Kissanpäiviä tiedossa

Perjantaina laumaamme liittyi uusi jäsen. Se on pieni ja musta karvainen otus, joka paremmin tunnetaan nimellä kissa. Kisun poikanen tuli meille vähän yllättäin ja sattumalta, vaikka oltiinhan sitäkin jo mietitty että sellainen ihan kiva olisi. Ei vaan kovin ahkerasti olla etsitty vaan kateltu silloin tällöin, josko joku sopiva sattuisi kohdalle. Perjantaina sitten eräs kaveri ilmoitti, että tietäisi mistä kissan saisi ja käytiin kattomassa. Eihän siinä sitten muuta ollu, ku kissa kainaloon ja kotiin. Näin meille saapui Maxi.

Pantteri hioo metsästystaitojaan

Suuri, pelottava pantteri lähestyy

Rocky ja Hukka olivat alkuun erittäin kiinnostuneita uudesta tulokkaasta ja olisivat kovasti halunneet päästä tutustumaan. Poikia piti kuitenkin hiukan rajoittaa ettei pikku kisu säikähtäisi pahasti ja jotta pojat eivät olisi liian rajuja. Maxi kuitenkin kun on vain Hukan pään kokoinen vasta.

Viikolla Hukka ei olekaan ollut Maxin kanssa tekemisissä, koska ollaan oltu täällä Vääksyssä. Mutta kotiin jäänyt Rocky on kuulemma päässyt jo hyvin tutustumaan Maxin kanssa ja hienosti on yhteiselo lähtenyt sujumaan. Vielä kun tuo Hukka tajuaisi olla vähän hellempi eikä yrittäisi rynnätä pikku kisun päälle joka kerta, kun se jostain ilmestyy.

Mutta tästä aiheesta lisää ensi viikolla, kun olen koko viikon itse paikan päällä raportoimassa tutustumisprosessista.

Hukasta on tällä viikolla sen verran kerrottavaa, että se on ollut ekaa kertaa pitkiä aikoja täysin yksin (siis ilman koirakaveriakin) kotona. Olin hieman kauhuissani, ett miten se sujuu, koska Hukassa on herännyt täällä tuhovimma. Sänky ja yöpöytä on saanut tuta Hukan hampaat puissaan. Onneksi ne on vielä ihan käyttökelpoisia, patja ym. petivaatteet on saanu olla rauhassa. Tähän viikkoon valmistauduin kunnon luiden kanssa ja ainakin toistaiseksi sänky on saanut rauhassa. Ja muutenkin Hukka on ollut todella reipas yksin olonsa kanssa. Ei vaikuttaisi pahasti ikävöivän perään.

Maanantaina Hukka pääsi ekaa kertaa kokeilemaan jäljestystä. Jälki ei ollut kovin pitkä, koska ajattelin, että ekan jäljen ei tarvitse olla pitkä. Jälki oli niin sanottu makkarajälki. Mentiin poitsun kans jäljen päähän ja annoin sen itse tajuta mitä tehään. Hetken aikaa Hukka hyöri ja pyöri ennen kuin tajusi jäljen alussa olleet makkarat. Kun nakit osui kirsun kohalle niin jälkikin löytyi. Muutaman nakin Hukka napsi ennen kuin lähti menemään jälkeä pitkin ja saman tien unohtui nakitkin. Juuri kun jätkä pääsi vauhtiin niin jälki jo loppuikin ja intoa olisi ollut vielä vaikka kuinka jatkaa jäljestystä. Edes lopussa odottanut loppupalkkana ollut kokonainen nakki ei kelvannut. Ens kerralla siis paaaaljon lisää pituutta jäljelle. Hyvin se kyllä meni ja opettajakin sanoi, ett sillä tais olla palkitsevampaa itse jälki eikä niinkään nakit.

Jäljestystä jatketaan ja koitan lähiaikoina tehdä toisen pidemmän jälen niin pääsee kunnolla näkemään Hukan toiminnan

Jäljestelemisiin ja kissamaisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

Tapahtumia kerrakseen

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa Vääksyssä meni tosi mukavasti. Paljon oli meillä tutkittavaa, kun etsittiin poikien kans uusia lenkkipolkuja ja vielä on paljon näkemättä. Polkujen esintä jatkuu.

Talon paras paikka vissiin

Pojat ovat jo ihan kotonaan täällä ja Hukka on onnessaan, kun saa yrittää leikkiä Helmin kanssa. 12-vuotias Helmi ei kuitenkaan jostain syystä oikein jaksa innostua rajun ja yli-innokkaan Hukka-pojan leikkiyrityksistä. Vaikkakin eilen illalla oli jo hiukan lämpenemistä Helmin osalta havaittavissa. Ehkä ne vielä joku päivä saa jotain aikaiseksikin.

Helmi & Hukka -hetki ;-) Toisin sanoen Hukalla on luu, jota Helmikin voisi maistaa

Viime keskiviikkona oli mukava päivä, kun lähdettiin uuden koulututun kanssa lenkille. Elinan mukana tuli myös kaksi valkkarineitiä Nemo ja Niki. Valkoiset saivat juosta vapaana ja Hukka oli onnensa kukkuloilla. Koirat olivat kuin olisivat aina tunteneet ja lenkkeilleet yhdessä. Helmikin oli mukana ja tuli arvokkaasti muiden jäljessä. Oli mukavaa, kun Hukka sai uusia koirakamuja ja paljon kulutettua energiaa juostessaan edestakaisin. Oli se vaan hieno näky, kun valkoinen lauma kirmasi vapaana pitkin metsiä. Loppu illan poika olikin suht rauhallinen eikä turhaan härveltänyt koko ajan. Rocky pääsi omalle privaattilenkille, kun ei sitä viittinyt ottaa pitkälle lenkille mukaan ettei lonkat rasitu liikaa. Rockyn kanssa lenkki olikin hiukan rauhallisempi, mutta sitäkin mukavampi. :-)

Torstaina koettii lisää uusia ihmeellisyyksiä, kun vuorossa oli ensimmäinen junakyyti niin koirille kuin omistajallekin (minäkään en siis ole ollut junassa kuin hyvin lyhyitä matkoja muutaman kerran). Nyt olikin kyse kolmen ja puolen tunnin matkasta. Kun päästiin asemalle sisään Hukka päätti ilmoittaa kaikille saapumisemme ja haukahti muutamia kertoja. Sain sen onneksi hiljenemään ja pääsimme hakemaan lippumme. Hiukan aikaa jouduimme odottelemaan ja koiratkin tajusivat viimein rauhottua... Rocky vain istuskeli ja Hukkakin malttoi sitten istahtaa ja tarkkailla ympäristöä. Viimein saimme lipun ja pääsimme jatkamaan. Pojat olivat vähän ihmeissään ja samalla innoissaan. Saavuimme laiturille ja jouduimme odottelemaan taas... junaa tällä kertaa.

Juna saapui aika hyvin ajallaan ja sitten etsittiinkin oikeaa vaunua, johon koirien kanssa saisi nousta. Vaunu löytyi ja pääsimme sisään yllättävän helposti. Olin aika varma että pienet junan raput jännittäisivät Hukkaa, mutta sehän hyppäsi reippaasti sisään. Rocky hiukan epäröi, koska laiturin ja junan välissä oli aivan pieni rako, mutta pienellä kannustuksella Rockykin kapusi rohkeana junaan. Paikkakin löytyi vaivatta. Vaunussa oli myös pari muuta koiraa ja olin Rockysta ylpeä, koska se ei sanonut niille mitään. Nätisti vain katsoi ja pysyi minun mukana.

Aikamme ähelsimme laukkujen kanssa ja pyörimme penkkien välissä, mutta sitten pääsimme vihdoin asettumaan. Jonkun aikaa koirat olivat ihmeissään ja hätkähtivät erilaisia ääniä, mutta pian nekin asettuivat. Hukka jopa päätti, että nythän tässä taitaakin olla hyvää aikaa ottaa nokoset ja nukkui lähes koko loppu ajan. Rockykin oli ihan rauhassa ja istuskeli kohta jo kuin olisi useinkin junassa matkustanut.

Rocky istuskelee junassa ja nauttii kai kyydistä ;-)

Hukka relaa junassa

Matka meni nopeasti ja vaille yhdeksän oltiin jo Kuopion asemalla. Ulosmeno ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin junaan nousu. Hukka kieltäytyi tulemasta ulos junasta. Pari porrasta olikin paljon pelottavammat ylhäältä katsottuna ja pimeässä. Sain kuitenkin vedettyä Hukan mukaani ja päästiin ulos vaunusta. Jukka olikin jo meitä vastassa ja pojat eivät alkuun meinanneet edes tajuta, että sieltähän tulee tuttu ihminen. Molemmat kuitenkin ilahtuivat kovasti isännän nähdessään. Kotiin päästyämme olimme kaikki kovin uupuneita, reissaaminen on raskasta.

Sunnuntaina oltiinkin jo toivuttu rankasta reissusta ja me lähdettiin Hukan kans käymään ekoissa agilityn möllikisoissa. Paikalla oli hiukan niukka osallistujamäärä, koiria oli viisi. Meille oli suunniteltu kaksi rataa. A-rata oli helpohko ja B-rata sitten hiukan vaikeampi.
A-rataan kuului hyppy, hyppy, putki, puomi, pöytä, hyppy, pituus, putki, kuusi hyppyä, putki, ja kolme hyppyä.

A-rata meni mielestäni hyvin, Hukka oli sopivasti vauhdissa ja tällä radalla se ei mennyt kauhean ylikierroksille. Radan 20 virhepistettä tuli, kun Hukka juoksi pöydän yli ekalla ja loput, kun Hukka ei mennyt joitakin esteitä ekalla käskyllä. Aika oli 1.05:79. Aika ei ollut parhain, mutta virheitä meillä oli vähiten, joten A-radasta meille ykköstulos.

B-radan esteet: hyppy, hyppy, putki, puomi, rengas, putki, neljä hyppyä, putki, rengas, puomi, putki, aa, pituus ja kolme hyppyä.
 

Rata tuntui alkuun vaikealta ja pelkäsin rengasta, koska se on ollut Hukalle vaikea. Ekalla kerralla Hukka meni renkaasta toisella käskyllä, mutta kun tultiin renkaalle uudestaan ohjasin Hukan kunnolla loppuun asti ja se meni ekalla läpi. Muuten jäi ihan hyvä fiilis tästäkin radasta. Hukka kävi hiukan jo kierroksilla, mutta ihmeen hyvin me mentiin ja tästäkin radasta vain 20 virhepistettä. Aika oli 1.24:36. Jollain ihmeen kaupalla tälläkin radalla sijoituttiin ykköseksi.

Hyvä mieli jäi molemmistä radoista ja etenkin Hukan työskentelystä. Hukka piti itsensä hyvin kasassa eikä mennyt ihan överiksi. Itse kun vielä pysyisi Hukan kehityksen mukana niin sehän olisi vieläkin parempi agikoira. Yhdessä vaan paljon treeniä niin eiköhän siinä ala kehittyä niin koira kuin omistajakin.

Paljon uutta ja ihmeellistä

Kiirettä pitää eikä meinaa edes ehtiä päivittää tännekään mitään. Paljon on tapahtunut kahden "pienen" koiran elämässä maailmaa mullistavia asioita.

Keskiviikkona lähdettiin Rockyn kans Iisalmeen moikkaamaan vanhoja kämppäkavereita Tiia ja Teri-koiraa. Hukka sai jäädä kotiin tällä kertaa. Rocky oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi kerrankin yksin mukaan jonnekin pitemmälle.

Perille kun päästiin, niin Rocky taisi hieman ilahtuakin vanhojen tuttujen näkemisestä vaikka ei sitä tyypillisenä jurona miehenä näyttänytkään päälle päin. ;-) Ihan ekana käytiinkin ostoksilla Musti&Mirrissä, jonne Rocky pääsi myös mukaan. Paljon oli haisteltavaa ja varmasti olisi ollut maisteltavaakin, jos vain luvan olisi saanut. Tällä kertaa ei kuitenkaan herkkuja osteltu vaan ruokaa ja vähän uusia leluja. Kauppareissun jälkeen ajateltiin hetki huilahtaa rankan matkan jälkeen ja mentiinkin Tiian kämpälle istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumiset. Koirat olivatkin hyvin rauhallisia... molemmat kun ovat jo kuusi vuotiaita. Oli niin ihmeen rauhallista, kun on jo tottunut Hukan hälinään. Teri ja Rocky osaa ottaa jo niin rennosti, ett niitä tuskin huomaakaan kun eivät pahemmin liikahtele kovin paljoa. Illemmalla sitten käytiinkin hiukan herkkuostoksilla, siis ihmisten herkkuja, ja koirat pääsi samalla pikkuisen jaloittelemaan taas. Rocky kanssa voi niin huoleti lähteä kauppaan jalan, kun tietää ett se pärjää ja osaa odottaa ulkona. Hukka ei tätä vielä hallitse. Sitten taas vaan makoiltiin ja otettiin rennosti. Iltapissilenkki olikin sitten vähän pidempi, kun oli niin mukavaa vain vippailla ja jutella niitä näitä. Koirillakin tuntui olevan paljon haisteltavaa. Lenkin jälkeen uni maistuikin hyvästi nelijalkaisille ystävillemme.

Rankan päivän jälkeen väsyttää. (Rocky ja Teri)

Torstain päivän ohjelmaan kuului taas lenkkeily, joka olikin oikein virkistävä ja Rockykin oli edelleen niin innoissaan kun sai viettää miun kans laatuaikaa ja olin itsekin kyllä iloinen, ett saatiin se järjestymään ja vieläpä hyvien ystävien seurassa. Harmi vain sitten meidän pitikin jo lähteä kotia kohti, kun oli paljon pakkaamista edessä.

Hukkakin oli meidän poissaollessa opetellut yksin olon jaloa taitoa. Keskiviikkona tunnin ihan yksin ja torstaina ehti olla parikin tuntia ennen kuin oltiin kotona. Hienosti oli poika osannut olla eikä ollut rikkonut mitään tai muutenkaan tehnyt tihujaan.

Sitten olikin tosiaan vuorossa pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista. Lauantaina piti olla hyvissä ajoin liikenteessä kohti Asikkalaa. Minä asun nyt viikot täällä poikien kanssa. Sain paikan Koulutuskeskus Salpauksesta ja opiskelen seuraavan vuoden koirahierontaa. Meidän kanssa asuu toinen tuttu parivaljakko Katri ja Helmi-husky.

Uudessa kämpässä. Herkkuhetki.

Lauantai oli Rockylle rankka ja se oli ihan poikki loppuillan. Hukka sen sijaan oli ihan innoissaan Helmistä ja hyöri ja pyöri sen ympärillä koko ajan. Sama jatkui sunnuntain puolellakin, mut kyllä Hukka pikku hiljaa malttaa jo jättää Helmin rauhaankin. Rockykin on hyvin taas kotiutunut uuteen paikkaan. Paljon on tutkittu uutta ympäristöä lenkkien aikana ja hyvältä näyttää. Lenkkimaastot ovat todella hyvät.

Tänään pojat olivat päivän koulupäivän ajan keskenään kämpällä ja olivat ilmeisesti pärjänneet ihan hyvin, mitä nyt viltti ja yksi matto oli vähän liikkunut paikaltaan. Onneksi ei mitään ollut hajonnut. :-)

Elämä uudessa paikassa on lähtenyt hyvin käyntiin ja pojatkin kotiutuneet tosiaan todella hyvin. Pieni vaihtelu tekee ihan hyvää silloin tällöin meille kaikille.