tiistai 26. elokuuta 2014

Henkilökohtainen piste-ennätys

Niinpä niin. Tänään oli taas toko-koe päivä ja kuten otsikko sen kertookin niin hyvinhän se meni, mitä sitä pihtaamaan sen enempää.

Koe pidettiin Iisalmessa ja tuomarina toimi meille jo tuttu Erkki Shemeikka.

Tämä siis toinen avoimenluokan koe meillä.

Voi hyvä tavaton sitä paniikkia. Enpä muista ihan äsken taas jännittäneeni niin kovin. Tämä toki johtui ihan varmasti viime kokeen paikkamakuun pieleen menosta. Kun se voi kerran mennä pieleen niin miksi ei toistekin. Parhaani mukaan kuitenkin skarppasin ja pidin hermoni kurissa... Ainakin sitten kun otin koiran autosta ja lähdettiin kohti kisakehää. Olin rauhallinen omasta mielestäni ja pyysin Hukalta kontaktia paljon ennen kehään menoakin. Ja näinpä jo lähtöasetelma oli parempi kuin viime kerralla. Kehässä hiukan piti tarkastella mitä muita koiria rivissä on, mutta sitten vaadinkin jo pian taas kontaktin ja siitä se Hukan työmoodikin sitten löytyi.

Paikalla makaaminen: Hukka oli siis hyvin kontaktissa jo heti alusta lähtien. Maahan se meni ekalla ja pysyikin siellä vielä. Pääsin lähtemään koiran luota ja koko ajan odotin, että kohta kuitenkin minun käsketään ottamaan koira kiinni. (Niin kuin viime kokeessa.) Näin ei kuitenkaan käynyt ja pääsin piilon taakse. Nyt olin jo aika varma, että liike onnistuu täydellisesti. Niin vain kolmen minuutin jälkeen koira edelleen pysyi maassa ja nousi vasta luvan saatuaan istumaan. Tästä siis ne täydet 10 pistettä.

Seuraaminen taluttimetta sujui ainakin kontaktin kannalta tosi hyvin. Vähän meinasi loppupätkällä pikkuisen katse tippua, mutta muuten olen Hukan kontaktiin erittäin tyytyväinen. On tätä treenattukin. Vaikea mennä nyt sanomaan kaikkia virheitä, kun en tällä kertaa saanut videokuvaa kokeesta. Pisteitä saatiin 8,5, joten jotain meni pieleen. Yksi välistopin perusasento taisi olla ainakin vino. Ja sitten tosiaan se pieni kontaktin pudotus oli lopussa. Ääntäkin pojasta lähti, joten sekin toki saattoi vaikuttaa. Tiedä näistä, kun ei voi jälkikäteen katsoa uusintana.

Liikkeestä maahanmeno oli vissiinkin täydellisyyttä hipova ja etenkin tarpeeksi nopea, kun siitä tuli 10 pistettä.

Luoksetulossa pisteitä pudotti varmasti hidas pysähtyminen. Ei ollut kovin napakka stoppi. Mutta onneksi kuitenkin pysähtyi vaikkakin pienellä viiveellä. 8 pistettä.

Liikkeestä seisomisesta saatiin 8,5 pistettä. En tiedä miten napakasti koira pysähtyi ja jälkeen päin ajattelin, että olisin voinut kysyä asiaa, mutta se nyt jäi. Jotain kuitenkin meni pieleen. Muistelen tässä, että oliko loppuperusasento vino..? Ainakin Hukalla on siihen taipumusta.

Noutaminen sujui hyvin. Hyvin koira lähti ja palautti tällä kertaa ilman kunniakierrosta. :-) Luovutus oli kyllä löysä ja kapula melkein olisi voinut tippua ennen aikojaan. Sekö sitten vei pisteen ja jäljelle jäi 9.

Kauko-ohjaukseen ei sanottavaa juurikaan. 10 pistettä. Toki tuomari mainitsi, että koira meni aavistuksen viinoon makaamaan sivulla, mutta korjasi kyllä istumaannousun jälkeen itsensä suoraan ja seuraava maahanmeno oli suora. Kokonaisuus kuitenkin hieno, joten ei onneksi pisteen vähennyksiä.

Estehyppykin meni tosi hienosti. Ei ollut mitään ongelmia. Täydet 10 tästäkin.

Kokonaisvaikutuksessa näkyi Hukan ääntely ja se, että ennen liikkeitä oli pientä hakemista perusasennon kanssa. 8 pistettä kuitenkin. Tämä taitaa olla meillä se vakiopistemäärä tästä.

Kerrointen jälkeen pisteitä saatiin yhteensä 184 ja näin ollen ensimmäinen AVO1 -tulos. Lisäksi oltiin luokkamme parhaita ja saatiin siitä vielä kunniapalkinto.
Ja eikä siinä vielä kaikki, vaan tosiaan tämä oli myös meidän henkilökohtainen piste-ennätys.

Hieno päivä!
Tästä jatketaan taas kohti seuraavia koitoksia ja toivottavasti hiukan vähemmällä jännittämisellä.
Loppuun vielä Hukan palkintoposeeraus.

maanantai 25. elokuuta 2014

Tuplasti onnea ja muuta mukavaa

Menneellä viikolla vietettiin tiistaina 19.8. tuplasynttäreitä.
Meidän nuorin asukki, vajaa metrin mittainen käärmeen puikula, täytti vuoden. Iso pötkytä tuosta onkin jo tullut vuoden aikana ja kasvu vielä vain jatkuu muutaman vuoden. Pitäisi tässä alkaa ahertamaan terraarioprojektin parissa, kun ostin lierolle kunnon lukaalin, niin sanotusti. Eipähän tarvii olla ihan heti olla ostamassa isompaa... tai oikeastaan ei tarvitse ostaa ollenkaan, kyllä se sen verran iso boksi tällä kertaa on. Ihan ensin hakusessa on jonkinlainen taso johon terran tai oikeammin akvaarion voisi sijoittaa. Ihan mikä tahansa riuku ei tuon alla kestä. Sitten voisikin alkaa sisustaa. Tarkoitus olisi myös tehdä kalliotausta akvan taka"seinustalle". Tai ainakin yritän tehdä, saa nähdä onnistuuko. Siitä lisää jahka aloitan sen projektin. (Voi siis mennä aikaa tovi.) ;-)



Toiset synttärit olikin sitten meidän vanhimmalla karvalapsella. Rocky-herra täytti jo yhdeksän vuotta... ajatella... siis yhdeksän. Voi tavaton kun aika menee nopeeta. Tokihan ikä alkaa jo näkyä ja askel painaa välillä, kuinkas muutenkaan nivelrikkoisella... mutta mieli on vielä virkeä. Toivomme että se myös pysyykin virkeänä vielä pitkään.
Mutta siis itse synttäripäivä meni leppoisasti, tai niin ainakin minulle sanottiin. Itsehän olin töissä, mutta isäntä viihdytti synttäriväkeä. :-) Minä sitten vain illalla tarjoilin pojille herkkuateriat juhlan kunniaksi. Omat nappulat saivat lisukkeeksi Best-In Kotoisaa Lihapataa. Hyvin kelpasi molemmille ruoka illalla ja vielä seuraavaksi aamuksikin jäi herkullista lihapataa tarjottavaksi. Eipä tarvinnut aamullakaan houkutella poikia syömään. ;-)

Virallista synttärikuvaa ei taas ole, mutta saatte nauttia parin viikon takaisesta veden pärskeestä ja herran niin kuvauksellisesta uljaudesta, kun käytiin uimassa. Silloin oli vielä oikein lämmin keli.

Hurja vesipeto.



:-P "Lällälää!"

Täältä tullaan!



Hukan kanssa ollaan toki taas treenailtu ahkerasti. Ihan hyvät treenit oli torstaina vaikka yksin treenasinkin... tai en siis yksin vaan Hukan kanssa. :-) Otettiin lähes kaikki avoimenluokan liikkeet jotenkin läpi. Onhan siellä niitä pikkuvikoja, joista pitäs jollain opilla päästä eroon, mutta näillä nyt mennään tiistaina kokeeseen. Eilen otin esteen, kun ei siihen torstaina ollut mahdollisuutta. Kokeen ollessa jo näin lähellä en ottanut esteen kuin kerran. Ja eipä siihen sen enempää tarvinnut, kun se meni nappiin. Lisäksi otin kerran myös noudon, kun torstaina jäi vähän huono fiilis siitä. Eilen se kuitenkin onnistui ekalla, joten eipä siitäkään sen enempää.

Koirajuttujen lisäksi myös eräs vanha tuttu harrastus on taas lähtenyt vauhtiin inspiraation innoittamana. Torstaina valmistui ensimmäiset ja eilen toiset... neulotut rannekkeet (tai mitkä niiden oikea nimitys nyt onkaan). Tuolla kun näkyy noita joskus johonkin tarkoitukseen ostettuja lankoja lojuvan niin nyt pääsi pari kerää jo käyttöön astikin. Samalla iski tosiaan isompikin inspiraatio. Uutta sukkalankaakin piti jo ostaa ja isännälle pitäisi koittaa jonkinlainen pipokin vääntää. Nythän tuo on hyvä aloitella, niin ehtii toivottavasti ennen kylmempiä kelejä käyttöön uudet villa-asusteet.

Tässä ne ensimmäiset, ns. kokeilukappaleet.
Tehty ihan peruslapasen ohjeella. Niin sanotusti kesken jäänyt lapanen.
7 veljestä Polkka-lanka, sininen sävy.

Tässä toiset tekeleet. Hiukan mietitty, että millaset ois kivat.
Netistä löytyy paljon vaihtoehtoja tekemiseen, mutta tuo joustinneule tuonne sormien päähän on kyllä mainio.
Ei lähde rullautumaan, kuten noissa ekoissa rannekkeissa.
Mietinkin, että jaksanko purkaa ekoja sen verran, että tekisin niidenkin loppuun joustinneuletta.
Saa nähdä, ei nuo nyt vielä ainakaan paljoa häiritse.
Tässäkin käytetty 7 veljestä ja ilmeisesti Raita-lanka kyseessä. Tosin jo vanhempaa mallistoa.


Semmosia juttuja tällä kertaa.
Palataan tiistaina viimestään kokeen jälkitunnelmiin.

lauantai 16. elokuuta 2014

Valkkaritreffit, osa 1

Käytiin eilen Hukan kanssa lenkkeilemässä toisen valkkarin omistajan kanssa. Mukaan  piti tulla kolmaskin, mutta narttu aloittikin juoksut, joten he jäivät sitten pois lenkiltä. Mutta Hukan kaverina oli kuitenkin Iines-tyttönen. Ja sen pidemmittä puheitta kuviin.

Hukan viilentymisyritys. Iines sentään tyytyi vain juomaan lätäköstä.

Pusi pusi. Iines ei ehkä ihan niin innoissaan Hukan kurapusuista. ;-)

Nenänvaihto.

Pönöttäjät.

Välillä vähän juostiinkin ja leikittiin.

Iineksen ilme... "Jätkähän meinaa päälle tulla!" :-)


Mukava lenkki oli ja varmaan pian otetaan uudestaan. On se kyllä helppo lähteä uusia koiriakin tapaamaan, kun tietää että Hukka osaa olla sosiaalinen koira. Ja miten jännä on ollut huomata, että kyllä se vain noilla valkeilla tuntuu synkkaavan heti. Ihan eri meininki on oman rodun edustajien kuin muiden rotuisten kanssa.

Hukka oli kovin tyytyväisen oloinen loppu illan, kun sai kunnon lenkin. Eikä tuota kyllä omaakaan unta tarvinnut odotella, kun sängyn pohjalle kaatui.

Palataan taas.