Olen ollut olevinaan kovin kiireinen viime aikoina enkä ole ehtinyt tänne kirjoitella mitään. Tai sitten en vain ole viitsinyt/jaksanut. Tuntuu, että tämän yrityshomman kanssa menee muutenkin aika tietokoneella istuessa kun väännän mainoksia ja selvittelen asioita. Ei sitten enää jaksa tänne tulla kirjottelemaan ja tuijottamaan lisää ruutua.
Mutta olen täällä nyt ja onhan tässä taas asiaa, ett taidan kertoa sen lyhyesti ja ytimekkäästi.
Hukkasen kanssa ollaan käyty treeneissä aina välillä ja seuraaminen on kehittynyt paljon jo lyhyessä ajassa. Heti alko tulla tulosta, kun vaan rupesin olemaan tarpeeksi vaativa pojalle. Kyllä se homman osaa, sitä pitää vain muistutella asiasta aina välillä. :-) Kontaktikin näyttää välillä parantumisen merkkejä.
Ollaan treenattu myöskin kapulan noutoa ja hyvin Hukka sitä hakee, mutta se miten se sen tekee on vähän hakusessa vielä. Kovasti sillä olisi kiva leikkiä ja järsiminen on tooosi kivaa. Kyllä Hukalta hyviä palautuksiakin saa, sillon kun malttaa. Estetäkin ollaa harjoteltu noudon yhteydessä. Sen jätkä on aika hyvin jo sisäistänyt. Menohyppy sujuu aika ok, mut tullessa se meinaa sitten usein unohtua. Mutta harjotus tekee mestarin varmaan joskus tässäkin hommassa. :-)
Uutena on tullus myös tuo eteen luoksetulo. Hukka kun on tähän asti tullut suoraan sivulle. Pitää opetella uusi käsky ja uusi paikka. Tosi lyhyellä matkalla homma jo toimii hyvin, mutta pidemmältä matkalta eteen-käsky ei vielä toimi, vaan Hukka tarjoaa sivulle tulemista. Täytyy vain vahvistaa eteen tulemista.
Näiden uusien ihmeellisyyksien ohessa Hukan tähän asti niin vahvana ollut paikalla makuu on ottanut takapakkia. Jätkä ei malta olla maassa kovinkaan pitkään vaan nousee ylös. Positiivista tässä on, ett se ei lähe kuitenkaan liikkeelle, nousee vain ylös. Jossain välissä Hukka on keksiny, ettei tää maassa makoilu olekaan kivaa. Ja juuri kun aloin innostua, ett jätkähän voi oikeesti osatakin jotain. Noh, pieniä takapakkeja tulee joskus. Olihan tämä ihan odotettavissa. Paljon ollaan kuitenkin jo edistytty näinkin lyhyessä ajassa. Siitä olen iloinen. Siinäpä lyhyesti treenirintaman kuulumiset.
Tällä viikolla on oltu muutenkin nohevina, kun kävin maanantaina ja tänään poikien kans privaattilenkit. Hukka sai pitkät lenkit molempina päivinä ja Rockyn kans tehtiin sitten lyhyet lenkit ettei ukko rasittuisi liikaa. Kummasti se tuo pakkanen taas piristi tunnelmaa. Edellisten ensilumien sulettua pois on keli ollut taas sen verran ankea ettei paljon ulkoilu ole huvittanut. Tokihan koirat ovat saaneet ulkoilla, mutta ei se mukavaa ole ollut. Se kuran määrä on ollut ihan hirveä ja tassupyyhekin on sen näköinen. Nyt vaan lunta taas odottelemaan. :-) On se sadekin ihan mukavaa aina välillä, mutta liika on liikaa. On tuota tullut jo ihan tarpeeksi tälle vuodelle. Lunta kehiin vaan.
Plääh, runosuoni tökkii taas. Hetken sitä aina jaksaa verbalisoida, mutta sitten se tyssää. Ja hiukanhan tuo väsyttääkin. Jatkakaamme siis toisella kerralla lisää.
Hyvää yötä!
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
torstai 15. marraskuuta 2012
Yritetään kovasti
Nyt se on sitten virallista ja minä olen yrittäjä. Toimin koirahierojana yrityksessäni nimeltä Käpälätupa.
Yritys tarjoaa pääasiassa koirahierontaa, mutta myös koiran perushuoltoa ja päivähoitoa olen suunnitellut lisäksi.
Käy tutustumassa palveluihin tarkemmin Käpälätuvan kotisivuilla.
Käpälätuvan toiminnasta voi käydä tykkäämässä myös Facebookissa.
Yritys tarjoaa pääasiassa koirahierontaa, mutta myös koiran perushuoltoa ja päivähoitoa olen suunnitellut lisäksi.
Käy tutustumassa palveluihin tarkemmin Käpälätuvan kotisivuilla.
Käpälätuvan toiminnasta voi käydä tykkäämässä myös Facebookissa.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Blogihaaste
Sain Sarin kautta tällaisen blogihaasteen, ja tokihan tämän nyt sitten jaan. Kiitos Sarille palkinnosta, olin hyvin otettu! :-)
Laiska kun välillä olen niin matkin Saria ja teen myöskin poikkeuksen, enkä
aio jättää viestiä niille, jotka itse haastan ;-) Haluan myöskin nähdä, kuinka
aktiivisia blogini lukijakunta on!
Mie myönnän palkinnon seuraaville blogeille:
En tosin tarkistanut, onko näistä
kenelläkään alle kaksisataa lukijaa.
Isoin ongelma tässä minun kohdallani varmaan on se, ettei minulla ole kuin neljä blogia seurattavana tällä hetkellä. Harmillista jopa. ;-/
Tässäpä olisi säännöt tälle hommalle:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Pimeät treenit parkkipaikalla ;-)
Eilen illalla oli taas varsin avartavat treenit Hukka-pojan kans, kun huomattiin ettei sille tarvitsekaan enää syöttää kehuja koko ajan iloisen hihkuvalla äänellä motivaation ylläpitämiseksi.
Homma aloitettiin kulmilla, ensin neljä vasempaan ja sitten neljä oikeaan. Ekalla kierroksella kehuin koiraa niinkuin ennenkin eli aika kovalla ja iloisella äänellä. Palautteeksi sain, että mitä jos yrittäisin itse olla rauhallisempi eli kehua koiraa hiljemmalla ja matalammalla äänellä. Näin koira ei välttämättä häsläisi niin paljon. Siispä kokeilin tätä ja sehän hitsi vie toimi. Rauhoitin itse samalla itseäni kun puhuin rauhallisemmin. :-) Mutta tosiaan Hukka keskittyin huomattavasti paremmin nyt. Sen piti kiinnittää enemmän huomiota tekemisiinsä kun en enää huudellutkaan kehuja joka välissä. Häslääminen ei enää onnistunut, kun muuten se ei olisi kuullut mitä sille sanon. Ehkä Hukan motivaatio alkaa olla jo nousemaan päin, kun sitä ei tarvitse koko ajan kannustaa tekemään. :-) Kun vaihdoin kehumistapaa, kontaktikin parani hiukan jopa suorilla seuraamispätkillä. Kulmat Hukka veti aika mallikkaasti jo, selvästi tajunnut homman jujun eikä enää löysäile niin pahasti. Täyskäännöskin menee hienosti jo.
Lisäksi tehtiin vielä muutama jättö seuraamisen yhteydessä. Istu, maahan, istu ja vielä maahan. Eka istuminen meni hyvin ja Hukka jäi odottamaan paikalleen. Seuraava maahanjättö vaati toisen käskyn, koska läheisellä jalkakäytävällä (treenasimme siis eräällä isolla syrjäisellä parkkipaikalla, joka on tien vieressä) meni toinen koira juuri ohi. Toisella käskyllä Hukka kuitenkin meni maate ja pysyikin hienosti maassa häiriöstä huolimatta. Toinen istuminenkin sujui ongelmitta ja samaten toinen maahanjättökin meni nyt kerrasta oikein. Hyvin toi Hukka on tuon maahan menon hoksannu. :-)
Seuraavaksi kokeiltiin sitten miten pitkään poika malttaa olla paikkamakuussa aloillaan. Taidettiin päästä minuuttiin, kun jätkä sitten päätti ponkaista seisomaan. Hyvä puoli tässä oli, ettei Hukka kuitenkaan liikkunut paikoiltaan vaan pysyi aloillaan vaikkakin seisoi. :-) Kävin toki korjaamassa asennon taas makuulle, mutta Hukka alkoikin sitten turhautua eikä malttanut olla enää oikein paikoillaan. Seuraavaksi se jo hiippaili minua päin. Otin sitten vielä ihan lyhyen paikalla olon, ettei Hukalle jäisi päähän että siitä saa lähteä. Kotiläksynä siis ruvetaan harjoittelemaan tuota paikalla olon aikaa ja pidennetään sitä pikku hiljaa.
Sitten otettiin vielä pienen tauon jälkeen lisää paikalla oloa häiriön kanssa. Toinen koirakko teki seuraamista lähettyvillä, kun Hukka oli maassa. Tällä kerralla kävin kuitenkin välillä palkkaamassa koiran, jotta tulisi varmempi suoritus. Hyvin Hukka malttoi ollakin eikä tällä kertaa noussut tai lähtenyt hiippailemaan. Olimme myös häiriönä toiselle koirakolle, kun ne tekivät omaa paikallaolo-harjoitusta. Tein seuraamista Hukan kanssa ja kulmia sekä täyskäännöksiä. Olin kyllä tyytyväinen Hukan tekemiseen.
Meidän homma alkaa olla jo aika hyvässä vaiheessa ainakin BH-koetta ajatellen. Seuraamishomma todennäköisesti menisi jo läpikin, mutta tuo paikallamakuu pitää vielä saada kestämään. Minuutti kun ei ihan taida vielä riittää. ;-D Mutta tästä taas jatketaan ja asetetaan tavoitteet sen mukaan miten sujuu.
Homma aloitettiin kulmilla, ensin neljä vasempaan ja sitten neljä oikeaan. Ekalla kierroksella kehuin koiraa niinkuin ennenkin eli aika kovalla ja iloisella äänellä. Palautteeksi sain, että mitä jos yrittäisin itse olla rauhallisempi eli kehua koiraa hiljemmalla ja matalammalla äänellä. Näin koira ei välttämättä häsläisi niin paljon. Siispä kokeilin tätä ja sehän hitsi vie toimi. Rauhoitin itse samalla itseäni kun puhuin rauhallisemmin. :-) Mutta tosiaan Hukka keskittyin huomattavasti paremmin nyt. Sen piti kiinnittää enemmän huomiota tekemisiinsä kun en enää huudellutkaan kehuja joka välissä. Häslääminen ei enää onnistunut, kun muuten se ei olisi kuullut mitä sille sanon. Ehkä Hukan motivaatio alkaa olla jo nousemaan päin, kun sitä ei tarvitse koko ajan kannustaa tekemään. :-) Kun vaihdoin kehumistapaa, kontaktikin parani hiukan jopa suorilla seuraamispätkillä. Kulmat Hukka veti aika mallikkaasti jo, selvästi tajunnut homman jujun eikä enää löysäile niin pahasti. Täyskäännöskin menee hienosti jo.
Lisäksi tehtiin vielä muutama jättö seuraamisen yhteydessä. Istu, maahan, istu ja vielä maahan. Eka istuminen meni hyvin ja Hukka jäi odottamaan paikalleen. Seuraava maahanjättö vaati toisen käskyn, koska läheisellä jalkakäytävällä (treenasimme siis eräällä isolla syrjäisellä parkkipaikalla, joka on tien vieressä) meni toinen koira juuri ohi. Toisella käskyllä Hukka kuitenkin meni maate ja pysyikin hienosti maassa häiriöstä huolimatta. Toinen istuminenkin sujui ongelmitta ja samaten toinen maahanjättökin meni nyt kerrasta oikein. Hyvin toi Hukka on tuon maahan menon hoksannu. :-)
Seuraavaksi kokeiltiin sitten miten pitkään poika malttaa olla paikkamakuussa aloillaan. Taidettiin päästä minuuttiin, kun jätkä sitten päätti ponkaista seisomaan. Hyvä puoli tässä oli, ettei Hukka kuitenkaan liikkunut paikoiltaan vaan pysyi aloillaan vaikkakin seisoi. :-) Kävin toki korjaamassa asennon taas makuulle, mutta Hukka alkoikin sitten turhautua eikä malttanut olla enää oikein paikoillaan. Seuraavaksi se jo hiippaili minua päin. Otin sitten vielä ihan lyhyen paikalla olon, ettei Hukalle jäisi päähän että siitä saa lähteä. Kotiläksynä siis ruvetaan harjoittelemaan tuota paikalla olon aikaa ja pidennetään sitä pikku hiljaa.
Sitten otettiin vielä pienen tauon jälkeen lisää paikalla oloa häiriön kanssa. Toinen koirakko teki seuraamista lähettyvillä, kun Hukka oli maassa. Tällä kerralla kävin kuitenkin välillä palkkaamassa koiran, jotta tulisi varmempi suoritus. Hyvin Hukka malttoi ollakin eikä tällä kertaa noussut tai lähtenyt hiippailemaan. Olimme myös häiriönä toiselle koirakolle, kun ne tekivät omaa paikallaolo-harjoitusta. Tein seuraamista Hukan kanssa ja kulmia sekä täyskäännöksiä. Olin kyllä tyytyväinen Hukan tekemiseen.
Meidän homma alkaa olla jo aika hyvässä vaiheessa ainakin BH-koetta ajatellen. Seuraamishomma todennäköisesti menisi jo läpikin, mutta tuo paikallamakuu pitää vielä saada kestämään. Minuutti kun ei ihan taida vielä riittää. ;-D Mutta tästä taas jatketaan ja asetetaan tavoitteet sen mukaan miten sujuu.
torstai 8. marraskuuta 2012
Kuviakin taas välillä
Lenkkimaisemia eiliseltä päivältä |
Hukka höhöttää menemään |
Erittäin onnistunut otos komeasta valkoisesta kauniissa valkeassa maisemassa. |
Rocky haistelee hyistä järveä. "Tuonne ei passaa mennä rypemään." ;-) |
Nyt otetaan miehestä mittaa. ;-) |
Ja väliin taas maisemia. |
Rocky lumisessa pusikossa. |
Vauhtia riittää taas. |
Seuraava kuva liittyykin sitten tämän päivän treenihin. Sain siis "kotiläksyksi" hommata kapulan ensi viikon treeneihin, joten päätin nikkaroida sellaisen itse. Voidaan viikonlopun aikana harjotella Hukan kans, kuinka tuota puukappaletta sitten käsitellään. :-)
Tämmönen hyvin yksinkertanen. |
"Joko voidaan kokeilla?" :-) |
Siinäpä muutaman kuva, ettei mene ihan pelkän kirjotuksen puolelle tämä homma täällä. ;-)
Treenimotivaatio kohdillaan...
... niin koirilla kuin omistajallakin. :-)
Nyt on taas ahkerasti reenailtu ja mukavaa on ollu.
Eilen käytiin Rockyn kans pitkästä aikaa vähän muistelemassa vanhoja taitoja. Hiukan oli väsymystä havaittavissa ukolla, mutta hienosti se veti. Kontakti oli hiukan hakusessa vaikka seuraaminen onnistuikin muuten tosi hienosti. Mutta toisaalta eihän Rocky koskaan mikään himoseuraaja ole ollutkaan. :-) Paikalla ollessa kontakti kyllä sitten löytyy hiukan paremmin.
Luoksetulossa hiukan Rockylla oli keskittymis vaikeuksia toisen koiran takia ja jouduttiinkin ottamaan tämä uudestaan, kun Rocky lähti hiippailemaan tuon kyseisen koiran luo. Toisella kerralla ukko malttoi olla ja tuli hienosti sivulle.
Paikallamakuu onnistui hyvin häiriöistä huolimatta. Kyllä se ukko vielä jotain muistaa. Liikkestä maahanmeno oli hidas, mutta kun sinne alas päästiin niin kyllä se Rocky siellä sitten pysyikin hyvin. Taitava ukkeli. :-) Yhtä mallikkaasti meni liikkestä seisominen ja istuminenkin. Hyvin jäi paikalleen ja malttoi odottaa.
Lopussa tehtiin vielä muutamia kohtaamisharjoituksia eikä niissä ollut ongelmia. Se on vain jännä miten tuolla kentällä koira toimii, mutta sitten jos kadulla tulee toinen koira vastaan niin siitä pitää tehdä hirveä numero. Kontaktia olisin toki kaivannut tähänkin harjoitukseen, mutta hyvinhän tuo meni ilmankin.
Sitten otettiin vielä kujassa luoksetulo ja se onnistuikin hyvin. Tällä kertaa saatiin ekalla onnistunut suoritus eikä Rocky lähtenyt hiippailemaan kenenkään luo.
Onhan se hiukan erilaista treenailla Rockyn kun Hukan kanssa. Rockyn kanssa tuo meno on huomattavasti verkkaisempaa. Mutta mukavaa vaihtelua se tuo, kun ei ole täysin samanlaiset koirat tässäkään hommassa. :-)
Tänään käytiin sitten Hukan kanssa treeneissä ja päivän aiheena oli pääosin paikallaolo ja hyppy täysin uutena asiana (siis toko-hyppy, agihypythän onkin jo enemmän kuin tuttuja).
Aloiteltiin seuraamisella ja hiukan heräteltiin koiria taas. Tällä kertaa otettiinkin ryhmässä ihan alkuun ja sitten vasta yksilötreenejä. Alkuunhan Hukka oli hiukan levoton taas, mutta kyllä se siitä nopeasti heräsi töihin.
Yksilöharjoitukset aloitettiin Hukalla hypyn kanssa. Ensin kokeiltiin niin, että menen hypyn toiselle puolelle ja kutsun koiran hypyn yli luokseni. Ei ollut ongelmia. Sitten otettiin pari kertaa niin, että jätin koiran istumaan ja menin hypyn viereen. Annoin Hukalle ylityskäskyn ja heitin samalla lelun hypyn yli. Tämäkän onnistui ongelmitta. Sitten kokeiltiin jo niin, että olin koko ajan Hukan vieressä, heitin lelun hypyn yli ja annoin sitten Hukalle käskyn. Hukka kyllä tosi hienosti hyppäsi hakemaan lelua, mutta palasi sitten miun luokse hypyn kiertäen, kuten vähän arveltiinkin. No kokeiltiin sitten niin, että en heittänytkään lelua vaan käskin Hukan hypätä ja sitten käskin sen hypätä uudestaan. Palkkasin koiran vasta kun se oli hypännyt takaisin miun luo. Tämä onnistuikin sitten pari kertaa tosi hyvin, joten kokeilin sitten uudestaan heittää lelun ensin ja sitten Hukka perään. Hukka tajusi nyt hypätä tulomatkallakin esteen, kunhan vain annoin sille ajoissa tuon toisen käskyn. Jos Hukka ehti jo lähteä tulemaan niin sitten se kiersi esteen. Käskyn piti tulla siinä vaiheessa, kun Hukka otti lelun suuhunsa. Näin saimme tämänkin homma jo alulle. :-)
Toinen harjoitus olikin sitten paikallaolo. Tällä kertaa meillä oli häiriö. Ensin otettiin pari kertaa paikallamakuu niin ettei häriötä ollut, koska olin ekaa kertaa selkä Hukkaan päin enkä kääntynytkään niin kuin yleensä olen tehnyt. Tässä ei kuitenkaan ongelmia ollut, joten otettiin häiriö mukaan. Jätin siis koiran paikalleen ja menin jonkun matkan päähän ja jäin seisomaan selin koiraan. Sillä aikaa häiriökoirakko meni pari kertaa meidän välistä. Hukka malttoi todella hienosti olla. Olin ylpeä! :-) Sama toistettiin pari kertaa vielä niin, että toisella kerralla jäin katsomaan koiraan päin ja toisella vielä otettiin niin, että olin selin. Piippausta oli havaittavissa, mutta koira pysyi paikoillaan. Hieno Hukka!
Kolmannella kerralla otettiin lisää paikallaoloa häiriön kanssa. Niin istuen kuin maatenkin. Hyvin meni. Lisäksi otettiin sitten yksilöharjoituksena piilopaikallaolo. Eli jätin koiran paikalleen ja kävin piilossa varaston takana ja palasin koiran luo samantien. Ensin Hukka nousi maasta istumaan, mutta ei onneksi lähtenyt perään. Kävin korjaamassa ja sitten Hukka jäi maahan. Kävin varaston takana ja kun lähdin palaamaan Hukan luo, se nousi istumaan. Hienoa oli kuitenkin, että koira pysyi paikallaan. :-) Otettiin vielä yksi harjoitus. Tällä kertaa jätin Hukan istumaan ja menin hetkeksi piiloon. Laskin kymmeneen ja palasin koiran luo. Hukka malttoi olla paikoillaan ja kun jätin sen istumaan niin se ei tehnyt virheitä siinäkään, että olisi noussut maasta.
Lopuksi otettiin Hukalle vielä hyppy ja edelleen poika muisti miten tehdään. Otin pienen seuraamispätkän ja sitten menin hypylle. Heitin lelun hypyn yli, käskin Hukan hakea ja annoin sitten vielä ylitykäskyn ennen kuin Hukka ehti lähteä tulemaan takaisin. Täydellinen suoritus! :-)
Ensi viikkoa varten pitäisikin sitten hommata jostain oikea kapula, jolla voisi tuota hyppyhommaa treenata. Taitaa tuolla onneksi olla yksi vanha harjanvarsi, josta saa harjoituskapulan tehtyä. Lisäksi pitää keksiä joku erillinen käsky tuohon hyppyyn, kun agissa käytetään sitä hyppy-käskyä. Olisi koiran helpompi erottaa kumpaa nyt sitten ollaan tekemässä, tokoa vai agia. :-)
Tämmöstä meille taas. Tästä sitä vielä noustaan ja tavoitteet vain nousee jokaisen onnistuneet treenin myötä.
Ja luntakin saatiin taas.
Nyt on taas ahkerasti reenailtu ja mukavaa on ollu.
Eilen käytiin Rockyn kans pitkästä aikaa vähän muistelemassa vanhoja taitoja. Hiukan oli väsymystä havaittavissa ukolla, mutta hienosti se veti. Kontakti oli hiukan hakusessa vaikka seuraaminen onnistuikin muuten tosi hienosti. Mutta toisaalta eihän Rocky koskaan mikään himoseuraaja ole ollutkaan. :-) Paikalla ollessa kontakti kyllä sitten löytyy hiukan paremmin.
Luoksetulossa hiukan Rockylla oli keskittymis vaikeuksia toisen koiran takia ja jouduttiinkin ottamaan tämä uudestaan, kun Rocky lähti hiippailemaan tuon kyseisen koiran luo. Toisella kerralla ukko malttoi olla ja tuli hienosti sivulle.
Paikallamakuu onnistui hyvin häiriöistä huolimatta. Kyllä se ukko vielä jotain muistaa. Liikkestä maahanmeno oli hidas, mutta kun sinne alas päästiin niin kyllä se Rocky siellä sitten pysyikin hyvin. Taitava ukkeli. :-) Yhtä mallikkaasti meni liikkestä seisominen ja istuminenkin. Hyvin jäi paikalleen ja malttoi odottaa.
Lopussa tehtiin vielä muutamia kohtaamisharjoituksia eikä niissä ollut ongelmia. Se on vain jännä miten tuolla kentällä koira toimii, mutta sitten jos kadulla tulee toinen koira vastaan niin siitä pitää tehdä hirveä numero. Kontaktia olisin toki kaivannut tähänkin harjoitukseen, mutta hyvinhän tuo meni ilmankin.
Sitten otettiin vielä kujassa luoksetulo ja se onnistuikin hyvin. Tällä kertaa saatiin ekalla onnistunut suoritus eikä Rocky lähtenyt hiippailemaan kenenkään luo.
Onhan se hiukan erilaista treenailla Rockyn kun Hukan kanssa. Rockyn kanssa tuo meno on huomattavasti verkkaisempaa. Mutta mukavaa vaihtelua se tuo, kun ei ole täysin samanlaiset koirat tässäkään hommassa. :-)
Tänään käytiin sitten Hukan kanssa treeneissä ja päivän aiheena oli pääosin paikallaolo ja hyppy täysin uutena asiana (siis toko-hyppy, agihypythän onkin jo enemmän kuin tuttuja).
Aloiteltiin seuraamisella ja hiukan heräteltiin koiria taas. Tällä kertaa otettiinkin ryhmässä ihan alkuun ja sitten vasta yksilötreenejä. Alkuunhan Hukka oli hiukan levoton taas, mutta kyllä se siitä nopeasti heräsi töihin.
Yksilöharjoitukset aloitettiin Hukalla hypyn kanssa. Ensin kokeiltiin niin, että menen hypyn toiselle puolelle ja kutsun koiran hypyn yli luokseni. Ei ollut ongelmia. Sitten otettiin pari kertaa niin, että jätin koiran istumaan ja menin hypyn viereen. Annoin Hukalle ylityskäskyn ja heitin samalla lelun hypyn yli. Tämäkän onnistui ongelmitta. Sitten kokeiltiin jo niin, että olin koko ajan Hukan vieressä, heitin lelun hypyn yli ja annoin sitten Hukalle käskyn. Hukka kyllä tosi hienosti hyppäsi hakemaan lelua, mutta palasi sitten miun luokse hypyn kiertäen, kuten vähän arveltiinkin. No kokeiltiin sitten niin, että en heittänytkään lelua vaan käskin Hukan hypätä ja sitten käskin sen hypätä uudestaan. Palkkasin koiran vasta kun se oli hypännyt takaisin miun luo. Tämä onnistuikin sitten pari kertaa tosi hyvin, joten kokeilin sitten uudestaan heittää lelun ensin ja sitten Hukka perään. Hukka tajusi nyt hypätä tulomatkallakin esteen, kunhan vain annoin sille ajoissa tuon toisen käskyn. Jos Hukka ehti jo lähteä tulemaan niin sitten se kiersi esteen. Käskyn piti tulla siinä vaiheessa, kun Hukka otti lelun suuhunsa. Näin saimme tämänkin homma jo alulle. :-)
Toinen harjoitus olikin sitten paikallaolo. Tällä kertaa meillä oli häiriö. Ensin otettiin pari kertaa paikallamakuu niin ettei häriötä ollut, koska olin ekaa kertaa selkä Hukkaan päin enkä kääntynytkään niin kuin yleensä olen tehnyt. Tässä ei kuitenkaan ongelmia ollut, joten otettiin häiriö mukaan. Jätin siis koiran paikalleen ja menin jonkun matkan päähän ja jäin seisomaan selin koiraan. Sillä aikaa häiriökoirakko meni pari kertaa meidän välistä. Hukka malttoi todella hienosti olla. Olin ylpeä! :-) Sama toistettiin pari kertaa vielä niin, että toisella kerralla jäin katsomaan koiraan päin ja toisella vielä otettiin niin, että olin selin. Piippausta oli havaittavissa, mutta koira pysyi paikoillaan. Hieno Hukka!
Kolmannella kerralla otettiin lisää paikallaoloa häiriön kanssa. Niin istuen kuin maatenkin. Hyvin meni. Lisäksi otettiin sitten yksilöharjoituksena piilopaikallaolo. Eli jätin koiran paikalleen ja kävin piilossa varaston takana ja palasin koiran luo samantien. Ensin Hukka nousi maasta istumaan, mutta ei onneksi lähtenyt perään. Kävin korjaamassa ja sitten Hukka jäi maahan. Kävin varaston takana ja kun lähdin palaamaan Hukan luo, se nousi istumaan. Hienoa oli kuitenkin, että koira pysyi paikallaan. :-) Otettiin vielä yksi harjoitus. Tällä kertaa jätin Hukan istumaan ja menin hetkeksi piiloon. Laskin kymmeneen ja palasin koiran luo. Hukka malttoi olla paikoillaan ja kun jätin sen istumaan niin se ei tehnyt virheitä siinäkään, että olisi noussut maasta.
Lopuksi otettiin Hukalle vielä hyppy ja edelleen poika muisti miten tehdään. Otin pienen seuraamispätkän ja sitten menin hypylle. Heitin lelun hypyn yli, käskin Hukan hakea ja annoin sitten vielä ylitykäskyn ennen kuin Hukka ehti lähteä tulemaan takaisin. Täydellinen suoritus! :-)
Ensi viikkoa varten pitäisikin sitten hommata jostain oikea kapula, jolla voisi tuota hyppyhommaa treenata. Taitaa tuolla onneksi olla yksi vanha harjanvarsi, josta saa harjoituskapulan tehtyä. Lisäksi pitää keksiä joku erillinen käsky tuohon hyppyyn, kun agissa käytetään sitä hyppy-käskyä. Olisi koiran helpompi erottaa kumpaa nyt sitten ollaan tekemässä, tokoa vai agia. :-)
Tämmöstä meille taas. Tästä sitä vielä noustaan ja tavoitteet vain nousee jokaisen onnistuneet treenin myötä.
Ja luntakin saatiin taas.
lauantai 3. marraskuuta 2012
Luonnettakin testattu
Elikkäs tänään meillä oli jännä päivä Hukan kans, kun käytiin tuolla Maaningan kupeessa luonnetestissä. Tuomareina meillä toimi Leena Berg ja Jorma Kerkkä.
Alkuun ei ollut juurikaan mitään odotuksia, ett miten testi menee. Menin paikalle avoimin mielin ja katsoin mitä tuleman pitää. Videokin tulee jossain vaiheessa, mutta kerron nyt jo jotain tapahtumia.
Alku"haastattelun" aikana Hukka oli levoton eikä olisi malttanut odottaa paikoillaan pitkään. Vinkumistakin tuli levottoman pyörimisen mukana. Vähän piti tuomarin houkutella Hukkaa luokseen, mutta tämä vain siksi koska poika ei olisi malttanut millään nyt hieroa tarkempaa tuttavuutta. Arkuudesta ei siis ollut kyse.
Taisteluleikki oli alkuun aika vaisua, mutta tuomari sanoin että kyllä se siitä sitten heräsi ja otti muutaman ihan hyvänkin otteen kepistä. Vaikkakin ote ei pitkään pitänytkään. Narussa poika sitten roikkuikin vähän nohevammin kiinni. Kyllä sieltä kuitenkin hiukan tahtoakin löytyi. :-)
Kelkalla Hukka ensin hiukan hämmästyi rämähdystä, mutta sitten alkoi kovastikin haukkumaan lähestyvälle hahmolle. Kelkan lähestyessä alkoi poikaa jo jännittää ja sitä piti väistääkin kunnolla. Kelkkaan tutustuminen veikin hiukan aikaa, kun Hukka oli hyvin epäileväinen sitä kohtaan. Jonkun aikaa jätkä keräsi rohkeutta ennen kuin uskaltautui lähelle.
Hyökkäyksissä Hukka oli vähemmän äänekäs. Hukalla ei ole tapana uhmata ihmisiä, kun kaikki sen tapaamat ihmiset on olleet mukavia. Niinpä näissäkin uhkauksissa Hukka oli hiukan epäröivä, mutta kyllä sieltä sitten hiukan ääntäkin lähti kun uhkaaja tuli ihan lähelle. Eihän sieltä kovin suurta puolustushalua löytynytkään.
Haalarin luona Hukka säikähti ja taisi haukahtaakin. Kun ohitettiin haalari toisella kerralla Hukka mielummin kiersi sen. Tynnyrikin säikytti, mutta ei ehkä ihan niin paljoa kuin haalari. Ensin Hukka teki väistöliikkeen ja sitten vasta katsoi, että mitäs tässä muuten paetaankaan. Kun palattiin haalarille, Hukka epäröi. Hetken houkuttelin poikaa ja sitten se jo uskalsi nuuskaistakin. Lopulta se seisoi haalarimytyn päällä. :-) Tynnyrille palatessa Hukka taas epäröi, mutta kävi aika reippaasti sitten haistamassa pönttöä.
Pimeässä huoneessa Hukka toimi rauhallisesti ja oli kuulemma lähtenyt jäljestämään minua alussa. Huomasin kun Hukka kävi reilun metrin päässä minusta ja kääntyi sitten takaisin tulosuuntaansa. Kierroksen se kävi tekemässä ja tuli jäljestäen taas takaisin. Pari metriä miun edessä se nosti nenän lattiasta ja veti loppu matkan ilmavainulla. Kun Hukan nenä osui miun käteen, poitsu vähän hämmästyi kunnes tajusi pian ett se olinkin mie. Sitten se kapusikin jo melkein syliin asti, kun kehuin sitä. :-) Kovin oli iloinen löytäessään minut.
Ensimmäisen liikkeessä tulleen laukauksen kohdalla Hukka säikähti hiukan, mutta jatkoi reippaana matkaa. Kun pysähdyimme Hukalla hiukan meinasi kierrokset nousta, mutta sitten sen asettui. Toinen laukaus myöskin hiukan väpsäytti, mutta ei sen suurempaa reaktiota. Meille otettiin vielä kolmaskin, mutta ei sekään reaktiota muuttanut.
Ja tulokset olivatkin sitten seuraavanlaiset:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas.
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon ++
Yhteispistemääräksi Hukalle siis 157++
Testin jälkeiset tunnelmat oli aika hyvät, koska kyllä mie Hukan tunnistin tuomarin antamasta palautteesta. Hyvin täsmäsi kaikki jo tiedossa olevaan luonteeseen. :-)
Näin ekaa kertaa myös Hukan veljen Yukin (Pakkasharjun Finnforce) ja kyllä niissä yhtäläisyyttä oli niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Samantyylisiä koiria molemmat, samaa höhöttämistä löytyi myös Yukista mitä Hukassa on. Eli siis sellaista pientä levottomuutta. Yuki on ehkä aavistuksen rauhallisempi tai sellaisen kuvan mie nyt ainakin sain.
Päivä oli muutenkin mukava. Kiitos Tiialle, kun olit seurana ja kamerankäyttäjänä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. :-)
Semmonen päivä meillä tänään. Nyt suunnataan sitten uusiin jänniin seikkailuihin. Saa nähdä mitä seuraavaksi keksitään. :-)
Alkuun ei ollut juurikaan mitään odotuksia, ett miten testi menee. Menin paikalle avoimin mielin ja katsoin mitä tuleman pitää. Videokin tulee jossain vaiheessa, mutta kerron nyt jo jotain tapahtumia.
Alku"haastattelun" aikana Hukka oli levoton eikä olisi malttanut odottaa paikoillaan pitkään. Vinkumistakin tuli levottoman pyörimisen mukana. Vähän piti tuomarin houkutella Hukkaa luokseen, mutta tämä vain siksi koska poika ei olisi malttanut millään nyt hieroa tarkempaa tuttavuutta. Arkuudesta ei siis ollut kyse.
Taisteluleikki oli alkuun aika vaisua, mutta tuomari sanoin että kyllä se siitä sitten heräsi ja otti muutaman ihan hyvänkin otteen kepistä. Vaikkakin ote ei pitkään pitänytkään. Narussa poika sitten roikkuikin vähän nohevammin kiinni. Kyllä sieltä kuitenkin hiukan tahtoakin löytyi. :-)
Kelkalla Hukka ensin hiukan hämmästyi rämähdystä, mutta sitten alkoi kovastikin haukkumaan lähestyvälle hahmolle. Kelkan lähestyessä alkoi poikaa jo jännittää ja sitä piti väistääkin kunnolla. Kelkkaan tutustuminen veikin hiukan aikaa, kun Hukka oli hyvin epäileväinen sitä kohtaan. Jonkun aikaa jätkä keräsi rohkeutta ennen kuin uskaltautui lähelle.
Hyökkäyksissä Hukka oli vähemmän äänekäs. Hukalla ei ole tapana uhmata ihmisiä, kun kaikki sen tapaamat ihmiset on olleet mukavia. Niinpä näissäkin uhkauksissa Hukka oli hiukan epäröivä, mutta kyllä sieltä sitten hiukan ääntäkin lähti kun uhkaaja tuli ihan lähelle. Eihän sieltä kovin suurta puolustushalua löytynytkään.
Haalarin luona Hukka säikähti ja taisi haukahtaakin. Kun ohitettiin haalari toisella kerralla Hukka mielummin kiersi sen. Tynnyrikin säikytti, mutta ei ehkä ihan niin paljoa kuin haalari. Ensin Hukka teki väistöliikkeen ja sitten vasta katsoi, että mitäs tässä muuten paetaankaan. Kun palattiin haalarille, Hukka epäröi. Hetken houkuttelin poikaa ja sitten se jo uskalsi nuuskaistakin. Lopulta se seisoi haalarimytyn päällä. :-) Tynnyrille palatessa Hukka taas epäröi, mutta kävi aika reippaasti sitten haistamassa pönttöä.
Pimeässä huoneessa Hukka toimi rauhallisesti ja oli kuulemma lähtenyt jäljestämään minua alussa. Huomasin kun Hukka kävi reilun metrin päässä minusta ja kääntyi sitten takaisin tulosuuntaansa. Kierroksen se kävi tekemässä ja tuli jäljestäen taas takaisin. Pari metriä miun edessä se nosti nenän lattiasta ja veti loppu matkan ilmavainulla. Kun Hukan nenä osui miun käteen, poitsu vähän hämmästyi kunnes tajusi pian ett se olinkin mie. Sitten se kapusikin jo melkein syliin asti, kun kehuin sitä. :-) Kovin oli iloinen löytäessään minut.
Ensimmäisen liikkeessä tulleen laukauksen kohdalla Hukka säikähti hiukan, mutta jatkoi reippaana matkaa. Kun pysähdyimme Hukalla hiukan meinasi kierrokset nousta, mutta sitten sen asettui. Toinen laukaus myöskin hiukan väpsäytti, mutta ei sen suurempaa reaktiota. Meille otettiin vielä kolmaskin, mutta ei sekään reaktiota muuttanut.
Ja tulokset olivatkin sitten seuraavanlaiset:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas.
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon ++
Yhteispistemääräksi Hukalle siis 157++
Testin jälkeiset tunnelmat oli aika hyvät, koska kyllä mie Hukan tunnistin tuomarin antamasta palautteesta. Hyvin täsmäsi kaikki jo tiedossa olevaan luonteeseen. :-)
Näin ekaa kertaa myös Hukan veljen Yukin (Pakkasharjun Finnforce) ja kyllä niissä yhtäläisyyttä oli niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Samantyylisiä koiria molemmat, samaa höhöttämistä löytyi myös Yukista mitä Hukassa on. Eli siis sellaista pientä levottomuutta. Yuki on ehkä aavistuksen rauhallisempi tai sellaisen kuvan mie nyt ainakin sain.
Päivä oli muutenkin mukava. Kiitos Tiialle, kun olit seurana ja kamerankäyttäjänä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. :-)
Semmonen päivä meillä tänään. Nyt suunnataan sitten uusiin jänniin seikkailuihin. Saa nähdä mitä seuraavaksi keksitään. :-)
perjantai 2. marraskuuta 2012
Perjantai-treenit
Meillä oli Hukan kans taas pienet treenin poikaset.
Lähdettiin liikkeelle ihan suoralla seuraamispätkällä samalla hiukan herätellen koiraa hommiin. Olihan tuo poika tosiaan hiukan nukuksissa, kun nenä viisti vaan maata ja jätkä ahmi lunta sen minkä ehti. Lie jano ollu.... :-D
Jonkun aikaa otettiin suoran pätkiä ja välillä aina vapautin Hukan ettei mene pakkopullan puolelle meidän touhu. Sitten Hukka sai välillä huilata autossa, kun annettiin muillekin vuoro.
Toisella kerralla otettiin lisää seuraamista ja muutama käännös. Käännöksistä oli tarkoitus tehdä mahdollisimman tiiviitä, kun Hukka tahtoo vähän löysäillä ja etenkin oikealle käännöksissä kiertää aika kaukaa. Otettiin ensin vasemmalle käännöksiä, kun ne menee pojalla paremmin. Hyvin ne menikin. Sitten otettiin muutama oikealle käännös ja imutin koiran namilla mukaan. Niin ja tein tosi selkeät käännökset (90astetta). Eka käännös oli hiukan löysä, mutta seuraavat meni jo tosi hienosti eikä löysyyttä juurikaan ollut. Hyvin meni. Sitten otin vielä pari liikkeestä maahanmenoa, jotka meni paremmin kuin hyvin. Hukka nasahti taas nopsasti maahan ja ekalla käskyllä. Olin ylpeä. :-)
Välillä taas huilattiin ja Hukka meni taas autoon odottamaan.
Kolmannella kerralla tehtiin käännöksiä ensin neljä oikeaan ja sitten neljä vasempaan. Ja tämä toistettiin pari kertaa. Jätin muutamat käännökset jo palkkaamatta ja hienosti Hukka pysyi silti tiiviisti mukana. Oikealle käännöksissä tapahtui kerralla huomattava muutos. Nyt ei enää löysäillä, sitä mie enää suvaitse kun tiedän Hukan pystyvän parempaankin. ;-)
Lopuksi otettiin vielä pieni ryhmäharjoitus eli toisin sanoen tällä kertaa paikallaolo. Hukka jäi hyvin makuulle, mutta nousi kuitenkin kohta ylös. No ei kun uudestaan ja tällä kertaa poika malttoi olla. Tehtiin paikallaoloharjotus pari kertaa. Molemmat onnistui alun hapuilua lukuun ottamatta hienosti.
Treenistä jäi taas hyvä mieli ja odotan jo innolla seuraavaa. Kyllä se Hukkakin malttaa tehdä, kunhan sen saa ensin herätettyä. Alussa on aina hankala saada motivoitua, mutta kunhan päästään tekemään niin kyllä se into sieltä aina löytyy loppujen lopuksi. :-)
Se huomattiin myös, että aina kun palkkaan niin kontakti häviää hetkeksi ja Hukka alkaa katsella muualle/nuuskia maata. Sitten se pitää aina uudestaan ja uudestaan "ottaa mukaan" tekemään. Loppua kohden hiukan vähensin palkkaa ja kontaktikin pysyi vähän paremmin mukana. Hukalla näyttäisi toimivan aika hyvin tuo, että pätkien välissä se aina vapautetaan hetkeksi ja sitten otetaan taas pätkä. Ja pidemmät tauot sitten vietetään autossa eikä touhuta vuoroa odotellessa.
Treenien jälkeen otettiin vielä pieni etsintäleikki. Ihminen meni piiloo metsään ja Hukka lähti perään etsimään. Hukka lähti kuin ohjus, kun annoin etsi-käskyn. Piilotyyppi löytyi nopeasti ja riemu oli suuri. Ongelmana meinaa olla se, että Hukka meinaa lähteä löydön jälkeen takaisin miun luo. Jos hakua meinataan joskus kokeilla niin olisi ihan hyvä, jos koira pysyisi löytämänsä ihmisen luona. Mutta ehkä sekin varmuus tulee vain kunhan treenaisi enemmän. Tai sitten Hukasta tulee rullakoira. ;-)
Semmosta meille tänään ja huomenna jännä päivä vasta onkin, mutta siitä lisää sitten huomenna.
Lähdettiin liikkeelle ihan suoralla seuraamispätkällä samalla hiukan herätellen koiraa hommiin. Olihan tuo poika tosiaan hiukan nukuksissa, kun nenä viisti vaan maata ja jätkä ahmi lunta sen minkä ehti. Lie jano ollu.... :-D
Jonkun aikaa otettiin suoran pätkiä ja välillä aina vapautin Hukan ettei mene pakkopullan puolelle meidän touhu. Sitten Hukka sai välillä huilata autossa, kun annettiin muillekin vuoro.
Toisella kerralla otettiin lisää seuraamista ja muutama käännös. Käännöksistä oli tarkoitus tehdä mahdollisimman tiiviitä, kun Hukka tahtoo vähän löysäillä ja etenkin oikealle käännöksissä kiertää aika kaukaa. Otettiin ensin vasemmalle käännöksiä, kun ne menee pojalla paremmin. Hyvin ne menikin. Sitten otettiin muutama oikealle käännös ja imutin koiran namilla mukaan. Niin ja tein tosi selkeät käännökset (90astetta). Eka käännös oli hiukan löysä, mutta seuraavat meni jo tosi hienosti eikä löysyyttä juurikaan ollut. Hyvin meni. Sitten otin vielä pari liikkeestä maahanmenoa, jotka meni paremmin kuin hyvin. Hukka nasahti taas nopsasti maahan ja ekalla käskyllä. Olin ylpeä. :-)
Välillä taas huilattiin ja Hukka meni taas autoon odottamaan.
Kolmannella kerralla tehtiin käännöksiä ensin neljä oikeaan ja sitten neljä vasempaan. Ja tämä toistettiin pari kertaa. Jätin muutamat käännökset jo palkkaamatta ja hienosti Hukka pysyi silti tiiviisti mukana. Oikealle käännöksissä tapahtui kerralla huomattava muutos. Nyt ei enää löysäillä, sitä mie enää suvaitse kun tiedän Hukan pystyvän parempaankin. ;-)
Lopuksi otettiin vielä pieni ryhmäharjoitus eli toisin sanoen tällä kertaa paikallaolo. Hukka jäi hyvin makuulle, mutta nousi kuitenkin kohta ylös. No ei kun uudestaan ja tällä kertaa poika malttoi olla. Tehtiin paikallaoloharjotus pari kertaa. Molemmat onnistui alun hapuilua lukuun ottamatta hienosti.
Treenistä jäi taas hyvä mieli ja odotan jo innolla seuraavaa. Kyllä se Hukkakin malttaa tehdä, kunhan sen saa ensin herätettyä. Alussa on aina hankala saada motivoitua, mutta kunhan päästään tekemään niin kyllä se into sieltä aina löytyy loppujen lopuksi. :-)
Se huomattiin myös, että aina kun palkkaan niin kontakti häviää hetkeksi ja Hukka alkaa katsella muualle/nuuskia maata. Sitten se pitää aina uudestaan ja uudestaan "ottaa mukaan" tekemään. Loppua kohden hiukan vähensin palkkaa ja kontaktikin pysyi vähän paremmin mukana. Hukalla näyttäisi toimivan aika hyvin tuo, että pätkien välissä se aina vapautetaan hetkeksi ja sitten otetaan taas pätkä. Ja pidemmät tauot sitten vietetään autossa eikä touhuta vuoroa odotellessa.
Treenien jälkeen otettiin vielä pieni etsintäleikki. Ihminen meni piiloo metsään ja Hukka lähti perään etsimään. Hukka lähti kuin ohjus, kun annoin etsi-käskyn. Piilotyyppi löytyi nopeasti ja riemu oli suuri. Ongelmana meinaa olla se, että Hukka meinaa lähteä löydön jälkeen takaisin miun luo. Jos hakua meinataan joskus kokeilla niin olisi ihan hyvä, jos koira pysyisi löytämänsä ihmisen luona. Mutta ehkä sekin varmuus tulee vain kunhan treenaisi enemmän. Tai sitten Hukasta tulee rullakoira. ;-)
Semmosta meille tänään ja huomenna jännä päivä vasta onkin, mutta siitä lisää sitten huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)