Toko-koe 28.7.2013, Joensuu

Eilen käytiin Hukka-pojan kanssa toisissa tokoissa kokeilemassa. Koe pidettiin käänteisessä järjestyksessä eli aloitettiin erikoisvoittajaluokasta ja alokasluokka oli sitten viimeisenä iltapäivällä. Meidän piti kuitenkin olla paikalla jo ennen puoltapäivää, koska kuljimme samalla kyydillä Tiian ja Terin kanssa, jotka olivat menossa avoimeen luokkaan. Hukalla tuli pitkä odotusaika ennen meidän suorituksen aloitusta. Onneksi olimme jo neljänsiä luokassamme, joten se sentään vähensi odotusaikaa hiukan. Kuumuuskin oli riesanamme vaikka sainkin häkin varjoon aseteltua. Voin hiukan mainita kokeesta sen verran, että lämpö ja pitkä odotus ei ehkä ollut paras mahdollinen yhdistelmä Hukkasen mielentilalle... se näkyi kokeessa.

Mutta sitten itse kokeeseen ja sen osa-alueisiin:

Luoksepäästävyys oli taas läpihuutojuttu ja siitä tuskin tarvitsee sen enempää sanoa kuin 10.

Paikalla makaaminen on edelleen varma liike ja tällä kertaa Hukka päätti olla ihan hiljaakin eikä haistellut maatakaan. :-) Olin tällä kertaa viisas ja annoin pojan haistella paikkansa ennen liikesuorituksen aloittamista, joten sen ei tarvinnut sitten kesken paikkamakuun sitä tutkia. Vähän pää kääntyili ja poitsu katseli ohikulkevia koirakoita, mutta pysyi rauhallisesti maate koko ajan. Tästäpä saimmekin ansaitusti arvosanaksi 10.

Seuraaminen kytkettynä oli hiukan löysää ja oikealle kääntyessä hihna kiristyi, kun Hukka teki pienen ylimääräisen koukkauksen. Meni käännöksen vähän loivasti. Mutta pysähtymiset ja täyskäännös meni kyllä todella hyvin minusta. Tällä kertaa Hukka sentään istui perusasentoon heti eikä härveltänyt ensin muuta. Pisteitä meille jäi pikku virheiden jälkeen 7.

Seuraaminen taluttimetta onkin sitten hiukan parempi liike meillä, kun Hukka skarppaa paremmin ilman hihnaa. Tässäkin kuitenkin oikealle käännös löysä, joten pisteitä lähti. Kuitenkin arvosana 8.

Liikkeestä maahanmeno oli minusta vallan mainio. Hyvin Hukka tippui maahan vaikka katselikin ennen käskyä ihan jonnekin muualle. Hyvin on kuitenkin käsky jäänyt muistiin ja poitsu meni maihin. Lähdössä Hukka kuitenkin jäi jälkeen ja jouduin antamaan lisäkäskyn sivulle. Pisteitä saatiin 8.

Luoksetulo on myöskin yksi varmista liikkeistä ja tälläkin kertaa kaikki meni hyvin perusasentoa lukuunottamatta. Jostain kumman syystä Hukka jäi seisomaan viereeni eikä istunut sivulle. Tämä taas aiheutti vähän kummastusta, kun ei se juuri koskaan noin ole tehnyt. Perusasennon puute vei pisteitä ja saatiin tästä 8,5.

Sitten alkoikin jokin ihme säveltäminen ja Hukka oli ihan sekaisin... ainakin siltä tuo vaikutti.

Liikkeestä seisominen lähti tosi hyvin ja hienosti Hukka pysähtyi käskyn saatuaan. Pari askelta otti vain. Kuitenkin kun käännyin niin jäin vain hölmönä katsomaan, kun poika hiippailee miun perään ja liikkui siis metrejä. Olin todellakin ihmeissäni, mistä se tuon keksi. Ei ole noin paljoa hiippaillut kuin viimeksi silloin kun ruvettiin kyseistä liikettä opettelemaan. Mystistä. Liike meni siis nollille tuosta hyvästä.

Sitten sävelleettiin taas lisää esteellä. Eka käskyllä Hukka taas nosti hiukan takapuolta ja istui takaisin viereeni. Melkein ratkesin nauruun, koska viime kokeessa kävi ihan samoin. En kuitenkaan huolestunut, koska viimeksikin koira suoritti toisella käskyllä esteen. Annoin siis toisen käskyn ja koira kyllä lähti, mutta juuri ennen estettä kääntyi vasempaan kehän laidalla esteen vieressä olevaa kirjurien pöytää kohti nenä maata viistäen. Örähdin koiralle ja sain sen kutsuttua takaisin. Tiesin, että liike oli meidän osalta siinä, mutta halusin ottaa sen esteen kuitenkin vielä. Koira siis sivulle ja yli-käsky. Nyt Hukka oli sitä mieltä, että tokihan mie tän osaan ja meni esteen yli, vaikkakin hitaasti, mutta meni kuitenkin. Sain annettua seis-käskyn ja pääsin koiran viereen perusasentoon. Saatiin onnistunut suoritus pohjalle. :-) Liikkeestä siis nolla. Tästä vielä sen verran, että moni muukin koira hairahtui pöydän luo haistelemaan kesken esteen suorittamisen. Joku siellä siis oli, mikä kovasti häiritsi koiria.

Kokonaisvaikutelmakin oli vain 7. Eikä Hukka tosiaan ollutkaan ihan täysillä mukana hommassa. Lisäksi olin kuulemma vetäissyt Hukka pannasta. En kyllä tiedä missä vaiheessa, mutta ehkä jossain kohtaa näytti siltä kun pidin Hukkaa välillä pannasta kun en jaksanut hihnaa aina laittaa sille liikkeiden välillä.

Kokonaispistemäärä jäi tällä kertaa kolmostuloksen tasolle eli 134,5.

Nyt ollaan taas yhtä koekokemusta rikkaampia ja ehkä ensi kerralla sitten parannetaan. Katsotaan mitä poitsu sitten taas keksiikään. ;-)

Hyvää päivän jatkoa!

Valkkarileirillä Hartolassa 19.-21.7.2013

Palatakseni siis edellisen päivityksen teemaan voin nyt antoisan viikonlopun jälkeen kertoa leirin tapahtumista.
Kyseessä oli siis jäljestykseen ja tottikseen painottuva muutaman valkkarikasvattajan järjestämä koiraleiri. Pääsimme hyvin perille ja Hukkakin toipui stressistään saman tien junasta poistuttuamme. Siellähän se kasvattaja jo odottikin meitä  Hukan siskopuolen Caran kanssa. Hukka ilahtui kovasti nähdessään kaltaisensa rotutoverin ihmisten keskuudessa. Eipä siinä kauaa hohhailtu, kun oli jo aika jatkaa matkaa Lahdesta Hartolaan. Tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme vihdoin tavoiteltuun määränpäähän ja siinä oli taas niin koirilla kuin ihmisilläkin ihmeteltävää kun tontilla vilisti valkoisia karvakamuja pitkin ja poikin. Hukka tuli kyllä hienosti toimeen kaikkien kanssa, kun vain piti sen erossa muista aikuisista uroksista. En edes viitsinyt kokeilla tulisiko se toimeen jonkun uroksen kanssa... eipähän tullut turhia rähinöitä. Lisäksi olen ylpeä siitä miten hienosti Hukka osasi olla oudossa huoneessa Caran kanssa ihan keskenäänkin välillä, kun me ihmiset olimme syömässä, jne.. Olimme siis huonetovereita kasvattajan kanssa. Yötkin menivät oikein rauhallisissa merkeissä, kun koirat saivat illalla ennen nukkumaan menoa hiukan painia ja temmeltää.

Painiharjoituksiakin pidettiin siskotyttö Caran kanssa
(Pakkasharjun Yukon's Caravan)

Kasvojen kohotusko? ;-)

"Mitään ei olla tehty."

Sitten voikin ottaa päikkärit.

Voisiko ne olla yhtään suloisempia ja ihanampia..?

Mutta enemmittä höpinöittä voisin siirtyä itse asiaan eli jälki- ja tottisharjoituksiin.

Jäljellä
Lauantaiaamuna lähdettiin yhdeksän maissa pellolle harjoittelemaan jäljen alkeita. Saimme pienen alustuksen ennen jäljen polkemista... ihan perusasiat käytiin yhdessä läpi. Sitten jokainen saikin lähteä tekemään omalle koiralleen jälkeä. Heinä oli aika pitkään, mikä tietysti helpottaa hiukan aloittelevan koiran menoa, mutta meillä se vaikeutti asiaa. Kaikki nakit piiloutuivat poljetun heinän alle, vaikka nakki laitetaankin maahan vasta astumisen jälkeen. Sinne ne nätisti sujahtivat maan pinnalle heinien alle. Tästä johtuen Hukka oli hiukan ulalla koko hommasta. Ekat nakit olivat hyvin esillä ja Hukka lähtikin mielellään jälkeä menemään nenu maata pitkin. Sitten tulikin pidempää heinää ja nakit olivat jossain piilossa eikä niitä tahtonut löytää edes koiran nenä... tai nenä ehkä löysi, mutta ei niitä saanut poimittua heinän joukosta. Niinpä Hukka turhautui ja nosteli päätään vähän väliä. Sain monesti osoitella nakkeja pellossa ennen kuin Hukka hiukan malttoi keskittyä ja jopa etsiä nakkeja. Muutaman metrin pätkä menikin sitten todella hyvin ja saatoin vain nauttien kuunnella sitä suloista nuuskutusta, joka tuosta pienestä lakunenästä lähti. Koira teki oikeasti töitä tosissaan jäljen kanssa. :-) Heinän lisäksi Hukkaa tuntui vaivaavan valjaat, joissa ei yleensä mennä vetäen eteenpäin. Niinpä senkin takia poika monesti nosteli päätään. Kolmas häiriötekijä oli se, että Hukka veti ilmavainun lopussa odottavasta herkkupalkasta, joka oli siis vain heitetty heinikkoon. Näinpä se koitti koko ajan rynniä jäljen loppuun ja jouduin vähän väliä toppuuttelemaan poikaa, mikä sitten häiritsi koiraa lisää.
Tältä jäljeltä saimme ohjeeksi tampata pitkä heinä niin ettei jälkien väliin jää tupsuja, joiden takia koira joutuu nostamaan päätään päästäkseen seuraavalle askeleelle. Eli hiukan liukuen siirrytään askeleelta toiselle. Heinätupot sotkee alussa olevan koiran keskittymisen ihan varmasti. Toinen ohje oli, että kannattaa kokeilla jäljestämistä kahdella hihnalla niin, että hihnat kiinnitetään pantaan kahdesta kohtaa ja sitten hihnat vedetään koiran kainalojen alta sivuille ns. ohjaksiksi. (Tästä kuva myöhemmin alempana.) Kolmantena ohjeena tuli, että loppu palkka laitetaan rasiaan, jotta koira ei saisi siitä ilmavainua niin herkästi ja malttaisi kiinnostua jäljellä oleviin herkkuihin.

Tästä kuvasta näkee, että heinä oli tosiaan aika pitkää ja apuja koira tarvitsi.
Ensi kerralla osaan tehdä jäljen Hukalle hiukan helpommaksi näinkin pitkässä heinässä.

Sunnuntainakin oltiin taas yhdeksän jälkeen pellolla ja tällä kertaa pääsimme lyhyemmän heinän pellolle. Helpotti asiaa kummasti, kun pelto ei syönyt kaikkia nameja. Lisäksi loppupalkka oli rasiassa, joten Hukka ei ottanut siitä ilmavainua. Ja päätimme myös kokeilla kahden hihnan taktiikkaa, joka toimi tuolla pojalla ainakin todella hyvin. Ohjaaminen oli helppoa eikä koiraakaan ahdistanut tämän tyylinen vaihtoehto. Luulen, että tämä oli mukavampi Hukalle myös siksi ettei hihnat hanganneet takajalkojen väliä. ;-) Jälki oli ehkä muutaman kymmenen metriä pitkä, kuten lauantainakin, mutta sunnuntaina se meni todella paljon paremmin. Hukka malttoi hienosti ja meni lähestulkoon koko pätkän nenu maata viistäen. Muutaman kerran poika nosti päätään, mutta parilla vikalla kerralla se muisti jatkaa jäljestämistä ilman minun avustamistani. Tällä toisella jäljellä tajusimme myös, että askelien pituus on liian lyhyt noin isolle koiralle, koska se jättää osan askeleista välistä. Jatkossa saamme siis pidentää askelten väliä melkein normaalien kävelyaskelien pituisiksi. Pidemmillä askelilla on tärkeä muistaa olla jättämättä heinätuppoja välille, jos heinä on pitkää. Muuten homma sujui nyt niin hyvin, että kun jälki loppui Hukka olisi vielä halunnut jatkaa samaa hommaa. Avasin rasian ja annoin pojan herkutella. Jäi hyvä mieli ja Hukalle jäi palo tehdä vielä lisää. Onnistunut jälki siis! :-)

Tässä näkee kahden hihnan taktiikan ja heinäkin siis oli lyhyempää.
Hukka meni kehuttavan keskittyneesti koko jäljen. :-)

Iloinen mieli korvaa puuttuvan taidon
Tottiksessa tai meidän kohdalla tokossa saikin sitten itse kertoa missä mennään ja mitä halutaan tehdä. Niinpä päätin ottaa tutkinnan alle meidän epävarmimmat liikkeet: liikkeestä maahanmeno, käännökset (etenkin täyskäännös) ja este. Lisäksi sain vinkkejä perusasentoon, kun sekään ei aina mene täydellisesti.
Leirillä oli kaksi eri kouluttajaa, joten tein lauantaina toisen ja sunnuntaina sitten toisen kanssa.
Samantyylisiä ohjeita tuli molemmilta ja saatiinkin täyskäännökseen ihan eri meininki kun aiemmin. Tuli poitsuunkin vauhtia, kun heitin palkan välittömästi käännöksen jälkeen edestäni oikealle. Maahanmeno menikin yllättäin näytöissä hyvin, vaikka normaalisti se on vähän sinne päin vain... toisin sanoen hidas. Mutta tässäkin saatiin palkkaukseen neuvoa ja täten varmistan maahanmenoa. :-) Esteelle tuli myöskin hiukan palkkausajankohdan parannusta ettei koira ala ennakoimaan.
Sen kuitenkin huomasin ettei Hukka lauantaina tehnyt niin hyvin kuin halusin.
Sunnuntaina sitten tajusin miksi:
Koska lauantaina tottikset olivat vasta illalla ja päivä oltiin jo touhuttu niin olin itsekin aika väsynyt, joten tottakai koirakaan ei tehnyt täysillä töitä, kun näki omistajan velttoilevan. Sunnuntaina minulle painotettiin omaa reippautta, joten olinkin sitten ihan erireipas kun edellisenä iltana. Ja kappas vain! Koirahan teki ja vieläpä iloisesti, kun ohjaajakin olis reipas ja iloinen. Niin se vaan on hyvä kanssa kouluttajat... Kyllä ohjaajan oma mielentila vaikuttaa TODELLA paljon koiran mielentilaan, vaikka kaikki ette sitä heti uskoisikaan. Voisi sanoa jopa, että iloinen mieli korvaa puuttuvan taidon! Tai ainakin teillä on hauskempaa siellä koulutuskentillä, kun ette ota sitä liian vakavasti. ;-)  *vink, vink*  ;-)

Liikkeestä maahan-harjoitus

Varsin mallikasta seuraamista. :-)

Semmoinen viikonloppu oli se ja tänä viikonloppuna onkin sitten taas lisää ohjelmaa tiedossa, mutta siitä lisää jahka sinne asti päästään. ;-)

Iloista mieltä ja hyvää yötä!

Radalla

Niinpä niin, täällä sitä taas mennään.. Tällä kertaa junalla Hukan kanssa kohti Lahtea. Lahdesta hyppäämme Hukan kasvattajan kyytiin ja jatkamme matkaa Hartolaan valkkareiden koiraleirille. 

Ikäväkseni joudun toteamaan ettei matka lähtenyt käyntiin odotetusti. Hukka-pieni päätti ruveta stressaamaan ja tuossa se raukka tärisee ja läähättää miun jaloissa. Nyt se onneksi meni jo maaten, joten pientä rauhoittumista havaittavissa. Toivottavasti tuo ei jatku koko matkan. Nyt ei ole edes extra rento isoveli Hukkaa rauhoittelemassa. Joku näissä Pendoliinoissa näkyy olevan, kun Hukka näissä stressaa... mikäpä lie. Intercityt tai ne vanhat pikajunat ei ole koskaan aiheuttaneet samanlaisia reaktioita. Outoa. 

Tällä kertaa ei ollu muuta mielessä, joten tämä jää lyhyeksi päivitykseksi. Viikonlopun jälkeen on varmaan vähän enemmän kerrottavaa. Mie taidan ottaa nyt toooosi rennosti ja lukea eilen tullutta Koiramme-lehteä, josko se rauhoittaisi tuota pientä Hukka-rukkaa. Palaan asiaan viimeistään viikonlopun jälkeen. :-) 

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Lakka-hassu ja mustikkatassu

Oltiin viikonloppu taas menossa poikien kanssa. Vietettiin mukavaa aikaa mökillä iskän ja siskon kanssa. Saunottiin, muisteltiin vanhojen valokuvien seurassa, marjastettiin, herkuteltiin...

Päivitystä kuvien muodossa taas. :-)

Lakkoja etsimässä

Hukan "lakkailme"

Kieli venyy ja paukkuu, kun pitää juosta mettässä pää viidentenä tassuna.

Metsien "suurpeto"

Lepotauko, lakkojen etsiminen on rankkaa.

Siirtymistä paikasta A paikkaan B

Tää on sitä koiran elämää. ;-)

Pienten suuri koti metsässä

Lauantaina lakassa, sunnuntaina mustikassa.

Rocky löysi mukavan pehmeän sammalpedin, josta seurata mustikointia.

Mustikkasangon viralliset valvojat... eivätkä edes kaataneet sitä kertaakaan.

Hukka pieni, mustikkatassu päivälevolla sadetta ja ukkosta "piilossa".
Jouduttiin lopettaan mustikointi tältä päivältä.

Rocky väsähti päivälevolle pöydän alle.

Illallakaan ei tarvinnut koiria rauhoitella...

... toiset niin suloisia pieniä rakkaita.

Maanantainakin eksyttiin vielä aamupäiväksi metsään mustikoita jahtaamaan.
Hukka skarppina tarkkailee ettei siskoni mun eksy liian etäs. ;-)

Sitten oltiinkin taas vähän vähemmän skarpimpana.

Jep! Tooosi skarppina...

Eikä tuo kaverikaan vaikuta yhtään sen valppaammalta.

Nääh... Rocky vain pelleili, kyllähän ukko nyt aina pysyy valppaana.

Loppuun vielä Hukastakin hieman "asiallisempi" otos.

Semmoinen oli meidän viikonloppu tällä kertaa taasen. Ensi viikonloppuna onkin sitten ihan toiset suunnat ja suunnitelmat. Siitä lisää sitten viikon päästä.

Hyvää yötä!

Maximus: kesäkuu 2011 - heinäkuu 2013

Maxi saapui meille hiukan sattuman kautta syksyllä 2011. Kukaan ei oikein tiennyt tarkkaan milloin kisuli oli syntynyt, mutta veikkaus oli että kesäkuun puolessa välissä.
Heti alkuun jo huomasin, että kissanpoika oli hyvin reipas ja utelias eikä säikkynyt helpostikaan mitään. Koiraveljistään Maxi ei heti innostunut, kun pojat tahtoi olla vähän turhan innokkaita lähentelemään liikaa. Pian kuitenkin tilanne rauhoittui ja pojat alkoivat tutustua toisiinsa. Maxikin reipastui päivä päivältä eikä enää säikähtänyt koirien jokaista liikettä. Hukan kanssa Maxi jopa leikki välillä... kissa makoili sohvalla ja Hukka seisoi lattialla painien päällään Maxin kanssa. Hyvin Hukka tajusi ettei pienen kissan kanssa leikitä samoin kuin isoveli-Rockyn kanssa. Ensimmäisen vuoden aikana kissa oppi omien koiraveljiensä tavat eikä pelännyt niitä lainkaan... hyvä jos väisti. Välillä se sai Hukan väistämään itseään.

Hyvinkin pian alkoi näyttää siltä, että kissasta tulee yksi koirista. Tarkkaan Maxi seuraili koirien liikkeitä ja touhuili siellä missä koiratkin. Välillä koirat saivat ihmetellä taas Maxin menoa, kun se intoutui touhuamaan yksinään. Maxin touhuja sai kyllä ihmetellä välillä itsekin, kun se tosiaan yritti olla kuin koira tai ehkä enemmänkin luuli olevansa. :-) Maxilla kyllä oli ihan oma persoonansa enkä ole koskaan tavannut samanlaista kissaa. Koiraveljien keskellä kasvaminen teki siitä hyvinkin erikoisen kissan. Luonnetta löytyi ja se oli kova katti.

Kun muutimme maaliskuun alussa uuteen asuntoon ja kissa sai uuden reviirin, muuttui Maxi taas lisää. Jotenkin siitä tuli vielä enemmän laumaan kuuluva ja ehkä koiramaisempi omalla kissamaisuudella höystettynä. Hyvin Maxi siis otti uuden "maailman" vastaan eikä sillä ollut sopeutumisessa ongelmia. Nopeasti Maxi tulikin tunnetuksi uudella reviirillä ja ihmiset tuntuivat pitävän siitä, vaikka se ei hirveästi outoja ihmisiä lähestynytkään.
Reviirinvalloitus sai kesän tullessa uuden ulottuvuuden, kun Maxi vain eräänä päivän päätti lähteä miun ja poikien kans päivälenkille mukaan. Käytiin kiertämässä meidän reilun puolen tunnin normilenkki tuolla läheisellä latupohjalla. Siellä se kissa vipelti mukana... taas kuin yksi koirista. Monta lenkkiä ehdimme tehdä ja lämpiminpinä päivinä helpotin kissan menoa kantamalla sitä osan matkasta. Hienoja muistoja!

Viikonloppuna tuon hienon suuren pienen kissan elämänmatka kuitenkin päättyi... aivan liian aikaisin. Tänä aamuna löysin Maxin tien vierestä ja oletettavasti auto oli koitunut sen kohtaloksi.

Kannoin Maxia viimeisen kerran sen viimeiselle matkalle, kun veimme sen lähimetsään haudan lepoon.
Ikävä on suuri ja jäämme kaipaamaan tuota mustaa pantteria, joka jätti tyhjän aukon elämäämme. <3
Illallakin taas odotin Maxin kohta ryntäävän meidän perään lenkille...saatoin jopa kuulla sen maukumisen, kun se huusi meidän perään ja pyysi odottamaan mukaan. Nyt Maxi on meidän mukana hiukan erimuodossa, mutta mukana se kulkee aina... silloin kun ei ole omilla menoillaan vehreimmissä metsissä. ;-)

Loppuun vielä muistoja kuvien muodossa.

Veljekset yhteisellä aterialla.

Hiukan suuri ego, kun ei yhdelle pedille mahtunut.

Iltaunilla veljesten kesken

Hukka, ylpeä isoveli, piti huolta pikkuveljestään.

Lenkillä

Lenkillä

Rockylla on herkkä puoli ja Maxi kyllä löysi sen

Maxi sai jopa leikkiä Rockyn hännällä. Erikoinen kissa siis!

Kiitos, kun olit totta hetken!
<3

Vieraita ja vieraina

Pieni vieras
Alkuun tahtoisin mainita erään pienen vieraan, joka kävi meillä keskiviikkona pyörähtämässä. Kysehän on siis ystäväni nelikuisesta poikavauvasta... siis ihmisvauvasta.Tämä pieni vieras on käynyt meillä kerran aiemminkin ja silloin se kovasti aiheutti hämmästystä noiden omien karvalasten keskuudessa. Hukka ja Rocky olisivat kovasti tahtoneet tehdä tuttavuutta tuon pienen oudolta haisevan olion kanssa. Vähän piti kuitenkin toppuutella etteivät liian läheiseksi heittäydy. Pian pojat kuitenkin rauhoittuivat ja nyt toisella kerralla oltiin jo selvästi paremmin kartalla ett mikä toi pieni mies on laatuaan eikä sitä tarvinnut niin innolla enää tutkia. Pieni nuuhkaisu silloin tällöin riitti. Rocky seurasi tilannetta hiukan etäänpää ja Hukka kävi välillä tsekkaamassa ett mittee ihme mekkalaa tuosta ihmisvauvasta oikein lähtee. Pojalla kun oli välillä paljonkin sanottavaa. Hienosti koirat pienen ihmisen seurassa olivat ja uskon ettei ongelmia tule myöhemminkään. Hukka varmaan onnessaan kun saa leikkikaverin jahka pieni mies omille jaloilleen pääsee.

Tarkkaa tutkailua. Kovin hämmästyttää ja kummastuttaa pieniä kulkijoita.

Pieniä miehiä

Reissussa

Oltiin viikonloppu menossa ja saimme viettää mukavat kolme päivää siskon perheen luona Toivalassa.
Seuraavassa hiukan kuvia reissusta.

Reissufiilistä... meidän pikku yksiö siskon pihassa.

Mukava peti takaa mukavat unet.
Rocky oli ainakin tyytyväinen

Matkailuvaunussa tilaa ei paljo ollut, mutta eipä tuo haitannut.
Sovussa oltiin kaikki kolme yötä, jotka yksiössämme vietimme.

Omat pedit vain lattialle ja pojat on kuin kotonaan.
Rocky pitää tarkkaa vahtia menoista ja tuloista talossa.

Hukka tsekkasi uuden kämpän tarkkaan.
Ja sanon uuden, koska tämä oli eka kerta kun kävin poikien kanssa
siskon perheen  uudessa kodissa heidän muuton jälkeen.

Uudet äänetkin piti tarkkaan kuunnella...

Rocky antoi Hukan tehdä tutkimustyön ja tyytyi itse ottamaan rennosti.
Tähän tyyliin mentiin koko viikonloppu. :-)

Ja jotta ei menisi taas vaan pelkäksi koirapäivityksesti niin tasa-arvon kunniaksi annetaan arvoa myös leipomuksille. Sisko teki ekaa kertaa sitruunamarenkipiirakkaa, joka oli muuten aikas hyvän makuista ensimmäiseksi tekeleeksi. :-P

Sitruunamarenkipiirakka