Vauhtia olisi vaikka kuinka....

Torstaina oli taas hieronnan tunnit ja Hukka pääsi taas potilaaksi. Se onkin niin hyvä harjotuskappale, kun osaa olla rauhallisesti paikallaan. Mitä nyt välillä vähä pitäs päästä ylös, mut sekin hoituu nopeasti kun ei vaan anna sen hypätä pystyyn. Tunnilla harjoiteltiin pusertelua, venyttelyjä sekä tietysti jo aiemmin opittuja otteita.

Hukka sai hyvän käsittelyn. Kunnon lämmitykset, sitten takajalkojen pusertelua, selän hierontaa ja venyttelyä sekä lopuksi vielä jalkojen venytyksetkin. Oli poika kyllä ihan mielissään ja vielä mukavampaa oli sitten vihdoin ja viimein päästä vähän kävelemäänkin. Sitä kun pitkään joutuu yhdessä paikassa pötköttämään niin alkaa tulla kumman levottomaksi. Hukalla varsinkin on joskus vähän ongelmia olla yhessä kohassa pitkään. Ja tuolla tunneilla on vielä se, ett ku koirat makaa "mökeissään" sen aamupäivän ja iltapäivällä sitten pitäs malttaa viel maata lattialla toisten kopeloitavana ihan paikallaan. Pieneen koiran mieleen se ei vaan sovi. Siinä vaiheessa pitäs laittaa rally-vaihe päälle ja lähtee ulos revittelemään. :-)


Eilen sitten olikin vuorossa vauhtia ihan kunnolla. Käytiin iskältä potkuri, kun se ei itse sitä niin tarvii. Ajeltiin sitten poikien kans kotiin potkurilla ja Hukallahan olisi ollut vauhtia vaikka kuinka, jos ois vaan antanu mennä. Piti kuitenkin vähän jarrutella, kun Rocky oli mukana ja sitä ei sitten viiti juoksuttaa kauheesti saatikka sitten vedättää sillä potkuria. Se kun nimittäin olisi ihan mielissään vetänykkin. Ja toisekseen Hukalla ei oo kunnon valjaita, niin sekin estää suuremmat vetolenkit viel. Mut tarkotus siis on hommata ihan oikeet kunnon vetovaljaat, niin pääsee Hukkakin oikeesti vetämään. Aiheesta lisää jahka valjaat on ostettu. :-)

Toivottavasti moni muukin pääsee kokemaan koiran vedon vauhdin. Oli se kyllä pitkästä aikaa kivaa. Rockyn kans otettiin joskus, kun se oli viel nuori. Sitten sekin sattuneesta syystä jäi pois meidän harrastuksista.

Piristävän pakastavaa talven jatkoa kaikille! : )

Mätsäilyä pitkästä aikaa taas

Eilen oltiin pitkästä aikaa taas Hukan kans Match Show:ssa. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Mukana olivat myös Katri ja Helmi-husky.

Kun saavuttiin paikalle niin alkuun Hukka  oli vähän ihmeissään taas ja vähän piti haukkuakin, ehkä osin innosta ja osin jännityksestä. Kun Hukka hetken härvelti ympäriinsä ja poukkoili sinne tänne, niin sitten sekin jo vähän rauhottui ja alkoi tutkia ympäristöä ja ennen kaikkea muita koirakoita. Kaikennäköisiä kavereita siellä taas olikin ja kaikkien kanssa olisi ollut kiva päästä tutustumaan. Eräs, niin ikään nuori uros, bullmastiffi olisi ollut ihan ylikiva leikkikaveri. Ikävä vain kun hihna niin kovasti haittaa tuota hommaa, niin ei oikein pääse edes leikkimään. Mutta pelkkä haistelu ja tutstuminen oli myöskin ihan mukavaa. Hetken aikaa odottelimme ulkona, jotta veteraanikehä alkaisi ja pääsisimme kannustamaan Helmin voittoon.

Pian sitten siirryttiinkin jo sisälle maneesiin, jossa kehät olivat. Ensimmäisenä kakkoskehässä oli siis veteraanit (sitten monirotuiset ja viimeisenä vasta isot aikuiset). Veteraaneja ei tällä kertaa ollutkaan kovin montaa, ja Helmi sijoittui sinisten kolmanneksi. :-) Hyvä Helmi!

Sitten taas odoteltiin meidän kehää alkavaksi. Siinä odotellessa haisteltiin muutamia muitakin osallistujia, mm. erästä 5-vuotiasta rotikka urosta ja sattuipa kohdalle yksi kultainen noutajakin. Hukka osasi oikein hienosti tutustua muihin eikä pistänyt rähinää pystyyn. Hiukan tuli haukkumista, kun tuo rotikka päätti ilmaista Hukalle, että nyt se on vähän liian lähellä. Mutta mitään sen suurempaa ei tullut. Aikansa Hukka ohimeneviä jaksoi tutkia, mutta pian sekin asettui Helmin viereen ja olikin sitten rauhallisesti. Hienosti osasi rauhoittua, eikä häslännyt yhtään.

Odottavan aika on piiitkä

 Vihdoin ja viimein kaikki sekarotuset oli arvosteltu ja päästiin meidän luokkaan. Olimme tosin vasta kuudestoista arvosteltava. Vielä hetken siis odottelimme kunnes sitten vihdoin ja viimein pääsimme kehään. Sinne tuli myös eräs kultainen noutaja meidän kanssa. Minulla olikin tällä kertaa ässä hihassa toisin sanoen jäniksen lihaa taskussa, niin olin varma ettei homma ainakaan makupalojen maistuvuudesta jää kiinni. :-) Hukka osasi seisoa todella hienosti paikallaan eikä paljoa pyörinyt ympäriinsä. Juoksukin onnistui mielestäni todella hyvin, Hukka ei laukannut ollenkaan eikä ruvennut muutenkaan leikkimään matkalla. Vähän piti kyllä haistella, mutta muuten olin kyllä hyvinkin tyytyväinen Hukkasen esiintymiseen. Ja niin oli tuomarikin, kun antoi meille punaisen nauhan.

Hieno poseeraus

Sitten taas vähän odoteltiin, että kaikki oli arvosteltu mukaan lukien sinisten ryhmä, jotta me taas pääsisimme kehään muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa. Kehässä oli paljon hyviä koiria ja vaikka Hukkakin oli niin mallikkaasti, se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt. Emme päässeet palkinnoille, mutta Hukan käytös oli palkinto itsessään. Olin kyllä niin ylpeä taas pienestä poijjastani. Tuskin maltan odottaa seuraavaa Mätsäriä.

Punaisten kehässä

Mukava päivä! :-)

Hukkasen hieronta ja venyttely

Eilen meillä oli taas koulussa vuorossa hieronnan tunnit ja Hukka pääsi mukaan harjoituskappaleeksi.

Tänään oli vuorossa venyttely, josta käytiinkin aamupäivä teoriaa ja iltapäivällä vasta käytäntöön.
Ihan ekaksi piti arvioida Hukan liikkuminen, joka olikin erittäin vaikeaa kun Hukkasella tuntui olevan hieman virtaa. Sitä se teettää kun joutuu koko aamupäivän makaamaan pienessä häkissä luokan perällä.  Mutta sen mitä siitä nyt näin, niin ei se ainakaan ontunut eikä ravatessa pomppinut vaan meni tasaista ravia. Hankalaa on kyllä tutkia koiran liikettä, mutta jospa senkin vielä joku kaunis päivä oppisi. Niin paljon pitää kuitenkin osata katsoa yhtäaikaa, ett tässä vaiheessa se tuntuu todella turhauttavalta.
Seuraavaksi siirryttiin sisälle ja alettiin tutkia koiraa ulkoisesti: rakennetta, mittasuhteita, ryhtiä, tassujen asentoa ym. Yleisesti ottaen Hukka on ihan hyvä rakenteinen koira, vaikka ehkä sillä onkin aavistuksen pitkä runko, mutta onneksi jalatkin ovat pitkät niin se vähän tasottaa. :-) Seuraavaksi tehtiin koiralle tasapaino testi ja Hukkaa se ei paljoa haitannut. Hyvin pysyi poika pystyssä.
Kun koira on silmäilty läpi, aletaan palpoimaan eli käsin tunnustellaan lihaksien symmetrisyyttä, määrää ja kuntoa. Lisäksi tunnustellaan mahdollisia lämpöeroja, turvotuksia sekä lihaskireyksiä. Hukan takajalkojen lihakset ovat symmetriset ja etujalkojenkin lihakset alkavat olla samankokoiset. Hukalla nimittäin oli joku aika sitten vielä kasvukipuja vasemmassa tassussa, joten sen jalan lihakset olivat pienemmät kuin oikean. Mutta nyt kivut ovat ohi eikä Hukka enää onnu vasenta tassuaan niin lihakset ovat päässeet kehittymään ja hyvin on ero tasoittunut. Ei sitä oikeastaan enää huomaakaan. Lisäksi Hukan lantion lihakset ovat aivan jumissa, mikä voi johtua tuosta edellistä eli kun vasen tassu oli tavallaan poissa pelistä niin sitä kompensoitiin sitten muilla lihaksilla. Eikä asiaa paranna se ,että Hukka ravaa todella vähän aina lenkillä. Vapaana ollessa mennään täysiä ja hihnassa taas välillä kiskotaan. Ravi pitää nikamat liikkeessä ja lihakset eivät rasitu samalla tavalla kuin laukassa. Eli Hukan kans pitäsi sitten lähteä hihnahölkkälenkille, jotta sen saisi ravaamaan.
Kun nämä tutkimukset on tehty, voidaan laittaa koira kyljelleen ja alkaa lämmittämään lihaksia ja hieromaan. Lämmitys tehdään sivellen, jonka jälkeen siirryttiin hankaukseen. Koiran olisi voinut käyttää myös lenkillä ennen venyttelyä, pääasia on saada lihakset lämpimiksi ennen kuin alkaa venyttämään. Mutta me siis lämmitimme lihakset käsin hieroen. Hukka oli hieman levoton ja välillä olisi halunnut nousta ylös, mutta onneksi se sitten aina pian rauhottui ja välillä kävi silmätkin kiinni. Hukka on kyllä aika helppo hierottava.
Kun kaikki lihakset on lämmitetty, voidaan siirtyä itse venyttelyyn. Tästä Hukka kyllä nautti, taisi tuntua hyvältä. Paitsi silloin kun aloin venyttää molempia takajalkoja niin silloin Hukka vähän pisti vastaan, mutta se johtuikin siitä jumissa olevasta lantiosta.
Kaikenkaikkiaan käsittely on suht nautinnollista ja olisi varmasti ollut vielä mukavampaa, jos Hukka olisi vain malttanut olla vähän parempi potilas. :-) Mutta mukavaa oli ja paljon tuli taas opittua. Ehkä minusta vielä koirahieroja tuleekin.

Rockyn ruokintaa

Piti vielä sanoa tuosta Rockysta vielä se ett, huomasin tos joku aika sitten sen lihaksien pienentyneen. Siinäpä sitten kovasti miettimään, ett mitäs nyt. Koiralla on nivelrikko ja se on leikattu, joten ylipainoa ei saa tulla, mutta sitä myös helposti tulee kastroinnin takia. Proteiinia siis lihaksille vähällä rasvalla. Onneksi meillä on just koulussa käsitelty koiran ruokintaa niin sieltä olen saanut paljon vinkkejä oppia, kuinka ruokintaa lasketaan. Lisäsin Rockylle nappulamäärää vähän, koska laskin ett sen pitäs kestää se ettei liho, mut saa nähä. Lisäksi aloitin eilen proteiinin lisäämisen ruokaa eli kananmunaa, vähärasvaista naudanlihaa, kanaa, kalaa, raejuustoa, piimääkin annoksiin. Ajattelin vielä kysellä koulusta lisää mielipidettä tekemästäni suunnitelmasta. Sitten ajattelin lisätä vielä jotain nivelille tarkoituettua ravintolisää, jos vaikka edes vähän sais helpotettua Rockyn oloa.
Saa nähä kuinka käy, näillä kuitenkin mennään ja päivittelen tietoja kuinka ollaan menestytty.

Vähän kaikkee taas tapahtunu...

Viime kerrasta onkin jo aikaa, mut sitä se opiskelu teettää. Ei aina ole aikaa ihan joka asiaan, mut onpahan nyt sitten paljon kerrottavaa.

Joulu

Aloitetaan nyt sitten vaikka joulusta, joka oli ja meni jo.  Rocky onkin jo tottunut joulun touhuun eikä paljon hötkyillyt. Hukka seurasi kiinnostuneena vieressä, kun minä ähelsin koristeiden ja muiden järjestelyjen kanssa. Kauaa ei kiinnostus pysynyt, kun piti välillä muistaa kiusata Rockyakin.

Joulun ohjelmaan kuului tietysti kinkunpaisto, joka oli yllättäin poikien mielestä oikein mukavaa puuhaa. Pitkään piti odotella ennen kuin sitä pääsi sitten vihdoin maistamaan. Jokaiselle oma pala, isoille pojille vähän pienemmät ja Maxille vielä pienempi. Paljon eivät pojat tätä herkkua saaneet, mutta onneksi niille oli omia herkkuja. Pojat saivat herkutella rustoilla, jäniksen lihalla, ym. pikku herkuilla.

Jouluaatto meni meillä oikein rauhallisissa merkeissä, paitsi kun iskä tuli niin silloin pojat hiukan innostuivat. Siinä sitten illan mittaan syötiin ja pukkikin ehti jossain välissä käydä niin ettei edes huomattu. Pojatkin olivat missanneet vieraan.  ;-)  Pojat olivatkin olleet kiltteinä, kun saivat herkkuja ja kunnon isot luut. Siinäpä se loppu ilta menikin luita järsiessä. Rocky jo monen vuoden kokemuksen avulla sai omat pakettinsa hetkessä auki ja pääsin herkkuihin kiinni. Hukalla oli hiukan ongelmia ja kun paperin pirulainen ei suostunut lähtemään niin poikapa päätti alkaa järsiä luuta paperin läpi. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi hiukan avittaa Hukkasta avaamisessa ja revin paperia pois. Lopusta paperista poistu selvisi ihan itse. Vielä tarvitaan vähän lisätreeniä tähän hommaan. :-)

Vuoden vaihde

Viikko saatiin sitten joulun jälkeen elää ns. normaalia elämää ja sitten olikin jo se monien koiraihmisten jännittämä päivä – uuden vuoden aatto. Toivottavasti kukaan koira ei ollut ihan kauheassa paniikissa ja saivat viettää rauhallisen uuden vuoden. Meillä käytiin lenkillä jo päivällä, ettei tarvinnut sitten enää kuuden aikaan lähteä. Rocky kun ei hirveästi tykkää noista raketeista. Oltiinkin tunti lenkillä ja hetki pihallakin vielä sen jälkeen, jotta olisi loppu ilta rauhallinen. 

Päivällä meillä kävi myös vieraita, kun sisko lapsineen tuli kylään. Pojat ottivat porukan tuttuun innokkaaseen tapaansa vastaan. Jonkun tunnin pojilla oli vähän ajateltavaa, kun talossa kävi vilske. Kolme lasta saa yllättäin vähän vipinää aikaan. Hyvin pojat kuitenkin jaksoivat eikä menneet ylikierroksille, edes Hukkakaan.

Sisällä ollessa Rocky ei pahasti reagoi paukkeeseen. Jos jossain oikein lähellä ammuttiin, niin silloin Rocky ilmoitti sen kuulleena, mutta ei onneksi mennyt mitenkään lukkoon. Hiljeni kun kielsin haukkumasta. Teevee oli luonnollisesti päällä, joten se peitti kauempana ammuttujen rakettien äänet. Ulkona käytiin ihan vain tarpeilla ettei Rocky olisi ehtinyt hirveästi haukkumaan. Rocky kannalta ilta meni ihan hyvin. Monen vuoden kokemus on opettanut, kuinka sen kanssa toimitaan.

Hukka ei tuntunut välittävän raketeista sisällä ollenkaan. Tietysti Rockyn reagoidessa se vähän ihmetteli ett mitä nyt, mut muuten ei itse reagoinut. Hukka kävin ulkonakin alku illasta ja kuuli pauketta. Ei vaikuttanut pelokkaalta, mutta haukkui vähän. Yhdessä vaiheessa huomasin illalla, kun monessa suunnassa ammuttiin paljon yhtä aikaa, ett sillon Hukka vähän hermostui. Hetken aikaa se hermoili ja läähätti, mutta kun huomasi ett muutkaan ei hötkyile niin sekin malttoi pistää maate. Kaiken kaikkiaan ilta meni ihan rauhallisissa merkeissä.

Paluu arkeen

Sitten olikin aika palata taas arkeen ja Vääksyyn. Junamatka meni mukavasti, vaikka Mikkelin kohdalla alkoi suoraan sanottuna vituttaa. Pitäs vähän viissiin Veeärrän kehittää tuota hommaansa. Kuopiosta lähtiessä huomasin ett iso lemmikkipaikka oli vapaa, joten ajattelin ett mennään siihen, kun vr:n verkkokauppa oli antanut meille pienen paikan. Menimme siis siihen ja ajattelin, ett siirrytään kun paikan varannut astuu junaan. Pääsimme siis Mikkeliin asti, kun eräs pariskunta sitten tuli ja sanoi ett paikka on heidän. Nyt sitten jokainen saa miettiä, ett mitä näillä ihmisillä oli, koska he tarvitsivat vaunun isoimman paikan lemmikilleen. Mie aattelin ett luovutan paikan jollekin doggiperheelle vaan ei. Nainen tuli elukkaboxin kanssa ja siellä boxissa oli pari kissaa… siis aivan oikeasti… kissoja. Eikä näillä ihmisillä edes käynyt mielessä, ett kummankohan ois helpompi olla vähän pienemmällä paikalla. Valinnanvaraa kun olisi ollu, vaunu oli aika tyhjä. No nainen oli sen verran maailmanomistajan olonen, ett mehän siitä sitten siirryttiin. Eihän minulla olekaan kuin kaksi yli 30-kiloista koiraa. Kissoille vaan iso paikat! Rupesi ihan jonkun verran ärsyttämään! Mutta vitutuksesta huolimatta päästiin kuitenkin perille, bussimatka sentään meni hyvin.

Samalla junamatkalla huomasin kuinka Hukan jo jonkun aikaa oikkuillut silmä oli aika ärtyneen näköinen ja sieltä vuoti koko ajan kirkasta nestettä. Niinpä päätin heti maanantaina soittaa elukkatohtorille. Aika saatiinkin heti samalle päivälle. Samalla otin Rockyn mukaan, jolla oli jostain syystä huuli turvoksissa. Saipahan katsoa sitäkin samalla.

Sitten olikin aika lähteä tohtorin juttusille, jossa selvisi ett Rockyn huuli ei vaadi suurempia operaatioita. Seurataan tilannetta. Ja ihan hyvä niin, koska nyt se onkin jo ihan normaali.
Hukan kans sitten pitikin miettiä vähän enemmän. Lääkäri laittoi Hukan silmään puudutetta ja väriainetta, jotta näkee onko silmässä mahdollisesti haava. Silmä näytti onneksi ehjältä. Sitten lääkäri huomasi, ett Hukan alaluomessa kasvaa pitkä rivi ylimääräisiä karvoja, jotka hyvin todennäköisesti ovat syy ärsytykseen. Tähän vaivaan saimme tulehdusta parantavan silmätipan, koska silmä oli ärtynyt ja tulehtunut. Lisäksi saimme kehotuksen mennä ihan silmätohtorille, joka tutkii ylimääräisten karvojen tilanteen ja sen onko koko alaluomi mahdollisesti kääntynyt hiukan sisäänpäin. Varasinkin ajan heti kotiin päästyäni ja 16.1. toivottavasti selviää, mikä on lopullinen diagnoosi. Tulehduksen takia luomea ei tutkittu sen enempää vaan hoidettiin ensin se pois.

Viime viikon torstaina meillä oli taas koulussa hieronnan harjoittelua ja Hukka pääsi (tai joutui (-; ) koekaniiniksi. Päivän ohjelmana oli avata koiran lavat ja edetä siitä sitten niin pitkälle kun ehtii. Vähän aikaa Hukka ihmetteli, ett mitähän nyt mut nopeasti se tajusi hieronnan tuntuvan mukavalta. Sen silmät painuivat kiinni ja se alkoi nauttia olostaan huomion keskipisteenä. Vähän tietysti välillä piti katsellakin ja ihmetellä, mut pistetään se vielä taitamattoman hierojan piikkiin. Kovasti Hukka tuntui nauttivan ja loppujen lopuksi saatiin kuin saatiinkin lapa jotenkin auki. Sitten oli toisen puolen vuoro. Vähän Hukka heittäytyi levottomaksi, kun se piti kääntää toiselle kyljelle, mutta nopeasti se sitten taas rauhottui. Toinenkin lapa saatiin käsiteltyä ja oli aika mennä selän puolelle. Sieltä löytyikin pieni jumituskohta, minkä käsittelyä Hukka hiukan alkuun vastusti, mutta hellennettiin otetta ja kokeiltiin uudestaan niin jopas alkoi sujua paremmin. Jotenkuten saatiin selkääkin vähän hierottua. Suurin osa Hukan levottomuudesta johtuu varmasti vielä minusta itsestäni, kun ei noi otteet vielä ihan hallussa ole. Mutta Hukka osasi kuitenkin olla hienosti paikallaan ja opettajakin kutsui sitä pullataikinaksi. :-) Hukan lantion syvistä lihaksista löytyi myös ihan pieni jumituskohta, jota painaessa poika pomppasi joka kerta ylös. Emme kuitenkaan ehtineet käsitellä sitä aluetta, joten se jäi ensi kertaan. Todettiin kuitenkin ett olisi ihan hyvä hommata paremmat ulkoiluvehkeet Hukalle, kun se vetää hihnassa eikä panta ole paras vaihtoehto semmoselle koiralle.

Tänään olikin sitten aika lähteä ostamaan noita kunnon vehkeitä ja lähdettiin Hukkasen kans Mustiin ja Mirriin ostoksille. Mentiin Hurtan osastolle sovittamaan valjaita ja myyjältä tuli paljon kehuja miten komea koira onkaan ja miten kiltisti malttoi olla sovituksessakin. Ja olihan se hienosti. Olisi saanut myyjältä naminkin, mutta eihän sitä malttanut syödä, kun naudan luut tuoksuivat ihan vieressä. Hetki viel kierreltiin ja löydettiin pari lelua ja luita. Hukka antoi jo kaupassa kyyti toiselle pehmolelulle. Hauskaa sillä kyllä olikin. :-)

Kohta kait sitten pitäs lähtee testaamaankin uusia valjaita ja viedä pojat lenkille. Joten tässäpä asiat tällä kertaa ja myöhemmin taas lisää.

Hukka ottaa rennosti omalla tyypillisellä tavallaan

"Pieni" Rocky omassa sohvan nurkassaan

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2012!

Hyvät uuden vuoden toivotukset meidänkin laumalta!