Koiratonta elämää

Koiranomistajan pahin painajainen (tai ainakin yksi pahimmista): lenkkeily ilman koiria. Tänään lähdin Katrin ja Helmin kanssa lenkille ja oli kyllä niin outoa ja nolotti. Oli todella tyhmä olo, kun ei ollut koiraa/koiria hihnan päässä. Saatan kuulostaa joidenkin mielestä idiootilta, mutta näin vain on. Jos minulla ei noita karvakamuja olisi niin tuskinpa hirveästi liikkuisin lenkkeillen, ehkä jossain kaupassa kävisin joskus jalan. Eipä tullut paljon liikuttua huvikseen ennen Rockyakaan. Koulussa tietysti oli liikuntatunnit, mutta en joka päivä kyllä käynyt missään lenkillä saatikka sitten jos vettä satoi tai oli kova pakkanen. Nykyään on pakko ja mielellään sitä lähteekin, jos ei hirveästi laiskota. ;-)

Onneksi on ollut kiva viikko, vaikka koirat eivät mukana olekaan. Eilen meillä oli koulussa koirarotutentti ja olen tyytyväinen tulokseeni. Vuosien koirakirjojen selailu ei ole mennyt hukkaan. Sen lisäksi sain tänään tietää viime viikkoisen anatomian tentin tuloksen, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Olin erittäin iloisesti yllättynyt. :-)

Viikkoa paransi eilen vielä yksi ilouutinen, joka sai minut odottamaan viikonlopun Messari-reissua vieläkin enemmän. Kuulin, että hyvät ystäväni Tiia ja Sari voivat sittekin viettää kanssamme koko viikonlopun. On mukava päästä viettämään viikonloppua hyvien ystävien parissa, joita ei normaalisti näe ihan joka kuukausi.

Pojista sen verran, että kotona on mennyt hyvin. Koirat on saaneet jänispaistia ja ottaneet rennosti. Hukka oli eilen päässy privaattilenkille ja osannut ihan hyvin käyttäytyä yhtä haukkumista lukuunottamatta. Rocky on ollut oma ihan itsensä. Vähän meinaa olla ikävä poikia... ovat ne kuitenkin suurin osa miun elämää.

Loppuun vielä joitakin kuvia piristämään päivää.

Hukka pällistelee

Kina pallosta

Rocky saattaa olla jotain vailla... ;-)

ReissuRockya vaisto vie.... ;-)

Viime aikoina ei hirveästi ihmeitä ole tapahtunut. Koirien elämä on ollut tasaista ja helppoa. Vääksyssä ollaan lenkkeilty ja ollaan käyty kylilläkin pyörimässä. Viime maanantaina käytiin kaupassa tai siis minä kävin ja pojat odottivat luonnollisesti ulkona. Hukka ei vielä ole hirveästi harrastanut tuota kaupassa käyntiä, mutta onneksi Rocky on taas kerran näyttämässä mallia. Nätisti molemmat jäivät odottamaan, kun menin kauppaan. En viipynyt kauaa ja molemmat istuivat niin nätisti paikoillaan odottaen. Hukkakin niin iso poika jo. Keskiviikkona sitten käytiin taas kylillä ja pojat osasivat taas jäädä hienosti odottamaan.

Torstaina olikin taas aika matkustaa ja tällä kertaa mentiin bussilla Lahteen, josta sitten jatkettiin junalla. Vaikka pojilla oli vasta kolmas kerta bussissa, niin hienosti ne jo asettuu ja paikkansa löytää. Monet ovat jo kehuneet, kuinka hienosti ne osaa matkustaa. Onhan se mukavaa. Minä kun vähän pelkäsin, että mitä tästä tulee, mutta onneksi pojat on fiksuja tarpeen tullen. :-)
Lintti kyyti meni siis hyvin ja sitten siirryttiinkin junaan, joka onkin jo tuttu juttu pojille. Rocky on jo omaksunut sen, että kun junaan asetutaan niin silloin ei tarvitse hötkyillä koko ajan. Rocky otti hyvin rennosti. Hukalla oli ekaa kertaa vähän ongelmia asettumisen kanssa. Seinän takana olevan vessan ovi paukahti välillä todella kovasti ja teki Hukan hiukan levottomaksi. Hukka tärisi ja läähätti todella levottomasti. Yritin olla aivan normaali ja sanoin Hukalle, että voisi asettua aivan kuin ennenkin. Rockykin ilmeisesti vaistosi Hukan tukalan olotilan: Rocky ei yleensä välitä siitä, että Hukka tulee sen lähelle nukkumaan saatikka sitten, että itse menisi Hukan viereen. Torstain junareissu oli kuitenkin erilainen. Hukka oli levoton eikä asettunut, joten Rocky toimi mielestäni juuri niin kuin todellinen isoveli toimiikin. Rocky rupesi makaamaan aivan Hukkaan kiinni ja painoi silmänsä kiinni. Hukka oli edelleen levoton, mutta rauhoittui kuitenkin ihan selvästi hiukan. Hukka vilkaisi Rockya ja sai selvästi lohtua veljestään. :-) Onneksi Hukka rauhoittui loppujen lopuksi ja loppu matka menikin aivan normaalisti. Olin taas niin tyytyväinen Rockyn toimintaan ja iloinen, että se oli Hukan tukena. Itse olisin varmaan saanut rauhoitella Hukkaa vielä tovin.

Pian oltiinkin sitten jo kotona Juankoskella ja pojat pääsivät taas ”kiusaamaan” Maxia. Hukalla oli ihan selvästi ikävä kissakamuaan. Onneksi Maxi ei pahemmin hätkähdä isoista leikkikavereistaan.  Maxi kävi jopa ulkona poikien kanssa pari kertaa. Toisella kerralla olin harjaamassa Hukkaa ja seurasin Maxin touhuja. Sillä näkyi olevan todella hauskaa juostessaan tuulessa lentävien karvapallojen perässä. Rocky seurasi arvokkaana vieressä, kun kissa säntäili sen nenän edestä aina välillä. Rocky oli myös erittäin huvittava yhdessä vaiheessa, kun se sitten päätti tutkia Maxin tekemisiä vähän lähemmin. Maxi ryntäili onnessaan karvojen perässä ja Rocky hiippaili sen perässä kuono kissan takapuolta välillä koskien. Maxilla olikin vähän isompi varjo tällä kertaa. :-D Rocky on kyllä osoittanut viime aikoina niin hienoa käytöstä. Pienen Maxinkin kanssa se osaa toimia todella hyvin eikä onneksi hirveästi välitä kissan touhuista. Hukka onkin sitten vähän innokkaampi, mutta onneksi Maxi ottaa sen leikkien vastaan.

Pojat ulkoilee... juomatauko menossa.

Hukka haluu pallon

Rockylla on hauskaa... ;-)

Hukalla on alla 300 €:n peti. Näin meidän pojat oleilee. ;-)

Viikonloppu meni taas nopeasti ja nyt sitten onkin tylsä viikko edessä, kun pojat jäivät kotiin isännän hoiviin. Olen menossa ensi viikonloppuna Messukeskukseen suoraan Vääksystä eikä koiria voi jättää koko päiväksi yksin. Olen sitten koko viikon ilman nelijalkaisia ystäviäni, mutta onneksi ensi sunnuntaina taas nähdään. Viikko tulee varmasti olemaan pitkä, vaikka kuinka yrittäisi tekemistä keksiä. Koiran omistajat sen ymmärtävät. Kun on ollut monta vuotta koiran kanssa (tässä tapauksessa kuusi vuotta), niin erossa oleminen on vaikeaa ja sitä todella miettii, että oliko minulla elämää ennen koiraa. Kuuden vuoden aikana pisin erossaoloaika on tainnut olla muutama päivä, mutta kokonainen viikko on jo asia erikseen. On ihan outo olo, tunne etten ole kokonainen ja jotain puuttuu… ja niin puuttuukin ja paljon, yhteensä kuusikymmentä kiloa elämän iloa matkasta. Onneksi tämä on vain väliaikaista! :-)  

Tällä viikolla en siis voi kirjoitella poikien kuulumisia, mutta katsotaan keksinkö jotain muita tarinoita.

Palaillaan ja talven odotusta.... niin ja kohtahan on joulukin, joten hyvää joulun odotustakin. :-)

Loppuun vielä kuva, kuinka Maxikin osallistuu omalla tavallaan matkustamiseen... 

Viikonloppu Vääksyssä

Tämä viikonloppu vietettiinkin sitten Vääksyssä, ja niille jotka ei nyt ihan varmaks tiedä missä mennään niin tää on tällänen pienehkö kaupunki Lahden naapurissa (Lahteen noin 30 km).

Viikonloppu on mennyt mukavasti ulkoillessa. Perjantai aamu aloitettiin reilun puolen tunnin lenkillä metsikköön. Aamun lenkki on yleensä aika verkkainen niin ett pojat ehtii "lukea" päivän uutiset lähistön metsästä ja kävelyteiden pientareilta. Paljon on aina kaikkea mielenkiintoista tapahtunut, kun pitää niin tarkkaan kaikki paikat nuuskia.

Sitten me ihmiset käytiin isossa kaupassa ja koirat saivat jäädä kotiin siksi aikaa. Hyvin oli pojat muutaman tunnin pärjänny. Hiukan aina pelottaa jättää Hukkaa, kun sillä on ollut taipumusta tuhota mun sänkyä täällä Vääksyssä. Juankoskella ei koskaan ole ollut vastaavanlaista ongelmaa. Tällä viikolla on ollut edistystä havaittavissa, koska sänkyyn ei ole koskettu ollenkaan ja kaikki muutkin tavarat on pysyneet paikoillaan. Tarkoitan siis, että matot ja täkit eivät ole olleet yhdessä kasassa keskellä lattiaa. Kyllä se tuo Hukkakin viel tuon yksin olon jalon taidon oppii. Onhan sillä sentään paras mahdollinen opettaja: Rocky! :-)

Viksu ja filmaattinen opettaja ; )

Iltapäivällä käytiin toinen melkein tunnin lenkki, joka oli pelkkä hihnalenkki. Hukalla meinaa mennä välillä vähän liian lujaa ja hihna kiristyy, mutta pahin mahdollinen se ei ole. Rockykin oli pahempi aiemmin. Aikamme myö riehutaan ja haetaan paikkaan, mut kyllä se Hukkakin sitten asettuu vähä ja voidaan lenkkeillä suht hyvin. Pentuenergiaa vielä löytyy.

Lauantai aamu alkoi taas samoin ku perjantaikin. Aamupäivällä melkein tunnin lenkki ja pojat sai juosta vapaana taas metässä. Hukka tykkää kyllä revittää metässä täysillä ja yrittää saada Rockynkin mukaan, mut noiden lonkkien takia ukon meno ei niin lujaa enää ole. Hyvin se kuitenkin mukana pysyy. Pojat sai juosta metsässä ja sitten mentiin näyttäytymään keskustaan. Kävin kaupassa ja pojat joutuivat odottamaan sen aikaa ulkopuolella. Molemmat jäi hienosti odottamaan ja taisivat olla jopa ihan hiljaakin. Jätin pojat niin, että näin ne ikkunasta kun olin kassalla ja molemmat vain katselivat kiinnostuneina ympäristöä. Hukkakin istui nätisti paikallaan eikä hermoillut turhia, onneksi isoveli oli tukena. : ) Iltapäivän lenkki oli taas hihnapainoitteinen, mikä tekee Hukalle hyvää. Olisi senkin hyvä oppia kunnolla tuo homma, mut mä lohduttaudun sillä, ett sillä on aina niin paljo virtaa ettei se vaan malta. Kyllä se nimittäin parin tunnin metässä juoksemisen jälkeen malttaa jo paljon paremmin kävellä hihnassakin.

Pojat on kyllä olleet ihmeen rauhallisia täällä noiden lenkkien jälkeen. Ei paljon olla riehuttu enää sisällä. Siksipä tänään ollaan otettu vähän rennommin ja aamun lenkki oli rauhallinen... ainakin mun osalta kun kävelin verkkaisesti eteen päin ja pojat juoksenteli ees taas ympärillä... vapaana siis. :-) Päivällinen lenkki oli samaa... mentiin lähimehtään ja pojat sai juosta siellä. Hihnalenkkeilyt säästetään pimeään.
 

Rentoja poikia

Semmosta me täällä Vääksyssä puuhataan. Perus koiranelämää siis. Ulkoilua, ruokaa ja välillä vähä leikitään... niin ja ulkoillaan taas vähän lisää. Kaiken kaikkiaan mukava viikonloppu ollut ja olen ihan yllättänyt itseni, kun olen niin reippaana ollut koirien kanssa lenkillä. Mutta on se sen arvosta. Hukkakin kasvanut täällä ollessaan fyysisesti... alkaa hyvin jo lihakset näkyä ja tuntua. Onneksi kohta alkaa koulussa hieronnan käytännönharjoittelu niin pääsee noita nuoren koiran lihaksia huoltamaan. Ja varmasti tuo ukkokin saan osansa, vaikka takajalkojen hieronta jääkin vähemmälle.

Tämmöstä tällä kertaa. Ensikertaan taas! :-)

Pikainen päivitys

Laiskuus.... mikä ihana tekosyy. No joo, eipä ole tullut päiviteltyä tännekään mitään pitkään aikaan. On se rankkaa olla opiskelija, ku ei ehdi muuta tekemäänkään. Paljon on kyllä touhuttu, enkä taida kaikkea enää edes muistaakaan. Mutta aloitetaan vaikka tuoreimmista uutisista.

Tänään Hukka pääsi mukaan kouluun opiskelemaan tai oikeastaan Hukka oli vain koekaniini, jolta etsin lihaksia. Käymme koulussa siis lihaksia ja tänään oli aika etsiä niitä oikeasta koirasta. Hukka malttoi todella hienosti olla paikallaan, vaikka luokassa oli muutama muukin koira. Vähän piti välillä nostella päätä ja kuunnella mitä muut touhuaa. Katsekontakti oli estetty sermeillä. Hukka osaa onneksi rentoutua, kun sille vain tehdään selväksi että nyt ei lähdetä minnekään riehumaan. Välillä poika näytti jopa nauttivan, kun etsin lihaksia. Kai siinä vähän jotain hierontaa tuli, kun lihaksia muokattiin. Opettaja löysi Hukan takajaloista hiukan jumissa olevia lihaksia ja hieroi niitä pienen hetken... Hukka painoi silmät kiinni ja nautti. Tämä vain lisäsi minun intoani oppia hieronta ja onneksi muutaman viikon päästä päästään jo oikeasti itse asiaan ja hieromaan. On se sitten mukavaa, kun voi sitten antaa omille koirilleen hellyyttä ja huomiota sekä parantaa niiden hyvinvointia hieronnan avulla.

Hukalla oli tänään kyllä mukava päivä... ensin se sai esimakua hieronnasta ja sitten se pääsi parin muun valkkarin kanssa metsään juoksemaan. Hukka oli onnessaan, kun joku jaksoi juosta sen kanssa ja painia niin että tanner tömisee. Olimme siis Elinan, Nemon ja Nikin kanssa metsässä. Ja olihan se Iineskin (japaninpystykorva) mukana, joka ei tosin osallistunut isompien juoksenteluun vaan pysytteli visusti pois isompien tieltä ja vältteli jalkoihin jäämistä. Hukalla oli hauskaa ja nyt nukuttaa hyvästi.
 

Rocky pääsi VIP-lenkille ja me käytiin tutustumassa Vääksyn keskustaan. Rockyhan osaa jo kulkea kylillä, joten mitenkään ihmeellistä se ei ollut. Tehtiin ikkunaostoksia ja peloteltiin ihmisiä... vahingossa tosin. Oli jo hiukan hämärää ja Rocky päätti keskellä kylää ruveta haukkumaan patsaalle. Onneksi sain sen hiljaiseksi ja sitten menimmekin tutkimaan tuota outoa hahmoa ja totesimme sen vaarattomaksi. Tästä haukkumisesta tulikin mieleeni sunnuntain junamatka Kuopiosta Lahteen. Kouvolasta kyytiin hyppäsi staffin näköinen uroskoira, joka murahteli ja välillä ihan kunnolla murisi yhdelle pienemmälle koiralle. Rocky ja Hukka ei onneksi ollut tämän mahtailevan uroksen näkökentässä, mutta Rocky kyllä kuuli sen. Muutaman kerran Rockyn piti vastata murinaan, mutta sain sen sitten hiljenemään. Olin hyvin tyytyväinen Rockyn käytökseen ettei se lähtenyt mukaan murinaan vaan malttoi mielensä ja oli loppu ajan hiljaa. Tarkkaa se kyllä kuunteli koko ajan mitä kanssamatkustajalla oli asiaa, mutta ei onneksi ottanut itse kantaa. Osaa se Rockykin käyttäytyä. :-)

Juankoskella oltiin toissa viikko, kun meillä oli ns. syyslomaviikko (eli etäopiskelua). Koirat ja kissa olivat yhtä suurta perhettä. Koirat osaa jo rauhottua vaikka mökissä härveltää pieni kisukin. Välillä pitää kyllä käydä ihmettelemässä mitä Maxi tällä kertaa on keksinyt, mutta yöt onneksi menee yleensä nukkuessa. Ja tällä tarkoitan tosiaan yötä... onhan klo 7.00 jo aamua, joten sitä ei lasketa. ;-) Maxi ei onneksi isoista pojista välitä eikä pelkää. Silloin tällöin talo kyllä tärisee, kun kissa juoksee ja koirat painaa perässä, mutta kohta Maxi tulee piilostaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ollaan yhtä suurta perhettä!

Hukan ja Maxin pyykkipäivä eli pyykit vedetään alas telineeltä ja nukutaan niiden päällä. Hukka todettiin syyttömäksi.

 

 

 

Rockyn häntä on pehmoinen.....

..... ja sillä on tosi kiva leikkiä. (Rockylla voi olla tähän eriävä mielipide)

Siinä nyt vähän kuulumisia. Yritän ryhdistäytyä ja jaksaa kirjotella taas pian lisää.
Mutta seuraavaa kertaa odotellessa, muistakaa ottaa rennosti ja laiskotella välillä kuten Rockykin seuraavassa kuvassa tekee.