maanantai 29. lokakuuta 2012

Lumi tuli ja treenikin sujui

Saatiin tänne Juankoskellekin ensilumi tänään. Piristi kummasti aamua, kun oli taas niin valkeaa ja valoisaa. Koiratkin jo kovasti innostuivat. Oottakaahan vain kun saadaan lisää valkeaa unelmaa maahan niin siitähän se riemu vasta syntyykin. Toivottavasti lunta tulisi taas tarpeeksi, jotta Rocky pääsisi piehtaroimaan hankeen. Talvi saa tulla. :-)

Etenkin kun suoritettiin pieni aamuvoimistelukin, kun vaihdettiin nastakumit ooppelin alle, jotta päästiin Hukkasen kanssa reenilöihin.

Kävimme siis treenailemassa hiukkasen tottista tuolla Nilsiän puolella ja mukavaa oli. Hukkakin oli tänään huomattavasti keskittyneempi kuin viime keskiviikkona. Alkuun oli taas kontaktinhakua, mutta kun saatiin homma pyörimään niin Hukkakin alkoi skarppaamaan. Huippusuoritusta ei vieläkään tullut, mutta parannusta oli kyllä taas hiukan. Seuraaminen on edelleen aika löysää, mutta käännökset vasemmalle ja täyskäännökset ovat jo hiukan tiukemmat. Oikealle käännyttäessä Hukka tekee aika ison kierron, eikä pysy sivulla napakasti. Sain kuitenkin palautetta, että kun kontakti sitten jossain vaiheessa aina löytyy niin se on todella hyvä. Ongelmana on vain ettei se kestä kovin kauaa. Pitkällä suoralla kontakti katoaa ja Hukka alkaa haahuilla. Pitäisi saada "kärsivällisyyttä" seuraamiseen ja mielenkiinto hommaan.
Liikkestä maahanmeno oli tänään todella hyvä! Ekaa kertaa Hukka meni ekalla käskyllä ja vieläpä tosi napakasti. Ei juurikaan epäröinyt. Tokihan mie annan vielä apuna käsimerkin, mutta ehkäpä sitä nyt uskaltaisi jo vähentää. :-) Ja mikä parasta, sama toistui vielä toisenkin kerran. Hieno maahanmeno! Saadaan siihen vielä varmuutta, jotta se tapahtuu ilman käsimerkkiä. Paikalle jääminen kun ei ole ongelma, niin mehän ollaan jo hyvässä vauhdissa.
Toki tuon maahanmenon jälkeen olikin sitten vaikeuksia sisäistää liikkeestä seisominen ja istuminenkin. Hukka tarjosi maahanmenoa, kuten arvelinkin. Käskyt ei ole vielä porautuneet ihan täysin ymmärrykseen asti, mutta jospa me nekin saataisiin treenaamalla hiottua kohdilleen. Kokeilimme vielä lopussa ottaa liikkeestä istumisen ja sittenhän se onnistui, kun se liikkeestä maahanmeno ei ollut sotkemassa pojan ajatuksia.
Loppuun tehtiin vielä ryhmäharjoituksia eli tällä kertaa kohtaamisharjoituksia. Hukka oli hienosti mukana ja malttoi pitää kontaktiakin yllä jo aika pitkän ajan. Muiden koirien ohittaminen ei ole se ongelma vaan edelleen tuo kontakti. Mutta kyllä me vielä noustaan ja näytetään kaikille!

Hyvä treeni oli ja nyt on mielikin taas paljon parempi ja uskaltaa jo suunnitella tulevaa. :-)

torstai 25. lokakuuta 2012

Turhautumista taas vaihteeksi

Eilen käytiin taas koirakouluilemassa ja voin näin heti alkuun sanoa, että tuntuipa harvinaisen turhalta reissulta.
Mentiin treeneihin niinkuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa yllätyksenä paikalla olikin Hukan vanha leikkitoveri Miki, jota ei ollakaan nähty piiiitkään aikaan. Miki oli omistajansa kanssa "kentän" laidalla eikä varsinaisesti osallistunut treeneihin. Saman tien, kun Hukka tajusi Mikin ja kuuli sen omistajan äänen, pojalla meni ihan överiksi. Hukka keräsi kauheat kierrokset ja tuijotteli vain Mikin suuntaan. Minä yritin houkutella Hukkaa mukaan töihin, mutta kovasti se oli muissa maailmoissa.
Seuraamisesta ei tullut mitään, koira ei juurikaan kiinnostunut minusta vaan kaikesta muusta. Kontaktia ei juurikaan ollut. Kovasti yritin seuraamisenkin aikana Hukkaa motivoida sanoin ja namein, mutta turhaan. Homma oli aika kaoottista. Sivulla istuminenkin tuotti isoja vaikeuksia. Välillä noustiin seisomaan, välillä nuuskittiin maata ja toki välillä muistettiin keskittyä siihen missä Miki menee. Välillä löytyi kontaktikin, mutta vain pieniksi hetkiksi.
Maassa olokin meinasi olla vaikeaa. Alkuun se lähti ihan hyvin menemään ja Hukka malttoi olla, mutta sitten se pykäsikin istumaan. Palasin pojan luo ja käskin sen takaisin maahan, jonka Hukka teki hieman vastahakoisesti. Kehuin kovasti kun poitsu malttoi takaisin maahan mennä. Menin taas vähän matkan päähän, ajattelin ettei tätä nyt näin lopeteta. Hetken Hukka malttoi olla ja taas noustiin istumaan. Palasin taas ja käskin maahan. Tällä kertaa maahanmeno oli hyvin vaikeaa, mutta onnistui sentään. Kehuin ja menin vain parin metrin päähän vähäksi aikaa seisomaan. Palasin Hukan luo ja kehuin. Kovasti oli siis keskittymisvaikeuksia ja totesin, että jos meinataan joskus johonkin kokeisiin mennä niin tarvitaan paljon enemmän treeniä koiraporukassa. Onneksi niitä nyt näyttäisi tulevan lisää, joten jospa tämä tästä vielä taas iloksi muuttuisi. :-)



Tänään päätin sitten lenkin yhteydessä ottaa pienen reenin, jotta vähän edes mieli paranisi.
Kyllähän tuo paranikin. Omalla porukalla (eli minä, Rocky ja Hukka) treenit menee yleensä ihan hyvin. Hukka oli hyvin mukana ja malttoi keskittyä. Seuraaminen meni hyvin, vaikka seuraamispaikka onkin edelleen aika kaukana minun sivulla. Mutta kontaktikin sentään löytyi tänään meidän hommasta.
Suurin ilonaihe Hukan toiminnassa oli tänään liikkeestä maahanmeno, joka onnistui tosi hyvin. Annoin käskyn ja pienen apukäsimerkin, jolloin Hukka nasahti aika näpsäkästi maahan ja pysyi siinä. Hihkuin ilosta (lähinnä sisäisesti ettei koira pomppaisi saman tien ylös) ja kehuin ja palkkasin nameilla. Tuli hyvä mieli. :-)

Rockynkin kanssa otettiin vähän taas mielenvirkistettä. Rocky oli taas niin nohevana tekemään töitä. Seuraaminenkin on jotain ihan muuta kuin Hukalla, Rocky seuraa lapa kiinni miun jalassa. Ehkä vähän liiankin lähellä, mutta eipä tuo miuta haittaa. :-) Rockylta löytyy tosi hyvä kontakti ja halu tehdä minun kanssa. Se on suuri muutos sen nuoruusajoista. Ehkä Hukankin kanssa ollaan joskus samassa pisteessä. :-)
Luoksetulossa Rocky lähti hiippailemaan perään, mutta toisella kerralla menikin täydellisesti. Otin yhden luoksetulon yhteydessä myös pitkästä aikaa seis-käskyn. Eli kutsuin koiraa ja puolessa matkassa annoin käskyn seis. Ekalla ei pysähtynyt, mutta toisella sitten stoppasi.
Liikkestä maahanmeno on hiukan hidasta, mutta sallin sen lonkkien takia. Ei se varmaan helppoa ole vetää suorilta jaloilta maate, jos nivelrikko ärsyttää. Mutta huomasin kyllä, ett Rocky sisäisti käskyn heti. :-)
Paikkamakuu meni Rockylla hienosti. Malttoi ukko olla aloillaan ja välillä vain nuskaisi ympärillä olevaa maata.

Tämän päivän treeni tuli taas tarpeeseen, etenkin minulle. Jäi eilisestä niin huono fiilis. Mutta eipä kait tästä pääse kuin ylöspäin, kun vain muistaa treenailla. Mietin tänään jo sellaistakin vaihtoehtoa, että jos varaisikin kohta ajan kokeeseen niin sitten olisi pakko treenata, kun olisi joku deadline. Mutta ehkä antaa himon kuitenkin yltyä ja tehdään töitä ensin ja sitten vasta varaillaan aikoja. :-)

Sen sanon vielä, että oli muuten mukava ulkoilla tänään kun pojat pysy puhtaina. Maa on jäässä niin ei kura lentäny. Toivottavasti pysyykin jäässä niin loppuu tuo kuran kantautuminen sisälle. Lunta odotellessa! :-)

Hyvää talven odotusta kaikille!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Ja taas hemmotellaan

Nyt olen ollut taas reipas tällä hieronta rintamalla tuon oman Hukkasen kanssa. Viime viikolla sai käsittelyn ja taas oli vuorossa hierontaa.
Lavat lähtikin jo tosi hyvin aukeamaan, ensi kerralla varmasti (jos se siis tapahtuu viikon eikä kuukauden päästä) saan ne jo kuntoon. Omillekin koirille pitäisi vissiin varata aika kalenteriin niin ei tulisi tehtyä mitään muuta. ;-) Selkäkin tuntui jo aika hyvältä. Kun samaa hoitotahtia jatketaan, poikahan tulee kuntoon alta aika yksikön. Tällä kertaa olin myös iloisesti yllättynyt lanteen olomuodosta. Se alkaa näyttää paranemisen merkkejä. Ei tuntunut yhtään niin tiukalta kuin viimeksi. Takajalat onkin hyvässä kunnossa. Ei niissä mitään suurempaa ole onneksi koskaan ollutkaan.

                                                                   ******                   ******                   ******                

Lisäksi täytyy muistaessaan mainita eräs huvittava asia, jota tuo meidän Hukka-poika harrastaa. Tämä tapahtuu hyvin usein silloin, kun tulen kotiin jostain missä ikinä olenkin ollut ja ihan sama kuinka kauan, tai kun ollaan lähdössä lenkille. Hukka on vissiin jonkunlaisen kaavan kehitellyt päässään, että kun tulen kotiin tai ennen kun lähdetään lenkille niin käyn yleensä lähes aina vessassa. Paitsi jos olen ollut poissa vain hetken aikaa. Mutta Hukan mielestä tämä kuitenkin pitäisi tapahtua aina, koska kun tulen kotiin ja heitän ulkovaatteet pois, jonka jälkeen luonnollisesti poistun eteisestä. Siinä vaiheessa kun alan kävellä pois eteisestä (kohti vessan ovea, joka sattuu vain olemaan heti eteistä vasta päätä), Hukka menee vessan ovelle odottamaan, että mentäisiin sinne. Jos minun tarvitsee käydä, Hukka tulee vessaan kanssani ja istuu siellä saman ajan kuin minä (ei tosin pöntöllä) ja vaikka minun ei tarvitsisi käydä niin Hukka menee ovelle ja jos avaan sen niin se menee sinne joka tapauksessa istumaan (ei edelleenkään pöntölle). Vaikka laitan oven kevyesti kiinni, herra istuu vessassa tovin ennen kuin se tajuaa etten olekaan tulossa ja tulee vasta sitten ulos. Näin siis tapahtuu aina myös silloin kun ollaan lähdössä lenkille. Muutoin saan kyllä suorittaa istuntoni ilman "ylemmän" tahon valvontaa. Tulee ihan mieleen aikuiset, jotka vahtii jotta lapset käy vessassa ennen lähtöä ettei matka heti tyssää hädän takia. Liekkö Hukalla samat mielessä. Lenkki jää liian lyhyeksi, jos pitää kesken kaiken lähtee kotiin vessaan.

 Että tämmöstä meillä taas. :-)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Hierontaakin välillä

Nyt kun kerta taas sain tämän jutusteluvaiheen päälle niin kerrotaan samaan syssyyn sitten tämän illan tapahtumiakin.
Elikkäs... hieroin Hukan tuossa piiitkästä aikaa ja oli kyllä aihettakin. Lavathan siltä oli kerran saatu auki, mutta kyllä ne vaan menee jumiin aina uudestaan ja uudestaan. Ei pahasti vielä ole, mutta hieronnan tarpeessa kylläkin. Uutena yllätyksenä tullut kireät rintalihakset, tai onhan ne olleet vähän koko ajan, mutta nyt tilanne oli pahentunut. Selkähän Hukalla on ollut kireä koko ajan eikä sitä vielä ole kuntoon saatukaan... suutarin lapsilla ei todellakaan ollut niitä hemmetin kenkiä... Kyllä se vaan tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa. Säännöllinen hieronta sopii ohjeeksi myös noille omille eikä vain toisten koirille. Lannehan poitsulla onkin se pahin ja sen kanssa tehdään varmaan pitkään töitä ennen kuin kuntoon  saadaan. Jospa se tuosta pikku hiljaa. Kovasti on Hukka kirputellut takapuoltaan, mutta toivottavasti se nyt vähenisi ja loppuisi kokonaan jahka kireydet helpottaa. :-) Takajaloissa oli myös havaittavissa kireyttä, mutta eiköhän nekin sieltä katoamaan saada. Talven aikana täytyy laittaa poika kuntoon niin jaksaa hyvillä mielin sitten ens kesänä taas reenailla agia ja kaikkea muuta kivaa puuhaa.
Rocky onkin sitten ihan oma lukunsa ja siihen palaamme sitten toisen kerran. :-)

Syksyn tuulia

Kovinpa olen ollut taas laiska enkä ole kirjotellut mitään vähään aikaan. Vaikka toisaalta eipä tuota ole ollut paljoa mitään mistä kirjottaa.
Poikien kanssa ollaan lenkkeilty ja Hukkasen kanssa on käyty pari kertaa koirakoulussakin. Tekee kyllä ihan hyvää taas, kun on pakko tehdä jotain. Ei näköjään muuna aikana saa paljoakaan aikaiseksi. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni... monestikohan tämänkin olen maininnut. :-) Kyllä sitä aina jonkun aikaa muistaa tehdä säännöllisiä treenejä, mutta sitten tulee aina jotain ja miettii ett ehtiihän tuota huomennakin. Kummasti se huomenna meneekin sitten useamman päivän päähän. Tällä menolla ei kyllä mihinkään kokeisiin lähiaikoina tähdätä.... Sitten toki myös se vähän vähentää motivaatiota, kun yksin joutuu tekemään. On se vaan monesti todettu, ett porukassa on mukavampi. Pystyy vähän samalla jutustelemaan tehdystä treenistä ja aina se sivusta seuraaja näkee paremmin mikä menee pieleen. Mutta kyllä me joskus ton Hukan kanssa se BH-koe käydään, sen mie lupaan! Ajankohtaa en kyllä vielä lyö lukkoon. ;-)

Mut jos mie nyt jotain kertosin noista parista treenistä, missä ollaan käyty. Vaikka en kyllä taida viime viikolta edes muistaa mitään... Sen voin sanoa molemmista reeneistä, ett Hukka tarttis lisää malttia tuohon hommaan. Se ei pitkään malta istua nätisti sivulla, vaan alkaa haistella, nousee seisomaan ja mahdollisesti myös ölisee joutessaan. Agility toimii siksi paremmin tän pojan kanssa, kun siinä ei tarvii olla aloillaan kovinkaan pitkään. Pitäisi jotenkin saada se hiukan pitkähermoisemmaksi tuohon tottis hommaan. Sekin kyllä varmasti tekisi jo paljon, jos sen kanssa enemmän tehtäisiin tottista. Täytynee talvi pyhittää tälle lajille, kun ei varmaan agiliitämäänkään pääse.
Seuraaminen on jo hiukan parempaa, mutta edelleen hiukan jätättää tai sitten Hukka menee aika kaukana minusta. Seuraaminen tarvitsee vielä paljon tekemistä, jotta se oikea spotti löytyy. Luoksetulo on edelleen Hukalla tosi vahva, siitä ei ole moitittavaa. Hyvin jää odottamaan, malttaa olla aloillaan ja tulee suoraan luokse kutsuttaessa. Maahanmeno on jo parempi. Sitä ollaan treenattu ihan erikseen muista liikkeistä ja palkkaus tulee heti lelulla. Paljon innokkaampaa on maahanmeno nykyään, vaikkakaan ei vielä täydellinen. Mutta oikeaan suuntaan ollaan jo menossa.
Nyt keskiviikkona tehtiin hiukan uusiakin juttuja eli tehtiin paikalla käännöksiä. Täyskäännös paikalla, oikealle ja vasemmalle käännös paikalla... Hukka oli hukassa. Ollaanhan me joskus noita tehty, mut ei kovinkaan usein ja edellisistäkin on aikaa. Vähän piti Hukan hakea oikeaa paikkaa, mut kyllä se sitten parina kertana jo onnistuikin. Otin eilen lenkin yhteydessä samoja ja  tällä kertaa meni jo paremmin. Äkkiä se varmasti tajuaisi, kun vaan alkaisi tekemään säännöllisesti.
Eilen otin myös Rockyllekin mielen virkistystä ja tehtiin ukonkin kanssa pieni treeninpätkä. Hienosti se veti seuraamisen, luoksetulon sekä liikkeestä maahanmenon. On se vaan niin paljon motivoituneempi nykyään, verrattuna aikaan jollon Hukkaa ei vielä ollut. :-) Otin Rockylle myös paikallamakuuharjoituksen niin, että laitoin ukon maahan ja tein pienen pätkän Hukan kanssa seuraamista. Hyvin malttoi herra makoilla aloillaan. Piti vaan Hukalle antaa käskyjä hyvin hiljaa, ettei Rocky olisi niihin reakoinut. Tässä tilanteessa olisi varmasti hyvä, jos jokaiselle koiralle olisi omat käskyt niin ei tulisi ristiriitaa käskyjen jaon kanssa.

Tämmösiä pieniä juttuja ollaan puuhailtu samalla kun olen äheltänyt perustaa yritystä. Toivon, että kaikki menee suunniteltelmien mukaan ja marraskuun aikana minulla sitten olisi se oma firma ja pääsisin tekemään noita hierontoja. Tällä hetkellä ole muokkaillut vain omia koiria, jotta taito ei pääse ihan kokonaan ruostumaan. :-)

Eipä tässä tällä kertaa muuta tule mieleen. Täytyy yrittää kirjotella useammin taas juttuja ettei käy niin kuin nyt, että en enää edes muista kaikkea.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille! :-)