lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!

Toivottaa Rocky, Hukka ja Max

Max varasti tontun lakin


Rocky toivottaa kaikille leppoisaa joulua!

Iloista ja herkkujen täyteistä joulua Hukalta!

Maxikin toivottaa oikein rentouttavaa joulua! Ja tonttu muuten sai lakkinsa takaisin. ;-)
Rockyn ja Hukkasen yhteinen joulun toivotus kaikille! :-)


Ja Hyvää joulua kaikille myös kirjurinkin puolesta!

torstai 22. joulukuuta 2011

Puuta etsimässä

Tänään meidän ohjelmaan kuului kuusen etsiminen. Joka vuosi tehtävä on yhtä vaikea, vaikka apujoukot ovatkin innolla mukana. Rocky innostuu jo mökille mentäessä, kun tajuaa meidän kääntyvän mökkitielle. Hukka ei vielä tajua ihan niin pitkälle, mutta autosta päästyään osaa kyllä ottaa ilon irti. Rockykin on niin onnessaan mökillä ja vaikka jalkoja jossain vaiheessa alkaakin särkeä, ukko jaksaa kyllä olla riemuissaan. Suurinkaan lonkkavika ei meidän ukkoa pidättele, kun on mökkeilystä kyse. Tosin minä joudun olemaan se inhottava ja tylsä ihminen, joka sitten toppuuttelee Rockyn menoa. Se kun ei mitenkään mukavaa ole nähdä Rocky ihan kipeenäkään, vaikka se mökillä olosta nauttiikin ja sitä on kiva seurata siellä.

Hukalla sen sijaan on lupa mennä ihan täysiä ja väsyttää itsensä loppuun asti. Pienellä suurella pojalla on niin paljon virtaa välillä, että on ihan hyvä saada sekin joskus kunnolla väsytettyä. Ja tämäkin ilta on ollut hyvin rauhallinen. Vaikka kyllähän tuo tuossa yrittääkin leikkiä pienellä kissan pallolla, mutta aika heikolta näyttää. Hukka makaa pitkin pituuttaan lattialla ja yrittää epätoivoisesti jaksaa leikkiä. Nyt se sitten antoi periksi ja taisi nukahtaa.
Rocky ottaa rennosti eikä yritäkkään riehua. Sohva on sen linna. :-)

Mutta siis takaisin puun hakuun.
Päätettiin lähteä kiertämään tonttia ja tutkailla mitä on tarjolla. Monenmoisia kuusia oli metsällä tarjota, mutta silti tuntui ettei mikään ole tarpeeksi hyvä. Eikä noista pojistakaan nyt niin paljon apua ollut. Kuhan härvelsivät ympäriinsä ja nauttivat vapaudestaan.

Pitkään oltiin jo kierrelty ja katseltu, kun ensimmäinen ehdokas löytyi. Se oli ihan kiva, mutta päätettiin vielä katsella lisää. (Puhun monikossa koska iskä oli mukana, minulla ei siis ole jakautunutta persoonaa. ; ) Kierrettiin koko tontti ja pari kivaa löytyi. Loppujen lopuksi löytyi kuitenkin todella hieno ja hyvä kuusi. Pojatkin ihan selvästi tykkäsivät tai niin ainakin uskottelen itselleni. Eihän niitä nimittäin näkyny lähelläkään siinä vaiheessa. Hukan nenukkiin tuli niin paljon mielenkiintoisia hajuja metsässä, ettei se voinut keskyttyä mihinkään tyhmiin puihin. Ja Rockykin vain istuskeli ja seurasi tilannetta vähän kauempaa. Mutta hieno kuusi kuitenkin löytyi, joten onnistunut reissu. : )

Näin siis löysimme puumme ja kuvia olisin mielelläni laittanut, mutta kun on sama pää kesät talvet niin unohdin sitten kameran kotiin. Että näin tällä kertaa. Jospa huomenna saisin joitakin kuviakin tänne taas.

Kaksi yötä jouluun on.... Huomenna kinkku uuniin ja kuuseen koristeet!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Joulun odotusta

Joulu lähestyy ja tähän aikaan koiruudet ovat varmaan ihan ihmeissään, ett mitä hittoa tuo emäntä touhuaa ja härveltää. Paljon on tehtävää ja varsinkin siivottavaa. Sais sitä lunta tulla ihan kunnolla nii pysys tassut puhtaanpana. Meidän piha on ainakin ihan mutanen. Sekin auttas edes vähän, jos ois maa jäässä, vaan ei. Onneks joulua voi viettää pelkässä kynttilän ja jouluvalojen loisteessa niin ei kuraiset tassun jäljet näy niin selvästi lattialta. ;-)

Pojat ei varmaan hirveästi vielä tiedä missä mennään, vaikka Rockylla varmaan aavistus jo on. Onhan tämä jo sen kuudes joulu, joten luulisi jotkut merkit sillekin jo tutut. Viimestään sitten, kun se taas tänäkin jouluna saa ihmetellä, kun kannamme puun sisään. Sehän jo varsin omituista mahtaa olla koirien mielestä. Ja sitten kun sitä ei saa edes merkata omaksi, saatikka sitten edes vähän maistaa. Siitähän vasta hirveä huuto ja kaaos alkaa. Hukallakin vasta toinen joulu nii saa nähä miten kuusesta maltetaan pysyä erossa. Maxille voi tuottaa hankaluuksia pysyä erossa todella kivoista joulukoristeista, varsinkin kun ne jotenkin kummasti sattuu vielä tarttumaan tassuun kiinni ja sittenhän ne on pakko vetää alas puusta. ; )

Ja odottakaas vain kun kinkku otetaan pakkasesta ja aletaan sulattaa. Kummasti alkaa poikia kiinnostaa. Sitä varmaan pitää vahtia tarkkaa ettei vaan pääse karkaamaan. Sehän vasta kamalaa olisi! : )

Onneksi pojat ovat kovasti vakuuttaneet olleensa ihan kilttejä koko vuoden. Pukki muistaa varmaan tuoda niille paljon lahjoja, jos vain uskoo poikien juttuja. Aika vakuuttavia ne ovat kyllä osanneet olla.... saattaisin vaikka uskoa, jos en muuta tietäisi. ;-D Saa nähä kuinka käy. Kaikille muillekin tiedoksi, että vielä ehtii skarpata ja olla oikein kiltti. Pukki antaa paljon anteeksi. : )

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Ja sitä odotellessa, tässä vähän kuvia aikaisemmista jouluista.

Rocky-tonttu jouluna 2008

Jouluna 2009 Rocky oli tätä mieltä. "Lopeta kuvaaminen tai ota ainakin tää tyhmä "panta" minulta pois."

Hukan ensimmäinen joulu 2010. Hienosti osaa jo poseerata. (Huom. alaoksien tyhjyys ja ihan tarkoituksella.) :-)

Edelleen joulu 2010. Pakettien aukominen on pienelle koiranpoikaselle rankkaa. Välillä pitää ottaa torkut.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Herkkiä hetkiä

Hukka ja Maxi touhuaa tai oikeastan Max touhuaa ja Hukka ihmettelee vieressä
Pojat nukkumassa. Harvoja hetkiä, kun Hukka saa nukkua näin lähellä Rockya. :-)
Helmi ja Hukka. Helmi on siis osittain Hukan päällä. Ja loppujen lopuksi Hukka antoi periksi ja lähti alta pois. : D
Herkkä hetki junassa. Nenut vastakkain

torstai 8. joulukuuta 2011

Ensilumi.... siis kunnollinen sellanen

Saatiin sitten sellanen lumi maahan asti, joka kestääkin vähän aikaa. Kummasti kyllä piristää mieltä ja kehoa. Ilma on raikas ja pimeys tuntuu paljon valoisammalta. Ja mikä parasta Rockykin piristyi lumen tullessa. Ukko on aivan eri koira taas, nuoruusajan lumipeto yrittää kovasti päästä valloilleen. Kovasti Rocky tuosta lumesta on innostunut ja näyttää ettei lonkat niin paljoa vaivasikaan tällä hetkellä. On se vaan mukavaa nähdä Rockykin välillä noin iloisella ja jopa ihan riehakkaalla tuulella. Lenkilläkin Rocky on se, joka yrittää saada Hukan leikkimään eikä toisin päi, niin kuin yleensä menee. Rocky on kyllä aivan mahtava koira! :-)

Sitten palataan ajassa taaksepäin viikonloppuun. Minun viikonloppu meni mukavasti Messarissa, josta pojille lähti mukaan herkkuja ja pari petiä sekä paljon muuta kivaa itsellekin. :-) Oli todella mukavaa nähdä hyviä kamuja pitkästä aikaa ja ensi vuonna uudestaan. Kiitos vain kaikille mukana olleille!
Sunnuntaina oli kaikesta hauskuudesta huolimatta kiva palata kotiin poikien luo. Viikko oli pitkä, mutta siitä selvittiin. Hukkakin oli kovasti kasvanut viikossa.... tai siltä se ainakin näytti tai sitten minä vain unohdin miten iso poika se jo on. :-)

Rauhan tyyssija... in my dreams. ;-)

Kattimus nukkumus

Tiistaina oli taas aika matkustaa ja olen erittäin helpottunut miten hyvin pojat osaa matkustaa jo. Molemmat rauhottuu nopeasti ja osaavat nukkua vaikka juna välillä pysähteleekin. Toiset koiratkaan eivät aiheuta liian suuria reaktioita, vaikka niitä olisikin mielenkiintoista päästä vähän lähempää tutkimaan. Bussimatkat sujuu yleensä ihan yhtä kivuttomasti. Rocky istuu minun jaloissa ja Hukka pysyy todella hienosti käytävän toisella puolella, jos vain autossa on tilaa. Näin pidämme käytävän vapaana. Molemmat osaavat rentoutua ja asettua. Hukka kyllä tykkää välillä katsella maisemia ja kurkkii penkkien takaa kyytiintulijoita.

Minun reippaat, mutta väsyneet matkustajat :-)

Tänään Hukka oli mukana koulussa, kun käytiin hiukan koiran käsittelyä ja hierontaa läpi. Ja Rocky muuten sai jäädä kotiin suuren herkkuluun kanssa. ;-) Meillä oli mukana kevythäkki eli mökki, jossa Hukka tykkää nukkua ja on onneksi ottanut sen paikakseen. Helpottaa kummasti tunnilla oloa, kun Hukka tajuaa ett mökissä rauhoitutaan. Siellä se poitsu pötkötteli turhia ressaamatta teorian ajan. Viimein pääsimme asiaan ja opettaja kävi jokaisen koiran pikaisesti läpi ja samalla saatiin tietää onko koirilla jotain lihasjäykkyyksiä. Hukaltakin löytyi muutama selvä paikka; kaulassa on jäykkyyttä hiukan, selästä ja lanteesta löytyi yksi tiukempi kohta sekä takajaloissa oli yksi lihas aika jämäkkä. Nyt saatiinkin sitten kotitehtäväksi käydä omia koiria läpi ja tutkia niitä lämmittelyhieronnan aikana. Tästä lisää jahka alan hommiin.

Hukka nauttii Rockyn luun jämistä

Koulun jälkeen kävinkin sitten Rockyn kanssa lenkillä, jossa sitten huomasin todella hyvin tuon sen alussa mainitsemani pirteyden. Rocky meni niin reippaana ja villinä ojanpenkoilla. Jätkä oli ihan intoa täynnä. :-) Oli mukava lenkki.

Illalla käytiin vielä Hukan kans agireeneissä. Meillä oli pieni rata, joka oli suht helppo. Yksi kohta tuotti vaikeuksia, kun olisi pitänyt hypätä ja Hukka päättikin mennä väkisin vieressä olevaan putkeen. Rata oli siis: hyppy, putki, hyppy, putki ja kuusi hyppyä. Sitten sai harjoitella keppejä erikseen. Vähän nuokuttiin A-esteelläkin. Harmittaa kovasti, kun ei pääse säännöllisesti treenaamaan useammin viikossa. Tarvittas paljon treeniä ja opastusta, jos joskus meinataan pärjätäkkin.

Tämä viikonloppu ollaankin sitten Vääkyssä taas vaihteeksi ja ens viikon kun vielä jaksaa opiskella koulussa niin sitten saisi pari viikkoa huilata joululoman merkeissä. Tai no siis pitäisihän niitä etätehtäviä ahkerana tehdä. ;-)

Tämmöstä tällä kertaa. Mukava viikko kaiken kaikkiaan. :-)

tiistai 29. marraskuuta 2011

Koiratonta elämää

Koiranomistajan pahin painajainen (tai ainakin yksi pahimmista): lenkkeily ilman koiria. Tänään lähdin Katrin ja Helmin kanssa lenkille ja oli kyllä niin outoa ja nolotti. Oli todella tyhmä olo, kun ei ollut koiraa/koiria hihnan päässä. Saatan kuulostaa joidenkin mielestä idiootilta, mutta näin vain on. Jos minulla ei noita karvakamuja olisi niin tuskinpa hirveästi liikkuisin lenkkeillen, ehkä jossain kaupassa kävisin joskus jalan. Eipä tullut paljon liikuttua huvikseen ennen Rockyakaan. Koulussa tietysti oli liikuntatunnit, mutta en joka päivä kyllä käynyt missään lenkillä saatikka sitten jos vettä satoi tai oli kova pakkanen. Nykyään on pakko ja mielellään sitä lähteekin, jos ei hirveästi laiskota. ;-)

Onneksi on ollut kiva viikko, vaikka koirat eivät mukana olekaan. Eilen meillä oli koulussa koirarotutentti ja olen tyytyväinen tulokseeni. Vuosien koirakirjojen selailu ei ole mennyt hukkaan. Sen lisäksi sain tänään tietää viime viikkoisen anatomian tentin tuloksen, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Olin erittäin iloisesti yllättynyt. :-)

Viikkoa paransi eilen vielä yksi ilouutinen, joka sai minut odottamaan viikonlopun Messari-reissua vieläkin enemmän. Kuulin, että hyvät ystäväni Tiia ja Sari voivat sittekin viettää kanssamme koko viikonlopun. On mukava päästä viettämään viikonloppua hyvien ystävien parissa, joita ei normaalisti näe ihan joka kuukausi.

Pojista sen verran, että kotona on mennyt hyvin. Koirat on saaneet jänispaistia ja ottaneet rennosti. Hukka oli eilen päässy privaattilenkille ja osannut ihan hyvin käyttäytyä yhtä haukkumista lukuunottamatta. Rocky on ollut oma ihan itsensä. Vähän meinaa olla ikävä poikia... ovat ne kuitenkin suurin osa miun elämää.

Loppuun vielä joitakin kuvia piristämään päivää.

Hukka pällistelee


Kina pallosta
Rocky saattaa olla jotain vailla... ;-)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

ReissuRockya vaisto vie.... ;-)

Viime aikoina ei hirveästi ihmeitä ole tapahtunut. Koirien elämä on ollut tasaista ja helppoa. Vääksyssä ollaan lenkkeilty ja ollaan käyty kylilläkin pyörimässä. Viime maanantaina käytiin kaupassa tai siis minä kävin ja pojat odottivat luonnollisesti ulkona. Hukka ei vielä ole hirveästi harrastanut tuota kaupassa käyntiä, mutta onneksi Rocky on taas kerran näyttämässä mallia. Nätisti molemmat jäivät odottamaan, kun menin kauppaan. En viipynyt kauaa ja molemmat istuivat niin nätisti paikoillaan odottaen. Hukkakin niin iso poika jo. Keskiviikkona sitten käytiin taas kylillä ja pojat osasivat taas jäädä hienosti odottamaan.

Torstaina olikin taas aika matkustaa ja tällä kertaa mentiin bussilla Lahteen, josta sitten jatkettiin junalla. Vaikka pojilla oli vasta kolmas kerta bussissa, niin hienosti ne jo asettuu ja paikkansa löytää. Monet ovat jo kehuneet, kuinka hienosti ne osaa matkustaa. Onhan se mukavaa. Minä kun vähän pelkäsin, että mitä tästä tulee, mutta onneksi pojat on fiksuja tarpeen tullen. :-)
Lintti kyyti meni siis hyvin ja sitten siirryttiinkin junaan, joka onkin jo tuttu juttu pojille. Rocky on jo omaksunut sen, että kun junaan asetutaan niin silloin ei tarvitse hötkyillä koko ajan. Rocky otti hyvin rennosti. Hukalla oli ekaa kertaa vähän ongelmia asettumisen kanssa. Seinän takana olevan vessan ovi paukahti välillä todella kovasti ja teki Hukan hiukan levottomaksi. Hukka tärisi ja läähätti todella levottomasti. Yritin olla aivan normaali ja sanoin Hukalle, että voisi asettua aivan kuin ennenkin. Rockykin ilmeisesti vaistosi Hukan tukalan olotilan: Rocky ei yleensä välitä siitä, että Hukka tulee sen lähelle nukkumaan saatikka sitten, että itse menisi Hukan viereen. Torstain junareissu oli kuitenkin erilainen. Hukka oli levoton eikä asettunut, joten Rocky toimi mielestäni juuri niin kuin todellinen isoveli toimiikin. Rocky rupesi makaamaan aivan Hukkaan kiinni ja painoi silmänsä kiinni. Hukka oli edelleen levoton, mutta rauhoittui kuitenkin ihan selvästi hiukan. Hukka vilkaisi Rockya ja sai selvästi lohtua veljestään. :-) Onneksi Hukka rauhoittui loppujen lopuksi ja loppu matka menikin aivan normaalisti. Olin taas niin tyytyväinen Rockyn toimintaan ja iloinen, että se oli Hukan tukena. Itse olisin varmaan saanut rauhoitella Hukkaa vielä tovin.

Pian oltiinkin sitten jo kotona Juankoskella ja pojat pääsivät taas ”kiusaamaan” Maxia. Hukalla oli ihan selvästi ikävä kissakamuaan. Onneksi Maxi ei pahemmin hätkähdä isoista leikkikavereistaan.  Maxi kävi jopa ulkona poikien kanssa pari kertaa. Toisella kerralla olin harjaamassa Hukkaa ja seurasin Maxin touhuja. Sillä näkyi olevan todella hauskaa juostessaan tuulessa lentävien karvapallojen perässä. Rocky seurasi arvokkaana vieressä, kun kissa säntäili sen nenän edestä aina välillä. Rocky oli myös erittäin huvittava yhdessä vaiheessa, kun se sitten päätti tutkia Maxin tekemisiä vähän lähemmin. Maxi ryntäili onnessaan karvojen perässä ja Rocky hiippaili sen perässä kuono kissan takapuolta välillä koskien. Maxilla olikin vähän isompi varjo tällä kertaa. :-D Rocky on kyllä osoittanut viime aikoina niin hienoa käytöstä. Pienen Maxinkin kanssa se osaa toimia todella hyvin eikä onneksi hirveästi välitä kissan touhuista. Hukka onkin sitten vähän innokkaampi, mutta onneksi Maxi ottaa sen leikkien vastaan.

Pojat ulkoilee... juomatauko menossa.

Hukka haluu pallon

Rockylla on hauskaa... ;-)

Hukalla on alla 300 €:n peti. Näin meidän pojat oleilee. ;-)

Viikonloppu meni taas nopeasti ja nyt sitten onkin tylsä viikko edessä, kun pojat jäivät kotiin isännän hoiviin. Olen menossa ensi viikonloppuna Messukeskukseen suoraan Vääksystä eikä koiria voi jättää koko päiväksi yksin. Olen sitten koko viikon ilman nelijalkaisia ystäviäni, mutta onneksi ensi sunnuntaina taas nähdään. Viikko tulee varmasti olemaan pitkä, vaikka kuinka yrittäisi tekemistä keksiä. Koiran omistajat sen ymmärtävät. Kun on ollut monta vuotta koiran kanssa (tässä tapauksessa kuusi vuotta), niin erossa oleminen on vaikeaa ja sitä todella miettii, että oliko minulla elämää ennen koiraa. Kuuden vuoden aikana pisin erossaoloaika on tainnut olla muutama päivä, mutta kokonainen viikko on jo asia erikseen. On ihan outo olo, tunne etten ole kokonainen ja jotain puuttuu… ja niin puuttuukin ja paljon, yhteensä kuusikymmentä kiloa elämän iloa matkasta. Onneksi tämä on vain väliaikaista! :-)  

Tällä viikolla en siis voi kirjoitella poikien kuulumisia, mutta katsotaan keksinkö jotain muita tarinoita.

Palaillaan ja talven odotusta.... niin ja kohtahan on joulukin, joten hyvää joulun odotustakin. :-)

Loppuun vielä kuva, kuinka Maxikin osallistuu omalla tavallaan matkustamiseen... 


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Viikonloppu Vääksyssä

Tämä viikonloppu vietettiinkin sitten Vääksyssä, ja niille jotka ei nyt ihan varmaks tiedä missä mennään niin tää on tällänen pienehkö kaupunki Lahden naapurissa (Lahteen noin 30 km).

Viikonloppu on mennyt mukavasti ulkoillessa. Perjantai aamu aloitettiin reilun puolen tunnin lenkillä metsikköön. Aamun lenkki on yleensä aika verkkainen niin ett pojat ehtii "lukea" päivän uutiset lähistön metsästä ja kävelyteiden pientareilta. Paljon on aina kaikkea mielenkiintoista tapahtunut, kun pitää niin tarkkaan kaikki paikat nuuskia.

Sitten me ihmiset käytiin isossa kaupassa ja koirat saivat jäädä kotiin siksi aikaa. Hyvin oli pojat muutaman tunnin pärjänny. Hiukan aina pelottaa jättää Hukkaa, kun sillä on ollut taipumusta tuhota mun sänkyä täällä Vääksyssä. Juankoskella ei koskaan ole ollut vastaavanlaista ongelmaa. Tällä viikolla on ollut edistystä havaittavissa, koska sänkyyn ei ole koskettu ollenkaan ja kaikki muutkin tavarat on pysyneet paikoillaan. Tarkoitan siis, että matot ja täkit eivät ole olleet yhdessä kasassa keskellä lattiaa. Kyllä se tuo Hukkakin viel tuon yksin olon jalon taidon oppii. Onhan sillä sentään paras mahdollinen opettaja: Rocky! :-)

Viksu ja filmaattinen opettaja ; )

Iltapäivällä käytiin toinen melkein tunnin lenkki, joka oli pelkkä hihnalenkki. Hukalla meinaa mennä välillä vähän liian lujaa ja hihna kiristyy, mutta pahin mahdollinen se ei ole. Rockykin oli pahempi aiemmin. Aikamme myö riehutaan ja haetaan paikkaan, mut kyllä se Hukkakin sitten asettuu vähä ja voidaan lenkkeillä suht hyvin. Pentuenergiaa vielä löytyy.

Lauantai aamu alkoi taas samoin ku perjantaikin. Aamupäivällä melkein tunnin lenkki ja pojat sai juosta vapaana taas metässä. Hukka tykkää kyllä revittää metässä täysillä ja yrittää saada Rockynkin mukaan, mut noiden lonkkien takia ukon meno ei niin lujaa enää ole. Hyvin se kuitenkin mukana pysyy. Pojat sai juosta metsässä ja sitten mentiin näyttäytymään keskustaan. Kävin kaupassa ja pojat joutuivat odottamaan sen aikaa ulkopuolella. Molemmat jäi hienosti odottamaan ja taisivat olla jopa ihan hiljaakin. Jätin pojat niin, että näin ne ikkunasta kun olin kassalla ja molemmat vain katselivat kiinnostuneina ympäristöä. Hukkakin istui nätisti paikallaan eikä hermoillut turhia, onneksi isoveli oli tukena. : ) Iltapäivän lenkki oli taas hihnapainoitteinen, mikä tekee Hukalle hyvää. Olisi senkin hyvä oppia kunnolla tuo homma, mut mä lohduttaudun sillä, ett sillä on aina niin paljo virtaa ettei se vaan malta. Kyllä se nimittäin parin tunnin metässä juoksemisen jälkeen malttaa jo paljon paremmin kävellä hihnassakin.

Pojat on kyllä olleet ihmeen rauhallisia täällä noiden lenkkien jälkeen. Ei paljon olla riehuttu enää sisällä. Siksipä tänään ollaan otettu vähän rennommin ja aamun lenkki oli rauhallinen... ainakin mun osalta kun kävelin verkkaisesti eteen päin ja pojat juoksenteli ees taas ympärillä... vapaana siis. :-) Päivällinen lenkki oli samaa... mentiin lähimehtään ja pojat sai juosta siellä. Hihnalenkkeilyt säästetään pimeään.
 
Rentoja poikia

Semmosta me täällä Vääksyssä puuhataan. Perus koiranelämää siis. Ulkoilua, ruokaa ja välillä vähä leikitään... niin ja ulkoillaan taas vähän lisää. Kaiken kaikkiaan mukava viikonloppu ollut ja olen ihan yllättänyt itseni, kun olen niin reippaana ollut koirien kanssa lenkillä. Mutta on se sen arvosta. Hukkakin kasvanut täällä ollessaan fyysisesti... alkaa hyvin jo lihakset näkyä ja tuntua. Onneksi kohta alkaa koulussa hieronnan käytännönharjoittelu niin pääsee noita nuoren koiran lihaksia huoltamaan. Ja varmasti tuo ukkokin saan osansa, vaikka takajalkojen hieronta jääkin vähemmälle.

Tämmöstä tällä kertaa. Ensikertaan taas! :-)

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pikainen päivitys

Laiskuus.... mikä ihana tekosyy. No joo, eipä ole tullut päiviteltyä tännekään mitään pitkään aikaan. On se rankkaa olla opiskelija, ku ei ehdi muuta tekemäänkään. Paljon on kyllä touhuttu, enkä taida kaikkea enää edes muistaakaan. Mutta aloitetaan vaikka tuoreimmista uutisista.

Tänään Hukka pääsi mukaan kouluun opiskelemaan tai oikeastaan Hukka oli vain koekaniini, jolta etsin lihaksia. Käymme koulussa siis lihaksia ja tänään oli aika etsiä niitä oikeasta koirasta. Hukka malttoi todella hienosti olla paikallaan, vaikka luokassa oli muutama muukin koira. Vähän piti välillä nostella päätä ja kuunnella mitä muut touhuaa. Katsekontakti oli estetty sermeillä. Hukka osaa onneksi rentoutua, kun sille vain tehdään selväksi että nyt ei lähdetä minnekään riehumaan. Välillä poika näytti jopa nauttivan, kun etsin lihaksia. Kai siinä vähän jotain hierontaa tuli, kun lihaksia muokattiin. Opettaja löysi Hukan takajaloista hiukan jumissa olevia lihaksia ja hieroi niitä pienen hetken... Hukka painoi silmät kiinni ja nautti. Tämä vain lisäsi minun intoani oppia hieronta ja onneksi muutaman viikon päästä päästään jo oikeasti itse asiaan ja hieromaan. On se sitten mukavaa, kun voi sitten antaa omille koirilleen hellyyttä ja huomiota sekä parantaa niiden hyvinvointia hieronnan avulla.

Hukalla oli tänään kyllä mukava päivä... ensin se sai esimakua hieronnasta ja sitten se pääsi parin muun valkkarin kanssa metsään juoksemaan. Hukka oli onnessaan, kun joku jaksoi juosta sen kanssa ja painia niin että tanner tömisee. Olimme siis Elinan, Nemon ja Nikin kanssa metsässä. Ja olihan se Iineskin (japaninpystykorva) mukana, joka ei tosin osallistunut isompien juoksenteluun vaan pysytteli visusti pois isompien tieltä ja vältteli jalkoihin jäämistä. Hukalla oli hauskaa ja nyt nukuttaa hyvästi.
 

Rocky pääsi VIP-lenkille ja me käytiin tutustumassa Vääksyn keskustaan. Rockyhan osaa jo kulkea kylillä, joten mitenkään ihmeellistä se ei ollut. Tehtiin ikkunaostoksia ja peloteltiin ihmisiä... vahingossa tosin. Oli jo hiukan hämärää ja Rocky päätti keskellä kylää ruveta haukkumaan patsaalle. Onneksi sain sen hiljaiseksi ja sitten menimmekin tutkimaan tuota outoa hahmoa ja totesimme sen vaarattomaksi. Tästä haukkumisesta tulikin mieleeni sunnuntain junamatka Kuopiosta Lahteen. Kouvolasta kyytiin hyppäsi staffin näköinen uroskoira, joka murahteli ja välillä ihan kunnolla murisi yhdelle pienemmälle koiralle. Rocky ja Hukka ei onneksi ollut tämän mahtailevan uroksen näkökentässä, mutta Rocky kyllä kuuli sen. Muutaman kerran Rockyn piti vastata murinaan, mutta sain sen sitten hiljenemään. Olin hyvin tyytyväinen Rockyn käytökseen ettei se lähtenyt mukaan murinaan vaan malttoi mielensä ja oli loppu ajan hiljaa. Tarkkaa se kyllä kuunteli koko ajan mitä kanssamatkustajalla oli asiaa, mutta ei onneksi ottanut itse kantaa. Osaa se Rockykin käyttäytyä. :-)

Juankoskella oltiin toissa viikko, kun meillä oli ns. syyslomaviikko (eli etäopiskelua). Koirat ja kissa olivat yhtä suurta perhettä. Koirat osaa jo rauhottua vaikka mökissä härveltää pieni kisukin. Välillä pitää kyllä käydä ihmettelemässä mitä Maxi tällä kertaa on keksinyt, mutta yöt onneksi menee yleensä nukkuessa. Ja tällä tarkoitan tosiaan yötä... onhan klo 7.00 jo aamua, joten sitä ei lasketa. ;-) Maxi ei onneksi isoista pojista välitä eikä pelkää. Silloin tällöin talo kyllä tärisee, kun kissa juoksee ja koirat painaa perässä, mutta kohta Maxi tulee piilostaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ollaan yhtä suurta perhettä!

Hukan ja Maxin pyykkipäivä eli pyykit vedetään alas telineeltä ja nukutaan niiden päällä. Hukka todettiin syyttömäksi.   

Rockyn häntä on pehmoinen.....

..... ja sillä on tosi kiva leikkiä. (Rockylla voi olla tähän eriävä mielipide)

Siinä nyt vähän kuulumisia. Yritän ryhdistäytyä ja jaksaa kirjotella taas pian lisää.
Mutta seuraavaa kertaa odotellessa, muistakaa ottaa rennosti ja laiskotella välillä kuten Rockykin seuraavassa kuvassa tekee.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kissanpäiviä tiedossa

Perjantaina laumaamme liittyi uusi jäsen. Se on pieni ja musta karvainen otus, joka paremmin tunnetaan nimellä kissa. Kisun poikanen tuli meille vähän yllättäin ja sattumalta, vaikka oltiinhan sitäkin jo mietitty että sellainen ihan kiva olisi. Ei vaan kovin ahkerasti olla etsitty vaan kateltu silloin tällöin, josko joku sopiva sattuisi kohdalle. Perjantaina sitten eräs kaveri ilmoitti, että tietäisi mistä kissan saisi ja käytiin kattomassa. Eihän siinä sitten muuta ollu, ku kissa kainaloon ja kotiin. Näin meille saapui Maxi.

Pantteri hioo metsästystaitojaan

Suuri, pelottava pantteri lähestyy

Rocky ja Hukka olivat alkuun erittäin kiinnostuneita uudesta tulokkaasta ja olisivat kovasti halunneet päästä tutustumaan. Poikia piti kuitenkin hiukan rajoittaa ettei pikku kisu säikähtäisi pahasti ja jotta pojat eivät olisi liian rajuja. Maxi kuitenkin kun on vain Hukan pään kokoinen vasta.

Viikolla Hukka ei olekaan ollut Maxin kanssa tekemisissä, koska ollaan oltu täällä Vääksyssä. Mutta kotiin jäänyt Rocky on kuulemma päässyt jo hyvin tutustumaan Maxin kanssa ja hienosti on yhteiselo lähtenyt sujumaan. Vielä kun tuo Hukka tajuaisi olla vähän hellempi eikä yrittäisi rynnätä pikku kisun päälle joka kerta, kun se jostain ilmestyy.

Mutta tästä aiheesta lisää ensi viikolla, kun olen koko viikon itse paikan päällä raportoimassa tutustumisprosessista.

Hukasta on tällä viikolla sen verran kerrottavaa, että se on ollut ekaa kertaa pitkiä aikoja täysin yksin (siis ilman koirakaveriakin) kotona. Olin hieman kauhuissani, ett miten se sujuu, koska Hukassa on herännyt täällä tuhovimma. Sänky ja yöpöytä on saanut tuta Hukan hampaat puissaan. Onneksi ne on vielä ihan käyttökelpoisia, patja ym. petivaatteet on saanu olla rauhassa. Tähän viikkoon valmistauduin kunnon luiden kanssa ja ainakin toistaiseksi sänky on saanut rauhassa. Ja muutenkin Hukka on ollut todella reipas yksin olonsa kanssa. Ei vaikuttaisi pahasti ikävöivän perään.

Maanantaina Hukka pääsi ekaa kertaa kokeilemaan jäljestystä. Jälki ei ollut kovin pitkä, koska ajattelin, että ekan jäljen ei tarvitse olla pitkä. Jälki oli niin sanottu makkarajälki. Mentiin poitsun kans jäljen päähän ja annoin sen itse tajuta mitä tehään. Hetken aikaa Hukka hyöri ja pyöri ennen kuin tajusi jäljen alussa olleet makkarat. Kun nakit osui kirsun kohalle niin jälkikin löytyi. Muutaman nakin Hukka napsi ennen kuin lähti menemään jälkeä pitkin ja saman tien unohtui nakitkin. Juuri kun jätkä pääsi vauhtiin niin jälki jo loppuikin ja intoa olisi ollut vielä vaikka kuinka jatkaa jäljestystä. Edes lopussa odottanut loppupalkkana ollut kokonainen nakki ei kelvannut. Ens kerralla siis paaaaljon lisää pituutta jäljelle. Hyvin se kyllä meni ja opettajakin sanoi, ett sillä tais olla palkitsevampaa itse jälki eikä niinkään nakit.

Jäljestystä jatketaan ja koitan lähiaikoina tehdä toisen pidemmän jälen niin pääsee kunnolla näkemään Hukan toiminnan

Jäljestelemisiin ja kissamaisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tapahtumia kerrakseen

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa Vääksyssä meni tosi mukavasti. Paljon oli meillä tutkittavaa, kun etsittiin poikien kans uusia lenkkipolkuja ja vielä on paljon näkemättä. Polkujen esintä jatkuu.

Talon paras paikka vissiin

Pojat ovat jo ihan kotonaan täällä ja Hukka on onnessaan, kun saa yrittää leikkiä Helmin kanssa. 12-vuotias Helmi ei kuitenkaan jostain syystä oikein jaksa innostua rajun ja yli-innokkaan Hukka-pojan leikkiyrityksistä. Vaikkakin eilen illalla oli jo hiukan lämpenemistä Helmin osalta havaittavissa. Ehkä ne vielä joku päivä saa jotain aikaiseksikin.

Helmi & Hukka -hetki ;-) Toisin sanoen Hukalla on luu, jota Helmikin voisi maistaa

Viime keskiviikkona oli mukava päivä, kun lähdettiin uuden koulututun kanssa lenkille. Elinan mukana tuli myös kaksi valkkarineitiä Nemo ja Niki. Valkoiset saivat juosta vapaana ja Hukka oli onnensa kukkuloilla. Koirat olivat kuin olisivat aina tunteneet ja lenkkeilleet yhdessä. Helmikin oli mukana ja tuli arvokkaasti muiden jäljessä. Oli mukavaa, kun Hukka sai uusia koirakamuja ja paljon kulutettua energiaa juostessaan edestakaisin. Oli se vaan hieno näky, kun valkoinen lauma kirmasi vapaana pitkin metsiä. Loppu illan poika olikin suht rauhallinen eikä turhaan härveltänyt koko ajan. Rocky pääsi omalle privaattilenkille, kun ei sitä viittinyt ottaa pitkälle lenkille mukaan ettei lonkat rasitu liikaa. Rockyn kanssa lenkki olikin hiukan rauhallisempi, mutta sitäkin mukavampi. :-)

Torstaina koettii lisää uusia ihmeellisyyksiä, kun vuorossa oli ensimmäinen junakyyti niin koirille kuin omistajallekin (minäkään en siis ole ollut junassa kuin hyvin lyhyitä matkoja muutaman kerran). Nyt olikin kyse kolmen ja puolen tunnin matkasta. Kun päästiin asemalle sisään Hukka päätti ilmoittaa kaikille saapumisemme ja haukahti muutamia kertoja. Sain sen onneksi hiljenemään ja pääsimme hakemaan lippumme. Hiukan aikaa jouduimme odottelemaan ja koiratkin tajusivat viimein rauhottua... Rocky vain istuskeli ja Hukkakin malttoi sitten istahtaa ja tarkkailla ympäristöä. Viimein saimme lipun ja pääsimme jatkamaan. Pojat olivat vähän ihmeissään ja samalla innoissaan. Saavuimme laiturille ja jouduimme odottelemaan taas... junaa tällä kertaa.

Juna saapui aika hyvin ajallaan ja sitten etsittiinkin oikeaa vaunua, johon koirien kanssa saisi nousta. Vaunu löytyi ja pääsimme sisään yllättävän helposti. Olin aika varma että pienet junan raput jännittäisivät Hukkaa, mutta sehän hyppäsi reippaasti sisään. Rocky hiukan epäröi, koska laiturin ja junan välissä oli aivan pieni rako, mutta pienellä kannustuksella Rockykin kapusi rohkeana junaan. Paikkakin löytyi vaivatta. Vaunussa oli myös pari muuta koiraa ja olin Rockysta ylpeä, koska se ei sanonut niille mitään. Nätisti vain katsoi ja pysyi minun mukana.

Aikamme ähelsimme laukkujen kanssa ja pyörimme penkkien välissä, mutta sitten pääsimme vihdoin asettumaan. Jonkun aikaa koirat olivat ihmeissään ja hätkähtivät erilaisia ääniä, mutta pian nekin asettuivat. Hukka jopa päätti, että nythän tässä taitaakin olla hyvää aikaa ottaa nokoset ja nukkui lähes koko loppu ajan. Rockykin oli ihan rauhassa ja istuskeli kohta jo kuin olisi useinkin junassa matkustanut.

Rocky istuskelee junassa ja nauttii kai kyydistä ;-)

Hukka relaa junassa

Matka meni nopeasti ja vaille yhdeksän oltiin jo Kuopion asemalla. Ulosmeno ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin junaan nousu. Hukka kieltäytyi tulemasta ulos junasta. Pari porrasta olikin paljon pelottavammat ylhäältä katsottuna ja pimeässä. Sain kuitenkin vedettyä Hukan mukaani ja päästiin ulos vaunusta. Jukka olikin jo meitä vastassa ja pojat eivät alkuun meinanneet edes tajuta, että sieltähän tulee tuttu ihminen. Molemmat kuitenkin ilahtuivat kovasti isännän nähdessään. Kotiin päästyämme olimme kaikki kovin uupuneita, reissaaminen on raskasta.

Sunnuntaina oltiinkin jo toivuttu rankasta reissusta ja me lähdettiin Hukan kans käymään ekoissa agilityn möllikisoissa. Paikalla oli hiukan niukka osallistujamäärä, koiria oli viisi. Meille oli suunniteltu kaksi rataa. A-rata oli helpohko ja B-rata sitten hiukan vaikeampi.
A-rataan kuului hyppy, hyppy, putki, puomi, pöytä, hyppy, pituus, putki, kuusi hyppyä, putki, ja kolme hyppyä.

A-rata meni mielestäni hyvin, Hukka oli sopivasti vauhdissa ja tällä radalla se ei mennyt kauhean ylikierroksille. Radan 20 virhepistettä tuli, kun Hukka juoksi pöydän yli ekalla ja loput, kun Hukka ei mennyt joitakin esteitä ekalla käskyllä. Aika oli 1.05:79. Aika ei ollut parhain, mutta virheitä meillä oli vähiten, joten A-radasta meille ykköstulos.

B-radan esteet: hyppy, hyppy, putki, puomi, rengas, putki, neljä hyppyä, putki, rengas, puomi, putki, aa, pituus ja kolme hyppyä.
 

Rata tuntui alkuun vaikealta ja pelkäsin rengasta, koska se on ollut Hukalle vaikea. Ekalla kerralla Hukka meni renkaasta toisella käskyllä, mutta kun tultiin renkaalle uudestaan ohjasin Hukan kunnolla loppuun asti ja se meni ekalla läpi. Muuten jäi ihan hyvä fiilis tästäkin radasta. Hukka kävi hiukan jo kierroksilla, mutta ihmeen hyvin me mentiin ja tästäkin radasta vain 20 virhepistettä. Aika oli 1.24:36. Jollain ihmeen kaupalla tälläkin radalla sijoituttiin ykköseksi.

Hyvä mieli jäi molemmistä radoista ja etenkin Hukan työskentelystä. Hukka piti itsensä hyvin kasassa eikä mennyt ihan överiksi. Itse kun vielä pysyisi Hukan kehityksen mukana niin sehän olisi vieläkin parempi agikoira. Yhdessä vaan paljon treeniä niin eiköhän siinä ala kehittyä niin koira kuin omistajakin.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Paljon uutta ja ihmeellistä

Kiirettä pitää eikä meinaa edes ehtiä päivittää tännekään mitään. Paljon on tapahtunut kahden "pienen" koiran elämässä maailmaa mullistavia asioita.

Keskiviikkona lähdettiin Rockyn kans Iisalmeen moikkaamaan vanhoja kämppäkavereita Tiia ja Teri-koiraa. Hukka sai jäädä kotiin tällä kertaa. Rocky oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi kerrankin yksin mukaan jonnekin pitemmälle.

Perille kun päästiin, niin Rocky taisi hieman ilahtuakin vanhojen tuttujen näkemisestä vaikka ei sitä tyypillisenä jurona miehenä näyttänytkään päälle päin. ;-) Ihan ekana käytiinkin ostoksilla Musti&Mirrissä, jonne Rocky pääsi myös mukaan. Paljon oli haisteltavaa ja varmasti olisi ollut maisteltavaakin, jos vain luvan olisi saanut. Tällä kertaa ei kuitenkaan herkkuja osteltu vaan ruokaa ja vähän uusia leluja. Kauppareissun jälkeen ajateltiin hetki huilahtaa rankan matkan jälkeen ja mentiinkin Tiian kämpälle istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumiset. Koirat olivatkin hyvin rauhallisia... molemmat kun ovat jo kuusi vuotiaita. Oli niin ihmeen rauhallista, kun on jo tottunut Hukan hälinään. Teri ja Rocky osaa ottaa jo niin rennosti, ett niitä tuskin huomaakaan kun eivät pahemmin liikahtele kovin paljoa. Illemmalla sitten käytiinkin hiukan herkkuostoksilla, siis ihmisten herkkuja, ja koirat pääsi samalla pikkuisen jaloittelemaan taas. Rocky kanssa voi niin huoleti lähteä kauppaan jalan, kun tietää ett se pärjää ja osaa odottaa ulkona. Hukka ei tätä vielä hallitse. Sitten taas vaan makoiltiin ja otettiin rennosti. Iltapissilenkki olikin sitten vähän pidempi, kun oli niin mukavaa vain vippailla ja jutella niitä näitä. Koirillakin tuntui olevan paljon haisteltavaa. Lenkin jälkeen uni maistuikin hyvästi nelijalkaisille ystävillemme.

Rankan päivän jälkeen väsyttää. (Rocky ja Teri)

Torstain päivän ohjelmaan kuului taas lenkkeily, joka olikin oikein virkistävä ja Rockykin oli edelleen niin innoissaan kun sai viettää miun kans laatuaikaa ja olin itsekin kyllä iloinen, ett saatiin se järjestymään ja vieläpä hyvien ystävien seurassa. Harmi vain sitten meidän pitikin jo lähteä kotia kohti, kun oli paljon pakkaamista edessä.

Hukkakin oli meidän poissaollessa opetellut yksin olon jaloa taitoa. Keskiviikkona tunnin ihan yksin ja torstaina ehti olla parikin tuntia ennen kuin oltiin kotona. Hienosti oli poika osannut olla eikä ollut rikkonut mitään tai muutenkaan tehnyt tihujaan.

Sitten olikin tosiaan vuorossa pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista. Lauantaina piti olla hyvissä ajoin liikenteessä kohti Asikkalaa. Minä asun nyt viikot täällä poikien kanssa. Sain paikan Koulutuskeskus Salpauksesta ja opiskelen seuraavan vuoden koirahierontaa. Meidän kanssa asuu toinen tuttu parivaljakko Katri ja Helmi-husky.

Uudessa kämpässä. Herkkuhetki.

Lauantai oli Rockylle rankka ja se oli ihan poikki loppuillan. Hukka sen sijaan oli ihan innoissaan Helmistä ja hyöri ja pyöri sen ympärillä koko ajan. Sama jatkui sunnuntain puolellakin, mut kyllä Hukka pikku hiljaa malttaa jo jättää Helmin rauhaankin. Rockykin on hyvin taas kotiutunut uuteen paikkaan. Paljon on tutkittu uutta ympäristöä lenkkien aikana ja hyvältä näyttää. Lenkkimaastot ovat todella hyvät.

Tänään pojat olivat päivän koulupäivän ajan keskenään kämpällä ja olivat ilmeisesti pärjänneet ihan hyvin, mitä nyt viltti ja yksi matto oli vähän liikkunut paikaltaan. Onneksi ei mitään ollut hajonnut. :-)

Elämä uudessa paikassa on lähtenyt hyvin käyntiin ja pojatkin kotiutuneet tosiaan todella hyvin. Pieni vaihtelu tekee ihan hyvää silloin tällöin meille kaikille.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kyläilyä ja koulua

Mukana olevat kuvat ei liity tekstiin, mutta ajattelin laittaa niitäkin vähän mukaan ettei olisi niin tylsää luettavaa. :-)

Eilen käytiin koirain kanssa moikkaamassa siskoo ja siellähän menikin useampi tunti taas kerran. Pojista oli oikein mukava päästä käymään vähän muuallakin kuin omilla tutuilla lenkkipoluilla. Vaikka ei toi siskonkaan huusholli mikään outo paikka enää kummallekaan ole, varsinkaan Rockylle. Rockyn pitikin taas hiukan innosta piipittää, kun käännyttiin tutulle tielle, jonka ukko tiesi vievän tuttuun paikkaan. Perillä Rocky osasi paikkansa etsiä, kun oli ensin innolla ja suurella ilolla käynyt moikkaamassa tuttuja ihmisiä. Hukka puolestaa etsii vielä sitä omaa paikkaansa ja rauhallista olemustaan. Sen piti ensimmäiset hetket härveltää joka puolella ennen kuin tajusi ett eihän tässä mitään, ehkä voisin asettuakin. Välillä pojat kävivät ulkonakin juoksemassa, ympärillä kun pihaa riittää missä härveltää. Hukka muisti käydä Nellaakin (kaunis pieni beagle-neiti) moikkaamassa, joka omassa tarhassaan katseli mielenkiinnolla tulijoita. Mukavaa oli ja toivottavasti pian päästään uudestaan.

Mökillä metsäretkellä

Siskon luota kurvattiinkin suoraan koirakentälle ja Hukka pääsi tosi toimiin. Alkuun piti taas ihmetellä uusia tulokkaita, mutta kun niidenkin hajut oli nenään saatu eivät ne enää häirinneet niin paljoa. Paikalla ollessamme Hukan istuessa sivulla, se muisti hyvin ottaa kontaktia ja kehuin sitä aina siitä välillä myös makupalan kera. Ainut vain oli ettei Hukka oikein malttanut sivulla koko ajan istua ja sen piti välillä nousta nuuskimaan lähimaastoa. Otin sen aina takaisin sivulle ja palkkasin. Hukalla hiukan tuo mielenkiinto loppuu aina välillä, mutta kontakti oli hyvä aina, kun se vain malttoi sivulla napottaa. Seuraamisessa se kontakti sitten unohtuukin vaikka kuinka yritän sen mielenkiintoa herättää. Juostessa se ottaa paremman kontaktin tai siis kontaktia yli päätään. En kuitenkaan halua vielä huolestua, onhan meillä vielä aikaa. Poitsu kun on vasta vuoden ja pahin uhma on vielä edessä. Täytyy vain toivoa, ettei se kovin pahaksi kehity.

Maahameno tuntuu olevan jotenkin kovin vaikeaa Hukalle. Aivain kuin se ei tajuaisi mitä siltä haetaan vaikka kyllä se kotona herkun edessä aina makuulle heittäytyy pyydettäessä. Onko se niin hienohelma ettei voi likaiselle asfaltille maate rueta..? ;-) Sitten kun vihdoin saan sen maate, niin sitten se kyllä pysyy siellä suht pitkäänkin. Mutta auta armias, jos olen liian pitkään pois ja Hukka ehtii nousta nii sitten sitä ei meinaakaan alas enää saada millään. Joku siinä maahan menossa on niin vaikeaa. Olen miettinyt sitäkin, että josko se olisi joutunut tekemään joskus jonkun epämiellyttävän maahanmenon, mutta en kyllä saa päähäni mitään. Aina olen sitä kehunut ja palkannut maassa olemisesta ja paikalla olosta. Ja silloin kun Hukka oppi maahanmenon niin sillon se kyllä teki sen ihan mielellään. Mystisiä juttuja.

Luoksetulo meni taas vahvasti. Hukka pysyi paikallaan koko pitkän ajan ja tuli suoraan luokseni ja napsahti sivulleni todella hienosti. Tietysti vauhtia voisi olle enemmän, mutta hyvin se kuitenkin menee. Ehkä sitä vauhtia saadaan sitten jossain vaiheessa lisää.

Tällä kertaa meidän treeni oli kuitenkin hiukan aiempaa pirteämpää ja Hukka muisti sitä kontaktiakin ottaa aina välillä todella hyvinkin.

Rocky rentoutuu

Tämän päivän ohjelmaan kuului myös koulun lisäksi sukulointia. Aamulla lähdettiin käymään mummolassa synttärikahveella, kun mummolle tulee huimat 90 vuotta täyteen. Bileet on tosin vasta lauantaina, mutta me emme ikävä kyllä sinne silloin pääse. Syy tähän selvinnee myöhemmin. ;-)
Vaikka Rocky ei ollut pitkään aikaan käynyt mummon luona, se kyllä selvästi tiesi missä ollaan ja kiipesi innolla raput ylös ja suuntasi mummon oven taa. Rocky muisti selvästi mummonkin, koska kun oltiin päästy sisälle ja asetuttu niin ukko haki paikkansa ihan mummon vierestä. Siinä se napotti ja nautti rapsuttelusta. Meidän mummo vaikka ei varsinaisesti koirista edes pidä, niin kyllä se on vaan tainnut tuo Rockyn hurmaava luonne saada mummonkin pauloihinsa. Ja mummonkin sanoi, että oli kyllä mukava nähdä Rockyakin pitkästä aikaa. Tässä kohtaa Hukka härvelti pitkin kämppää ja tohotti mennä vaikka mitenkä päin. Hiukan oli jätkällä taas menoa ja meininkiä. Onneksi olin tähän varustautunut ja ottanut mukaan muutaman luun. Annoin se Hukalle niin kummasti vauhti loppui kuin seinään. Luu oli taas oikein toimiva ratkaisu, vaikka Hukka sillä hiukan innostuikin leikkimään, mutta ainakaan se ei juossut enää pitkin poikin. Rocky otti vain rennosti ja makoili mummon jalkojen juuressa.

Teillä monilla on varmaan mummola, jossa aina lapsena (ja miksei aikuisenakin) sai jos jonkinmoista herkkua ja jokainen tietää sen herkkukaapin mistä ne parhaimmat löytyy. Tämäkään mummola ei ole erilainen ja myös nuo minun karvalapset saavat täällä herkkuja käydessään. Normaalisti Rocky on saanut aina nakkia, mutta tällä kertaa nakkia ei ollut, joten pojat saivat tyytyä toiseen herkkuun: lauantaimakkaraan. Hukkakin rauhoittui taas kummasti, kun huomasi että Rocky saa jotain herkkuja. Niinpä se päätti touhuiltaa tulla keittiöön ja istahtaa oikein nätisti Rockyn vierelle odottamaan, josko hänellekin jotain annettaisiin. Siinä se jätkät sitten istuivat ja odottivat nätisti aina vuoroaan, kun mummo antoi niille vuorotellen makkaraa. Siinä meni makkarapaketin loppu niin, että hujahti. Ja mummo oli niiden paras kaveri kyllä sillä hetkellä. Mummolassa oli mukavaa.

Illalla oli sitten Rocky vuoro lähteä kentälle näyttämään taitonsa. Kovin hohdokas miedän esiintyminen ei tällä kertaa ollut, koska Rocky oli jostain syystä hieman laiskalla tuulella ja muutenkin jossain omassa maailmassaan. Kyllä se teki, mutta paljon mielenkiintoisempaa oli nuuskia ja tutkia muita. Seuraaminen meni niin ja näin... vähän sinne päin kuitenkin. Sivulla istuessa Rocky otti kontaktia, mutta oli kuitenkin koko ajan hiukan poissaoleva. Luoksetulossa Rocky varasti ja lähti tulemaan luokseni saman tien kun käännyin sitä kohti. No, ei kun koira takaisin paikalleen ja uudestaan. Toisella kerralla se menikin sitten jo todella hyvin, Rocky malttoi odottaa käskyä ja tuli hienosti sivulle istumaan. Paikallamakuussa Rocky meni hyvin maahan ja jäi nätisti paikalleen odottamaan. Juuri kun ajattelin, että nyt palaan koiran luo niin eikö se ukko ponkaissu ylös ja alkoi haistella maata ympärillään. Taas toinen yritys. Koira takaisin maahan ja vielä hetki paikallaoloa. Tällä kertaa Rocky pysyi ja suoritus onnistui.

Rocky päivän suoritus oli siis hiukan innoton ja laiska. Rockylla taisi olla huono päivä, mutta eikös meillä kaikilla joskus. :-) Annettakoon se tällä kertaa ukolle anteeksi.
 
Huomenna me lähdetäänkin Rockyn kanssa moikkaamaan vanhoja kämppiksiä Tiiaa ja Teri-koiraa. Tästä kuulette lisää sitten ensi kerralla.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Maalla on mukavaa, pellossa eletään ja agilitykin menee joskus metsään

Viikonlopun liikunnat on koirien osalta olleet vapaana kirmaamista, mut pääasiahan onkin ett koirat pääsee liikkumaan, itsellä ei niin väliä.

Perjantaina tehtiin visiitti mökille ja poijjat sai juosta taas sydämensä kyllyydestä. On se vaan aina yhtä mukavaa koirien mielestä, kun voi päästellä sen minkä ehtii ja jaksaa ilman mitään rajoja. On lääniä missä revitellä. Rockykin nauttii sen minkä lonkat kestää ja sitten se veteytyy arvokkaasti jonnekin pötköttelemään ja tarkkailemaan muita. Välillä tosin pitää vaihtaa kuulumisia naapureiden kanssa. Paljon tuntui taas asiaa olevan naapuritalon koirilla ja Rockylla. Hukka taas painaa täysillä koko ajan. Voi kuinka sillä nuorella riittää intoa ja virtaa. Se varmaan juoksisi koko päivän, jos vaan voisi. :-)

Välillä pitää muistaa poseerata.

Lauantaipäivä otettiin rauhallisesti tai niin rauhallisesti kun vaan superaktiivisen Hukkasen kanssa voi ottaa. Illemmalla käytiin sitten läheisellä pellolla vähän revittämässä, kun emäntä halusi päästä taas helpolla. Pojat saivat kuitenkin juosta hyvän tovin pellolla ja loppuilta meni sitten oikeasti rauhallisissa merkeissä. Vaikka ulkoilu ei loppujen lopuksi kestänyt kuin reilun puol tuntia, se riitti Hukallekin kun se oli koko ajan liikkeessä juostessaan pallon perässä. Tosin Rocky päätti välillä leikkiä tuhmaa isoveljeä ja omi pallon itselleen, jotta pikkuveikka ei sen perässä höyryäisi koko ajan.

Tauon paikka. Peltojuoksu uuvuttaa kokeneemmankin.

Tänään liikunta koostui taas mökkeilystä ja Hukalla myös agilitysta.
Hukan agility meni vähän överiksi välillä, kun ei se oikein malttanut kuunnella. Monesti mentiin esteet uudestaan, kun Hukka sooloili omiaan. Rata ei ollut pitkä, mutta monien toistojen takia se tuntui pitkältä. Rataan kuului: hyppy, putki, puomi, hyppy, kepit, keinu ja hyppy.
 Alku meni ihan mukavasti, Hukka sujahti hypyltä putkeen ja tajusi tulla luokseni kun sitä kutsuin eikä painunut takaisin putkeen, jonka ohi sen piti juosta puomille. Puomille kiivettiin reippaasti ja sekin suoritettiin hienosti. Puomin jälkeen tullut hyppykään ei ongelmia aiheuttanut vaan Hukka tajusi minne sitä ohjasin. Sitten olikin kepit, joihin pojan maltti ei taas riittänyt eka kerralla. Toisella yrityksellä niistä päästiin. Keinu taisi olla muistissa jo, koska Hukka tajusi hiljentää vaikkakin hyppäsi sitten hiukan liian aikaseen pois. Otettiin uudestaan ja onnistuttiin.

Kun oltiin suoritettu rata pari kertaa, Hukka alkoi härveltää ihan ihmeellisesti. Ekalta hypyltä olisi pitänyt mennä putkeen, mutta poitsupa olikin menossa puomille. Jostain syystä Hukkaa ei putki nyt kiinnostanut. Sain sen kuitenkin menemään sinne, mutta joka kerta sen jälkeen se unohti aina putken ja oli menossa puomille. Mietin että olisiko Hukka säikähtänyt sitä, kun putki vähän aina heilahti kun se veti siitä täysillä läpi. Kannustin sitä kuitenkin putkeen ja sain sen siitä monesti vielä menemäänkin. Ehkä se vain hämmentyi hiukan, kun putkessa oli kuitenkin aika jyrkkä mutka. Saman härvellyksen piikkiin meni kepitkin, kun Hukka meni ne ihan miten sattui. Tosin tämä keppihärvellys on osittain minun syytä, koska en osaa ohjata keppejä niin hyvin oikealta kuin vasemmalta puolelta. Lopuksi mentiin kepit vielä muutaman kerran niin, että ohjasin vasemmalta, niin saatiin kunnollinen suoritus pohjalle.

Koska agilitykentällä ei mennyt kovin pitkään, päätin viedä pojat vielä mökille vähäksi aikaa juoksemaan. Varsinkin Rocky kaipasi sitä, kun ei ollut päässyt kentälle. Ukko oli kuitenkin erittäin tyytyväinen, kun tajusi taas minne ollaan menossa. Mökillä käytiin vähän kävelemässä metsässä, jotta miekin sain vähän lisäliikuntaa. Koirat juoksivat edestakaisin ja tutkivat metsän hajuja innoissaan. Taisi Hukka päästä jonkin jäljillekin, kun lähti niin innoissaan menemään kirsu maata viistäen. Pieni nenu teki oikeasti töitä selvittääkseen mikä ihme siitä oli mennyt. Tosin homma piti jättää kesken, kun muu poppoo menikin toiseen suuntaan. Jossain vaiheessa Rocky sitten päätti, ett hälle riittää ja painui pihaan oottamaan. Me Hukan kans viel jatkettiin samoilua. Hukka oli kyllä niin riemuissaan, kun sai painella pitkin metsää ja välillä piti pitää juomatauko läheisellä ojalla. Pihaa lähestyessämme Rockykin liittyi taas laumaan ja pyörittiin hetki vielä läheisessä kuusimetsässä, nauttien luonnosta.

"Sieltä se Rocky tulee..."
Metsän "petoja"
Myös tällaisissa maisemissa liikuttiin
Rankan mehtäilyn jälkeen on mukavaa köllähtää sohvan nurkkaan.

 Kyllä maalla on mukavaa!