keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Elämäni koirat 1/5

Netin ihmeellisessä maailmassa sitä joutuu milloin minkäkin haasteen eteen ja nyt kohdalleni on sattunut Elämäni koirat -haaste. Kiitos vain Sari. Tarkoitus on kertoa viidestä elämänsä koirasta. Tosin täytyy varmaan tässä heti alkuun jo mainita, että luulen ettei minun kohdalla tule viittä täyteen. En ole elänyt niin onnellisessa asemassa, että olisin pienestä pitäen törmännyt mitä hienoimpiin koiriin. Kun itsekin omistan vasta kaksi. Koitan kyllä miettiä mitkä koirat ovat elämääni vaikuttaneet ja kerron sitten niistä, jos sellaisia löytyy.

Luonnollisesti aloitan siitä mistä kaikki alkoi...

Koko nuoruusvuoteni tein kyllä kaikille selväksi, että koirat ovat hienoa eläimiä ja sellaisen vielä joskus saan. Iskä sai tuta nahoissaan tietysti eniten ja kuunnella lähes päivittäistä muistuttelua hermostumiseen asti kuinka paljon koiraa halusin. Kovasti iskä kyllä vastaan pistikin ja joskus käytiin hyvinkin vakavamielistä keskustelua aiheesta. Ja nykyään kun mietin asiaa niin olen kyllä ihan kiitollinen ettei koira tullut yhtään aiemmin meidän perheeseen. Enhän minä olisi ollut oikeasti valmis vaikka niin luulinkin olevani. Voi kuinka vähän tiesinkään silloin. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. ;-) Miettien sitä aikaa voi vaan ihmetellä kuinka olen ensimmäisestä koiran turilaasta, etenkin tästä yksilöstä, saanut noinkin hyvän koirakansalaisen.

Elimme syksyä 2005, kun elämäni teki suuren käännöksen... tai oikeastaan se oli iskän mieli mikä kääntyi. Vielä koiraluvan saatuanikin iskä oli silti osin koiraa vastaan. Ja ymmärrän sen kyllä nykyään. Eihän iskä mikään koiraihminen ollutkaan ja tiesi kyllä sen suuren vastuun mikä siihen liittyy. Usein mietin, että mistä se tavaton koiraihailu ja koiran saamisen tarve minuun tarttui, kun kukaan meidän lähipiirissä ei ole kauhea koiraihminen. En oikeastaan mistään saanut koirakontakteja.
No lupa siis kuitenkin tuli ja sitten etsittiin...
Oikein "ammattimaisesti" jostain Keltaisen pörssin myydään-palstalta löytyi ilmoitus koiranpennuista eikä mistä tahansa pennuista vaan saksanpaimenkoiranpennuista. Voin vain kuvitella kuinka yhtään koiramaailmaan tuntevat lukijat haukkuvat minut tyhmäksi ja vaikka sun miksi. Enkä kiellä yhtään, olinhan minä tyhmä. Nykyisillä tiedoillani en varmasti tekisi samaa valintaa. Vaikka sanottakoon, etten kyllä ole katunut päivääkään silloin tekemääni päästöstä... nykyään vain en tekisi samoin. Mutta siis, otimme yhteyttä myyjään ja sovimmekin pian päivän sekä paikan, jossa tavataan. Myyjä kun oli pohjoisesta ja sovimme, että tulemme osan matkaa vastaan, kun he vievät yhtä pentua etelään. Valittavana oli lyhyt-, puolipitkä- tai pitkäkarvainen vaihtoehto. Meille tulisi puolipitkäkarvainen uros.
16.10.2005 oli sitten se suuri päivä. Lähdimme hakemaan siskon kanssa koiraa minulle. Siis minulle! Ihan oikeasti minulle! En voinut uskoa sitä päivää todeksi, sen muistan. Hyvissä ajoin ennen hakupäivää olin hankkinut tarvittavat varusteet: kupit, pannan, hihnan, pedin, paljon leluja, kynsisakset ja kaikkea mitä koiranomistajalla pitää olla. Olin aivan täpinöissäni. Muistan elävästi sen illan, kun saavuimme kotiin. Pieni koiralapsi oli kovin ihmeissään ja peloissaan uudessa paikassa. Iskäkin tuli pian töistä ja koiranpennun nähtyään totesi "sehän on karhunpentu". Ja jo silloin suli ensimmäinen osanen myös iskän sydämestä. Valtava helpotus valtasi mieleni, kun tajusin ettei iskä vihaakaan tuota otusta, joka meidän elämään nyt oleellisesti tulisi liittymään.

Otus, joka saikin sitten nimen Rocky. 



Alkuun meillä meni hyvin ja kaikista oli niin tavattoman suloista, kun pieni mustanpuhuva karvapallero seurasi minua joka paikkaan. Vessanpöntölläkin istuessani pienet suklaanapit tapittivat katsoa minua silmiin. Molemmat opettelimme elämään toistemme kanssa ja tokihan minä koirakirjoja lukeneena yritin tehdä kaiken niin hyvin kuin osasin. Opeteltiin hihnassa menoa, kynsienleikkuuta, mitä saa ja mitä ei saa tehdä jne. Pienen pennun kanssa tuntuikin ettei tämä nyt niin vaikeaa ole. Koirakoulussakin oltiin penturyhmän priimuksia.
Iskäkin pehmeni omaan tahtiinsa ja sanoikin Rockya jo tuttavallisesti vurrukaksi pörröttäessään pehmeää pentukarvaa.



Vaan kyllä se sitten opettikin ja paljon.

Pian pääsimme aikaan, kun tuo pieni karvapallero kasvoi ja alkoi tehdä asioita oman päänsä mukaan. Usein sitä on miettinyt mitä olisi osannut tehdä toisin nykyisillä tiedoilla ja taidoilla. Urosmaiset piirteetkin alkoivat puskea koirasta läpi. Normaalit hoitotoimet vaikeutui, koirakouluun en uskaltanut ja lenkilläkin oli kovin hankalaa kohdata toisia koiria. Luulin silloisten oppien perusteella koirani isottelevan minulle ja olevan aggressiivinen muille koirille. Niinpä mm. kynsienleikkuussa pistin kovan kovaa vastaan ja lenkillä koitin komentaa koiraa, kun se haukkui muille koirille. Ajattelin, että kyllähän koiran jo pitäisi nämä osata, kun niitä ollaan harjoiteltu, joten eihän se voi olla muuta kuin uroksen isottelua. Ihan kauhistuttaa ajatella, kun "pieni" tyttö koittaa täyteen mittaansa kasvanutta saksanpaimenkoiraurosta laittaa ruotuun väkisin. Kuten alussa totesin, ihme ettei käynyt huonosti. Jotenkin sitä sitten alkoi herätä, kun joka kerta painien ym. vakavien "keskutelu"tuokioiden jälkeen tunsin itseni todella kurjaksi ihmiseksi. Ruoskin itseni alimpaan helvettiin.
Päässä pyöri ajatuksia: "Ei näin eläintä käsitellä!" "Olen paska ihminen, en ansaitse tätä koiraa!"
Siinä sitten opeteltiin uudestaan elämään toistemme kanssa. Ajanmittaan aloin tosiaan omaksua sanonnan, jota nykyään käytän paljon "älä laita kovaa kovaa vastaan". Pikku hiljaa opin virheistäni ja aloin käyttämään määrätietoisempaa ja rauhallisempaa käsittelyä. Kun päätin, että kynnet leikataan niin ne myös leikattiin. Ei kuitenkaan enää niin väkipakoin. Ja aloin taas käyttää enemmän palkkaamista, joka oli jäänyt vähemmälle kun asia oli pennulle jo opetettu ("sehän osaa tämän jo"). Eihän se mitään isottelua ollut, minun tyhmyyttäni vain kun en osannut olla koiralle määrätietoinen vaan annoin periksi. Annoin periksi ja koira sen vaistosi käyttäen heti tilaisuuden hyväkseen. Hoitotoimet vaikeutuivat entisestään. Ja myöhemmin tajusin myös ettei muille haukkuminen ollut aggressiivisuutta vain suunnatonta epävarmuutta, joka koirassa oli ja on edelleen. Lisäksi oman osansa Rockyn käytökseen teki varmasti nivelrikosta aiheutuva kipu, jota koira peitteli varsin hyvin ties kuinka kauan.

Kesämies 2006

Vuosien mittaan olen oppinut enemmän ja enemmän. Nykyään Rockyn kanssa menee hyvin. Kynnet leikataan, turkki hoidetaan, korvat puhdistetaan ilman minkäänlaista väkisin tekemistä. Eihän Rocky edelleenkään pidä näistä toimenpiteistä, mutta kyllä se voi ne sietää, kun herkkuja on tarjolla. ;-) Ja lisäksi kun tiedostan ettei se kaikkein sosiaalisin tapaus ole niin en vie sitä esim. koiratapahtumiin koska ei ole mikään pakko. Joskus saatetaan käydä paikallisessa ulkona pidettävässä Match Show:ssa, kun siellä saa tarvittavaa etäisyyttä muihin. Mihinkään halliin en voisi kuvitellakaan meneväni tuon ukkelin kanssa.
Ihmisistä Rocky onneksi pitää ja onhan se monille antanut hoitoa sakemannipelkoon. Alkuun moni on pelännyt, mutta hyvinkin pian todennut vaarattomaksi hömelöksi koiraksi. Rockyn tuntevat tietävät jo, että ukko on suhteellisen "puhelias" ja tykkää haukkua, urista ja ölistä eikä se tarkoita koiran olevan vihainen.
Tuo ääntelykin on aiheuttanut monia väärinymmärryksiä joskus aikoinaan myös meidän väliseen suhteeseen. Senkin ajattelin liittyvän minun uhmaamiseen ja komensin koiraa turhaan. Mutta ei se niin ollut. Rocky vain on ääntelijä. Joskus minulle sanottiinkin ettei koira välttämättä edes itse tiedosta ääntelevänsä niin paljoa. Rocky ölisee juuri hoitotoimenpiteiden aikaan, mutta koska se kuitenkin tyytyy kohtaloonsa ja pysyy aloillaan niin en anna ääntelyn häiritä. Se on Rockyn tapa "selviytyä" käsittelystä. :-)

Ihan vaaraton kaveri se on, kun sen kanssa on opeteltu elämään virheiden jälkeen aina uudelleen.

Onhan se vaan niin tavattoman rakas! Rockyn kanssa on koettu paljon. Eikä se ole pelkästään minulle tärkeä vaan se on tehnyt varmasti lähtemättömän vaikutuksen iskään, siskooni ja ihme jos ei tuohon sohvalla koirien seassa istuvaan miestyyppiinkin.
Kun olin opiskeluaikaan viikot pois kotoa ja etenkin kun muutimme virallisesti pois kotoa ja olimme näin siis enemmän erossa iskästä, niin kyllä sen vain huomasi miten kovin tuo viimeiseen asti koiraa kieltänyt ihminen oli ikävöinyt tuota vurrukkaa, joka oli iskän sydäntä salaa ja huomaamatta sulattanut viimeiset viisi vuotta.
Toisekseen eräs tapaus, kun vajaa viikko sitten pistäydyttiin siskoni (sen saman, jonka kanssa haimme Rockyn) luona ja sinne se aikuinen ihminen köllähti lattialle Rocky viereen rapsuttelemaan ja lässyttelemään tälle sydänten sulattajalle. Taitaa olla iso, karvainen tassujälki hänenkin sydämessään.
On se vain käsittämätöntä kuinka 350 eurolla voi saada miittaamattoman määrän rakkautta ja kuinka paljon voi itse oppia rakastamaan, vaikka yhteiselämä ei ole helppoa ollut ihan näinä kaikkina yhdeksänä vuonna.

Päivääkään en vaihtaisi pois!  <3  <3  <3 


"jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut"
- Kaija Koo -

tiistai 26. elokuuta 2014

Henkilökohtainen piste-ennätys

Niinpä niin. Tänään oli taas toko-koe päivä ja kuten otsikko sen kertookin niin hyvinhän se meni, mitä sitä pihtaamaan sen enempää.

Koe pidettiin Iisalmessa ja tuomarina toimi meille jo tuttu Erkki Shemeikka.

Tämä siis toinen avoimenluokan koe meillä.

Voi hyvä tavaton sitä paniikkia. Enpä muista ihan äsken taas jännittäneeni niin kovin. Tämä toki johtui ihan varmasti viime kokeen paikkamakuun pieleen menosta. Kun se voi kerran mennä pieleen niin miksi ei toistekin. Parhaani mukaan kuitenkin skarppasin ja pidin hermoni kurissa... Ainakin sitten kun otin koiran autosta ja lähdettiin kohti kisakehää. Olin rauhallinen omasta mielestäni ja pyysin Hukalta kontaktia paljon ennen kehään menoakin. Ja näinpä jo lähtöasetelma oli parempi kuin viime kerralla. Kehässä hiukan piti tarkastella mitä muita koiria rivissä on, mutta sitten vaadinkin jo pian taas kontaktin ja siitä se Hukan työmoodikin sitten löytyi.

Paikalla makaaminen: Hukka oli siis hyvin kontaktissa jo heti alusta lähtien. Maahan se meni ekalla ja pysyikin siellä vielä. Pääsin lähtemään koiran luota ja koko ajan odotin, että kohta kuitenkin minun käsketään ottamaan koira kiinni. (Niin kuin viime kokeessa.) Näin ei kuitenkaan käynyt ja pääsin piilon taakse. Nyt olin jo aika varma, että liike onnistuu täydellisesti. Niin vain kolmen minuutin jälkeen koira edelleen pysyi maassa ja nousi vasta luvan saatuaan istumaan. Tästä siis ne täydet 10 pistettä.

Seuraaminen taluttimetta sujui ainakin kontaktin kannalta tosi hyvin. Vähän meinasi loppupätkällä pikkuisen katse tippua, mutta muuten olen Hukan kontaktiin erittäin tyytyväinen. On tätä treenattukin. Vaikea mennä nyt sanomaan kaikkia virheitä, kun en tällä kertaa saanut videokuvaa kokeesta. Pisteitä saatiin 8,5, joten jotain meni pieleen. Yksi välistopin perusasento taisi olla ainakin vino. Ja sitten tosiaan se pieni kontaktin pudotus oli lopussa. Ääntäkin pojasta lähti, joten sekin toki saattoi vaikuttaa. Tiedä näistä, kun ei voi jälkikäteen katsoa uusintana.

Liikkeestä maahanmeno oli vissiinkin täydellisyyttä hipova ja etenkin tarpeeksi nopea, kun siitä tuli 10 pistettä.

Luoksetulossa pisteitä pudotti varmasti hidas pysähtyminen. Ei ollut kovin napakka stoppi. Mutta onneksi kuitenkin pysähtyi vaikkakin pienellä viiveellä. 8 pistettä.

Liikkeestä seisomisesta saatiin 8,5 pistettä. En tiedä miten napakasti koira pysähtyi ja jälkeen päin ajattelin, että olisin voinut kysyä asiaa, mutta se nyt jäi. Jotain kuitenkin meni pieleen. Muistelen tässä, että oliko loppuperusasento vino..? Ainakin Hukalla on siihen taipumusta.

Noutaminen sujui hyvin. Hyvin koira lähti ja palautti tällä kertaa ilman kunniakierrosta. :-) Luovutus oli kyllä löysä ja kapula melkein olisi voinut tippua ennen aikojaan. Sekö sitten vei pisteen ja jäljelle jäi 9.

Kauko-ohjaukseen ei sanottavaa juurikaan. 10 pistettä. Toki tuomari mainitsi, että koira meni aavistuksen viinoon makaamaan sivulla, mutta korjasi kyllä istumaannousun jälkeen itsensä suoraan ja seuraava maahanmeno oli suora. Kokonaisuus kuitenkin hieno, joten ei onneksi pisteen vähennyksiä.

Estehyppykin meni tosi hienosti. Ei ollut mitään ongelmia. Täydet 10 tästäkin.

Kokonaisvaikutuksessa näkyi Hukan ääntely ja se, että ennen liikkeitä oli pientä hakemista perusasennon kanssa. 8 pistettä kuitenkin. Tämä taitaa olla meillä se vakiopistemäärä tästä.

Kerrointen jälkeen pisteitä saatiin yhteensä 184 ja näin ollen ensimmäinen AVO1 -tulos. Lisäksi oltiin luokkamme parhaita ja saatiin siitä vielä kunniapalkinto.
Ja eikä siinä vielä kaikki, vaan tosiaan tämä oli myös meidän henkilökohtainen piste-ennätys.

Hieno päivä!
Tästä jatketaan taas kohti seuraavia koitoksia ja toivottavasti hiukan vähemmällä jännittämisellä.
Loppuun vielä Hukan palkintoposeeraus.

maanantai 25. elokuuta 2014

Tuplasti onnea ja muuta mukavaa

Menneellä viikolla vietettiin tiistaina 19.8. tuplasynttäreitä.
Meidän nuorin asukki, vajaa metrin mittainen käärmeen puikula, täytti vuoden. Iso pötkytä tuosta onkin jo tullut vuoden aikana ja kasvu vielä vain jatkuu muutaman vuoden. Pitäisi tässä alkaa ahertamaan terraarioprojektin parissa, kun ostin lierolle kunnon lukaalin, niin sanotusti. Eipähän tarvii olla ihan heti olla ostamassa isompaa... tai oikeastaan ei tarvitse ostaa ollenkaan, kyllä se sen verran iso boksi tällä kertaa on. Ihan ensin hakusessa on jonkinlainen taso johon terran tai oikeammin akvaarion voisi sijoittaa. Ihan mikä tahansa riuku ei tuon alla kestä. Sitten voisikin alkaa sisustaa. Tarkoitus olisi myös tehdä kalliotausta akvan taka"seinustalle". Tai ainakin yritän tehdä, saa nähdä onnistuuko. Siitä lisää jahka aloitan sen projektin. (Voi siis mennä aikaa tovi.) ;-)



Toiset synttärit olikin sitten meidän vanhimmalla karvalapsella. Rocky-herra täytti jo yhdeksän vuotta... ajatella... siis yhdeksän. Voi tavaton kun aika menee nopeeta. Tokihan ikä alkaa jo näkyä ja askel painaa välillä, kuinkas muutenkaan nivelrikkoisella... mutta mieli on vielä virkeä. Toivomme että se myös pysyykin virkeänä vielä pitkään.
Mutta siis itse synttäripäivä meni leppoisasti, tai niin ainakin minulle sanottiin. Itsehän olin töissä, mutta isäntä viihdytti synttäriväkeä. :-) Minä sitten vain illalla tarjoilin pojille herkkuateriat juhlan kunniaksi. Omat nappulat saivat lisukkeeksi Best-In Kotoisaa Lihapataa. Hyvin kelpasi molemmille ruoka illalla ja vielä seuraavaksi aamuksikin jäi herkullista lihapataa tarjottavaksi. Eipä tarvinnut aamullakaan houkutella poikia syömään. ;-)

Virallista synttärikuvaa ei taas ole, mutta saatte nauttia parin viikon takaisesta veden pärskeestä ja herran niin kuvauksellisesta uljaudesta, kun käytiin uimassa. Silloin oli vielä oikein lämmin keli.

Hurja vesipeto.



:-P "Lällälää!"

Täältä tullaan!



Hukan kanssa ollaan toki taas treenailtu ahkerasti. Ihan hyvät treenit oli torstaina vaikka yksin treenasinkin... tai en siis yksin vaan Hukan kanssa. :-) Otettiin lähes kaikki avoimenluokan liikkeet jotenkin läpi. Onhan siellä niitä pikkuvikoja, joista pitäs jollain opilla päästä eroon, mutta näillä nyt mennään tiistaina kokeeseen. Eilen otin esteen, kun ei siihen torstaina ollut mahdollisuutta. Kokeen ollessa jo näin lähellä en ottanut esteen kuin kerran. Ja eipä siihen sen enempää tarvinnut, kun se meni nappiin. Lisäksi otin kerran myös noudon, kun torstaina jäi vähän huono fiilis siitä. Eilen se kuitenkin onnistui ekalla, joten eipä siitäkään sen enempää.

Koirajuttujen lisäksi myös eräs vanha tuttu harrastus on taas lähtenyt vauhtiin inspiraation innoittamana. Torstaina valmistui ensimmäiset ja eilen toiset... neulotut rannekkeet (tai mitkä niiden oikea nimitys nyt onkaan). Tuolla kun näkyy noita joskus johonkin tarkoitukseen ostettuja lankoja lojuvan niin nyt pääsi pari kerää jo käyttöön astikin. Samalla iski tosiaan isompikin inspiraatio. Uutta sukkalankaakin piti jo ostaa ja isännälle pitäisi koittaa jonkinlainen pipokin vääntää. Nythän tuo on hyvä aloitella, niin ehtii toivottavasti ennen kylmempiä kelejä käyttöön uudet villa-asusteet.

Tässä ne ensimmäiset, ns. kokeilukappaleet.
Tehty ihan peruslapasen ohjeella. Niin sanotusti kesken jäänyt lapanen.
7 veljestä Polkka-lanka, sininen sävy.

Tässä toiset tekeleet. Hiukan mietitty, että millaset ois kivat.
Netistä löytyy paljon vaihtoehtoja tekemiseen, mutta tuo joustinneule tuonne sormien päähän on kyllä mainio.
Ei lähde rullautumaan, kuten noissa ekoissa rannekkeissa.
Mietinkin, että jaksanko purkaa ekoja sen verran, että tekisin niidenkin loppuun joustinneuletta.
Saa nähdä, ei nuo nyt vielä ainakaan paljoa häiritse.
Tässäkin käytetty 7 veljestä ja ilmeisesti Raita-lanka kyseessä. Tosin jo vanhempaa mallistoa.


Semmosia juttuja tällä kertaa.
Palataan tiistaina viimestään kokeen jälkitunnelmiin.

lauantai 16. elokuuta 2014

Valkkaritreffit, osa 1

Käytiin eilen Hukan kanssa lenkkeilemässä toisen valkkarin omistajan kanssa. Mukaan  piti tulla kolmaskin, mutta narttu aloittikin juoksut, joten he jäivät sitten pois lenkiltä. Mutta Hukan kaverina oli kuitenkin Iines-tyttönen. Ja sen pidemmittä puheitta kuviin.

Hukan viilentymisyritys. Iines sentään tyytyi vain juomaan lätäköstä.

Pusi pusi. Iines ei ehkä ihan niin innoissaan Hukan kurapusuista. ;-)

Nenänvaihto.

Pönöttäjät.

Välillä vähän juostiinkin ja leikittiin.

Iineksen ilme... "Jätkähän meinaa päälle tulla!" :-)


Mukava lenkki oli ja varmaan pian otetaan uudestaan. On se kyllä helppo lähteä uusia koiriakin tapaamaan, kun tietää että Hukka osaa olla sosiaalinen koira. Ja miten jännä on ollut huomata, että kyllä se vain noilla valkeilla tuntuu synkkaavan heti. Ihan eri meininki on oman rodun edustajien kuin muiden rotuisten kanssa.

Hukka oli kovin tyytyväisen oloinen loppu illan, kun sai kunnon lenkin. Eikä tuota kyllä omaakaan unta tarvinnut odotella, kun sängyn pohjalle kaatui.

Palataan taas.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Mölleissä ja tositoimissa

Tokoa, tokoa, tokoa... Se on ollut viime aikoina pinnalla meidän tekemisessä.

Aloitan lyhyesti kertomalla meidän möllikokeesta parin viikon takaa. Sen jälkeen olin kovin varmoilla, että virallisessa kokeessa meillä ei ole hätää. Mutta tuohon kokeeseen palataan myöhemmin tässä tekstissä.

MÖLLITOKO, AVOINLUOKKA, 25.6.2014 KUOPIOHALLIN KENTTÄ

Paikkamakuu meni ihan rutiinisti hyvin niin kuin treeneissäkin aina. Ekalla maahan, paikalla kokonaiset kolme minuuttia ja nätisti sivulle perusasentoon lopuksi. Näin sen pitääkin mennä. Pisteitä 10.

Seuraaminen oli oikein pätevää. Ensimmäinen pysähdys meni Hukalta vähän ohi ja jossain vaiheessa katse harhaili, mutta muuten aika hyvä suoritus. Tästä 8,5.

Liikkeestä maahanmenossa kalvaa se alasmenon nopeus. Koira pystyy parempaankin. Pisteitä kuitenkin 9.

Luoksetulon pysähdys pitäisi olla nopeampi, koira kyllä kykenee täsmällisempään stoppiin. Perusasento oli lopussa vino. Näistä vähennyksiä ja pisteitä jäi 8.

Liikkeestä seisominenkin  kaipaa pysähtymiseen napakkuutta. Pysähtyi siis ihan hyvin, mutta voisi olla parempikin. Perusasento tässäkin vino. Pisteitä 9.

Nouto oli muuten hyvä, mutta hiukan Hukka jäyti kapulaa ennen sivulle tuloa ja jäi vähän haaveilemaan takana ennen sivulle istumista. 8 pistettä kuitenkin.

Kauko-ohjauksessa jouduin antamaan toisen istu-käskyn ekassa nousussa. Muuten suoritti asennonvaihdot ekalla, mutta nopeutta vaatii tämäkin liike. Koira pystyy nopeampaankin suoritukseen. 8,5.

Este meni oikein taidokkaasti ja periaatteessa puhtaasti, mutta edelleen.... se nopeuden puuttuminen on se meidän kompastuskivi. Kuitenkin pisteitä 9,5.

Kokonaisvaikutus 9. Koira vinkui... yllättäin.

Tämä möllikoe antoi uskoa tulevaan kokeeseen huimalla 176,5 pisteen suorituksella. Ajattelin, että kyllähän se koekin nyt ykköstulokselle jää.

Mutta täytyy kuitenkin muistaa, että olemme tekemisissä toisen elävän olennon kanssa, jolla on oma tahto ja oma ajatusmaailma. :-)

Niinpä pääsemme itse eiliseen kokeeseen, joka ei sitten mennyt ihan niin kuin olin ajatellut.


TOKOKOE, AVOINLUOKKA, 8.7.2014 MAANINKA

Tämä oli siis meidän ensimmäinen avoimenluokan virallinen koe.
Tuomarina Katja Rautiainen.

Ja mainittakoon vielä tähän alkuun se, että auringossa oli varmasti lämmintä ainakin se 30 astetta. Hukka oli ihan sekaisin. En oikein muutakaan keksi, mikä olisi sotkenut pojan pään näin "pahasti". Koiran saaminen perusasentoonkin oli todella vaikeaa. Ei ollut pojalla juurikaan tekemisenhalua eilen. Ei ole ikinä ollut moista edes treeneissä.

Paikallamakuu meni ihan metsään. Koira ei mennyt maahan kuin toisella käskyllä ja pienellä käsiavulla. Ja kun pääsin koirasta pari metriä irti niin eikö se jo pompannut seisomaan. Se meni sitten siinä, otin koiran ja poistuin kehästä. Ansaitsimme tasan nolla pistettä.

Tämän sotkun jälkeen olisi tarvinnut pienen tauon, mutta me oltiinkin ekana yksilösuorituksissa joten eipä siinä sitten. Onneksi koiran sai kuitenkin herätellä ennen omaa suoritusta... tai tässä tapauksessa sain yrittää herätellä. Kyllä se oikeastaan hetkeksi heräsikin, mutta se ei pitkään kestänyt.

Sitten mentiin.

Seuraamiseen ei meinattu edes päästä lähtemään, kun koira ei ottanut kontaktia ja perusasentoon tulokin oli ihan ihmeellistä hamuilua. Vähän aikaa siinä etsittiin oikeaa asentoa ja sitten päästiin liikkeellekin jopa. Ensimmäinen suoranpätkä ja käännös vasemmalle meni oikein hyvin jopa, mutta sitten alkoi ongelmat. Hukka jätätti seuraamisessa. Onneksi eka pysähdys meni ihan hyvin kuitenkin. Liikkeelle lähdettäessä koira taas jätätti ja seuraaminen oli haahuilua. Täyskäännöksetkin meni niin pitkällä kaarella ettei mitään järkeä. Juoksuosuus oli onneksi ihan ok. Yksi pysähdyksen perusasento oli vino. Tästä "iltakävelystä" saatiin pisteitä 7,5.

Liikkeestä maahanmeno  oli tässä vaiheessa oikeastaan yllätys. Olin ihan varma ettei tästä tule mitään, kun koira on tuossa tilassa. Ja piti liikkurillekin sanoa, että "hetki pieni", kun kysyttiin onko ohjaaja valmis. Haettiin taas perusasentoa ja etenkin sitä kontaktia. Sekin oli ihan jossain muualla kuin Hukassa tällä kertaa. Säätämisen jälkeen sain perusasennon koottua ja päästiin taas liikkeelle. Seuraaminen oli positiivinen yllätys ja ihan melkein Hukkaa itseään. Maahanmeno yllättäin hidas, mutta sentään suora, ei tullut koiralta sivuaskelta. :-) Perusasenotoon nousukin oli kovin verkkainen. Kuitenkin suht pätevänoloisesta suorituksesta 9 pistettä.

Luoksetulon stopista puuttui Hukan tyyliin se napakkuus. Ja sitten muistelen kovasti, että oliko perusasento lopussa vino. En ole ihan varma ja videoltakaan ei saa selvää kuvakulman takia. Pisteitä 8.

Liikkeestä seisomisessa oli ainakin vino loppuasento ja tässäkin pysähtyminen voisi olla täsmällisempi. Pienet virheet vähensi pisteen ja saatiin 9.

Nouto toikin sitten väkisin hymyn naamalleni... eikä suinkaan sen takia, että se meni niin loistavasti. Hukka kyllä lähti hyvin hakemaan kapulaa, mutta takaisin tullessa poitsu päättikin tehdä pienen kunnialenkin. Pieni kaarros vasemmalle samalla kameralle poseeraten. Olin juuri sanomassa jotain Hukalle, mutta sitten se lähtikin tulemaan kohti. Hiukan piti paineitakin purkaa ja puraista kapulaa pari kertaa ennen sivulle istumista. Palautus kuitenkin taisi olla loppujen lopuksi suora sentään eikä tullut vinoa perusasentoa. Kaarros ja jäytäminen tiputti pisteet kahdeksaan.

Kaukot oli myöskin iloinen yllätys. Kaikki asennonvaihdot tehtiin ekalla käskyllä, jopa se eka istumaannousu. :-) Nopeuden puuttuminen vaihdoissa vei kuitenkin pisteen, jättäen 9.

Este meni hyvin laiskasti tällä kertaa, mikä ei kyllä ollut yllätys kun koko koe oli mennyt vähän lepsuillen. Yli mentiin ekalla, istuminen käskystä hitaasti ja sivu-käskyn jälkeen oli suht pitkä viive ennen kuin koira palasi esteen yli sivulle. Eli hitaasta suorittamista taas pisteitä pois, lopulta saatiin 7,5. Tuomari huomautti myös siitä, että koira istuu todella lähelle estettä.

Kokonaisvaikutus jäi vinkumisen ja varmaan tuon laiskuuden takia kahdeksaan pisteeseen.
Sain kuitenkin kehuja, että hyvin kasasin meidän homman loppua kohti kaiken sen säätämisen jälkeen... kun ei edes peruasentoa meinannut alkuun saada kunnolla kohdalleen. Ja silloin kuin meni hyvin niin meidän tekeminen oli ihan kivan näköistä.

Yhteensä pisteitä saatiin 141, joka on AVO2-tulos.
Näilläkin pisteillä kuitenkin pääsi palkintosijalle 3, kun koirakoita oli avoimessaluokassa neljä. :-) Saatiin mitallikin.

Nyt vain iloista treeniä palauttamaan eilisestä ja ahkerasti säätämään noita yleisiä virheitä pois. Seuraava koe näillä näkymin vasta elokuun lopulla, joten hyvin ehtii treenailla.

Nyt lähdetään poikien kans järveen polskimaan.

Mukavaa kesää!
(Nyt kun se vihdoin tuli.)  ;-)

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Laineilla keinuu...

Pojat pääsivät eilen ekaa kertaa veneilemään meidän pikkupaatilla. Huristeltiin yhteen lähisaareen makkaranpaistoon ja nokipannukahville.
Pojille tietysti puettiin pelastusliivit ja sitten vain veneen kyytiin. Ihan mielellään molemmat "laivaan" nousivat. Rocky oli jonkin verran hämillään eikä oikein tiennyt miten olla. Molemmat sekä meno- että tulimatkan ukko piippasi ja välillä meinasi mennä ulinan puolellekin. Namit onneksi hiukan helpotti oloa ja aika ajoin Rocky unohti "hädän". Onneksi ukko kuitenkin malttoi olla aloillaan suht hyvin vaikka olikin hermostunut matkanteosta. Saaressa ei tietenkään ollut ongelmia. :-) Sai höyrytä ja kahlata rannassa.
Hukka taasen oli erittäin positiivinen yllätys. Ihan kuin jätkä olisi veneillyt koko ikänsä. Menomatkalla Hukka hiukan piippasi, varmaan yhtyi vain Rockyn hysteriaan, mutta nopeasti poitsu kuitenkin rauhoittui ja tajusi ettei ole hätää. Siinä se pötkötteli miun jaloissa ja haisteli järvellä leijailevia hajuja. Saaressa Hukkakin juoksenteli ja tutki ympäristöä innokkaana. Parin tunnin jälkeen alkoi rauhoittumisen merkkejäkin jo näkyä molemmissa. Tulomatkalla Hukka sitten ottikin pienet torkut... taisi olla rankka reissu pienelle koiran mielelle taas. :-)
Sitten kuvia reissusta.

Rantavahti.

(Rockylla päällä Hurtan pelastusliivit kokoa 40-80 kg. Herra ei ihan paras uimari ole,
joten ajattelin hankkia sille pykälän "liian" isot liivit, jotta kelluvuus ja tuki olisi parempi.
Ja sitä paitsi ne 40 kiloiselle tarkoitetut oli liian pienet.
Nämä isommat on ihan sopivat, vaikka koiralla kiloja onkin alle 40.)

Kova poika kahlaamaan...
liivit saivat pian lähteä kun ei uinti ukkoa kiinnostanut tänään.

Kalliorannan kunkku.

Sää ei ollut lämmin, mutta oikealla varustuksella tarkeni hyvin.
Onneksi ei sentään vettä tullut taivaalta. :-)

Hukkaakaan ei uiminen kiinnostanut näin kylmällä.
Käpyjen kanssa kyllä olisi voinut leikkiä vaikka koko päivän.

Kotimatkalla.
Siinä se nökötti ukko istua miun jalkojen välissä.

Ja samaan aikaan selän takaa kuului suloinen tuhina.
Korvat vain välillä helui erilaisten äänten suuntaan.

(Hukalle arvelin riittävän 40 kiloon asti tarkoitetut liivit, sama merkki eli Hurttaa nämäkin.
Muuten tosi hyvät, mutta tuosta kaulalta menevä osa on hiukan liian lyhyt.
Juuri ja juuri yltää ympäri. Onneksi siinä on vielä tarran lisäksi sellainen klipsilukitus.
Pelkän tarranauhan avulla ei pysyisi kiinni.)

Mukava reissu ja ensi kerralla toivottavasti jo hiukan helpompi lähteä, kun ei niin tarvitse jännittää että miten menee. Toivotaan vain että kelit paranisi. Ei järvellä mukavaa ole kylmällä kelillä.

Semmonen juhannuspäivä oli se.

Seuraavaan kertaan!

lauantai 31. toukokuuta 2014

Kaukoja ja este

Tänään oltiin melkein reippaita ja päivän laiskottelun jälkeen otettiin vähän pihatottista. Teemana siis kaukot ja este.

Ennen kaukoja otettiin vähän perusasennon etsintää ja hyvinhän se sieltä hahmottui taas. Lopputreenin ajan tulikin varsin mallikkaita perusasentoja ennen ja jälkeen liikesarjan.

Aloitettiin kaukoilla. Maahan Hukka meni varsin innokkaasti ja oli oikein tekevän näköinen. Jätin koiran maahan ja menin reilun viiden metrin päähän. Annoin istu-käskyn käsimerkin kera ja hienosti nousi poika ylös pelkkää etupäätä liikuttaen. Wau! Palkkasin ekan istumisen heti.
Väliin otin ihan vain sivulta maahan ja palkka innokkaasta maahanmenosta.
Sitten otettiin uudestaan kaukoja. Koira sivulle ja maahan, poistuin saman matkan päähän. Istu-käskyllä koira nousi hetimiten istumaan ja odotti jatkoa. Käsky "maa" ja koira laskeutui etupään avulla alas, pylly hienosti paikoillaan. :-) Sitten vielä toinen istu-käsky ja mallikkaasta suorituksesta palkka. Treenin ajatuksena oli myös vahvistaa istu-käskyä, kun se on esteliikkeessäkin isona osana.
Otettiin tuo maa-istu-maa-istu -liikesarja toisenkin kerran ja hienosti Hukka suoriutui taas. Palkaksi palloilua pitkin pihaa. :-)

Esteellä otettiin ensin yli ja istu. Ylimeno oli varma ja Hukka oikein odotti milloin saa luvan lähteä hyppäämään. Koira jäi lähelle estettä ja kääntyi minuun päin. Annoin istu-käskyn ja Hukka napsahti istumaan. Palkkasin heti.
Sitten kokeiltiinkin koko liikesuoritus eli sivulta esteen yli, istu ja takaisin esteen yli sivulle. Hukka teki hienoa työtä ja saikin palloilla taas pitkin pihaa useamman kerran.
Innosta hihkuen otin vielä toisenkin kokonaisen suorituksen ja taas meni niin hienosti ettei sitä voinut palkata vähemmin kuin heittelemällä tennispalloa pitkin tannerta. Pätevä poika! <3
Tokihan koira jää istumaan inhottavan lähelle estettä, mutta kyllä se yli pääsee. Yritetään sitä etäisyyttä siihen hiukan saada, mutta en panikoi vaikka ei ihan heinäkuun alkuun vielä onnistuisi.

Koirasta huomasi koko treenin ajan kuinka innolla se suoritti liikkeet, kun ne ovat varmentuneet Hukalle ja se selvästi nyt tietää mitä siltä pyydetään.

Että semmoinen. Kyllä se kummasti näköjään piristää pilvisen sadetta uhkaavan päivän jälkeen kun illalla aurinkokin näyttäytyi. Saa edes pienet treenit aikaan. Eikä sitä minusta tämän enempää aina tarvitsekaan. Ainakin jäi hyvä mieli niin itselle kuin selvästi koirallekin. Olisi voinut vielä tehdä jotain... siihen on hyvä lopettaa.

Sama pätee myös tähän kirjoittamiseen. Paras lopettaa kun vielä intoa piisaa niin ei tarvitse väkisin näpytellä kirjainta toisen perään.

Hyvää kesäkuun alkua ja joillekin myös mukavaa kesäloman alkua!

torstai 29. toukokuuta 2014

Kahden kuukauden päivitys

Todellinen inspiraatio odottaa taas parempaa päivää, mutta jospa tänne edes jotain saisi suollettua. Ne harvat lukijatkin varmaan jo lopettaneet blogin seuraamisen. ;-)

Mennäänkin nyt ajassa taas taakse päin ja lähdetään pääsiäisestä nykyhetkeen.

Pääsiäisen aika vietettiin Hukkasen kanssa Pohjois-Karjalan puolella eli Joensuussa. Käytiin häiriköimässä Sarin ja Bennyn elämää. Eipä siitä oikeastaan hirveästi kirjallista tekstiä saa väännettyä, joten kuvitettakoon vierailu muutamalla tarkoin valitulla kuvalla. :-)

Pojat tuli ihan hyvin toimeen ja leikkikin sujui.
Välillä piti kyllä toppuutella Hukkaa,
kun meinasi vanhemman uroksen egoilu nousta liikaa pintaan.

Painimisen lomassa piti välillä esittää suurta ja vahvaa vahtikoiraa.
Pojat. ;-) 


Viikonlopun ohjelmaan kuului myös vierailu collieporukan hakutreeneissä.
Oli mukava nähdä hakutoimintaa ihan livenä ja
Hukkakin pääsi kokeilemaan alkeellista hakua.


Mielellään Hukka metsässä kirmasi ihmistä etsien, mutta ei kuitenkaan innostunut oudosta ihmisestä sen enempää. Toistojen kanssa varmaan saisi oudotkin ihmiset kivoiksi, mutta muutenhan hakuilu taisi olla ihan hauskaa. Ainakin itse oli kiva katsoa oman koiran tekemistä. :-)
Mukava viikonloppu taas oli se.

                                                        **********             **********             **********

Sitten hypätään noin kuukausi eteen päin toukokuun toiseen viikonloppuun. Käytiin Hukan kanssa Orimattilan Pakaalla moikkaamassa Pakkasharjun porukoita. Sielläkään ei mitään ihmeitä tapahtunut. Mentiin torstaina ja kotiin palattiin sunnuntaina. Perjantai vain puuhasteltiin, lauantai juhlittiin synttäreitä ja sunnuntaina yritettiin selvitä niistä juhlista. Hukka sai touhuta Caran ja Adan kanssa. Jatketaan kuva linjalla.

Hukka ja Cara.
Naisille ei kannata ryppyillä...

... aina jää altavastaajaksi. ;-)

Onko hauskaa?
"Arvaa vaan!"

Ada-mamma

Kolmen kopla. Hukka, Ada ja Cara

                                                       **********             **********             **********

Sitten voidaankin puhua jo melkein nykyhetkestä. Viime viikonlopusta... lämpimästä, jopa kuumasta viikonlopusta. Koirat pääsivät uimaan kunnolla ekaa kertaa talven jälkeen. Hyvinhän tuo polskuttelu sujui. Alkuun Rocky oli taas epäileväinen, mutta kyllä se uimamaisteri sieltä taas löytyi kun isäntä karkasi tassupohjan ulottumattomiin. Siellä se kohta 9-vee ukkeli polskutteli menemään niin kuin olisi uinut koko ikänsä. Kyllä Rockysta huomaa miten mukavaa sillä on nyt kun ei tarvitse jäädä rannalle haukkumaan. Ukkokin oppi nauttimaan uimisesta. Kiitos Sari viime kesästä. ;-) Itse olin jo luopunut toivosta. Siihen vain tarvittiin joku ulkopuolinen ettei Rocky voinut tajuta mitä tapahtuisi.
Ja kun kerran kuvilla on aloitettu niin tässäpä lisää.

Niin ja täytyy muuten kehua sekin, että itsekin heitin talviturkin tällä samalla polskuttelureissulla.


Hukka ja keppi.

Ensin piti yrittää vanhaa taktiikkaa eli juoda järvi tyhjäksi niin kukaan ei huku.

Parempi kuitekin uida rinnalla vahtimassa.
Varsinainen vesipeto. <3

Näin sitä mennään... hirmusta koirauintia. :-)

Very wet dog.

Kesäkoira <3

"Vielä viis minuuttia... jooko?"

Että semmonen kesäinen päivä. Kaikki kastuttiin enemmän tai vähemmän. Nyt sitten ollaan muutama päivä kastuttu ilman järveäkin. Ehkäpä se ensi viikolla taas aurinkokin paistaa. Vaikka eipä tuo sadesää ole kuin pukeutumiskysymys. Itselleni ostin kunnolliset vettähylkivät ulkoiluvaatteet niin kyllä passaa. Ja koirathan on säänkestäviä jo luonnostaan. Tosin oman laiskuuteni takia saatan pukea Rockyllekin sademanttelin, jos enemmälti satelee. Pitkäkarvaiset koirat ei ole ihan mun juttu, vaikka ukostakin saa ihan siedettävän kun leikkaa massu- ja tassukarvoja lyhyemmiksi. Itse märkyys ei niin haittaa, mutta ne kura ja roskat, jotka roiskuvat ukonkin massuun ja oikein tunkeutuvat ihan karvan juureen. Niitä kun ei millään meinaa saada pois eikä Rockyn kuivausyhteistyökyvyttömyys auta asiaa yhtään.

Mutta siinäpä oli taas kunnon päivityspläjäys. Ja voisin oikeastaan olla ahkera ja tehdä loppuun vielä pienen tokokatsauksen.

Eli nythän on niin, että heinäkuun alussa pitäisi startata eka avoimenluokan koe. Kesäkuu onkin sitten vissiin pelkkää treenaamista. Ei ihan olla vielä koevalmiita, mutta pakko oli kokeeseen jo ilmoittautua niin onpahan tavoite ja "pakko" treenata. Välillä kun tahtoo tuo treeni-into unohtua. ;-)

Paikalla makaaminen on hyvässä jamassa. Se on toki ollut vahva liike lähes aina, joten eipä siinä muuta kuin opetti koiran olemaan myös piilon ajan aloillaan. Vähän meinaa kuuntelu olla hakusessa, kun muidenkin käskyt kelpaa alas menoon. Tätä ollaan treenattu ja yhteiset paikkamakuutreenit onkin meille nyt tosi tärkeitä.

Seuraamiseen on tullut kontaktia hyvin lisää, kun sitä on vain alkanut nätisti vaatia koiralta enemmän. Käännöksissä on löysyyttä, mutta nekin on nyt ollut parilla treenikerralla parempia. Lisää vain käännös-palkka -treeniä niin kyllä se siitä.

Liikkeestä maahanmeno onkin nyt tarkkailun alla, koska Hukka tahtoo tehdä ennen alas menoaan sivuaskeleen vasemmalle. Treenataan suoraa maahanmenoa eikä edes oteta koko liikettä ennen kuin se on parempi. Mutta ei huolestuta, kyllä tässä vielä on kuukausi aikaa. ;-)

Luoksetuloja on tehty vain läpijuoksuna. Ei pysty ottamaan pysäytyksiä, koska Hukka alkaa heti ennakoimaan seuraavalla luoksetulolla. Nyt vahvistetaan stoppia ilman luoksetulotreeniä... ihan vain lenkillä ja muissa yhteyksissä. Siinä samalla vahvistetaan liikkeestä seisomisenkin pysähdystä. Ja niin kait se onkin, että jos osa-alueet on kunnossa niin itse liikekokonaisuuskin pitäisi sujua ongelmitta. Vai mitä? :-)

Noutoon olen aika tyytyväinen. Siitä on saatu kiva liike koiralle eikä Hukka jäydä kapulaa juuri ollenkaan enää. Perusasento kapulan kanssa on vielä hakusessa, mutta jospa pitoharjoitukset toisivat koiraa oikealle paikalle.

Kaukoja ei olla loppujen lopuksi paljoa edes treenattu, mutta hyvin Hukka ne on sisäistänyt. Toki se tietää mitä istu ja maahan tarkoittaa niin siihen on vain lisätty opittavaksi etupään käyttö asennosta toiseen siirryttäessä. Nyt aletaan ottaa etäisyyttä, koska se tuntuu tuovan epävarmuutta tekemiseen. Treeniä vain lisää.

Esteellä olen tyytyväinen vahvistuneeseen ylimenoon. Harvoin tarvitsee antaa uutta käskyä ylitykseen. Tässäkin liikkeessä koiralle on kyllä tuttu istu-käsky, mutta se lyhyt etäisyys esteeseen hankaloittaa koiran takaisin paluuta. Tokihan se siitä yli tulee, mutta helpomminkin se voisi mennä. Saa nähdä ehditäänkö saada sitä etäisyyttä kokeeseen mennessä, mutta mennään näillä jos ei muuten. :-)

Noin, nyt lopetan tämän päivityksen tähän.

Palaan taas... enemmin tai myöhemmin. ;-)
Toivottavasti enemmin... tällä kertaa.

Hyvää kesän alkua!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Tokoa

Eilen käytiin toista kertaa KPSH:n tokotreeneissä Kuopiossa. Saadaan lisää tuntumaa hallissa tekemiseen ja muutenkin on mukava tehdä, kun on muitakin "kohtalontovereita" menossa mukana. Onhan täällä Juankoskellakin kerran viikkoon koirakoulua, mutta se on taas ihan eri juttu kun siellä on suurin osa ihan vain arkitottelevaisuutta harjoittelemassa. Ei oikein saa sitä kaipaamaansa "vertaistukea" tokoon.
Mutta sen pidemmittä puheitta itse treeniin.

Ihan ekana otettiin paikalla makuu. Meitä oli kolme koirakkoa. Hiukan oli Hukalla epäröintiä maahanmenon kanssa eikä mennytkään heti alas. Juuri kun olin antamassa toista käskyä niin sitten se onneksi muistikin mennä maahan. Tarttee vissiin jatkossa ottaa useampi porukkamaahanmeno, kun Hukkaa tuntuu niin kovin häiritsevän toisten koirakkojen käskyt. Saisi varmuutta siihen minun käskyn kuunteluun. Mutta sain siis koiran maahan ja lähdettiin pois koirien luota. Mentiin kaikki piiloon, kun kaikki oltiin avoimenluokan porukkaa. Piilosta näki koirat, mutta koirat ei meitä. Ihan hyvin Hukka malttoi olla, pitkään katseli siihen suuntaan minne piiloon menin, mutta jossain vaiheessa haisteli alustaa ympärillään. Ja sitten taas välillä tuijotteli minun suuntaan. Kolme minuuttia oltiin ja kaikki pysyi hienosti paikoillaan. Haistelua lukuunottamatta oikein hyvä suoritus Hukkaselta. Ja meidän eka täyspitkä paikalla makuu minun ollessa piilossa. :-) Saatiin vinkiksi kokeilla laittaa Hukan eteen nami juuri ennen paikkamakuuta, josko se veisi haistelun pois kun joutuu "vahtimaan" namia. Kokeillaan.

Sitten otettiinkin yksittäin jokainen. Ekalla kierroksella otin seuraamista, perusasentoa, liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja liikkeestä seisomista.
Seuraaminen sujui hyvin ja käännöksetkin oli varsin ok. Oikealle kääntymisessä oli löysyyttä, johon täytyy taas kiinnittää huomiota ja muistaa palkata hyvistä käännöksistä. Perusasento on välillä vino, joten tehtiinkin myös ihan paikallaan kääntymisiä ja haettiin sitä oikeaa paikkaa. Toistojen jälkeen se alkoikin sujua taas, mutta eipä voi taaskaan liikaa painottaa niitä toistoja. Saisi olla tuo perusasennon paikka varmempi. Helpottaisi niin paljon eikä kokeessakaan menisi noin tyhmästä asiasta pisteitä.
Liikkeestä maahanmeno on saanut nopeutta jo hiukan lisää, mutta edelleen tehdään lähes joka treenissä peruutusliike, jolloin pääsen heti palkkaamaan. Toki tuolla hallilla on hyvä, kun voi käyttää suurta peiliä hyväksi. Voi mennä oikeinpäinkin koko liikkeen, kun näkee miten koira tekee. Nyt ollaan jo saatu varmuutta siihen takana käymiseen... kun avoimessa pitää käydä siellä koiran takana kääntymässä ennen koiran vierelle paluuta. Ekoilla kerroilla Hukka katsoi vähän tyhmänä ett mihin mä nyt meen ja tahtoi lähteä mukaan. Hyvin se onneksi jo pysyy senkin ajan.
Luoksetulo olikin taas jännä liike. Ajattelin ottaa eka ihan suoraan luokse. Piti antaa toinen käsky lähtiessä, kun koira halusi lähteä mukaan. Muuten meni hienosti. Koira tuli suoraan luokse eikä yhtään hidastellut odottaen mahdollista seis-käskyä. Olin tyytyväinen. Se oli jo kolmas "läpijuoksu" ilman minkäänlaista ennakointia. Sitten otin vielä toisen luoksetulon ja tällä kertaa annoin sen seis-käskyn. Hyvin pysähtyi. Olenkin ajatellut että treenataan tuota luoksetulossa pysähtymistä niin vähän kuin mahdollista kun Hukka kuitenkin tietää mitä seis-käsky merkkaa, joten sen pitäisi kyllä pysähtyä käskystä vaikka missä tilanteessa. Kunhan vain vauhti saadaan pidettyä luoksetulossa.
Ekan liikkeestä seisomisen pysähtyminen oli napakka, mutta sitten meinasi taas ottaa askelia. Peilin avulla onneksi pystyin puuttumaan heti. Toisella oli jo paljon parempi stoppi. Tässä liikkeessä on vielä hiukan epävarmaa, että pysyykö koira paikoillaan, kun käyn koiran takana kääntymässä. Mutta varmasti toistojen kautta saadaan varmuutta hommaan.

Toisella kierroksella otettiin noutoa, estettä ja kaukoja.
Nouto otettiin kahdesti kokonaisuudessaan tällä kertaa. Ekalla meinasi palauttaessa hiukan jäytää kapulaa, mutta kun huomautin niin lopetti eikä onneksi pudottanut kapulaa kesken kaiken. Toinen suoritus olikin sitten onneksi ilman järsintää. :-) Molemmat oli vauhdikkaita noutoja, pisteet siitä... Perusasento kuitenkin hiukan vino. Lisää vain sivullapitoharjoituksia niin jospa se siitä varmistuisi sekin. Hyvin kuitenkin osaa jo sivulle suoraan tulla eikä tarjoa eteen pudotusta niin kuin joskus aiemmin.
Esteellä otettiin muutama heti hypyn jälkeinen palkkaus edemmäs esteestä. Jo näiden jälkeen huomasi, että Hukka jo hiukan otti etäisyyttä esteestä, joten TOISTOJA vain ahkerasti niin varmasti hyvä tulee. Sitten otin pari namipalkalla eli yli - istu ja palkka ja sitten sivu. Meni hyvin, kun vain sen hyvän etäisyyden vielä saa niin on pojan helpompi tulla takaisin esteen takaa.
Kaukot meni aikas hyvin, kun vain ekan istumisen ohi päästiin. Siinä piti vähän avustaa lähempänä, mutta siitä se sitten lähti rullaamaan ja paikallakin Hukka pysyi hyvin.

Semmoset oli ne treenit. Ensi viikolla sittten taas lisää. Ensi viikon sunnuntaille onkin meillä sitten tavallaan semmonen välitarkistus, kun käydään möllitokoissa pyörimässä. Katsotaan mitä osataan "kisatilanteessa" ja saan miekin vähän konkreettista tuntumaa avoimeenluokkaan.

Lopuksi vielä kuvia virkistykseksi.

Hymyä... :-)


Iiiiso halii!
Ninjakoiria.

Rakas metsänpeikkoni <3
Metsän hukkanen <3
Pieniä pörröisiä pajunmirrejä.

 
 Ensi kerralla taas lisää.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Ajantasalle

Niin se aika kuluu... viime päivityksestä jo yli kuukausi. Aina kun miettii että nyt mie taas ryhdistäydyn blogini kanssa niin ei. Ei jaksa, ei ole aikaa tai ei ole vain mitään sanottavaa. Olisi paljon kivempi pitää jotain tämmöstä blogia, kun olisi jotain kirjoitettavaakin suht säännöllisesti. Masentavaa... minun elämäni vissiin on kovin tylsä enkä osaa kirjoitella niitä näitä. Ja sitten vielä jos jotain kerrottavaa olisikin niin en vain osaa pukea sitä kirjoituksen muotoon tänne julkaistavaksi. Jotenkin silloin joskus mietin, että tästä tulee muutakin kuin koirablogi... mutta toisaalta... eipä minulla juuri ole muuta kuin nuo koirat joiden kanssa touhuan. Onneksi edes ne, muuten sekoaisin! Toisaalta ne luultavasti on syy miksi minulla ei muuta elämää juuri olekaan, mutta rakastan niitä tooodella paljon ja toivon kaikkien sen tajuavan. Koirat tulee aina olemaan osa minua ja siihen en muiden lupaa tarvitse.
Mutta onhan se niinkin, että ihmiset vain vissiin nykyään on niin kiireisiä ettei ehdikään vain viettää aikaa. Tokihan siskojen kanssa tavataan ja mukavia iltoja vietetään, mutta niin kovin harvoin. Ikävää. Ymmärrettävää on ettei aika riitä kaikkeen, mutta silti se harmittaa. Enkä syytä ketään... kyllä itselläkin on aika aina kortilla kun töissä käy. Ja eniten ahdistaa se, kun menee yhteensä kaksi tuntia päivästä työmatkaan... mitä kaikkea sinä aikana ehtisikään tehdä. Jotenkin kovin stressaavaa.
Toisaalta ajan suhteen asiat tulee todennäköisesti muuttumaan nopeammin kuin kuvittelin, mutta sitten taas ei resurssit riitä kaikkeen mihin aika antaisi periksi. Mutta siitä ei nyt sen enempää.

Se siitä masennuksen puuskasta. Onhan tässä jotain asioitakin tällä kertaa kerrottavana. Sitä meidän elämää. :-)

Ensin loikkaamme ajassa taaksepäin helmikuun alkuun. Vietimme siskojen kanssa taas aikaa. Istuttiin iltaa, syötiin hyvin ja juotiin hiukan virvokkeita. ;-) Itse tehty pitsa olis kyllä makoisaa... kiitos tekijöille. Pelattiin Olut-peliä, joka olikin ihan ok peli, kun ensi pääsi joten kuten jyvälle säännöistä. Miten voi yksikertaiselta kuulostava peli olla niin tavattoman vaikeasti selostettu. Ihmeen hyvin kolme naista osasi vastata haastaviin olusiin liittyviin kysymyksiin. Kun peli oli pelattu niin sitten siirryttiin keittiöstä olkkarin puolelle. Jotenkin hyvin ekstemporee päätettiin laulaa SingsStaria, vai mitä lie ollu, mutta kuitenkin. Se olikin miun eka karaoke-kerta ja kivaa oli... ainakin minulla. En voi muista sanoa nauttivatko miun rääkymisestä. ;-) On se kyllä yllättävän rankkaa puuhaa... happi loppuu ja hiki valuu. Mutta hauskaa. Onneksi hiet sai sitten pestyä saunassa pois. Kyllä maailmakin parani taas himpun verran.

**********

Helmikuun puolessa välissä kävin lisäämässä tieto taitoa Koulutusohjaajakurssilla... tai niin ainakin luulin. Ajattelin, että kun kurssin nimessä on sanat koulutus ja ohjaaja, niin sieltä saisi hyvää lisätietoa koirien koulutukseen. Olin väärässä. Yksi neljäsosa kuusituntisesta päivästä käsiteltiin hyvin pinnallisesti koiran oppimista. Loppupäivä käytiin läpi palveluskoiralajeja... pienoinen pettymys. Ei millään pahalla palveluskoiralajeja kohtaan, päinvastoin, pidän lajeista kyllä... Odotin kurssilta hiukan enemmän. Tiesin kyllä, että yhdessä päivässä ei paljoa ehdi käsitellä, mutta oli se silti pettymys. En nyt tiedä sainko sieltä mitään irti.

**********

Sitten voisin yrittää koota jonkunlaisen koosteen meidän treeneistä. En taida jokaista erikseen listata tänne, vaikka ei kyllä ollakaan ihan älyttömästi treenailtu. Ajattelin purkaa asiaa siinä järjestyksessä kuin ne avoimessaluokassa suoritetaan niin on ehkä helpoin pysyä itsekin ajatuksessa kiinni.

Paikalla makuu on sujunut hyvin aina, kun on sitä tehty. Muutamissa viime treeneissä olen ollut jo pidempään piilossakin ja välillä käynyt palkkaamassa. Viimeisin treeni oli eilen ja sillon olin parikin minuuttia piilossa ja hyvin koira jaksoi olla. Näin koko ajan Hukan, mutta Hukka ei minua. Alussa poika meinasi olla hiukan levoton, mutta rauhoittui siitä sitten ja malttoi olla hienosti aloillaan. Pallopalkka oli huippu ja ihana kun pääsi palkkaamaan toisen niin pätevästä suorituksesta. Onneksi itse paikkamakuu on niin varma, että luulen ettei tuo piilo tuota asiaan kauheasti ongelmia... tai ehkä toivon ettei tuota, on oikeampi sanavalinta. :-)

Liikkeestä maahanmenoon ja seisomiseen saatiin kuukausi sitten hyviä vinkkejä yhdestä tottis-koulutuksesta. Kiitos Sari, että järkkäsit meidät sinne. :-) Vähän siihen alasmenonopeuteen ja täsmälliseen pysähtymiseen seisomisessa on auttanut, kun olen kävellyt takaperin ja koira on tavallaan seurannut vierellä (en tosin vaadi sitä silloin käskyllä seuraamaan). Peruuttaessa minun on helppo nähdä kuinka nopea alasmeno on tai ottaako koira askelia seisomisen jälkeen. Tämä on auttanut ja olen päässyt välittömästi puuttumaan asiaan. Hiukan on nopeutta tullut eikä seisomisen jälkeen oteta enää askelia... tai ei ainakaan viime treeneissä ole ottanut. Edistystä siis havaittavissa.

Luoksetulo onkin sitten se meidän ongelma. Muutamia kertoja kun olen pysäyttänyt Hukan kesken matkan niin nyt se pysähtyy vaikka en sitä käskekään. Ennakoi! Ja tämä on tapahtunut nyt joka ikinen kerta. Vauhtia luoksetuloon saa vain kun kunnolla hillun ja esittelen palloa. Turhauttavaa. Luoksetulot on hidastuneetkin huolestuttavasti. Tämän kanssa nyt sitten taistellaan ja koitan saada pojan ymmärtämään miten  pitäisi toimia.

Noutaminen on ollut erittäin iloinen yllätys. Alkuun se tuntui niin vaikelta opettaa ja Hukan oppia. Mutta kuin ihmeen kaupalla olen sen saanut pojan päähän. Tuolla aiemmin mainitsemallani koulutuksella saatiin myös vinkkejä vauhdikkaaseen noutoon ja se onkin tuottanut tulosta. Hukka on aivan eri tavalla innostunut tästä liikkeestä nykyään. Pisteet siitä! :-) Ja lisäksi rauhallisilla pitoharjoituksilla kapulan jäytäminen on vähentynyt. Tätä jatketaan tällä tyylillä. Myös sivulle palautus on vahvistunut paljon viime aikoina ja tänään huomasi, että kapulan pitäminenkin on tiukempaa ennen luovutusta. Aiemmin ollut hiukan löysä ote. Kyllä se kapulan kevyt tuuppiminenkin tuottaa tulosta.

Kaukoja on nyt viime aikoina otettu hiukan enemmän jo. Periaatteessa maahan- ja istu-käsky on koiralla hallussa, mutta ne pitää vain miun osata sanoa tarpeeksi painokkaasti, että koira ottaa asian tosissaan. Enkä tarkoita mitään huutamista vaan hyvällä äänellä kuuluvaa ja selvästi artikuloitua käskyä. Myös paikalla pysyminen alkaa olla ihan ok eikä koira juuri liiku paikoiltaan kesken asennonvaihtojen. Tänään otettiin pari kaukoa myös viiden metrin päästäkin ja huippupalkka loppuun taas.

Nyt tunnustan sitten jotain... Tänään ekaa kertaa otettiin este taas käyttöön... niin että alettiin treenata esteen taakse istumista ja takaisin hyppäämistä. Ja keväällä olisi vai tarkoitus mennä kokeeseen. Heh! Ilokseni huomasin, että ylimeno on vielä muistissa ja hyvin Hukka ekalla käskyllä lähti joka kerta. Pari kertaa palkkasin pelkästä yli hypystä. Sitten pyysin jo koiraa istumaan esteen taakse. Vähän Hukka katsoi hämmentyneenä, kun toinen jo niin pätevänä seisoi esteen takana niin kuin ennenkin. Annoin kuitenkin selvän käskyn ja niinpä poitsu napsahti istumaan esteen taa. Tästä palkka! Toistettiin pari kertaa. Sitten kokeiltiin takaisin tuloa ja huomasin erään askarruttavan ongelman. Hukka kyllä istuu hienosti esteen taakse, mutta on aivan esteessä kiinni melkein. Takaisin hyppääminen onkin sitten astetta vaikeampaa. Eli nyt sitten pitäisi saada etäisyyttä esteeseen. Siinäpä meille puuhaa taas vähäksi aikaa.

Kaiken kaikkiaan treenit on ns. tunnepuolella mennyt hyvin. Koira tekee hyvällä mielellä ja virekin pysyy kohtuu hyvin. Hukka on huomattavasti piristynyt tekemiseen, kun se on alkanut hoksata mitä siltä vaaditaan noudossa, kaukoissa ja tietysti vanhat liikkeetkin vahvistuneet. Oma mielialakin on paljon parempi kun näkee edistystä koirassa ja tietysti itsessäkin. Jotenkin, uskokaa tai älkää, on alkanut oppia lukemaan omaa koiraa jo paremmin ja osaa paremmin virittää/rauhoittaa koiraa.


Siinäpä taas oli lukemista niille harvoille, jotka tätä lukee. Pitkä kirjoitusväli aiheuttaa pitkiä kirjoituksia. Toivottavasti ette kyllästyneet lukiessanne. Kuviakin piti laittaa, mutta en taida enää jaksaa. Ehkä seuraava päivitys on sitten taas pelkkiä kuvia täynnä. Tiedä häntä.

Palaan siis taas. Toivotaan että ei mene ihan kuukautta.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Mökkeilyä... vol. ties kuinka mones

Kirjoitus taas vähän takkuaa... yllättäin. Jotenkin kaikki inspiraatio kaikkeen on jossain talvilomalla. Varmaan jossain hiekkarannalla lämpimän auringon alla, jossa minun piti olla. Noh, aina ei voi voittaa. Niinpä tyydymme elämään haaleassa vedessä, kun mikään ei oikein ota tuulta alleen. Niin siis kirjoitusta ei paljoa tule ja turha odottaa treenipäivityksiäkään kun ei ole treenattukaan. Mutta kuvia on kiva katsella. Sen vaan sanon ettei ihan vielä olla priimakuvissa, mutta harjoitus tekee mestarin. Kyllä ne paranee koko ajan kun pääsee jyvälle säädöistä.

Nyt pääsette taas maaseudun rauhaan kuvien muodossa. Mukavaa oli vaikka pakkanen paukkui. Sää oli hieno. Ja pojatkin pärjäsi useamman tunnin pakkasessa kun saivat välillä takit päälle. Enkä nyt sitten väitä etteikö ne pärjäisi ilman, mutta luulen että nekin tarvitsevat hiukan lisälämmikettä, kun ollaan muutama tunti vajaassa 20 asteen pakkasessa. Ja kun ei koko aikaa kuitenkaan liikuta reippaasti, kun pihalla touhutaan. Rocky ainakin ihan mielellään tulee luokse kun otan takin esiin. Eipähän vanhenevan kipeitä niveliä kolota niin pahasti.

Stil-kuva kesken painiottelun

Aina yhtä edustava.

Jep. Sama edustusilme. ;-)

Onnistunut otos... tai ainakin parempi kuin moni muu.
Auringon valo toi omat haasteensa kuvauksiin.

Hei kuuraparta!

Kyllä meillä oikeasti oli ihan mukavaa... Rocky on ihan höpsö.

Oma pieni suklaanappisilmä <3

"Enkä ole mikään höpsö nappisilmäsuklaa...vai mikä lie!
Olen hilvittävän kauhia peto!"

Ehhehee! "Hyvä juttu, Rocky!"

Metsissä liikkui myös mystinen valkoinen susi-Hukkanen

Sää oli kyllä kaunis.

On se kyllä aika hurja. <3

Lumi-Ukkoseni

Pari päivää mökillä tekee ihmeitä niin ihmiselle kuin koirillekin. Pojat saivat juosta ja ulkoilla yllin kyllin. Itsekin sain nauttia raikkaasta ulkoilmasta taas pitkästä aikaa. Itseasiassa toisena päivänä kun oltiin taas ulkoiltu muutama tunti ja kävin sitten laittamassa autoa lämpiämään, pojat kyllä lähtivät käymään ulkona, mutta kun olin itse menossa sisään niin siinä nuo seiso pojatkin oven takana ett "mekin kyllä voitas jo tulla sisälle". Kyllä se tuo pakkanen paleltaa koirienkin varpaita.
Kävihän tuo serkku-poikakin viihdyttämässä meitä ja mentiinkin mukavasti ajassa taaksepäin. Jostain tuolta netin ihmeellisestä maailmasta poitsu onnistui löytämään vanhan kunnon Bubble Bobblen, jota pelattiin paaaaaljon sillon nuorempana aina yön tunneille asti. Hyvinhän tuo sujui edelleen ja hauskaa oli. Tuntui kuin silloin joskus... ei huolia, ei murheita. Niin paljon muistoja... hyviä muistoja.

Tähän lopetamme tällä kertaa.
Ensi kerralla lisää.
Hyvää alkanutta viikkoa.
Ja muistakaa nollatakkin välillä... kukin omalla tavallaan. :-)