Hilmuista panttelia mä metsästän

Tänään boggasin meidän pihapuusta kauhean kissapedon. Sain sen ikuistettua jopa kameralla. Seuraavassa todistusaineistoa.

Aluksi tuo julma peto ei edes tajunnut olemassa oloana...

Kunnes yhtäkkiä selkäpiitäni karmi... tuntui kuin jokin olisi tuijottanut.

Onneksi tuo kauheista kauhein peto huomasi jotain maukkaanpaa
ja jätti minut rauhaan.

Hilmuinen pantteli valmistautuu tulevaan metsästykseen...

On kuitenkin ensin tarkkaan suunniteltava miten pääsee alas puusta....

Jännittävä kesäpäivän seikkailu päättyi onnellisesti ja selvisin kotiin tuon hilmuisen kissapedon kynsistä. Ja loppujen lopuksi petokin selvitti onnellisesti tiensä alas puunlatvustosta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. :-)

Terve koira... mikä se on?

Tuli pakottava tarve kirjoittaa jotakin, ja koskapa omassa elämässä ei ole mitään kirjoiteltavaa niin kirjoitellaan sitten muiden elämän tuomasta inspiraatiosta. Tosin nyt mennään niin kauas kuin Brittein saarille.

Katsoin tuossa toissa iltana dokumentin, joka kantoi nimeä Sairaaksi jalostettu paras ystävä. Kannattaa katsoa... Yle Areenalta löytyy muutaman päivän ajan.
Se pisti paljon ajatuksia päähäni, joita en varmaan osaa oikein tekstiksi pukea... yritän nyt kuitenkin mainita jotain. Olenpahan sitten minäkin ottanut kantaa johonkin painavaan asiaan, vaikka tuskinpa tämäkään kannanotto kovinkaan monen silmiin kantautuu.

Kovin on hankala puhua asiasta jota ei voi itse ymmärtää. Ei vain sovi minun ajatusmaailmaan tuo koirien sairaalloinen jalostus. Miksi niin tehdään??? Jos joku osaisi tuohon vastata jotenkin viisaasti ja selvittäisi minulle, että mitä helvettiä sillä ajetaan takaa niin voisin yrittää ymmärtää asiaa. Kuitenkaan kukaan ei oikeastaan tunnu tietävän perimmäistä syytä miksi niin tehdään. Tuollakin brittikasvattajien keskuudessa tuntuu nuo näyttelytulokset painavan niin paljon ettei ole mitään väliä onko koira oikeasti terve. Ilmeisesti se että koira pärjää näyttelyissä, tekee siitä täysin terveen ja täten jalostuskäyttöön sopivan yksilön. Miksi se näyttelytulos on kaiken takuu??? Tuossakin dokkarissa oli huippuunsa menestynyt bokseri, jota käytetään enemmän kuin tarpeeksi jalostuksessa. Kuitenkin tuo kyseinen bokseri, ainakin dokumentin tutkimusten perusteella, on hyvin vahvasti yksi tappavan munuaissairauden periyttäjä. Kasvattajalla ei ole mitään asiaan sanottavaa eikä se edes halunnut tutkituttaa koiraansa. Sehän olisi ihan kauheaa, jos sillä todettaisiin vakava perinnöllinen sairaus. Mikä häpeä kasvattajalle ja ennen kaikkea siihen loppuisi sen koiran jalostuskäyttö! Vai loppuisikohan??!! Kyseessä kuitenkin niin hyvin näyttelyissä pärjännyt koira... oikea bokserien bokseri. Eikö fyysisellä terveydellä ole enää minkäänlaista sijaa koirien jalostuksessa??

Miksi on niin vaikeaa tuottaa terveitä koiria? Kuitenkin tiedetään keinoja, joilla moni sairas rotu saataisiin terveeksi. Kyseisessä dokumentissa esiteltiin dalmatialainen, jonka suvusta löytyi pointteria. Joku dalmiskasvattaja oli kyllästynyt kasvattiensa periytyvään virtsatiesairauteen ja olikin sitten risteyttänyt pointterin ja dalmiksen. Tuloksena oli terveitä koiria, jotka eivät alkuun näyttäneet dalmiksilta, mutta muutaman sukupolven jälkeen eroa ei enää nähnyt. Ja mikä parasta tuo yksi pointteri oli puhdistanut dalmisten geenejä ja poisti kyseisestä suvusta vakavan periytyvän sairauden. Nostan hattua hänelle, joka sen teki. Sama toimisi varmasti monille muillekin roduille... ei toki tarvitse käyttää pointteria, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. :-D

Ymmärrykseni on koetuksella, kun puhutaan ns. käyttö- ja näyttölinjaisista koirista. Monista roduista on olemassa se terveempi vaihtoehto, joita ei arvosteta. Englanninbulldoggikin on aikoinaan ollut jotain ihan muuta kuin nykyään... suorajalkainen, hengittävä, rypytön... suoraansanottuna terve rotu. Samaten shar pei... ne alkuperäiset ovat jopa kauniita koiria. Pahinta tässä ehkä on se, että noita hienoa alkuperäispakkauksessa olevia koiria vielä löytyy, mutta kukaan ei tunnu arvostavan niitä. Eikö se nyt ole kaikissa keräilyesineissäkin, että se alkuperäisessä kunnossa oleva aina arvokkaampi kuin ne ns. kopiot siitä. Samaa pätee minusta koiriinkin vaikka eivät esineitä todellakaan olekaan. MIKSI ihmiset ihannoivat jotain sairasta? Ollaanko me tosiaan itse niin sairaita?  Mitä hienoa siinä voi olla, että jalostaa koiria kärsimään koko elinikänsä??! Missä menee tyhmyyden raja?  Hyvinkin pian ollaan pisteessä ettei yksikään koira voi elää onnellista lajinomaista elämää. Tätä vauhtia saamme pelastaa koirat sukupuuton partaalta.

Onneksi Suomessa sentään ollaan paremmin perillä asioita. Se lohduttaa. Tuota brittien touhua ei kyllä voi ymmärtää. Kasvattajat ovat niin idiootteja, että kun oma koira on näyttelyiden huippu ja sen jalostuskäytöstä maksetaan, niin silloin ei koiran perinnöllisetkään sairaudet vaikuta asiaan milläänlailla. Muutama fiksu kasvattaja ei vain riitä hoitamaan asiaa kuntoon. Tarvitaan jotain paljon enemmän.

Että tämmösiä ajatuksia pyöri tällä kertaa päässä. Vähän jotain erilaista koira-asiaa. Enemmänkin olisi varmasti tullut kun olisi heti alkanut näpyttää ohjelman jälkeen, mutta eipä jaksanut keskellä yötä enää. Ehkä toisen kerran sitten. Onpahan jotain asiaa sittenkin. ;-)

Nyt hyvää yötä!

Tokon koekausi avattu

Mistähän sitä taas aloittaisi... niin paljon on kaikkea touhuttu viime aikoina. Jäänyt säännöllinen päivittely taas ihan kokonaan. Välillä ei jaksa ja välillä ei ehdi ja välillä ei vaan ole tarpeeksi inspiraatiota istua koneella, kun ei kirjoittaminen vaan suju.
No mutta, nyt kuitenkin aloitin tämän niin koitanpa saada edes jotain tuhrattua tänne. Aloittakaamme siis järjestyksessä siitä mitä viime kerran jälkeen on tapahtunut.

Tokotreenit lyhyesti:
Hukan kanssa harkat on mennyt paremmin joka kerta. Edistys on hurjan vauhdikasta. Seuraaminen menee hyvää linjaa koko ajan, vaikka parantamisen varaakin toki löytyy. Siihen pitää vain tarkkuutta vaatia enemmän ja enemmän. Hukkakin kestää nykyään painetta hiukan paremmin kuin ennen, ei mene koira heti lukkoon kun pari kertaa joutuu toistamaan samaa liikettä. Koira kehittyy, ohjaaja kehittyy ja toivon mukaan liikkeet kehittyy siinä samalla. :-)
Käännöksissä on löysyyttä, mutta sitä nyt harjoitellaan lisää ja tarkoitus pätkiä suoritukset osiin, jotta voidaan keskittyä ongelmakohtiin.
Maahanmenossa ollaan edistytty hiukan eikä Hukka enää niin paljo hiippaile miun perään käskyn saatuaan. Pysähtyy hyvin, mutta itse maahanmeno on vielä aika hidas. Siihen kaivataan nopeutta ja sitäkin on tarkoitus treenata ihan omana juttunaan ilman pitkää seuraamista. Seisominen on jo hyvällä mallilla. Pysähtyy hyvin eikä ota juurikaan askelia sen jälkeen.
Esteelle kaivataan varmuutta. Tuntuu olevan välillä kovinkin epävarmaa tuo hyppäämisen kanssa. Sitä täytyy ottaa paljon, palata vähän taaksepäin ja palkata koiraa pelkästä hypystä.
Semmosta olis tällä hetkellä sillä rintamalla.

Agility:
Aksaamassakin ollaan muutaman kerran käyty ja mukavaahan se on. Hukalla on hauskaa ja niin oikeastaan minullakin. Voi kun saisi saman fiiliksen tuonne tottispuolelle niin olisi se varmasti ihan erikivaa sitten.
Paljon ollaan koiran ohjaamista harjoiteltu ja saa kyllä tosissaan miettiä miten tuommoisen ison koiran kanssa toimii ett ehtii joka paikkaan ja pystyy olemaan aina askeleen edellä.

1. Tottelevaisuuskoe 16.6.2013
Olihan meillä tosiaan tämä eka koekin tässä välissä. Jännityksestä huolimatta ekaksi kokeeksi
ihan hyvät loppupisteet tuli.
Luoksepäästävyys ei tuottanut ongelmia ja siitä tulikin täysi 10.
Paikalla makuu oli varma myös kokeessa ja hienosti Hukka pysyi rauhallisesti paikallaan. Hiukan alkuun kuului vaimeaa vinkumista ja jossain välissä haisteltiin maatakin... siksipä pisteet tippui 8,5:een.
Seuraaminen kytkettynä oli keskiverto suoritus. Perusasento oli hakusessa pysähtymisen jälkeen ja ekan pysähdyksen aikana pahin moka tuli minulta: Hukka oli lähdössä haistelemaan ja mie sitten jotenkin vaistomaisesti nyppäsin koiran takaisin menosuuntaan. Tiesin kyllä ettei sitä tokokentällä suvaita, mutta myöhäistä se oli korjata enää. Vaikka tuskin meidän pisteet olisi kovin korkealle nousseet muutenkaan, kun ei ihan täydellisiä oltu. Nyppäisystä, perusasennon hakemisesta ja löysyydestä tuli vain 6,5 pistettä.
Seuraaminen taluttimetta meni hiukan paremmin ja siinä en ainakaan päässyt nyppimään hihnasta. :-) Löysyyttä edelleen ja perusasento hakusessa taas. Lisäksi minun pitäisi kuulemma liikkua hiukan hitaammin eikä kulmia saisi pyöristellä. Pisteitä vain 7.
Muuten tuo minusta näyttää ihan iloiselta seuraamiselta. Mukava nähdä videolta ns. ulkopuolisin silmin tuo meidän meno.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli kyllä Hukan kohdalla tämän hetkinen huippusuoritus. Koira stoppasi hyvin, mutta itse alasmeno oli tunnetusti taas hidas. Siksipä 9 pistettä. Nopeutta hiukan niin se olis se täysi kymppi.
Luoksetulo oli tuttua varmaa liikettä eikä muuta sanomista tullut kuin luoksetulon jälkeisestä perusasennosta, joka oli vähän vino vasemmalle. Vinous vei pisteen ja taas jäätiin 9:ään.
Seisominen seuraaminen yhteydessä meni myöskin aikas hyvin, mutta taas tuli maininta perusasennosta. Tosin se oli osittain minunkin vika, kun asetuin koiraan nähden liian taakse. Hukalla ei ollut vaihtoehtoja kuin istua vinoon. Pisteet jäi 7,5:een.
Estehyppy olikin sitten jotain ihan muuta kuin onnistunut... Ensinnäkin ekalla käskyllä ei tapahtunut muuta kuin pieni takapuolen nosto, jonka jälkeen Hukka päättikin epävarmuudessaan istua takaisin alas. Toisella käskyllä sitten onneksi mentiin esteen yli. Seisomaan olisi pitänyt jäädä vähän nopeammin ja lopuksi vielä koira liikahti kun menin vierelle sekä istui ennen käskyä. Pisteet jäi harmittavasti vain 5:een.
Kokonaisvaikutelma jäi 8:aan pisteeseen, kun liikkeiden välillä Hukalla oli malttamisongelmia ja sieltä tuli piippausta aika ajoin.

Tuomarina toimi Katja Rautiainen.
Loppupisteiksi saatiin 154,5 eli ALO2. Sijoitus oli näillä pisteillä 4/6.

Semmoset olikin meidän ekat kokeet. Toivottavasti seuraavat menee hiukan paremmin. Oma jännityskin pysyi paremmin kurissa kuin BH-kokeessa. Ehkä seuraavassa tokossa jännittää taas vielä vähemmän. :-) Ainakin toivomme niin.
Kokeesta pääteltyä:
  - Estevarmuus onkin meidän seuraava missio sitten. :-)
  - Perusasentoa treenataan myöskin, kun se vei monta pistettä... seuraamisesta, luoksetulosta, liikkeestä
    seisomisesta sekä esteeltä.

Siinäpä olis juttua tälle kerralle. Ensi kerralla taas lisää.