sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Laineilla keinuu...

Pojat pääsivät eilen ekaa kertaa veneilemään meidän pikkupaatilla. Huristeltiin yhteen lähisaareen makkaranpaistoon ja nokipannukahville.
Pojille tietysti puettiin pelastusliivit ja sitten vain veneen kyytiin. Ihan mielellään molemmat "laivaan" nousivat. Rocky oli jonkin verran hämillään eikä oikein tiennyt miten olla. Molemmat sekä meno- että tulimatkan ukko piippasi ja välillä meinasi mennä ulinan puolellekin. Namit onneksi hiukan helpotti oloa ja aika ajoin Rocky unohti "hädän". Onneksi ukko kuitenkin malttoi olla aloillaan suht hyvin vaikka olikin hermostunut matkanteosta. Saaressa ei tietenkään ollut ongelmia. :-) Sai höyrytä ja kahlata rannassa.
Hukka taasen oli erittäin positiivinen yllätys. Ihan kuin jätkä olisi veneillyt koko ikänsä. Menomatkalla Hukka hiukan piippasi, varmaan yhtyi vain Rockyn hysteriaan, mutta nopeasti poitsu kuitenkin rauhoittui ja tajusi ettei ole hätää. Siinä se pötkötteli miun jaloissa ja haisteli järvellä leijailevia hajuja. Saaressa Hukkakin juoksenteli ja tutki ympäristöä innokkaana. Parin tunnin jälkeen alkoi rauhoittumisen merkkejäkin jo näkyä molemmissa. Tulomatkalla Hukka sitten ottikin pienet torkut... taisi olla rankka reissu pienelle koiran mielelle taas. :-)
Sitten kuvia reissusta.

Rantavahti.

(Rockylla päällä Hurtan pelastusliivit kokoa 40-80 kg. Herra ei ihan paras uimari ole,
joten ajattelin hankkia sille pykälän "liian" isot liivit, jotta kelluvuus ja tuki olisi parempi.
Ja sitä paitsi ne 40 kiloiselle tarkoitetut oli liian pienet.
Nämä isommat on ihan sopivat, vaikka koiralla kiloja onkin alle 40.)

Kova poika kahlaamaan...
liivit saivat pian lähteä kun ei uinti ukkoa kiinnostanut tänään.

Kalliorannan kunkku.

Sää ei ollut lämmin, mutta oikealla varustuksella tarkeni hyvin.
Onneksi ei sentään vettä tullut taivaalta. :-)

Hukkaakaan ei uiminen kiinnostanut näin kylmällä.
Käpyjen kanssa kyllä olisi voinut leikkiä vaikka koko päivän.

Kotimatkalla.
Siinä se nökötti ukko istua miun jalkojen välissä.

Ja samaan aikaan selän takaa kuului suloinen tuhina.
Korvat vain välillä helui erilaisten äänten suuntaan.

(Hukalle arvelin riittävän 40 kiloon asti tarkoitetut liivit, sama merkki eli Hurttaa nämäkin.
Muuten tosi hyvät, mutta tuosta kaulalta menevä osa on hiukan liian lyhyt.
Juuri ja juuri yltää ympäri. Onneksi siinä on vielä tarran lisäksi sellainen klipsilukitus.
Pelkän tarranauhan avulla ei pysyisi kiinni.)

Mukava reissu ja ensi kerralla toivottavasti jo hiukan helpompi lähteä, kun ei niin tarvitse jännittää että miten menee. Toivotaan vain että kelit paranisi. Ei järvellä mukavaa ole kylmällä kelillä.

Semmonen juhannuspäivä oli se.

Seuraavaan kertaan!