Maanantaina oli taas treenipäivä. Kuinka mukavaa tämä onkaan ja miten mahtava fiilis on treenien jälkeen aina. Koirillekin uni maistuu, kun on saanut tehdä töitä.
Huippua, että on löytynyt porukkaa, jotka ovat ihan yhtä innoissaan touhussa mukana. Eipä tätä yksin voisi tehdäkään.
Vuorossa oli siis Hukalle puolisen tuntia vanhennettu jälki. Maalikoirakko oli kävellyt pienen pellon yli metsän reunaan, jossa oli aloitusmerkki. Halusin kuitenkin kokeilla antaa hajun jo heti pellolle päästyäni. Hyvinhän se Hukka siitä lähti. Hiukan ehkä tuuli oli vienyt hajua pellon reunaan, jota pitkin Hukkakin minut metsänreunassa olevalle merkille vei. Sujuvasti sitten merkin kohdalta metsään ja metsässä mentiin alkuun tosi hyvin reitillä. Välillä aina vilahti silmäkulmassa piilomerkki. Jäljellä oli myös kulma, jossa Hukka sitten veti eka suoraan, mutta tajusi kyllä itse kääntyä. Teki liinan mitan verran kaarrosta ja palasi kulmaan, josta meni vikaan. Siitä sitten lähdettiin oikeaan suuntaan. Tosin mentiin vähän matkaa merkityn reitin vasemmalta puolelta jokunen metri ennen kuin sitten taas palattiin reitille. Loppu pätkä meni suurin piirtein reitillä, ainakin mitä ehdin merkkejä välillä näkemään. Maalissa Hukka jo tajusi itse pysähtyä ettei ihan maalikoiran luo edes yrittänyt. Odotin, että Hukka tuli ihan minun lähelle ja sitten vasta palkkasin. Siitä se ilmaisukin jo alkaa hahmottua hyvin.
Ilolle tehtiin sitten vuorostaan taas pitkä jälki. Mittarissa taisi olla jopa 1km 270 metriä, mutta minä kyllä laitoin matkamittarin päälle jo autolta lähdettäessä ennen kuin varsinaisella aloituskohdalla oltiin. Semmonen kilometrin jälki se kuitenkin oli. Ilollakin virallinen aloitusmerkki oli vasta metsän reunassa, mutta ajattelin kokeilla likankin työskentelyä ja annoin hajun jo hiekkatiellä ehkä noin 50 metriä ennen metsään menoa. Matkalla oli myös pieni testi heti alkuun, kun maalikoirakon ohjaaja oli mennyt hiekkatieltä vasemmalle pellolle seuratessaan minua ja Hukkaa edellisellä jäljellä. Ilo kyllä teki piston pellon reunaan, mutta tajusi itse tulla pois ja jatkoi tietä pitkin suoraan merkin kohdalta metsään. Metsässä sitten mentiin helppokulkuisesta ei niin helppokulkuiseen maastoon. Hyvällä innolla mentiin vaikka välillä piti jarrutella koiraa, kun itsellä oli hankala pysyä perässä. Piti vaikeammassa maastossa oikeasti katsoa mihin astuu. Metsän keskeltä sitten välillä tultiin pellolle ja hyvin se koira siinäkin toimi. Pätevästi suunnisti peltoa pitkin, mutta vähän veti ohi kun olisi pitänyt mennä metsään taas. Hyvin kuitenkin koira itse tajusi menneensä ohi, teki kaarroksen pellolla, nosti nenän ylös ja veti vainun ilmasta metsää kohti. Ja sitten taas mentiin niin, että rytisi. :-) Pusikossa mentiin taas hetki kunnes tultiin hiekkatielle, jossa Ilo lähti eka oikealle, kävi kääntymässä reilun liinan mitan siellä ja palasi sitten takaisin kulkien pienen pätkän tietä pitkin ennen kuin loikkasi taas metsään. Siinähän se maalikoirakko sitten jo kohta olikin. Ilo pysähtyi ihan itse, seisoi hetken paikoillaan kuin todetakseen että tuossa on ja tuli sitten kertomaan minulle. Pätevää!
Hienosti meni molemmat koirat ja kuinka ihanaa on seurata niiden työskentelyä.
tiistai 16. elokuuta 2016
tiistai 9. elokuuta 2016
Uusi harrastus
Ollaan tässä kevät ja kesä touhuttu uuden mahtavan harrastuksen parissa. Kutsumme sitä etsinnäksi, koska koira saa käyttää sekä maa- että ilmavainua, pääasia että "kadonnut" löytyy. Kadonnut voi olla ihminen tai eläin. Alkuun harjoiteltiin ihmisten etsimistä, mutta nyt ollaan siirrytty jo koirien etsintään. Omistaja siis menee koiransa kanssa "piiloon" ja etsijäkoirakko sitten lähtee etsimään. Jäljen alussa etsivälle koiralle annetaan lähtöhaju ja sitten vaan annetaan koiran etsiä joko maasta jäljittäen tai ilmasta hajua hakien. Mukavaa touhua, josta nauttii niin koirat kuin omistajatkin. :-) Ja tarpeeksi kun harjoittelee niin tiedä vaikka joskus voi sitten oikeasti auttaa esim. kadonneen koiran etsinnässä.
Siinäpä lyhyesti hommasta ja seuraavaksi sitten hiukan kerrontaa viime aikojen treeneistä.
Hukan kanssa harjoitellaan itsenäistä työskentelyä, kun herra kovasti tahtoo hakea minulta apuja hankalassa tilanteessa. Lisäksi jos itse alan yhtään epäillä oikeaa suuntaa niin koira hämmentyy heti. Alussahan me käytettiin aika paljon merkkejä jäljellä ja niiden avulla pystyi seuraamaan meneekö koirat oikeaan suuntaan, mutta huonona puolena sitten se että tahtomattaankin saattaa ohjata koiraa eikä anna koiralle niin paljon työskentelytilaa kuin se ehkä vaatisi. Nykyään käytetään ns. piilomerkintää eli merkkejä kyllä on jäljellä, mutta etsivä koirakko ei niitä mennessään näe muuten kuin katsomalla taaksepäin. Merkit kuitenkin auttavat tuomaan koiran oikealle jäljelle, jos mennään jostain syystä vika suuntaan. "Sokkona" treenaaminen auttaa lukemaan paremmin koiraa, kun ei pysty itse mitenkään ohjaamaan koiraa merkkien mukaan. Hukan kanssa tarvitaan tätä paljon, koska en meinaa luottaa koiraan. Vähän ollaan haahuiltu parina kertana niin, että en aina meinaa uskoa koiran menevän oikeaan suuntaan.
Viime maanantaina oli kuitenkin tosi hyvä harjoitus metsässä Hukkasen kanssa. Välillä näin aina siellä täällä silmäkulmassa vilahtavan merkin ja lopussa totesinkin, että aika pitkälti tultiin lähes tulkoon jäljen päällä. Todella täsmällistä työtä herralta. :-) Pituuttakin jäljellä oli 610 metriä ja maalissa oli toinen koira.
Koirien ja muidenkin eläinten etsinnässä tulee myös ottaa huomioon se, ettei etsivää koiraa saa laskea ihan nenäkkäin maalissa olevan eläimen kanssa. Siksipä on harjoiteltava myös ilmaisua niin ettei etsivä koira mene ihan maalieläimen luo. Hukan kanssa hiukan vielä harjoitellaan tätä, koska se meinaa välillä mennä liian lähelle jos vaan pääsisi. Joudun siis jarruttamaan ennen maalia ettei Hukka pääse liian lähelle maalia. Ilo on taas toista maata eikä se oikeastaan ole halunnutkaan mennä ihan nenäkkäin maalikoiran kanssa. Ilo pysähtyy oma-aloitteisesti ennen maalia vaikka liina olisikin niin löysällä, että se kyllä pääsisi maalille asti.
1.8.2016
Ilolla oli viime maanantaina pisin jälki tähän mennessä. Mentiin lähes kilometriin jo, pituutta oli 930 metriä. Lähdettiin metsästä liikenteeseen ja päätettiin maalikoirakon kanssa kokeilla väliin myös tien ylitystä. Metsäosuus ei tuottanut ongelmia alussa. Sitten tultiinkin asfalttitielle ja siitähän se Ilo veti päättäväisesti yli. Sitten ihmettelin, kun koira lähtee menemään tien laitaa pitkin... ajattelin, että äsken ohi mennyt auto on vienyt hajua mukanaan tuohon suuntaan. Annoin koiran kuitenkin mennä ja odotin milloin se tajuaa, että haju hälvenee ja Ilo kääntyy takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan likka painoi menemään tien laitaa pitkin. Sitten näin jälkimerkin tien reunassa ja tajusin maalikoirakon tehneen meille källin.... sovittiin tien ylitys, mutta maalikoirakko ei ollutkaan mennyt suoraan tien yli metsään vaan he olivat kävelleet vähän matkaa tien reunaa ja vasta sitten menneet metsään... näin teki Ilokin, ihan niinkuin pitikin. :-) Onneksi Ilo ei välitä minun epäröinnistä vaan painaa itsenäisesti menemään. Loppu matka olikin sitten taas metsämaastoa ja sieltä se maalikin sitten löytyi ihan hyvällä ilmaisulla.
6.8.2016
Lauantaina pidettiin sitten pienet ekstemporee harjoitukset, kun nähtii kavereiden kanssa. Ilolla oli ihan lyhyt palauttava jälki edellisen pitkän treenit jälkeen, pituus oli 250 m. Itse etsinnässä ei mitään ongelmia, mutta ilmaisu oli tosi hyvä. Maalikoirakko oli kiertänyt pienen kuusikon taakse piilonpuolelle. Ilo kuitenkin veti tuon kuusikon läpi ja kun minä vielä luovin tietäni oksien lomasta niin likka oli jo käynyt muutaman metrin päässä maalista ja palasi luokseni ilmaisemaan juuri kun pääsin kuusipuista vapaaksi. Vähän aikaa katsoi koiraani kysyvänä, että mitäs sie siinä kunnes tajusin maalin olevan näkyvissä ja kehujen saattelemana palkkasi Ilon.
Hukalla oli hiukan pidempi jälki, n. 410 metriä. Juuri kun oltiin lähdössä Hukan kanssa, niin koiranulkoiluttaja päätti käyttää juuri samaa polkua mitä pitkin meidän maalikoirakkokin oli lähtenyt liikenteeseen. Saatiin vahingossa harhajälki heti alkuun ja ajattelinkin, että varmasti Hukka lähtee seuraamaan tuota ulkoiluttajaa. Odotin hetken aikaa vielä ennen kuin lähdettiin. Ajattelin, että kokeillaan nyt kuitenkin miten käy. Mentiin aloituskohtaan ja annoin hajun. Hukka lähti menemään, meni hetken aikaa polkua pitkin ja veti metsään... näin yhden jälkimerkin ja iloitsin, että herra ei mennyt harhaan ulkoilijan takia. Jes! Loppumatkakin meni varsin mainiosti ja ilmaisuakin tuli loppuun. Hukka taisi jopa itsekin hiukan jo hidastaa ennen maalia.
Kiitos Tiia ja Vempi sekä Sari ja Benny. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa! :-)
8.8.2016
Eilen olikin treeniohjelmassa jäljen vanhentaminen. Parille koirakolle tehtiin noin puolisen tuntia vanhennettu jälki ja Ilo oli toinen noista tällä kertaa. Alkuun Ilo meni aika pitkälti kuono maata viistäen. Ojan kohdalla maalikoirakko oli tehnyt käännöksen, mutta Ilo meni ojan yli. Jatkettiin ojan reunaa pitkin ja palattiin kohta takaisin ojan yli. Täysin jälkeä pitkin ei menty lopussa ja tultiin maalille vähän niinkuin takakautta, mutta kadonnut löytyi. Hyvin meni siis. :-)
Hukalle ei tällä kertaa vielä tehty vanhennettua, sen vuoro on sitten ensi kerralla. Hukan jälki lähti hiekkatietä pitkin, meni metsään ja kohta tuli toisen hiekkatien ylitys, josta taas metsään. Näköjään noita tieltä metsään meneviä pitää harjoitella, koska molemmissa Hukka oli menossa pätevänä vaan tietä pitkin eteenpäin. Annoin sen mennäkin vähän matkaa ennen kuin hiukan jarrutin. Kyllä se vähän itsekin tajusi ettei ihan hajulla ole, mutta kuitenkin oli menossa. Harjoitusta vaan lisää. Onneksi ilmaisu oli jo parempi eikä Hukka ihan niin innolla ollut vetämässä maalikoiran kanssa nenätysten.
Siinäpä tekstiä taas vaihteeksi ihan pitkät jaarittelut. Ensi kertaan!
Siinäpä lyhyesti hommasta ja seuraavaksi sitten hiukan kerrontaa viime aikojen treeneistä.
Hukan kanssa harjoitellaan itsenäistä työskentelyä, kun herra kovasti tahtoo hakea minulta apuja hankalassa tilanteessa. Lisäksi jos itse alan yhtään epäillä oikeaa suuntaa niin koira hämmentyy heti. Alussahan me käytettiin aika paljon merkkejä jäljellä ja niiden avulla pystyi seuraamaan meneekö koirat oikeaan suuntaan, mutta huonona puolena sitten se että tahtomattaankin saattaa ohjata koiraa eikä anna koiralle niin paljon työskentelytilaa kuin se ehkä vaatisi. Nykyään käytetään ns. piilomerkintää eli merkkejä kyllä on jäljellä, mutta etsivä koirakko ei niitä mennessään näe muuten kuin katsomalla taaksepäin. Merkit kuitenkin auttavat tuomaan koiran oikealle jäljelle, jos mennään jostain syystä vika suuntaan. "Sokkona" treenaaminen auttaa lukemaan paremmin koiraa, kun ei pysty itse mitenkään ohjaamaan koiraa merkkien mukaan. Hukan kanssa tarvitaan tätä paljon, koska en meinaa luottaa koiraan. Vähän ollaan haahuiltu parina kertana niin, että en aina meinaa uskoa koiran menevän oikeaan suuntaan.
Viime maanantaina oli kuitenkin tosi hyvä harjoitus metsässä Hukkasen kanssa. Välillä näin aina siellä täällä silmäkulmassa vilahtavan merkin ja lopussa totesinkin, että aika pitkälti tultiin lähes tulkoon jäljen päällä. Todella täsmällistä työtä herralta. :-) Pituuttakin jäljellä oli 610 metriä ja maalissa oli toinen koira.
Koirien ja muidenkin eläinten etsinnässä tulee myös ottaa huomioon se, ettei etsivää koiraa saa laskea ihan nenäkkäin maalissa olevan eläimen kanssa. Siksipä on harjoiteltava myös ilmaisua niin ettei etsivä koira mene ihan maalieläimen luo. Hukan kanssa hiukan vielä harjoitellaan tätä, koska se meinaa välillä mennä liian lähelle jos vaan pääsisi. Joudun siis jarruttamaan ennen maalia ettei Hukka pääse liian lähelle maalia. Ilo on taas toista maata eikä se oikeastaan ole halunnutkaan mennä ihan nenäkkäin maalikoiran kanssa. Ilo pysähtyy oma-aloitteisesti ennen maalia vaikka liina olisikin niin löysällä, että se kyllä pääsisi maalille asti.
1.8.2016
Ilolla oli viime maanantaina pisin jälki tähän mennessä. Mentiin lähes kilometriin jo, pituutta oli 930 metriä. Lähdettiin metsästä liikenteeseen ja päätettiin maalikoirakon kanssa kokeilla väliin myös tien ylitystä. Metsäosuus ei tuottanut ongelmia alussa. Sitten tultiinkin asfalttitielle ja siitähän se Ilo veti päättäväisesti yli. Sitten ihmettelin, kun koira lähtee menemään tien laitaa pitkin... ajattelin, että äsken ohi mennyt auto on vienyt hajua mukanaan tuohon suuntaan. Annoin koiran kuitenkin mennä ja odotin milloin se tajuaa, että haju hälvenee ja Ilo kääntyy takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan likka painoi menemään tien laitaa pitkin. Sitten näin jälkimerkin tien reunassa ja tajusin maalikoirakon tehneen meille källin.... sovittiin tien ylitys, mutta maalikoirakko ei ollutkaan mennyt suoraan tien yli metsään vaan he olivat kävelleet vähän matkaa tien reunaa ja vasta sitten menneet metsään... näin teki Ilokin, ihan niinkuin pitikin. :-) Onneksi Ilo ei välitä minun epäröinnistä vaan painaa itsenäisesti menemään. Loppu matka olikin sitten taas metsämaastoa ja sieltä se maalikin sitten löytyi ihan hyvällä ilmaisulla.
6.8.2016
Lauantaina pidettiin sitten pienet ekstemporee harjoitukset, kun nähtii kavereiden kanssa. Ilolla oli ihan lyhyt palauttava jälki edellisen pitkän treenit jälkeen, pituus oli 250 m. Itse etsinnässä ei mitään ongelmia, mutta ilmaisu oli tosi hyvä. Maalikoirakko oli kiertänyt pienen kuusikon taakse piilonpuolelle. Ilo kuitenkin veti tuon kuusikon läpi ja kun minä vielä luovin tietäni oksien lomasta niin likka oli jo käynyt muutaman metrin päässä maalista ja palasi luokseni ilmaisemaan juuri kun pääsin kuusipuista vapaaksi. Vähän aikaa katsoi koiraani kysyvänä, että mitäs sie siinä kunnes tajusin maalin olevan näkyvissä ja kehujen saattelemana palkkasi Ilon.
Hukalla oli hiukan pidempi jälki, n. 410 metriä. Juuri kun oltiin lähdössä Hukan kanssa, niin koiranulkoiluttaja päätti käyttää juuri samaa polkua mitä pitkin meidän maalikoirakkokin oli lähtenyt liikenteeseen. Saatiin vahingossa harhajälki heti alkuun ja ajattelinkin, että varmasti Hukka lähtee seuraamaan tuota ulkoiluttajaa. Odotin hetken aikaa vielä ennen kuin lähdettiin. Ajattelin, että kokeillaan nyt kuitenkin miten käy. Mentiin aloituskohtaan ja annoin hajun. Hukka lähti menemään, meni hetken aikaa polkua pitkin ja veti metsään... näin yhden jälkimerkin ja iloitsin, että herra ei mennyt harhaan ulkoilijan takia. Jes! Loppumatkakin meni varsin mainiosti ja ilmaisuakin tuli loppuun. Hukka taisi jopa itsekin hiukan jo hidastaa ennen maalia.
Kiitos Tiia ja Vempi sekä Sari ja Benny. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa! :-)
8.8.2016
Eilen olikin treeniohjelmassa jäljen vanhentaminen. Parille koirakolle tehtiin noin puolisen tuntia vanhennettu jälki ja Ilo oli toinen noista tällä kertaa. Alkuun Ilo meni aika pitkälti kuono maata viistäen. Ojan kohdalla maalikoirakko oli tehnyt käännöksen, mutta Ilo meni ojan yli. Jatkettiin ojan reunaa pitkin ja palattiin kohta takaisin ojan yli. Täysin jälkeä pitkin ei menty lopussa ja tultiin maalille vähän niinkuin takakautta, mutta kadonnut löytyi. Hyvin meni siis. :-)
Hukalle ei tällä kertaa vielä tehty vanhennettua, sen vuoro on sitten ensi kerralla. Hukan jälki lähti hiekkatietä pitkin, meni metsään ja kohta tuli toisen hiekkatien ylitys, josta taas metsään. Näköjään noita tieltä metsään meneviä pitää harjoitella, koska molemmissa Hukka oli menossa pätevänä vaan tietä pitkin eteenpäin. Annoin sen mennäkin vähän matkaa ennen kuin hiukan jarrutin. Kyllä se vähän itsekin tajusi ettei ihan hajulla ole, mutta kuitenkin oli menossa. Harjoitusta vaan lisää. Onneksi ilmaisu oli jo parempi eikä Hukka ihan niin innolla ollut vetämässä maalikoiran kanssa nenätysten.
Siinäpä tekstiä taas vaihteeksi ihan pitkät jaarittelut. Ensi kertaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)