Olen ollut olevinaan kovin kiireinen viime aikoina enkä ole ehtinyt tänne kirjoitella mitään. Tai sitten en vain ole viitsinyt/jaksanut. Tuntuu, että tämän yrityshomman kanssa menee muutenkin aika tietokoneella istuessa kun väännän mainoksia ja selvittelen asioita. Ei sitten enää jaksa tänne tulla kirjottelemaan ja tuijottamaan lisää ruutua.
Mutta olen täällä nyt ja onhan tässä taas asiaa, ett taidan kertoa sen lyhyesti ja ytimekkäästi.
Hukkasen kanssa ollaan käyty treeneissä aina välillä ja seuraaminen on kehittynyt paljon jo lyhyessä ajassa. Heti alko tulla tulosta, kun vaan rupesin olemaan tarpeeksi vaativa pojalle. Kyllä se homman osaa, sitä pitää vain muistutella asiasta aina välillä. :-) Kontaktikin näyttää välillä parantumisen merkkejä.
Ollaan treenattu myöskin kapulan noutoa ja hyvin Hukka sitä hakee, mutta se miten se sen tekee on vähän hakusessa vielä. Kovasti sillä olisi kiva leikkiä ja järsiminen on tooosi kivaa. Kyllä Hukalta hyviä palautuksiakin saa, sillon kun malttaa. Estetäkin ollaa harjoteltu noudon yhteydessä. Sen jätkä on aika hyvin jo sisäistänyt. Menohyppy sujuu aika ok, mut tullessa se meinaa sitten usein unohtua. Mutta harjotus tekee mestarin varmaan joskus tässäkin hommassa. :-)
Uutena on tullus myös tuo eteen luoksetulo. Hukka kun on tähän asti tullut suoraan sivulle. Pitää opetella uusi käsky ja uusi paikka. Tosi lyhyellä matkalla homma jo toimii hyvin, mutta pidemmältä matkalta eteen-käsky ei vielä toimi, vaan Hukka tarjoaa sivulle tulemista. Täytyy vain vahvistaa eteen tulemista.
Näiden uusien ihmeellisyyksien ohessa Hukan tähän asti niin vahvana ollut paikalla makuu on ottanut takapakkia. Jätkä ei malta olla maassa kovinkaan pitkään vaan nousee ylös. Positiivista tässä on, ett se ei lähe kuitenkaan liikkeelle, nousee vain ylös. Jossain välissä Hukka on keksiny, ettei tää maassa makoilu olekaan kivaa. Ja juuri kun aloin innostua, ett jätkähän voi oikeesti osatakin jotain. Noh, pieniä takapakkeja tulee joskus. Olihan tämä ihan odotettavissa. Paljon ollaan kuitenkin jo edistytty näinkin lyhyessä ajassa. Siitä olen iloinen. Siinäpä lyhyesti treenirintaman kuulumiset.
Tällä viikolla on oltu muutenkin nohevina, kun kävin maanantaina ja tänään poikien kans privaattilenkit. Hukka sai pitkät lenkit molempina päivinä ja Rockyn kans tehtiin sitten lyhyet lenkit ettei ukko rasittuisi liikaa. Kummasti se tuo pakkanen taas piristi tunnelmaa. Edellisten ensilumien sulettua pois on keli ollut taas sen verran ankea ettei paljon ulkoilu ole huvittanut. Tokihan koirat ovat saaneet ulkoilla, mutta ei se mukavaa ole ollut. Se kuran määrä on ollut ihan hirveä ja tassupyyhekin on sen näköinen. Nyt vaan lunta taas odottelemaan. :-) On se sadekin ihan mukavaa aina välillä, mutta liika on liikaa. On tuota tullut jo ihan tarpeeksi tälle vuodelle. Lunta kehiin vaan.
Plääh, runosuoni tökkii taas. Hetken sitä aina jaksaa verbalisoida, mutta sitten se tyssää. Ja hiukanhan tuo väsyttääkin. Jatkakaamme siis toisella kerralla lisää.
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti