-)
Lavat lähtikin jo tosi hyvin aukeamaan, ensi kerralla varmasti (jos se siis tapahtuu viikon eikä kuukauden päästä) saan ne jo kuntoon. Omillekin koirille pitäisi vissiin varata aika kalenteriin niin ei tulisi tehtyä mitään muuta. ;-) Selkäkin tuntui jo aika hyvältä. Kun samaa hoitotahtia jatketaan, poikahan tulee kuntoon alta aika yksikön. Tällä kertaa olin myös iloisesti yllättynyt lanteen olomuodosta. Se alkaa näyttää paranemisen merkkejä. Ei tuntunut yhtään niin tiukalta kuin viimeksi. Takajalat onkin hyvässä kunnossa. Ei niissä mitään suurempaa ole onneksi koskaan ollutkaan.
****** ****** ******
Lisäksi täytyy muistaessaan mainita eräs huvittava asia, jota tuo meidän Hukka-poika harrastaa. Tämä tapahtuu hyvin usein silloin, kun tulen kotiin jostain missä ikinä olenkin ollut ja ihan sama kuinka kauan, tai kun ollaan lähdössä lenkille. Hukka on vissiin jonkunlaisen kaavan kehitellyt päässään, että kun tulen kotiin tai ennen kun lähdetään lenkille niin käyn yleensä lähes aina vessassa. Paitsi jos olen ollut poissa vain hetken aikaa. Mutta Hukan mielestä tämä kuitenkin pitäisi tapahtua aina, koska kun tulen kotiin ja heitän ulkovaatteet pois, jonka jälkeen luonnollisesti poistun eteisestä. Siinä vaiheessa kun alan kävellä pois eteisestä (kohti vessan ovea, joka sattuu vain olemaan heti eteistä vasta päätä), Hukka menee vessan ovelle odottamaan, että mentäisiin sinne. Jos minun tarvitsee käydä, Hukka tulee vessaan kanssani ja istuu siellä saman ajan kuin minä (ei tosin pöntöllä) ja vaikka minun ei tarvitsisi käydä niin Hukka menee ovelle ja jos avaan sen niin se menee sinne joka tapauksessa istumaan (ei edelleenkään pöntölle). Vaikka laitan oven kevyesti kiinni, herra istuu vessassa tovin ennen kuin se tajuaa etten olekaan tulossa ja tulee vasta sitten ulos. Näin siis tapahtuu aina myös silloin kun ollaan lähdössä lenkille. Muutoin saan kyllä suorittaa istuntoni ilman "ylemmän" tahon valvontaa. Tulee ihan mieleen aikuiset, jotka vahtii jotta lapset käy vessassa ennen lähtöä ettei matka heti tyssää hädän takia. Liekkö Hukalla samat mielessä. Lenkki jää liian lyhyeksi, jos pitää kesken kaiken lähtee kotiin vessaan.
Että tämmöstä meillä taas. :-)
perjantai 5. lokakuuta 2012
Hierontaakin välillä
Nyt kun kerta taas sain tämän jutusteluvaiheen päälle niin kerrotaan samaan syssyyn sitten tämän illan tapahtumiakin.
Elikkäs... hieroin Hukan tuossa piiitkästä aikaa ja oli kyllä aihettakin. Lavathan siltä oli kerran saatu auki, mutta kyllä ne vaan menee jumiin aina uudestaan ja uudestaan. Ei pahasti vielä ole, mutta hieronnan tarpeessa kylläkin. Uutena yllätyksenä tullut kireät rintalihakset, tai onhan ne olleet vähän koko ajan, mutta nyt tilanne oli pahentunut. Selkähän Hukalla on ollut kireä koko ajan eikä sitä vielä ole kuntoon saatukaan... suutarin lapsilla ei todellakaan ollut niitä hemmetin kenkiä... Kyllä se vaan tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa. Säännöllinen hieronta sopii ohjeeksi myös noille omille eikä vain toisten koirille. Lannehan poitsulla onkin se pahin ja sen kanssa tehdään varmaan pitkään töitä ennen kuin kuntoon saadaan. Jospa se tuosta pikku hiljaa. Kovasti on Hukka kirputellut takapuoltaan, mutta toivottavasti se nyt vähenisi ja loppuisi kokonaan jahka kireydet helpottaa. :-) Takajaloissa oli myös havaittavissa kireyttä, mutta eiköhän nekin sieltä katoamaan saada. Talven aikana täytyy laittaa poika kuntoon niin jaksaa hyvillä mielin sitten ens kesänä taas reenailla agia ja kaikkea muuta kivaa puuhaa.
Rocky onkin sitten ihan oma lukunsa ja siihen palaamme sitten toisen kerran. :-)
Elikkäs... hieroin Hukan tuossa piiitkästä aikaa ja oli kyllä aihettakin. Lavathan siltä oli kerran saatu auki, mutta kyllä ne vaan menee jumiin aina uudestaan ja uudestaan. Ei pahasti vielä ole, mutta hieronnan tarpeessa kylläkin. Uutena yllätyksenä tullut kireät rintalihakset, tai onhan ne olleet vähän koko ajan, mutta nyt tilanne oli pahentunut. Selkähän Hukalla on ollut kireä koko ajan eikä sitä vielä ole kuntoon saatukaan... suutarin lapsilla ei todellakaan ollut niitä hemmetin kenkiä... Kyllä se vaan tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa. Säännöllinen hieronta sopii ohjeeksi myös noille omille eikä vain toisten koirille. Lannehan poitsulla onkin se pahin ja sen kanssa tehdään varmaan pitkään töitä ennen kuin kuntoon saadaan. Jospa se tuosta pikku hiljaa. Kovasti on Hukka kirputellut takapuoltaan, mutta toivottavasti se nyt vähenisi ja loppuisi kokonaan jahka kireydet helpottaa. :-) Takajaloissa oli myös havaittavissa kireyttä, mutta eiköhän nekin sieltä katoamaan saada. Talven aikana täytyy laittaa poika kuntoon niin jaksaa hyvillä mielin sitten ens kesänä taas reenailla agia ja kaikkea muuta kivaa puuhaa.
Rocky onkin sitten ihan oma lukunsa ja siihen palaamme sitten toisen kerran. :-)
Syksyn tuulia
Kovinpa olen ollut taas laiska enkä ole kirjotellut mitään vähään aikaan. Vaikka toisaalta eipä tuota ole ollut paljoa mitään mistä kirjottaa.
Poikien kanssa ollaan lenkkeilty ja Hukkasen kanssa on käyty pari kertaa koirakoulussakin. Tekee kyllä ihan hyvää taas, kun on pakko tehdä jotain. Ei näköjään muuna aikana saa paljoakaan aikaiseksi. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni... monestikohan tämänkin olen maininnut. :-) Kyllä sitä aina jonkun aikaa muistaa tehdä säännöllisiä treenejä, mutta sitten tulee aina jotain ja miettii ett ehtiihän tuota huomennakin. Kummasti se huomenna meneekin sitten useamman päivän päähän. Tällä menolla ei kyllä mihinkään kokeisiin lähiaikoina tähdätä.... Sitten toki myös se vähän vähentää motivaatiota, kun yksin joutuu tekemään. On se vaan monesti todettu, ett porukassa on mukavampi. Pystyy vähän samalla jutustelemaan tehdystä treenistä ja aina se sivusta seuraaja näkee paremmin mikä menee pieleen. Mutta kyllä me joskus ton Hukan kanssa se BH-koe käydään, sen mie lupaan! Ajankohtaa en kyllä vielä lyö lukkoon. ;-)
Mut jos mie nyt jotain kertosin noista parista treenistä, missä ollaan käyty. Vaikka en kyllä taida viime viikolta edes muistaa mitään... Sen voin sanoa molemmista reeneistä, ett Hukka tarttis lisää malttia tuohon hommaan. Se ei pitkään malta istua nätisti sivulla, vaan alkaa haistella, nousee seisomaan ja mahdollisesti myös ölisee joutessaan. Agility toimii siksi paremmin tän pojan kanssa, kun siinä ei tarvii olla aloillaan kovinkaan pitkään. Pitäisi jotenkin saada se hiukan pitkähermoisemmaksi tuohon tottis hommaan. Sekin kyllä varmasti tekisi jo paljon, jos sen kanssa enemmän tehtäisiin tottista. Täytynee talvi pyhittää tälle lajille, kun ei varmaan agiliitämäänkään pääse.
Seuraaminen on jo hiukan parempaa, mutta edelleen hiukan jätättää tai sitten Hukka menee aika kaukana minusta. Seuraaminen tarvitsee vielä paljon tekemistä, jotta se oikea spotti löytyy. Luoksetulo on edelleen Hukalla tosi vahva, siitä ei ole moitittavaa. Hyvin jää odottamaan, malttaa olla aloillaan ja tulee suoraan luokse kutsuttaessa. Maahanmeno on jo parempi. Sitä ollaan treenattu ihan erikseen muista liikkeistä ja palkkaus tulee heti lelulla. Paljon innokkaampaa on maahanmeno nykyään, vaikkakaan ei vielä täydellinen. Mutta oikeaan suuntaan ollaan jo menossa.
Nyt keskiviikkona tehtiin hiukan uusiakin juttuja eli tehtiin paikalla käännöksiä. Täyskäännös paikalla, oikealle ja vasemmalle käännös paikalla... Hukka oli hukassa. Ollaanhan me joskus noita tehty, mut ei kovinkaan usein ja edellisistäkin on aikaa. Vähän piti Hukan hakea oikeaa paikkaa, mut kyllä se sitten parina kertana jo onnistuikin. Otin eilen lenkin yhteydessä samoja ja tällä kertaa meni jo paremmin. Äkkiä se varmasti tajuaisi, kun vaan alkaisi tekemään säännöllisesti.
Eilen otin myös Rockyllekin mielen virkistystä ja tehtiin ukonkin kanssa pieni treeninpätkä. Hienosti se veti seuraamisen, luoksetulon sekä liikkeestä maahanmenon. On se vaan niin paljon motivoituneempi nykyään, verrattuna aikaan jollon Hukkaa ei vielä ollut. :-) Otin Rockylle myös paikallamakuuharjoituksen niin, että laitoin ukon maahan ja tein pienen pätkän Hukan kanssa seuraamista. Hyvin malttoi herra makoilla aloillaan. Piti vaan Hukalle antaa käskyjä hyvin hiljaa, ettei Rocky olisi niihin reakoinut. Tässä tilanteessa olisi varmasti hyvä, jos jokaiselle koiralle olisi omat käskyt niin ei tulisi ristiriitaa käskyjen jaon kanssa.
Tämmösiä pieniä juttuja ollaan puuhailtu samalla kun olen äheltänyt perustaa yritystä. Toivon, että kaikki menee suunniteltelmien mukaan ja marraskuun aikana minulla sitten olisi se oma firma ja pääsisin tekemään noita hierontoja. Tällä hetkellä ole muokkaillut vain omia koiria, jotta taito ei pääse ihan kokonaan ruostumaan. :-)
Eipä tässä tällä kertaa muuta tule mieleen. Täytyy yrittää kirjotella useammin taas juttuja ettei käy niin kuin nyt, että en enää edes muista kaikkea.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille! :-)
Poikien kanssa ollaan lenkkeilty ja Hukkasen kanssa on käyty pari kertaa koirakoulussakin. Tekee kyllä ihan hyvää taas, kun on pakko tehdä jotain. Ei näköjään muuna aikana saa paljoakaan aikaiseksi. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni... monestikohan tämänkin olen maininnut. :-) Kyllä sitä aina jonkun aikaa muistaa tehdä säännöllisiä treenejä, mutta sitten tulee aina jotain ja miettii ett ehtiihän tuota huomennakin. Kummasti se huomenna meneekin sitten useamman päivän päähän. Tällä menolla ei kyllä mihinkään kokeisiin lähiaikoina tähdätä.... Sitten toki myös se vähän vähentää motivaatiota, kun yksin joutuu tekemään. On se vaan monesti todettu, ett porukassa on mukavampi. Pystyy vähän samalla jutustelemaan tehdystä treenistä ja aina se sivusta seuraaja näkee paremmin mikä menee pieleen. Mutta kyllä me joskus ton Hukan kanssa se BH-koe käydään, sen mie lupaan! Ajankohtaa en kyllä vielä lyö lukkoon. ;-)
Mut jos mie nyt jotain kertosin noista parista treenistä, missä ollaan käyty. Vaikka en kyllä taida viime viikolta edes muistaa mitään... Sen voin sanoa molemmista reeneistä, ett Hukka tarttis lisää malttia tuohon hommaan. Se ei pitkään malta istua nätisti sivulla, vaan alkaa haistella, nousee seisomaan ja mahdollisesti myös ölisee joutessaan. Agility toimii siksi paremmin tän pojan kanssa, kun siinä ei tarvii olla aloillaan kovinkaan pitkään. Pitäisi jotenkin saada se hiukan pitkähermoisemmaksi tuohon tottis hommaan. Sekin kyllä varmasti tekisi jo paljon, jos sen kanssa enemmän tehtäisiin tottista. Täytynee talvi pyhittää tälle lajille, kun ei varmaan agiliitämäänkään pääse.
Seuraaminen on jo hiukan parempaa, mutta edelleen hiukan jätättää tai sitten Hukka menee aika kaukana minusta. Seuraaminen tarvitsee vielä paljon tekemistä, jotta se oikea spotti löytyy. Luoksetulo on edelleen Hukalla tosi vahva, siitä ei ole moitittavaa. Hyvin jää odottamaan, malttaa olla aloillaan ja tulee suoraan luokse kutsuttaessa. Maahanmeno on jo parempi. Sitä ollaan treenattu ihan erikseen muista liikkeistä ja palkkaus tulee heti lelulla. Paljon innokkaampaa on maahanmeno nykyään, vaikkakaan ei vielä täydellinen. Mutta oikeaan suuntaan ollaan jo menossa.
Nyt keskiviikkona tehtiin hiukan uusiakin juttuja eli tehtiin paikalla käännöksiä. Täyskäännös paikalla, oikealle ja vasemmalle käännös paikalla... Hukka oli hukassa. Ollaanhan me joskus noita tehty, mut ei kovinkaan usein ja edellisistäkin on aikaa. Vähän piti Hukan hakea oikeaa paikkaa, mut kyllä se sitten parina kertana jo onnistuikin. Otin eilen lenkin yhteydessä samoja ja tällä kertaa meni jo paremmin. Äkkiä se varmasti tajuaisi, kun vaan alkaisi tekemään säännöllisesti.
Eilen otin myös Rockyllekin mielen virkistystä ja tehtiin ukonkin kanssa pieni treeninpätkä. Hienosti se veti seuraamisen, luoksetulon sekä liikkeestä maahanmenon. On se vaan niin paljon motivoituneempi nykyään, verrattuna aikaan jollon Hukkaa ei vielä ollut. :-) Otin Rockylle myös paikallamakuuharjoituksen niin, että laitoin ukon maahan ja tein pienen pätkän Hukan kanssa seuraamista. Hyvin malttoi herra makoilla aloillaan. Piti vaan Hukalle antaa käskyjä hyvin hiljaa, ettei Rocky olisi niihin reakoinut. Tässä tilanteessa olisi varmasti hyvä, jos jokaiselle koiralle olisi omat käskyt niin ei tulisi ristiriitaa käskyjen jaon kanssa.
Tämmösiä pieniä juttuja ollaan puuhailtu samalla kun olen äheltänyt perustaa yritystä. Toivon, että kaikki menee suunniteltelmien mukaan ja marraskuun aikana minulla sitten olisi se oma firma ja pääsisin tekemään noita hierontoja. Tällä hetkellä ole muokkaillut vain omia koiria, jotta taito ei pääse ihan kokonaan ruostumaan. :-)
Eipä tässä tällä kertaa muuta tule mieleen. Täytyy yrittää kirjotella useammin taas juttuja ettei käy niin kuin nyt, että en enää edes muista kaikkea.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille! :-)
perjantai 21. syyskuuta 2012
Vuosi oli ja meni
Nyt se sitten on virallista. Tänään sain paperit pihalle koulusta... Olen näyttöä vaille valmis koirahieroja! :-) Näyttö tarttis suorittaa sitten seuraavan parin vuoden aikana. Mutta hierontoja voin jo alkaa tekemään ja keräämään kokemusta. On hyvinkin helpottunut olo, kun on saanut taas yhden koulun käytyä ja nyt vaan täytyy toivoa, ett asiakkaita riittää.
Koulun loppuminen tietysti tarkoittaa myös sitä, että elämä siirtyy täältä Vääksystä taas pysyvästi Savoon. Tänään perjantaina 21.9. vietämme viimeistä iltaa täällä ja huomenna sitten muuttokuorma lähtee kotia kohti. Vääksy on ollu kyllä ihan mukava paikka oleilla ja tykkään todella paikallisista lenkkimaastoista.
Seuraavassa hiukan kuvia miun ja poikain viime päivien lenkeistä.
Siinäpä vähän parin viime viikon ajalta kuvasatoa. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä jättää Vääksy sekä paljon hyviä muistoja vuoden varrelta.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille lukijoille!
Koulun loppuminen tietysti tarkoittaa myös sitä, että elämä siirtyy täältä Vääksystä taas pysyvästi Savoon. Tänään perjantaina 21.9. vietämme viimeistä iltaa täällä ja huomenna sitten muuttokuorma lähtee kotia kohti. Vääksy on ollu kyllä ihan mukava paikka oleilla ja tykkään todella paikallisista lenkkimaastoista.
Seuraavassa hiukan kuvia miun ja poikain viime päivien lenkeistä.
 |
| Hilmuinen Hukkanen ;-) |
 |
| Leikkihetki tuijotteluineen |
 |
| Miun komiat poijjat ja takana aukeaa Vääksyn komeat maisemat |
 |
| Hyvä rrrrrasvistus... |
 |
| Ilmeet kruunaa kaiken :-) |
 |
| "Penny for your thoughts" My love! |
 |
| On se vaan...... <3 |
 |
| Syksyinen kaunis ulkoiluilma |
Siinäpä vähän parin viime viikon ajalta kuvasatoa. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä jättää Vääksy sekä paljon hyviä muistoja vuoden varrelta.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille lukijoille!
torstai 13. syyskuuta 2012
Hukka lähenee miehisyyttä
Tänään 13.9.2012 minun pieni Hukkaseni täytti jo kaksi vuotta. Kaksi vuotta on mennyt kyllä nopeasti ja paljon on kahteen vuoteen mahtunut meininkiä.
Kahdetta ikävuotta lähestyessä olen huomannut pojassa paljon fyysistä ja uskokaa tai älkää myös hiukan henkistä kasvua. Hukka on saanut komea uroksen raamit.
Onnittelut myös muille Finn-pennuille, siskolle ja veljille! :-)
Kahdetta ikävuotta lähestyessä olen huomannut pojassa paljon fyysistä ja uskokaa tai älkää myös hiukan henkistä kasvua. Hukka on saanut komea uroksen raamit.
Onnittelut myös muille Finn-pennuille, siskolle ja veljille! :-)
 | ||||
| Hukka paria viikkoa vaille kaksi vuotta |
 |
| Tänään ulkoilemassa |
 |
| Rockykin oli mukana ulkoilemassa :-) |
 |
| Tarkkailu tuokio |
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Pientä ulkoasun päivittelyä
Nyt kun kerta aloitin tämän urakkapäivittelyn niin ajattelin hiukan päivittää blogin ulkoasuakin, kun tuo kesä näkyy vaihtuvan tänäkin vuonna syksyksi.
Samalla lisäsin muitakin pitkään suunnitteilla olleita uutuuksia sivuasetuksiin. :-)
Samalla lisäsin muitakin pitkään suunnitteilla olleita uutuuksia sivuasetuksiin. :-)
Sawo Show ja mökkeilyä
Sawo Show oli ja meni jo kaksi viikkoa sitten, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä kertoa kuinka mukava se viikonloppu oikein olikaan. :-)
Aloittakaamme perjantaista, kun Tiia ja Teri saapuivat meille alku illasta. Rocky ja Hukka ottivat vieraat vastaan omaan tuttuun tapaansa. Hukka innolla ja "TERVETULOA minun kotiini!"-meiningilla, Rockylla ei ihan niin suuri into ole, mutta kyllä se vieraista tykkää. Terikin kun on vanha tuttu niin senkin Rocky suvaitsee kotonaan. Siinä sitten istuskeltiin ja odoteltiin seuraavia yövieraita saapuvaksi. Katri ja Helmi saapuivatkin kirjaimellisesti keskellä yötä. Reippaasti jaksoimme valvoa ja toivottaa heidätkin tervetulleeksi. Hukka olikin Helmin saapumisesta erittäin onnellinen. Ja ihmekös tuo, kun ovat samassa taloudessa asuneet koko syksyn ja talven. Häntä heilutti koiraa, kun Hukka huomasi Helmin loikkaavan autosta ulos. :-)
Lauantai-aamuna olikin sitten tarkoitus startata suht hyvissä ajoin ja liittyä Sarin ja Raisan seuraan Kuopion Sawo Showhun. Ihme kyllä porukka saatiin ylös aamulla ja kolme koiraa loikkasivat peräkonttiin lähtövalmiina. (Rocky jäi siis kotiin, koska en viitsinyt ottaa sitä mukaan stressaamaan.) Niinpä saatiin matka alkamaan ja pääsimme jopa perillekin aamupäivän aikana. Hyvä me! :-)
Näyttelypaikalla kierreltiin myyntikojuja ja hiukan käytiin kehienkin laidalla pyörimässä. Hukka oli kovasti innoissaan, kun ympärillä pyöri niin paljon muitakin nelijalkaisia. Houkutus oli kova ja Hukka olisi halunnut olla kaveri kaikkien kanssa. Muisti Hukka välillä kuunella minuakin. Iltapäivällä sitten etsiydyttiin BIS-kehälle ja hyvät paikat löytyikin ihan kehän laidalta. Siinä ei turhia riehuttu, kun Hukkakin koisasi melkein koko loppu ajan.
Kun näytelmät oli nähty pakattiin neljä koiraa farkun perälle ja neljä naikkosta ähelsi itsensä autoon. Auton keula suuntasi tällä kertaa kohti meidän mökkiä. Sinne menimme viettämään rauhaisaa maalaiselämää yhdeksi yöksi. Ja mikä parasta koirat saivat juosta vapaana ja nauttia mökkeilystä. Kuvat kertokoon taas laiskan päivittäjän puolesta miten mökkeily sujui. :-)
Sunnuntai aamun tunnelmia ...
Ulkoilua mökillä ...
Tämmöstä menoa meillä oli. Hieno viikonloppu ja toivottavasti saamme viettää yhtä hauskan viikonlopun toistekin.
Aloittakaamme perjantaista, kun Tiia ja Teri saapuivat meille alku illasta. Rocky ja Hukka ottivat vieraat vastaan omaan tuttuun tapaansa. Hukka innolla ja "TERVETULOA minun kotiini!"-meiningilla, Rockylla ei ihan niin suuri into ole, mutta kyllä se vieraista tykkää. Terikin kun on vanha tuttu niin senkin Rocky suvaitsee kotonaan. Siinä sitten istuskeltiin ja odoteltiin seuraavia yövieraita saapuvaksi. Katri ja Helmi saapuivatkin kirjaimellisesti keskellä yötä. Reippaasti jaksoimme valvoa ja toivottaa heidätkin tervetulleeksi. Hukka olikin Helmin saapumisesta erittäin onnellinen. Ja ihmekös tuo, kun ovat samassa taloudessa asuneet koko syksyn ja talven. Häntä heilutti koiraa, kun Hukka huomasi Helmin loikkaavan autosta ulos. :-)
 |
| Teri ja Helmi kuin kotonaan :-) "Sohvanvaltaajat" |
 |
| Vastaanottokomitea väsähti... onneksi ei kuitenkaan kesken kaiken ;-) |
Lauantai-aamuna olikin sitten tarkoitus startata suht hyvissä ajoin ja liittyä Sarin ja Raisan seuraan Kuopion Sawo Showhun. Ihme kyllä porukka saatiin ylös aamulla ja kolme koiraa loikkasivat peräkonttiin lähtövalmiina. (Rocky jäi siis kotiin, koska en viitsinyt ottaa sitä mukaan stressaamaan.) Niinpä saatiin matka alkamaan ja pääsimme jopa perillekin aamupäivän aikana. Hyvä me! :-)
Näyttelypaikalla kierreltiin myyntikojuja ja hiukan käytiin kehienkin laidalla pyörimässä. Hukka oli kovasti innoissaan, kun ympärillä pyöri niin paljon muitakin nelijalkaisia. Houkutus oli kova ja Hukka olisi halunnut olla kaveri kaikkien kanssa. Muisti Hukka välillä kuunella minuakin. Iltapäivällä sitten etsiydyttiin BIS-kehälle ja hyvät paikat löytyikin ihan kehän laidalta. Siinä ei turhia riehuttu, kun Hukkakin koisasi melkein koko loppu ajan.
 |
| Näin innoissaan Hukka kannusti näyttelyn parhaimmistoa. (Toi valkoinen nauha on BIS-kehän reuna) :-) |
 |
| Raisa näyttelytunnelmissa |
Kun näytelmät oli nähty pakattiin neljä koiraa farkun perälle ja neljä naikkosta ähelsi itsensä autoon. Auton keula suuntasi tällä kertaa kohti meidän mökkiä. Sinne menimme viettämään rauhaisaa maalaiselämää yhdeksi yöksi. Ja mikä parasta koirat saivat juosta vapaana ja nauttia mökkeilystä. Kuvat kertokoon taas laiskan päivittäjän puolesta miten mökkeily sujui. :-)
Sunnuntai aamun tunnelmia ...
 |
| Helmi rentona |
 |
| Helmi jatkaa unia. Teri Katrin rapusutelvana |
 |
| Raisan ja Hukan herkkä aamuhetki. (Helmi jatkaa edelleen unia taustalla) ;-) |
Ulkoilua mökillä ...
 |
| Hukka ja Raisa taistelee kepistä, Helmi seuraa tomerana vieressä ja Teri huutelee kuvan alareunassa. |
 |
| Raisa ja Helmi. Kumpi saa kielen pidemmälle ulos |
 |
| "Huiiii!" Pelottava Teri |
 |
| "Heh heh" |
 | |
| Juopottelijat |
 |
| Terillä on asiaa... Hukka ja Helmi ihmettelemässä |
 |
| Helmi ja Teri nauttii iltapäivän auringosta |
Tämmöstä menoa meillä oli. Hieno viikonloppu ja toivottavasti saamme viettää yhtä hauskan viikonlopun toistekin.
tiistai 21. elokuuta 2012
Onnistumista agilityssä
Agitreenit oli kyllä taas ihan omaa luokkaansa. Itselläni ei kauhean innostunut olo ollut, kun jostain syystä oli vähän väsymystä ilmassa. Ajatelin kuitekin repiä itseni kentälle, kun ei viime viikolla päässyt treeneihin.
Lämmittelyn ja ensimmäisen reenikierroksen aikana mieleni kuitenkin virkistyi kummasti. Ensinnäkin lämmittelyn aikana, kun otin vähän tottista niin sain ilokseni huomata mikä tekemiseninto Hukalla oikein olikaan. Se tuijotti minua silmät kiiluen ja kysyen "mitäs sitten tehdään". Olin ihan ällikällä lyöty, kun tajusin että miten innolla se oli valmis tekemään töitä kanssani. Niinpä otinkin pientä sulkeistreeniä... sivulle tuloa, maahanmenoa ja muuta pientä. Kovasti se Hukka nyt sitä maahan menoa tarjoaa, kun sitä on tahkottu viime aikoina. Mutta positiivista siinä on se, että maahan meno on vahvoilla tällä hetkellä. ;-)
Seuraava mielenpiriste tuli sitten alkulämppäreenien aikana. Otettiin hyppy ja siitä sitten kepeille (kuvasta 1. hyppy, josta kepeille 2.) Hyppy meni hyvin ja sitten kepeille pientä hakua, mutta kun päästiin vauhtiin niin nehän sujui! Ekaa kertaa Hukalla oli oikeasti aavistus miten homma sujuu ja kovasti se yrittikin mennä. Vähän meinasi kiehua yli, mutta Hukan tasolla tämä oli hieno suoritus! Olin iloinen. :-)
Pienen huilin jälkeen otettiin sitten jo radan pätkää. Aloitettiin 1. hypystä ja lopetettiin 10. putken jälkeen. Ja pakko taas kehua... kepit mentiin taas tosi hienosti. Toki hapuilua vielä on, mutta nyt Hukan toiminnasta näkee että se yrittää tosi kovasti tajuta ja mennä oikein. :-) Kepeiltä sitten hirveellä vauhdilla hypyille, niistä putkeen ja sitten vähän etsittiin oikeaa hyppysuuntaa. Hyvin löytyi ja taas putkeen ja hyppykin meni aikas hyvin, vaikka vähän meinasi tulla kompurointia kun Hukka yritti katsella minne yritin sitä ohjata. Aalla saatiin kontaktit osumaan ja sieltä Hukka sujahti putkeen.
Kolmas kierros jatkettiin siitä mihin äsken jäätiin eli lähtö 11. hypyltä. Vähän piti vetää koiraa itseään päin, jotta keinulle nousu olisi suorahko. Hyvin löytyi taas kontaktit keinullakin. :-) Sitten taas täysi vauhti päälle ja hyppyjen saattelemana kepeille. Nyt oli taas pientä hakua ilmassa ja vika varmaan osittain minussa, kun en osaa ohjata niin hyvin toisella puolella.
Neljännellä kierroksella otettiin sitten koko rata läpi. Ja muutaman harjotuksen jälkeen Hukka haki kepeille tosi hyvin ekan hypyn jälkeen... siis oikeesti tosi hyvin! Minä hypin välillä innosta ennen kuin maltoin jatkaa seuraaville hypyille. Sitten mentiin taas vauhdilla ja hyvin löytyi kaikki esteet. Aalla otettiin eka kontakti, mutta jälkeen päin kuulin, että alastullessa Hukka hyppäsi melkein puolesta välistä aata suoraan putkelle. Ohjaajan mielestä se on lähes mahdotonta, kun putki oli niin lähellä alastuloa, mutta niin vaan Hukka onnistui kontaktin välttämään. Keinulla oli tällä kertaa hiukan hapuilua ja Hukka päätti hypätä keskeltä alas. Toisella menikin taas hyvin ja kontaktikin osui. 18. hyppy oli hiukan hakusessa, mutta voi että sitä riemua kun mentiin taas kepeille. Lisäksi otettiin vielä loppuun lisäksi hyppy, putki ja hyppy. Keppien jälkeen siis koukattiin hypylle, josta piti sitten oli ideana etsiä putken pää. Menin kuitenkin aika lähelle putken päätä auttamaan, mutta hienosti Hukka koukkasi putkeen pienelläkin ohjauksella. Loppu meni hyvin ilman ongelmia.
Olin kyllä onneni kukkuloilla, kun huomasin että vihdoinkin edistytään kepeillä! Vaikka väsymys vähän alussa vaivasikin niin oli kyllä hyvä, että lähdin treeneihin. Hukka oli kyllä loistava ja taas saatiin mainintaa siitä kuinka Hukka seuraa ohjaustani tarkasti. Hieno treeni, tämmöset päivät kohottaa kummasti treeni-intoa! :-)
Lämmittelyn ja ensimmäisen reenikierroksen aikana mieleni kuitenkin virkistyi kummasti. Ensinnäkin lämmittelyn aikana, kun otin vähän tottista niin sain ilokseni huomata mikä tekemiseninto Hukalla oikein olikaan. Se tuijotti minua silmät kiiluen ja kysyen "mitäs sitten tehdään". Olin ihan ällikällä lyöty, kun tajusin että miten innolla se oli valmis tekemään töitä kanssani. Niinpä otinkin pientä sulkeistreeniä... sivulle tuloa, maahanmenoa ja muuta pientä. Kovasti se Hukka nyt sitä maahan menoa tarjoaa, kun sitä on tahkottu viime aikoina. Mutta positiivista siinä on se, että maahan meno on vahvoilla tällä hetkellä. ;-)
Seuraava mielenpiriste tuli sitten alkulämppäreenien aikana. Otettiin hyppy ja siitä sitten kepeille (kuvasta 1. hyppy, josta kepeille 2.) Hyppy meni hyvin ja sitten kepeille pientä hakua, mutta kun päästiin vauhtiin niin nehän sujui! Ekaa kertaa Hukalla oli oikeasti aavistus miten homma sujuu ja kovasti se yrittikin mennä. Vähän meinasi kiehua yli, mutta Hukan tasolla tämä oli hieno suoritus! Olin iloinen. :-)
Pienen huilin jälkeen otettiin sitten jo radan pätkää. Aloitettiin 1. hypystä ja lopetettiin 10. putken jälkeen. Ja pakko taas kehua... kepit mentiin taas tosi hienosti. Toki hapuilua vielä on, mutta nyt Hukan toiminnasta näkee että se yrittää tosi kovasti tajuta ja mennä oikein. :-) Kepeiltä sitten hirveellä vauhdilla hypyille, niistä putkeen ja sitten vähän etsittiin oikeaa hyppysuuntaa. Hyvin löytyi ja taas putkeen ja hyppykin meni aikas hyvin, vaikka vähän meinasi tulla kompurointia kun Hukka yritti katsella minne yritin sitä ohjata. Aalla saatiin kontaktit osumaan ja sieltä Hukka sujahti putkeen.
Kolmas kierros jatkettiin siitä mihin äsken jäätiin eli lähtö 11. hypyltä. Vähän piti vetää koiraa itseään päin, jotta keinulle nousu olisi suorahko. Hyvin löytyi taas kontaktit keinullakin. :-) Sitten taas täysi vauhti päälle ja hyppyjen saattelemana kepeille. Nyt oli taas pientä hakua ilmassa ja vika varmaan osittain minussa, kun en osaa ohjata niin hyvin toisella puolella.
Neljännellä kierroksella otettiin sitten koko rata läpi. Ja muutaman harjotuksen jälkeen Hukka haki kepeille tosi hyvin ekan hypyn jälkeen... siis oikeesti tosi hyvin! Minä hypin välillä innosta ennen kuin maltoin jatkaa seuraaville hypyille. Sitten mentiin taas vauhdilla ja hyvin löytyi kaikki esteet. Aalla otettiin eka kontakti, mutta jälkeen päin kuulin, että alastullessa Hukka hyppäsi melkein puolesta välistä aata suoraan putkelle. Ohjaajan mielestä se on lähes mahdotonta, kun putki oli niin lähellä alastuloa, mutta niin vaan Hukka onnistui kontaktin välttämään. Keinulla oli tällä kertaa hiukan hapuilua ja Hukka päätti hypätä keskeltä alas. Toisella menikin taas hyvin ja kontaktikin osui. 18. hyppy oli hiukan hakusessa, mutta voi että sitä riemua kun mentiin taas kepeille. Lisäksi otettiin vielä loppuun lisäksi hyppy, putki ja hyppy. Keppien jälkeen siis koukattiin hypylle, josta piti sitten oli ideana etsiä putken pää. Menin kuitenkin aika lähelle putken päätä auttamaan, mutta hienosti Hukka koukkasi putkeen pienelläkin ohjauksella. Loppu meni hyvin ilman ongelmia.
Olin kyllä onneni kukkuloilla, kun huomasin että vihdoinkin edistytään kepeillä! Vaikka väsymys vähän alussa vaivasikin niin oli kyllä hyvä, että lähdin treeneihin. Hukka oli kyllä loistava ja taas saatiin mainintaa siitä kuinka Hukka seuraa ohjaustani tarkasti. Hieno treeni, tämmöset päivät kohottaa kummasti treeni-intoa! :-)
sunnuntai 19. elokuuta 2012
maanantai 13. elokuuta 2012
Taas yksi agilityn täyteinen päivitys
Tämä treeni on parin viikon takaa ja koitan nyt vähän muistella miten se meni. En vaan ole ehtinyt kirjotella tänne mitään. Kiirettä pitää. :-)
Päivä oli aika lämmin ja Hukka oli juossut jo mökillä päivän, joten kentälle ei sitten virtaa hirveästi riittänytkään. Hyvin oli laiskaa menoa poijjalta. Normaalisti kun jätkä ei meinaa pysyä nahoissaan.
Saatiin kuitenkin jotakin tehtyäkin, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan. Hyvin Hukka taas seurasi kätteni liikkeitä ja jos erehdyin tiputtamaan käden alas ennen kuin Hukka ehti hypätä niin hyppy jäi tekemättä. Pitäisi muistaa noita käsiä huitoa, koska ne näkyy kertovan Hukalle enemmän kuin tuhat käskyä. ;-)
Hukalle pitäisi saada esteelle lähetyksiin rohkeutta. Ei vaan irronnut oikein tälläkään kertaa. Putkikin, joka kuuluu Hukan lemppareihin, tuottaa ongelmia jos pitäisi liikaa irrota minun läheisyydestä.
Muuta en nyt tästä treenistä muista. Kaikki muu taisi mennä ihan hyvin. Rengaskin meni hyvin.
Radan piirros:
Radan reunalla pyöri kameranainenkin, joten saatiin tästä treenistä kuviakin. Seuraavaksi muutama otos meidän laiskanletkeästä menosta. :-)
Loppuun otettiin vielä vähän keppejä ihan yksittäisenä esteenä. Kepeillä pitäsi kyllä jonkunlaista edistymistä saada aikaan. Alkaa tulla itelle turhautuminen, kun koira ei vaan tajuu / keskity täysillä. Onneks kuitenkin treenatessa turhautuminen ei näy vielä päälle päin, mutta jos Hukka ei ala tajuta hommaa niin en tiiä mitä sen kanssa pitäs tehdä. Jotenkin tuntuu ettei sen kärsivällisyys vaan riitä niihin.
Tällä kertaa tajusin, että on se kuitenkin parempi jos Hukalla on vähän liikaa virtaa tuolla kentällä, kuin jos se olisi hiukan väsynyt. Ei se oikein tuntunut nauttivan tuosta menosta, kun ei enää hirveästi jaksanut. Ja minustakin tuntui ihan oudolta kun piti ihan houkutella Hukkaa ja hoputtaa vauhtiin. Ei passaa liikaa urheilla ennen treenejä. :-)
****** ****** ****** ****** ******
Sitten tuleekin heti perään toisten reenien yhteenveto.
Tapahtui viime viikolla.....
Tällä kertaa molemmilla oli hyvä vire päällä ja Hukallakin energiataso kohdillaan. :-)
Alku lähti hyvin menemään... ekoilta hypyiltä aalle, jossa sitten taas tuli ja meni ne tutut kontaktit. Eihän niihin tuon vauhtihirmun tassut vaan tahdo aina sattua. Aan jälkeen sitten ohjasin renkaalle, joka olikin tällä kertaa ihan oikeassa korkeudessaan. Hukka selvitti renkaan moitteettomasti. :-) Renkaalta pitikin sitten ohjata putkelle ja ennen kaikkea vielä taemmalle putkenpäälle. Omaksi yllätyksekseni Hukka meni juuri sinne minne halusinkin.
Sitten olikin vuorossa kepit ja nekin meni yllättävän hyvin. Hapuilua kyllä oli, mutta normaaliin häsellykseen verrattuna tällä kertaa hommassa oli edes joku järki. :-)
Kepeiltä oli tarkoitus lähettää koira putkelle, mutta koska Hukka ei irtoa niin se piti sitten saattaa aika lähelle putken päätä ennen kuin se sujahti putkeen. Yritin kyllä lähettääkin, mutta Hukka iski jarrut pohjaan heti kun tajusi etten tulekaan perästä.
Putkelta hypylle ja siitä puomille, jossa oli taas kontaktit hakusessa. Pöytä meni ihan hyvin, mutta Hukalla oli vauhti päällä eikä jarrut pitäneetkään, joten poitsu "tipahti" alas. Toinen yritys ja tällä kertaa vähän vähemmällä vauhdilla. Hyvin pysähtyi ja malttoi odottaa. Sitten täysillä hypylle, jonka jälkeen putken pää löytyi hienosti.
Takaisin päin mennessä kepit meni tutulla häsellyksellä eli ihan päin mäntyä. Rengas kuitenkin taas meni täydellisesti. Sitten parin hypyn kautta viimeiselle loikalle. Tai näin sen piti mennä, mutta Hukka päättikin pistäytyä pöydällä siinä ohikulkiessaan. :-) Toisella kierroksella sitten tajusin ottaa Hukan käskyllä mukaan, joten pöydällä harhailua ei tullut. :-)
Loppuun otettiin vielä muutama yksittäinen este:
Keppejä piti tietysti ottaa muutaman kerran ja vähän meinasi jo onnistumisia tullakin. :-) Kyllä kait se siitä lähtis menemään, jos vaan jaksaisi / pystyisi vähän joka päivä treenaamaan.
Hypyillä otettiin hiukan kahdeksikkoa, jonka Hukka meni tosi hienosti.
Sitten otin vielä ihan extemporeella renkaan takaa kiertäen. Annoin käskyt "kierrä" ja sitten "läpi"... kappas vain se meni juuri niinkuin ajattelinkin. Hukkahan kiersi renkaan taakse ja ponkaisi tulla läpi. Kokeilin varmuuden vuoksi uusiksi ettei kyse olisi sattumasta. Sattumalla ei ollut mitään tekemistä tämän onnistumisen kanssa. Sama toistui kolme kertaa ja aina yhtä mallikkaasti. Hukka tajuaa kierrä-käskyn täysin ja mikä parasta se on tajunnut nyt oikeasti kuinka rengas mennään oikeaoppisesti. :-) Tämä oli taas niitä kuuluisia "olen ylpeä koirastani"-hetkiä. Rengas kun on pitkään kummitellut meillä, koska Hukka meni alkuun niin monesti renkaan vierestä.
Tässäpä olis taas vähäksi aikaa agilitypäivitystä. Huomenna olis taas treenit, saa nähä millon ehtii päivitellä. Olis muutakin päiviteltävää, jahka tästä ehtii... :-)
Toiseen kertaa siis.
Päivä oli aika lämmin ja Hukka oli juossut jo mökillä päivän, joten kentälle ei sitten virtaa hirveästi riittänytkään. Hyvin oli laiskaa menoa poijjalta. Normaalisti kun jätkä ei meinaa pysyä nahoissaan.
Saatiin kuitenkin jotakin tehtyäkin, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan. Hyvin Hukka taas seurasi kätteni liikkeitä ja jos erehdyin tiputtamaan käden alas ennen kuin Hukka ehti hypätä niin hyppy jäi tekemättä. Pitäisi muistaa noita käsiä huitoa, koska ne näkyy kertovan Hukalle enemmän kuin tuhat käskyä. ;-)
Hukalle pitäisi saada esteelle lähetyksiin rohkeutta. Ei vaan irronnut oikein tälläkään kertaa. Putkikin, joka kuuluu Hukan lemppareihin, tuottaa ongelmia jos pitäisi liikaa irrota minun läheisyydestä.
Muuta en nyt tästä treenistä muista. Kaikki muu taisi mennä ihan hyvin. Rengaskin meni hyvin.
Radan piirros:
Radan reunalla pyöri kameranainenkin, joten saatiin tästä treenistä kuviakin. Seuraavaksi muutama otos meidän laiskanletkeästä menosta. :-)
 |
| 1. hyppy |
 |
| 3. hyppy |
 |
| Putkesta tullaan vauhdilla :-) |
 |
| Renkaasta läpi virheettä |
 |
| Kontaktit otetaan varman päälle |
 |
| Sujuvasti menee Aakin |
 |
| Hapuilua ja paaaljon ohjausta |
Tällä kertaa tajusin, että on se kuitenkin parempi jos Hukalla on vähän liikaa virtaa tuolla kentällä, kuin jos se olisi hiukan väsynyt. Ei se oikein tuntunut nauttivan tuosta menosta, kun ei enää hirveästi jaksanut. Ja minustakin tuntui ihan oudolta kun piti ihan houkutella Hukkaa ja hoputtaa vauhtiin. Ei passaa liikaa urheilla ennen treenejä. :-)
****** ****** ****** ****** ******
Sitten tuleekin heti perään toisten reenien yhteenveto.
Tapahtui viime viikolla.....
Tällä kertaa molemmilla oli hyvä vire päällä ja Hukallakin energiataso kohdillaan. :-)
Alku lähti hyvin menemään... ekoilta hypyiltä aalle, jossa sitten taas tuli ja meni ne tutut kontaktit. Eihän niihin tuon vauhtihirmun tassut vaan tahdo aina sattua. Aan jälkeen sitten ohjasin renkaalle, joka olikin tällä kertaa ihan oikeassa korkeudessaan. Hukka selvitti renkaan moitteettomasti. :-) Renkaalta pitikin sitten ohjata putkelle ja ennen kaikkea vielä taemmalle putkenpäälle. Omaksi yllätyksekseni Hukka meni juuri sinne minne halusinkin.
Sitten olikin vuorossa kepit ja nekin meni yllättävän hyvin. Hapuilua kyllä oli, mutta normaaliin häsellykseen verrattuna tällä kertaa hommassa oli edes joku järki. :-)
Kepeiltä oli tarkoitus lähettää koira putkelle, mutta koska Hukka ei irtoa niin se piti sitten saattaa aika lähelle putken päätä ennen kuin se sujahti putkeen. Yritin kyllä lähettääkin, mutta Hukka iski jarrut pohjaan heti kun tajusi etten tulekaan perästä.
Putkelta hypylle ja siitä puomille, jossa oli taas kontaktit hakusessa. Pöytä meni ihan hyvin, mutta Hukalla oli vauhti päällä eikä jarrut pitäneetkään, joten poitsu "tipahti" alas. Toinen yritys ja tällä kertaa vähän vähemmällä vauhdilla. Hyvin pysähtyi ja malttoi odottaa. Sitten täysillä hypylle, jonka jälkeen putken pää löytyi hienosti.
Takaisin päin mennessä kepit meni tutulla häsellyksellä eli ihan päin mäntyä. Rengas kuitenkin taas meni täydellisesti. Sitten parin hypyn kautta viimeiselle loikalle. Tai näin sen piti mennä, mutta Hukka päättikin pistäytyä pöydällä siinä ohikulkiessaan. :-) Toisella kierroksella sitten tajusin ottaa Hukan käskyllä mukaan, joten pöydällä harhailua ei tullut. :-)
Loppuun otettiin vielä muutama yksittäinen este:
Keppejä piti tietysti ottaa muutaman kerran ja vähän meinasi jo onnistumisia tullakin. :-) Kyllä kait se siitä lähtis menemään, jos vaan jaksaisi / pystyisi vähän joka päivä treenaamaan.
Hypyillä otettiin hiukan kahdeksikkoa, jonka Hukka meni tosi hienosti.
Sitten otin vielä ihan extemporeella renkaan takaa kiertäen. Annoin käskyt "kierrä" ja sitten "läpi"... kappas vain se meni juuri niinkuin ajattelinkin. Hukkahan kiersi renkaan taakse ja ponkaisi tulla läpi. Kokeilin varmuuden vuoksi uusiksi ettei kyse olisi sattumasta. Sattumalla ei ollut mitään tekemistä tämän onnistumisen kanssa. Sama toistui kolme kertaa ja aina yhtä mallikkaasti. Hukka tajuaa kierrä-käskyn täysin ja mikä parasta se on tajunnut nyt oikeasti kuinka rengas mennään oikeaoppisesti. :-) Tämä oli taas niitä kuuluisia "olen ylpeä koirastani"-hetkiä. Rengas kun on pitkään kummitellut meillä, koska Hukka meni alkuun niin monesti renkaan vierestä.
Tässäpä olis taas vähäksi aikaa agilitypäivitystä. Huomenna olis taas treenit, saa nähä millon ehtii päivitellä. Olis muutakin päiviteltävää, jahka tästä ehtii... :-)
Toiseen kertaa siis.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Joskus vain tuntuu, että......
.... mekin voidaan onnistua jossain. :-)
Oli nimittäin aika kivat agitreenit viime ja sitä edellisellä kerralla....
Viime viikon tiistaina meillä meni lujaa Hukan kans. Hukka teki tosi hyvää rataa, suurin ongelma oli että ohjaaja ei vain pysynyt kunnolla mukana vaikean radan kanssa. Kontaktit kaipaa vielä harjotusta, mutta muuten meni tosi hyvin. Olin kyllä tyytyväinen Hukkaan tällä kerralla, itsestä ei voi sanoa samaa. :-)
Radan piirros:
Olin vähän jännissäni osaako Hukka kiertää 3. hypylle ja aivan turhaan oikeastaan. Hukka kyllä tosi hienosti osasi kiertää, mutta kiertikin samalla koko esteen ilman hyppyä. Toisella kerralla sanoin kierron lisäksi hyppy-käskyn ajoissa, joten jätkä tajus hypätäkin. Pituus ei tuottanut ongelmia ja samaten pituuden jälkeen sain Hukan kyvin hallittua ja ohjattua 5. hypylle. Tämän jälkeen oli taas jännät paikat, ettei Hukka vain olisi rynnännyt puomin alla odottavaan putkeen. Sain kuitenkin taas pojan hallintaan hyvin ja ohjasin suoralle putkelle. Putken jälkeen taas haltuunotto ja ohjaus 7. hypylle - onnistui hyvin. 7. hyppy meni hyvin, mutta 8. kanssa oli vähän hakua, kun se oli aika suorassa linjassa 7. hypyn kanssa. Hyppy kuitenkin löytyi ja sitten rynnättiinkin kohti puomia. Eka kontakti tuli, mutta alastulossa se jäi kokonaan kuulemma. Tästä siis saimme huomautuksen ja lisää treeniä kontaktin ottoon. Puomin jälkeen Hukka haki hyvin putken ja sieltä ihan ohjeiden mukaan 11. hypylle. Renkaalle mentiin ilman muita esteitä, koska viime kerrasta on aikaa. Ekalla se menikin ihan väärästä kolosta, mutta toisella jo onnistuttiin. Renkaalta mentiin hyvin hypylle, jonka jälkeen ohjaukseni oli pielessä ja Hukka epäröi mennä putkeen puomin alle. Otettiin uusiksi ja sitten menikin jo paremmin. Lopussa ei oikeastaan ollutkaan mitään mainittavaa. Suoran putken jälkeen taas onnistunut haltuunotto, käynti 16. hypyllä ja sitten vauhdilla kaksi viimeistä loikkaa. :-)
Toisella kierroksella vaihdettiin pituus keinuun, joten kävin sen pari kertaa yksistään ennen kuin lähdettiin koko rataa läpi. Ekalla Hukka vähän epäröi ja hyppäsi kesken pois, mutta toinen yritys onnistui ja Hukka muisti miten este toimii. Toisella kierroksella kaikki meni ihan yhtä hyvin kuin ekallakin, rengas osui oikeaan ekalla ja kontaktitkin otettiin varman päälle tällä kertaa.
Hyvä mieli jäi tästä treenistä. Hukka toimi hienosti.
****** ****** ****** ******
Tämän viikon treenit mentiin yhtä hyvin kuin viime viikkoisetkin. Tämän kertainen rata ei ollut niin vaikea kuin edellinen, mutta haastetta riitti kuitenkin.
Radan piirros:
Tämä rata oli oikeastaan aika kiva, en osaa sanoa miksi, mutta se vain oli. Ehkä se oli sen verran helppo itselle, että oli mukavaa mennä sitä.
Hukalla oli ekalla kerralla vähän turhan paljon taas kierroksia, jonka huomasin kepeillä. Ekat hypyt siis meni tosi hienosti, mutta kepit ei meinannu mennä millään läpi. Hukka ei vain voinu keskittyä, kun kierrokset oli liian korkeat. Muutaman kerran piti kepit uudestaan aloittaa ennen kuin saatiin edes jonkunlainen onnistunut suoritus alle. Keppejä pitäisi treenata ja paljon. Hukka tarvii tosi paljon ohjausta ja siltikin mennään välillä ihan miten sattuu. Vaikea este Hukalle.
Rengas menikin tällä kertaa ihan kerrasta oikein eikä vierestä. Putken haku puomin takaa onnistui hyvin, Hukan lempieste kun on. :-) Pöytää ei ollakaan tänä kesänä otettu, joten vähän mietin miten se sujuu, mutta hyvinhän se. Hukka onneksi osaa seis-käskyn tarkoituksen, joten hyvinhän se jätkä siihen pöydälle jäi odottelemaan.
Pöydältä taas täyteen vauhtiin ja parin hypyn jälkeen taas kepeille, jotka toisella kertaa menikin jo vähän rauhallisemmissa merkeissä. Seuraavat hyppy kiemurat menikin sitten tosi hienosti, hyvin se Hukka kuitenkin seuraa ja kuuntelee mitä siltä vaadin. Hyppyjen jälkeen sain Hukan hyvin hallintaan ja ohjattua pituudelle. Ei mitään ongelmia. Rengas meni toisellakin kerralla oikein, mutta renkaan jälkeen pitikin mennä puomille... Ajattelin, että se on ihan mahoton homma. Hukka oli jo täyttä päätä menossa putkeen, mutta sain sen kuitenkin huudettua hallintaan ja ohjattua puomille. Olin tyytyväinen.
Toisella kierroksella Hukka oli vähän paremmin taas kuulolla, kun enin energia oli jo käytetty. Toiselle kierrokselle vaihdetiinkin 2. hyppy muuriin sekä kepit keinuun. Otin muurin ja keinun ensin yksittäisinä esteinä, koska ne ovat niitä vähiten käytyjä esteitä. Hyvin ne kuitenkin meni ja sitten vaan rataa taas menemään. Hypyt meni taas ongelmitta ja keinukin mentiin hyvin. Renkaalla tuli taas täysosuma. Putki, pöytä ja hypyt ei tuottaneet ongelmia tälläkään kertaa. Kun tultiin toisen kerran keinulle, Hukka päättikin juosta sen ohi. Kovasti mietittiin, että mikä meni pieleen ja mahdollisesti syy oli minun ja liian myöhäisen ohjeistuksen. Keinun jälkeen taas hypyt, mutta pituudelle meno ei onnistunut niin hyvin kuin ekalla. Hukka oli menossa ihan väärässä kulmassa pituudelle. Toisen kerran jälkeen mentiin ok ja sitten taas renkaan kautta puomille. Tällä kertaa myöhästyin ja Hukka painui putkeen. Ja kun se sen kerran teki niin tokihan se piti tehdä toisenkin kerran. Muutaman kerran piti uusintaa ottaa ennen kuin sain pojan taas aisoihin ja ohjattua melkein tassusta pitäen puomille. Vaikka puomi tällä kertaa olikin vähän hakusessa niin kontaktit ainakin onnistui. :-)
Oli mukavat treenit ja hyvä mieli jäi taas. Saatiin kehuja, että kyllä se Hukka hyvin mun kehonkieltä seuraa. Välillä kyllä tuntuu, että liiankin hyvin kun poitsu menee minne sattuu. Ehkä vika onkin siinä, että koira lukee mua liian hyvin ja täten minä annan sille vääriä ohjeita vahingossa. Tiedä häntä.
Molemmat treenit meni onneksi ihan Hukkaan. ;-) Tästä on hyvä taas jatkaa ja tuskin maltan odottaa seuraavia.
Oli nimittäin aika kivat agitreenit viime ja sitä edellisellä kerralla....
Viime viikon tiistaina meillä meni lujaa Hukan kans. Hukka teki tosi hyvää rataa, suurin ongelma oli että ohjaaja ei vain pysynyt kunnolla mukana vaikean radan kanssa. Kontaktit kaipaa vielä harjotusta, mutta muuten meni tosi hyvin. Olin kyllä tyytyväinen Hukkaan tällä kerralla, itsestä ei voi sanoa samaa. :-)
Radan piirros:
 |
| Toisella kierroksella pituus vaihdettiin keinuun. |
Olin vähän jännissäni osaako Hukka kiertää 3. hypylle ja aivan turhaan oikeastaan. Hukka kyllä tosi hienosti osasi kiertää, mutta kiertikin samalla koko esteen ilman hyppyä. Toisella kerralla sanoin kierron lisäksi hyppy-käskyn ajoissa, joten jätkä tajus hypätäkin. Pituus ei tuottanut ongelmia ja samaten pituuden jälkeen sain Hukan kyvin hallittua ja ohjattua 5. hypylle. Tämän jälkeen oli taas jännät paikat, ettei Hukka vain olisi rynnännyt puomin alla odottavaan putkeen. Sain kuitenkin taas pojan hallintaan hyvin ja ohjasin suoralle putkelle. Putken jälkeen taas haltuunotto ja ohjaus 7. hypylle - onnistui hyvin. 7. hyppy meni hyvin, mutta 8. kanssa oli vähän hakua, kun se oli aika suorassa linjassa 7. hypyn kanssa. Hyppy kuitenkin löytyi ja sitten rynnättiinkin kohti puomia. Eka kontakti tuli, mutta alastulossa se jäi kokonaan kuulemma. Tästä siis saimme huomautuksen ja lisää treeniä kontaktin ottoon. Puomin jälkeen Hukka haki hyvin putken ja sieltä ihan ohjeiden mukaan 11. hypylle. Renkaalle mentiin ilman muita esteitä, koska viime kerrasta on aikaa. Ekalla se menikin ihan väärästä kolosta, mutta toisella jo onnistuttiin. Renkaalta mentiin hyvin hypylle, jonka jälkeen ohjaukseni oli pielessä ja Hukka epäröi mennä putkeen puomin alle. Otettiin uusiksi ja sitten menikin jo paremmin. Lopussa ei oikeastaan ollutkaan mitään mainittavaa. Suoran putken jälkeen taas onnistunut haltuunotto, käynti 16. hypyllä ja sitten vauhdilla kaksi viimeistä loikkaa. :-)
Toisella kierroksella vaihdettiin pituus keinuun, joten kävin sen pari kertaa yksistään ennen kuin lähdettiin koko rataa läpi. Ekalla Hukka vähän epäröi ja hyppäsi kesken pois, mutta toinen yritys onnistui ja Hukka muisti miten este toimii. Toisella kierroksella kaikki meni ihan yhtä hyvin kuin ekallakin, rengas osui oikeaan ekalla ja kontaktitkin otettiin varman päälle tällä kertaa.
Hyvä mieli jäi tästä treenistä. Hukka toimi hienosti.
****** ****** ****** ******
Tämän viikon treenit mentiin yhtä hyvin kuin viime viikkoisetkin. Tämän kertainen rata ei ollut niin vaikea kuin edellinen, mutta haastetta riitti kuitenkin.
Radan piirros:
 |
| Toisella kierroksella keppien tilalle vaihdettiin keinu ja 2. hypyn tilalle muuri. |
Tämä rata oli oikeastaan aika kiva, en osaa sanoa miksi, mutta se vain oli. Ehkä se oli sen verran helppo itselle, että oli mukavaa mennä sitä.
Hukalla oli ekalla kerralla vähän turhan paljon taas kierroksia, jonka huomasin kepeillä. Ekat hypyt siis meni tosi hienosti, mutta kepit ei meinannu mennä millään läpi. Hukka ei vain voinu keskittyä, kun kierrokset oli liian korkeat. Muutaman kerran piti kepit uudestaan aloittaa ennen kuin saatiin edes jonkunlainen onnistunut suoritus alle. Keppejä pitäisi treenata ja paljon. Hukka tarvii tosi paljon ohjausta ja siltikin mennään välillä ihan miten sattuu. Vaikea este Hukalle.
Rengas menikin tällä kertaa ihan kerrasta oikein eikä vierestä. Putken haku puomin takaa onnistui hyvin, Hukan lempieste kun on. :-) Pöytää ei ollakaan tänä kesänä otettu, joten vähän mietin miten se sujuu, mutta hyvinhän se. Hukka onneksi osaa seis-käskyn tarkoituksen, joten hyvinhän se jätkä siihen pöydälle jäi odottelemaan.
Pöydältä taas täyteen vauhtiin ja parin hypyn jälkeen taas kepeille, jotka toisella kertaa menikin jo vähän rauhallisemmissa merkeissä. Seuraavat hyppy kiemurat menikin sitten tosi hienosti, hyvin se Hukka kuitenkin seuraa ja kuuntelee mitä siltä vaadin. Hyppyjen jälkeen sain Hukan hyvin hallintaan ja ohjattua pituudelle. Ei mitään ongelmia. Rengas meni toisellakin kerralla oikein, mutta renkaan jälkeen pitikin mennä puomille... Ajattelin, että se on ihan mahoton homma. Hukka oli jo täyttä päätä menossa putkeen, mutta sain sen kuitenkin huudettua hallintaan ja ohjattua puomille. Olin tyytyväinen.
Toisella kierroksella Hukka oli vähän paremmin taas kuulolla, kun enin energia oli jo käytetty. Toiselle kierrokselle vaihdetiinkin 2. hyppy muuriin sekä kepit keinuun. Otin muurin ja keinun ensin yksittäisinä esteinä, koska ne ovat niitä vähiten käytyjä esteitä. Hyvin ne kuitenkin meni ja sitten vaan rataa taas menemään. Hypyt meni taas ongelmitta ja keinukin mentiin hyvin. Renkaalla tuli taas täysosuma. Putki, pöytä ja hypyt ei tuottaneet ongelmia tälläkään kertaa. Kun tultiin toisen kerran keinulle, Hukka päättikin juosta sen ohi. Kovasti mietittiin, että mikä meni pieleen ja mahdollisesti syy oli minun ja liian myöhäisen ohjeistuksen. Keinun jälkeen taas hypyt, mutta pituudelle meno ei onnistunut niin hyvin kuin ekalla. Hukka oli menossa ihan väärässä kulmassa pituudelle. Toisen kerran jälkeen mentiin ok ja sitten taas renkaan kautta puomille. Tällä kertaa myöhästyin ja Hukka painui putkeen. Ja kun se sen kerran teki niin tokihan se piti tehdä toisenkin kerran. Muutaman kerran piti uusintaa ottaa ennen kuin sain pojan taas aisoihin ja ohjattua melkein tassusta pitäen puomille. Vaikka puomi tällä kertaa olikin vähän hakusessa niin kontaktit ainakin onnistui. :-)
Oli mukavat treenit ja hyvä mieli jäi taas. Saatiin kehuja, että kyllä se Hukka hyvin mun kehonkieltä seuraa. Välillä kyllä tuntuu, että liiankin hyvin kun poitsu menee minne sattuu. Ehkä vika onkin siinä, että koira lukee mua liian hyvin ja täten minä annan sille vääriä ohjeita vahingossa. Tiedä häntä.
Molemmat treenit meni onneksi ihan Hukkaan. ;-) Tästä on hyvä taas jatkaa ja tuskin maltan odottaa seuraavia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)