Rankka päivä

Rankka päivä ollut ihan oikeasti ja se onkin kestänyt iltaan asti. Puol kasista lähtien riehuttu erittäin paskasissa remonttihommissa... lapioitiin siis vanhoja eristepuruja ym. roskaa pois erään omakotitalon alta. En suosittele kenellekään... vie kyllä mehut ihmisestä, etenkin jos ei kyseiseen hommaan tottunut.
Puol neljän aikaan sitten vihdoin kotona ja ajattelin, ett nyt sitten käytän pojat vaan pikku lenkillä, jonka jälkeen rentoudun saunassa ja sitten vähän pötköttelen ja illalla vasta pidempi lenkki.

Luulin väärin...

pikku-Hukka oli ripuloinut keittiöön sekä olohuoneen nurkkaan, joten niitä sitten siivoamaan ensi töikseni. Mikä lie pistänyt pojan mahan sekaisin? Viime perjantaisetko jäniksen roippeet vaikuttaisi vasta nyt? :-(
Se oli kyllä niin mukava rentoutuminen kotiin palatessa... ei mennyt niin kun olin sen ajatellut. Meillä ei olla ripuloitu sitten kevättalven, joten hiukan tuntui ett nyt löytyä taas löydään. Juuri silloin kun en sitä olisi todellakaan kaivannut (en siis kaipaa sitä muutenkaan) se iskee pieneen Hukka-poikaan. Ja jatkuu siis edelleen. Käytiin tuossa illan hämärtyessä ihan kunnollinen lenkkikin, jossa poitsu sai tyhjentää itsensä ihan kunnolla, mutta silti tunti kotiutumisen jälkeen taas alkoi levoton edestakaisin kävely. Luulisi, että se paskan määrä mikä oli lattialla ja mikä on tullut päivän aikana ulos olisi jo riittänyt. Nyt on taas ollut levollista, mutta saa nähdä kuinka pitkään. Sen lisäksi pieni raukka-rukka oksentaa tyhjää mahaansakin. Toivotaan, että pian loppuisi tämä kurjuus ja voisi aamulla kokeilla jotain vähän syöttää tuolle pienelle rakkaalle.

Mutta ei tästä sen enempää. Palaan asiaan myöhemmin ja kerron kuinka kävi.

Nyt me koitetaan rauhottua ja mahdollisesti nukkuakin jopa.
Hyvää yötä!

"Hirmulisko"

Tänään sitten vihdoinkin sain nimettyä pikkuisen luikeron tai oikeastaan eilen illalla, mutta en jaksanut siitä sitten enää kirjoitella. Kyllä se olikin taas titaanien taisto, kun sitä nimeä yritti vääntää vaikka mistä. Monia vaihtoehtoja kävi mielessä, mutta ei sitä oikeaa oikein tahtonut löytyä. Onneksi on ystäviä, jotka auttaa tämmösissä vaikeissa asioissa ja tuo uusia ajatuksia omaan päähän, joka pyörittää vaan niitä samoja eikä saa mistään mitään selkoa.

Mutta siis piiitkän piinallisen mietinnän tuloksena syntyi hieno nimi, jolla on taustaakin jopa.

Kyoryuu!

Se on japania (olen siis Japani-fani, joten siitä idea) ja tarkoittaa hirmuliskoa. Ja joo, tiedän ettei se ole lisko, mutta se ei olekaan se pointti... kun onhan se kuitenkin aika hilmuinen silti.
Lisäksi nimen voi lyhentää: pelkkä Ryuu tarkoittaa japaninkielessä lohikäärmettä. T'äydellinen nimi meidän pikku Kiero-lierolle. :-)

Varsinainen hirmulisko se jo onkin, kun eilen oli punnitus ja painoa vaa'an mittariin kertyi hurjat 9 grammaa! Pituuttakin on jo reilu 30 senttimetriä.
Hyvä ruokahalukin tuntuu olevan... kahdesti on jo syönyt kotiutumisen jälkeen ja oikein reippaasti vieläpä. Tänäänkin meni vain vajaa puoli tuntinen, kun pikkuinen pinkki oli kadonnut boksin pohjalta. Ja jos joku ei nyt tiedä niin valaistaankoon heitä... pinkki on siis nimitys hiiren poikasista, joilla ei ole vielä edes turkkia. Pinkki on ihan joitakin päiviä vanha pikkuinen hiiren poikanen. Mutta se siitä info-osuudesta... siirtykäämme kuvien pariin.

Muutama kuvakin siis kaunistaa taas päivitystä:

Epätoivoinen yritys hienosta kuvasta päivän valossa. ; )

Vähän käsittelyä samalla

Kiero-liero ei kyllä pysy aloillaan yhtään...
Ei kauhean kuvauksellinen kaveri.

Siinäpä ensimmäinen kunnon katsaus uuden tulokkaan elämään. Lisää on varmasti luvassa.

To be continued... ;-)

Kuvia viikonlopulta

Kuten aiemmassa päivityksessä totesin niin tosiaan kuviakin tuli otettua viikonloppuna ja nyt olen valkannut teille lukijoille parhaat nähtäväksi.

Lauantain tapahtumia:

Kaislikossa suhisee ;-)

Sotkusta puuhaa

Namiautomaattikin toimi välillä

Ja kaikilla oli niin muuukaaavaa

Hilmuisia vesipetoja

Ja taas mennään!

Pikku-Benny ja vähän isompi Hukkanen

Ilmeitä

Lauantai-iltana poikia väsytti ja sovussa pötköteltiin.

Krooohhh!
Kuvassa myös Pipari-kissa

Sunnuntainakin ehdittiin touhuta kokeen jälkeen.

Ben koittaa tehdä vaihtokauppaa... pallo nakista.

Kukin makaa tyylillään :-D

Köydenvetoa

Tiukka taisto

Lepotauko pienillä poseerauksilla

Sitten olikin painimatsin vuoro

Hukka nautti "ylemmän" koiran asemasta,
kun joutuu Rockylle aina alistumaan.

Halitaan <3

Sunnuntai-iltana sitten väsyttikin ihan kiitettävästi,
kun kotiin päästiin.

Tänäänkin on ollut havaittavissa, että viikonloppu oli suht rankka. Hukka ollut kumman rauhallinen koko päivän ja malttoi hyvin odottaa ilta kahdeksaan ennen kun käytiin pidempi lenkki tekemässä. Eiköhän se huomenna ole taas virkeä oma itsensä. :-)

Ensi kertaan taas!

Eksotiikkaa ja esteen ylitystä

Mistähän sitä taas alkaisi... kaikkea sattunut niin hirveästi viikonloppuna. Ehkä viisain olisi aloittaa ihan ekasta asiasta niin helpoin kasata asiat kokoon.

Aloittakaamme perjantain tapahtumista siis.

Perjantaina 13.9.2013 vietimme Hukkasen synttäreitä ja miun rakkaalla isolla miehellä tulikin jo kolme vuotta täyteen. Pikkuinen Hukka-hemuli alkaa olla aikuisen koiran iässä, vaikka mieleltään se taitaa olla kyllä ihan pentunen vielä. ;-) Synttäriä ei mitenkään erikoisesti juhlittu muuten kuin illalla herkkuaterialla... pojat sai Kotoisan liha-ateriat ja kermaviiliä hiukan sekaan. Hyvin maistui taas... kuinkas muutenkaan.

Komea kolme vuotias. <3

Perjantaina meillä oli muutakin kivaa päiväohjelmassa, kun saatiin laumaan vähän vahvistusta. Nyt kaikki tietysti ajattelee ekana, että uusi koiravauva valtasi kotimme, mutta siitä ei tällä kertaa ole kyse. Tällä kertaa kyseessä on jotain aivan muuta, jotain hiukan eksoottisempaa... Pikkuinen tyyppi ei ole kuin reilun 20 päivän ikäinen, vajaa 30 cm pitkä ja sormen paksuinen. Nyt joku saattaa jo arvatakkin. :-)
Kyseessä on siis viljakäärme. Käärme on jotain mitä olen aina miettinyt, mutta ei ole ollut aiemmin sopivaa aikaa ottaa sellaista. Nyt sitten vihdoin ja viimein ajattelin, että on sen aika ja niinpä sellainen tuli. Toistaiseksi vielä totuttelemme toisiimme ja pikkuinen "opettelee" elämää uudessa kodissa. Hyvin on ainakin tähän asti mennyt ja toivotaan, että niin menee jatkossakin. Toistaiseksi tyyppi on vain pikkuinen, kun nimeä ei vielä olla keksitty. Lisää aiheesta jahka olemme päässeet kunnolla alkuun.

Eka kuva pikkuisesta.

Sitten voimmekin siirtyä jo lauantain puolelle. Lauantaina olikin aika lähteä käymään Hukan kans reissun päällä taas... tällä kertaa suuntana oli Joensuu. Lähdettiin yökyläilemään Sarin luo ja samalla käytiin suununtaina toko-kokeessakin Hukkasen kans. Sarin luona oli tällä kertaa vain pieni-Benny, josta Hukka taisi hiukan tykätäkkin kun sen kanssa sai leikkiä ja Benny tykkäsi leikkiä Hukankin kanssa. Siinä sitä vain lauantai-ilta öhötettiin ja jutusteltiin. Koirat hiukan leikkivät välillä, mutta jännintä Hukan mielestä oli vieraileva tähti, Pipari-kissa. Onhan poika ennenkin kissoja nähnyt, mutta jotenkin Pipari kiinnosti Hukkaa ihan liikaa. Onneksi välillä Hukka malttoi hiukan levätäkin ja unohti kissan aina hetkeksi.
Käytiinhän me toki porukalla alkuillasta kävelemässäkin, sai pojat juosta ja kirmata rannassa. Kuvasaastettakin löytyy, mutta täytyy ensin käydä läpi mitkä on julkaisukelpoisia.

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten hyvissä ajoin jo liikenteeseen, kun koepaikalla piti olla viimeistään puoli kymmeneltä. Seuraavaksi siis kokeen "analysointi". ;-)

TOKO-KOE, JOENSUU (Uimaharju), 15.9.2013

Tuomarina Erkki Shemeikka

Luoksepäästävyys 10.

Paikalla makaaminen lisäkäskyn takia 8. Muuten meni tänään todella hyvin, vaikka vähän jännitti se viime kertanen sekoilu. Tänään ei pysymisessä ongelmia.

Seuraaminen kytkettynä hiukan löysää joissakin kohdin ja eka pysähdys meni kyllä ihan haisteluksi. Pisteitä kuitenkin 8. Suorat pätkät meni aikas hyvin ja osa käännöksistä myöskin.

Seuraaminen taluttimetta meni pysähdysten osalta paremmin, mutta löysyyttä oli hiukan enemmän havaittavissa. Pisteitä kasaan 7.

Liikkeestä maahanmeno muuten kuulemma tosi hyvä, mutta annoin pienen lisäavun kädellä. Jotenkin alitajuisesti halusin varmistaa sen maahanmenon, kun se on ollut hiukan hakusessa lähiaikoina. Kuitenkin koira teki hienosti, joten pisteitä 9.

Luoksetulossa taas tuttua toimintaa eikä Hukka sivulle tullessaan istunut taaskaan. Ja kun viimein istui niin vinoon tietysti. Reippaasta luoksetulosta kuitenkin 8,5 pistettä.

Seisominen liikkeestä meni tosi hyvin. Pari askelta oli taas tullut pysähtysen jälkeen, mut kuitenkin käsky selvästi on koiran mielessä jollain tavalla. Pisteitä 9.

Sitten päästiinkin meidän yllätysliikkeeseen... joka siis tällä kertaa oli todellinen yllätys.
Estehyppy, joka on ollut tähän mennessä kaikissa se kompastuskivi menikin nyt just niin kun pitikin. Pisteitä täydet 10! En voinut uskoa, että se oikeasti teki sen ja ekalla käskyllä vielä. Olin iloinen. :-)

Kokonaisvaikutelma oli 8, mistä en kyllä muista ett mittee lie tuomari sanonu... varmaan sitä samaa mitä muissakin.

Vähän oli homma hakusessa, mutta ihan ok kuitenkin. Vire ei ihan niin hyvällä tasolla ollu kun viimeksi, mutta kyllä koira selvästi heräsi kokeen kuluessa.  Iloisella mielellä koitettiin taas mennä.

Yhteensä saatiin pisteitä 167,5, joka tarkoittaa toista ALO1 -tulosta. Lisäksi sijoitus alokasluokassa toiseksi parhaalla pistemäärällä. :-)

Vielä se viimeinen ja sitten saadaan se koulutustunnus, jota ollaan tässä haviteltukin. Toivottavasti pian tärppää. Tosin seuraaviin kokeisiin onkin yli kuukausi, mutta jospa me saataisiin taas lisää pikkuvikoja kuriin sillä välin.

Semmoinen koe oli se. Iltapäivä sitten vietettiin vielä Sarin ja Bennyn ilona. Pojat siinä ottikin muutaman painimatsin ennen lähtöä. Mukavaa oli ja kiitos vielä Sarille sekä tietysti myös Bennylle kivasta yökyläilystä. Ensi kertaa odotellessa! :-)

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Toko-koe 7.9.2013, Maaninka

Tänään meillä oli vuorossa järjestyksessään neljäs alokasluokan toko-koe. Se olikin taas jotain ihan omaa luokkaansa viime kertaisiin verrattuna... tosin kyllä sieltä jotain vanhaa ja tuttuakin löytyi, joka kyllä sai minut tänään purskahtamaan nauruun ja se kruunasi meidän koko kokeen.

Tuomarina Katja Rautiainen.

Vanha tuttu järjestys taas eli:

Luoksepäästävyys pisteillä 9 tänään. Pyysin Hukan sivulle, niin kuin aina ennenkin, odottamaan tuomarin tuloa. Juuri kun tuomari lähti tulemaan meitä päin Hukka nousi, joten sanoin sille, että istu. Tästä käskystä tuomari rokotti meiltä yhden pisteen. Olin hiukan hämilläni, mutta minkäs teet.

Sitten olikin taas paikkamakuun vuoro... Noh... mitähän siitä sanoisi. Olen edelleenkin hiukan hämilläni tästä enkä todellakaan voinut kokeessa uskoa, että tuomari oikeasti minulle puhui. Hukka jäi hienosti maahan, mutta parin metrin jälkeen kuulin hämärästi, että tuomari olisi sanonut sanan valkkari, mutta en oikein uskonut korviani. Epäröin hetken, katsoin tuomaria ja tajusin, ett kyllä se hitto vie minulle sanoi "kytke valkkari". Käännyin ja siinähän se poika pönötti seistä parin askeleen päässä siitä mihin sen jätin. Liike nollille.
Meidän varmin liike... alkoi pelottaa, ett mitä jos tämäkin alkaa mennä huonosti niin sitten voidaan kyllä tokot unohtaa. Nyt olen ehkä toipunut asiasta ja uskottelen itselleni, että kyseessä oli vain joku väliaikainen mielenhäiriö. Todella toivon niin. Kolmen kertoimen liikettä ei pidä mennä sössimään. Olin hyvin pettynyt ja jopa suuttunut.
Odotimme kehän laidalla liikkeen loppua, jonka jälkeen vein Hukan käymään tarpeillaan ja vähän leikin sen kanssa ennen autoon laittoa. Olimme yksilöliikkeissä ihan loppu päässä, joten koira sai huilata ja itse sain koottua itseni tällä välillä. Onneksi sattui pitkä väli tähän kohtaan.
Jälkeen päin ajattelin asiaa ja luulen, ett mie aiheutin tahtomattani ja tyhmyyttäni Hukalle epävarmuutta. Annoin siis koiralle maahan käskyn ja juuri kun olin jättämässä koiraa, vilkaisin sitä vielä. Tämä oli varmasti virhe... jotenkin vain halusin varmistaa, ett se varmasti jää siihen paikoilleen. Luulen, että jos olisin vain kävellyt vilkuilematta niin kaikki olisi mennyt hyvin. Vilkaisu varmasti sai Huka luulemaan, että sen olisi pitänyt lähteä minun mukaan. Mutta eihän sille enää mitään voi. Ensi kerralla sitten fiksumpana taas. :-)

Sitten alkoikin meidän vuoro taas lähestyä, joten hain koiran ja leikin sen kanssa aika paljon. Otin pari maahanmenoa varmistukseksi ja sitten taas leikittiin tosi paljon. Sain koiralle tosi hyvän vireen ja itsekin olin hyvillä mielin.

Seuraaminen kytkettynä oli minusta tosi hyvä. Juoksuosuudessa Hukka oli kuulemma vähän hortoillut edempänä, mutta mukana kuitenkin tullut. Käännökset hyvät ja pysähdykset erittäin hyvät minun mielestä. Kontakti pysyi tosi hyvin. Pisteitä huimat 9. Ilahduin tästä todella paljon ja unohdin jännittämisen, kun keskityin niin kovasti kehumaan Hukkaa hienosta suorituksesta.

Seuraaminen taluttimetta meni myöskin mallikkaasti. Vähän taisi sielläkin sitä löysyyttä olla, mutta kuitenkin tästäkin 9 pistettä! Käännökset taas hienot, pysähdykset tosi hienot ja kontakti hyvä. Parhaat seuraamiset tähän asti kokeessa! Ja ennen kaikkea koiralla edelleen vire kohdillaan!

Liikkeestä maahanmeno oli sitten taas samaa luokkaa edellisten kokeiden kanssa. Hiukan hidas, joten siitä vain 7 pistettä. Mutta tuon paikkamakuun jälkeen olin enemmän kuin onnellinen, ett koira yleensä meni maahan ja vieläpä ekalla käskyllä. Paljon taas kehuja ja oma jännityskin pysyi taas kurissa.

Luoksetulossa tuli taas tuttu virhe eli koira ei istunut sivulle vaan jäi seisomaan. Istui kyllä mutta vasta sitten kun liikkenohjaaja oli sanonut "kiitos". Luoksetulo kuitenkin muuten niin mallikas ettei lähtenyt kuin yksi piste, joten jäljelle jäi 9. Tähän mennessä olin kuitenkin jo niin tyytyväinen Hukan aiempiin yksilösuorituksiin ettei tuo harmittanut. Kehuin koiraa taas ja innostin mukaan. Vire siis edelleen sopivalla tasolla!!!

Liikkeestä seisominen meni myöskin ihan ok. Pari askelta Hukka otti pysähtymisen jälkeen, mutta pysyi onneksi sallittavuuden rajoissa, joten pisteitä jäi kuitenkin 7,5. Tuomari sanoi, että koira selvästi tietää mitä käsky tarkoittaa, mutta sitten se kuitenkin vielä jostain syystä hiukan liikkui. Tätähän se on tehnyt nyt viime aikoina, joten yritämme sitä siis vahvistaa ja varmentaa Hukan päähän.

Estehyppy olikin sitten se meidän päivän kruunaava liike. Naurattaa edelleen, kun tietää mitä viime kokeissa on tapahtunut. Jos et ole meidän aiempien kokeiden päivityksiä lukenut niin suosittelen, jotta voisit ymmärtää tämän liikkeen koomisuuden. (Päivitykset löytyvät seuraavien linkkien takaa: 1. koe, 2. koe, 3. koe).  Eli siis... Annoin käskyn ja ilahduin jo kovasti kun huomasin Hukan lähtevän liikkeelle. Sitten tapahtui taas jotain... koira nimittäin pysähtyi juuri ennen estettä ja katsahti minuun. Purskahdin hillittyyn nauruun ja annoin toisen käskyn hymyssä suin. Koira katsoi minua, mutta mitään ei tapahtunut. Sitten tuomarikin jo sanoi, että auta vain jo koiraa ja liike loppuun. Niinpä menin koiran luo ja käskin sen esteen yli. Loppu menikin sitten hyvin jo taas. Liike kuitenkin nollille, mutta eipä tuo haitannut enää siinä vaiheessa. Oli niin hyvä mieli muuten.

Kokonaisvaikutelma jäi 8,5 pisteeseen, koska Hukka äänteli liikkeiden välillä. Pientä vinkumistahan sieltä aina välillä kuului.

Kaikkiaan pisteitä saatiin kasaan 127,5 ja ALO3-tulos siis.

Mutta pääasia tässä kokeessa oikeastaan olikin, että Hukalla pysyi vire koko ajan ja se oli meidän voitto tänään! Kaikki yksilöliikkeet meni todella hienolla vireellä eikä vire hirveästi laskenutkaan koko aikana. Aiemminhan vire on ollut vähän sinne päin ja laskenut loppua kohti aika hurjastikin, mikä sitten auttamatta on vaikuttanut suorituksiin. Paikkamakuusta huolimatta jäi oikein hyvä fiilis... koiralla oli hyvä fiilis ja itsekin olin oma itseni tänään eikä jännitys juurikaan pilannut hommaa. Tuomarikin kehui meidän yhteistyötä ja sanoi, että näyttää hyvältä menolta. Ja koira kuulemma tosiaan selvästi osaa, mutta vähän vielä epävarmuutta liikkeissä.

Semmoinen koe tänään ja sitten jäämmekin odottamaan innolla mitä seuraava koe tuo taas tullessaan. Jotain uusia kujeita kenties..? ;-)

Tunne kuin jotain olisi unohtunut...

... ja niin muuten olikin. Selailin tuossa blogini tekstilistoja ja totesin etten ole muistanut minkäänlaista mainintaa laittaa meidän suuresta Rocky-herrasta. Nyt on kyllä ihan kauhea olo, miten saatoin unohtaa niinkin tärkeän asian. Hyi minua! Ja nuhde päälle! Ehkä omalta osaltaan hommaa sotki se, että olin kipeänä flunssan kourissa kyseiseen aikaan ja hytisin kuumeen kourissa sängyn pohjalla peiton alla. Mutta asia korjataan nyt heti välittömästi. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai mitä? :-)

Rocky siis täytti täydet 8 vuotta tuossa elokuun puolella 19. päivä. Siis kahdeksan jo! Ei sitä kyllä uskoisi... joka vuosi sitä miettii, ett vastahan se oli semmonen pieni pörröinen höseltäjä joka valloitti sydämeni heti ensi silmäyksellä. Nykyään se onkin enää vain pörröinen höseltäjä. <3 Joka vuosi rakkauteni tuota vurrukkaa kohtaan on vain kasvanut ja toivon todella, että monta vuotta vielä voidaan yhdessä tätä rakkautta kerryttää.

Onneksi muistettiin sentään kotona juhlia ukon synttäriä ja pojat saivatkin herkutella maksalaatikolla, kermaviilillä ja nakeilla tuona tärkeänä päivänä. Virallista juhlakuvaa ei tullut otettua, mutta älkää toki huoliko... kyllä tuolta kuvavarastosta aina joku mukava edustuskuva löytyy tämmöisiä hätätilanteitakin varten. ;-)

Tässäpä siis epävirallinen juhlakuva virallisesta synttärikamusta.

Herra elementissään ;-)

Tässä toinen elementti, jossa herra viihtyy joskus vähän liiankin hyvin... mutaisen kuraiset lätäköt nimittäin. Vesialueen ei tarvitse olla edes kovin suuri, kun siinä kyllä mahtuu pyörimään ja piehtaroimaan.

Tämäkin tapahtui tuossa päivänä eräänä, kun olin juuri ennen lenkkiä siistinyt ukon tassu-, massu- ja pöksykarvat komeaan kuosiin ja lisäksi harjasin lenkin alussa herran muutkin karvat siistiksi. Rockyn mielestä se oli vissiin liian hienona ja päätti tehdä lookistaan hiukan katu-uskottavamman. Rocky se kyllä keksii aina..! ;-)

Mutta joka tapauksessa siis... Hyvää synttäri vielä näin jälkitassuunkin!

Syksyä ilmassa

Nyt ollaan elelty taas ihan normi eloa. Tosin olisin toivonut, että jotain isompaa olisi tapahtunut, jotta olisin päässyt kirjoittelemaan kunnolla taas. Jotenkin olisi taas kauhea kirjoitusinspiraatio päällänsä, mutta ei mitään kirjoitettavaa. Miksi tämmöinen into tulee aina silloin kun mitään ei oikeastaan edes tapahdu. Inspiraatiota hälventääkseni päivittelin blogin ulkonäköä hiukan taas syksyisempään malliin ja aika kiva siitä taas tulikin.

Jotenkin olen tänä vuonna ihan selvästi syksyihminen. Ilman viiletessä olen jotenkin piristynyt, vaikka illat onkin pimentyneet jo huomattavasti. Kohta voi kuitenkin alkaa kaivelemaan tuikkukippoja, lyhtyjä ym. tulenpitovälineitä kaapista ja luoda ihanaa tunnelmaa kylmiin syksyiltoihin. Sitten vain käperrytään sohvan nurkkaan viltin alle ja juodaan kuumaa kaakaota minttujäätelöllä maustettuna. ;-P

Koirien kanssa on niin paljon mukavampi ulkoilla, kun ei ole niin tukahduttavan kuuma koko ajan. Toki vieläkin on päivisin lämminta, mutta se kesän tunkkainen kuumuus on väistynyt ja voi oikeasti nauttia pitkistä vippailulenkeistä metsän keskellä.  Kyllä ne koiratkin nauttii viileydestä.Tänäänkin tehtiin ihan vahingossa tunnin lenkki tuolla latupohjalla ja sitten vielä piti käydä järven rannassa rypemässä, kun Rocky-herra päätti kieriskellä aivan ihanassa mutalätäkössä kesken lenkin. Ainakin Rocky mielestä se oli oikein ihana, itse en ihan sanoisi niin... ;-)

Odotan vielä hiukan viileämpää säätä... aurinkoista ja viileää... Semmoisissa päivissä on sitä jotain.

Sään muutoksen innoittamanako lie myös tämä blogin uudistamisbuumi lähtenyt liikkeelle. Muutoksia tässä kaivataankin edes johonkin asiaan niin miksi ei sitten tänne. Ainakin se on helppoa ja saa ajatukset muualle. Tuo blogin nimikin minua on jo pitkään häirinnyt... se on alunperin vain työnimi, jolla sain blogin kirjoittamisen alulleen. Jotenkin se ei vaan ole sitä mikä kuvastaa minua ja koiruuksia. Ei se vain tunnu omalta. Pitäisi keksiä uusi, joka kuvastaisi enemmän tätä blogia. Ehkä tässä saa ajatukset liikkeelle kun alkaa tosissaan käydä vaihtoehtoja läpi. :-)

Otin tänään lenkillä hienoja kuviakin, mutta arvatkaas olenko saanut ne koneelle... no en niin. Niin iso työ kun se olisikin. Mutta onpahan seuraavaan päivitykseen sitten jotain kivoja kuviakin lisättäväksi. Tai jos ei muuta juttua tule niin ainahan voi turvautua pelkkään kuvapäivitykseen. ;-)

Semmosta ajatusta tuli tällä kertaa kirjoiteltua. Vähän sitä sun tätä, aina silloin tällöin.

Hyvää yötä!