Muistoja ja tulevaa

Kovasti olen pähkäillyt, että miten sitä uutta vuotta tänään toivottaisi.
En edes saanut pojista virallista uuden vuoden kuvaa otettua, vaikka toki vielä ehtisikin. Mutta rustaan nyt jotain nopeasti ja poistun tietokoneen ääreltä muihin touhuihin. Vaikka ei vuoden vaihdetta mitenkään erityisesti juhlita niin en silti aio viettää sitä koneen ääressä kyyhöttämässä.

Tein ihan pikaisen katsauksen menneesseen ja tulevaan... 
Toki vuodessa on tapahtunut paljon, mutta kirjasin ylös mitkä nyt äkkiseltään mieleen tuli. Saatan vielä lisäillä listoille asioita jahka tästä saa ajatuksia kasaan taas.

Vuosi 2013:
 - Muutimme uuteen asuntoon.
 - Hyvästelin lapsuudenkotini iskän muutettua siitä pois. Muistot elää mielessä.
 - Saavutimme Hukan kanssa käyttäytymiskokeesta BH:n sekä TK1-tunnuksen 
    tottelevaisuudesta.
 - Lähes täydellinen juhannus.
 - Rocky oppi uimaan kahdeksan vuoden iässä.
 - Minulle tuli neljännesvuosisata täyteen.
 - Pikkuinen Ryuu-käärme muutti meille.
 - Vietin siskojeni kanssa todella hauskan ja mukavan illan... (toki useampiakin, mutta 
    tämä yksi jäänyt erityisesti mieleen)... ensi vuonne uudestaan, uudestaan ja 
    uudestaan...  ;-)
 - Lisäksi vietin monta mukavaa hetkeä ystävien kanssa.
 - Aloitin työs omalla alalla.
 - Sain vihdoin ja viimein kunnon kameran.

Kiitos kaikille menossa mukana olleille! Olkoon tuleva vuosi vieläkin parempi!


Vuoden 2014 toiveet...
 -  Saan olla töissä vielä pitkään.
 - Vietän siskojeni kanssa aikaa ja yhteisiä iltoja... useita. ;-)
 - Lisää uusia hauskoja ja mukavia hetkiä ystävien kanssa. 
   Ystäviä ei koskaan ole liikaa, joten pidetään heistä kiinni!
 - Saadaan Hukan kanssa TK2.
 - Rockyn lonkat ja muukin terveys vielä kestää ja saamme viettää vielä paljon aikaa
    yhdessä. Ja kesällä uidaan paljon.
 - Opin käyttämään uutta kameraa. ;-D


Pojatkin rauhoittuivat viimein. Ensimmäinen puolitoista tuntinen, kun paukuttelu alkoi, oli aika levoton. Nyt taitaa molemmat koisia, kun itsekin asetuin tähän koneelle näpyttelemään. Taidan sittenkin jäädä tähän, kun kerran noin rauhalliseksi vetää koiraporukankin. ;-) Ehkä selviämme hengissä taas tästäkin illasta ja etenkin menneestä vuodesta. 
Palataan asiaan taas ensi vuonna!


                         Hyvää ja iloisen onnellista tulevaa vuotta 2014!

Joulu 2013

Toivottavasti lukijat eivät pahastuneet, kun en tänä vuonna saanutkaan laitettua jouluista tervehdystä tänne. Se vaan jotenkin jäi, kun oli kaikkea muuta touhuttavaa.

Toivottavasti kaikilla oli oikein mukava joulu!

Ajattelin laittaa meidän joulusta hiukan juttua ja mikäpäs sen parempaan taas kuin "kuva kertoo yli tuhat sanaa"-taktiikka. Siispä kuvia tulossa. :-) Ja tähänkin on oikein hyvä syy, kun ostin itselleni joululahjaksi kunnon järjestelmäkameran... Canon EOS 600 D:n. Nyt passaa kuvia räpsiä ja onhan noita tullu muutamia (satoja) jo otettuakin. ;-)

Aloittakaamme siis, yllätys yllätys, jouluaatosta.

Aattoaamuna käytiin poikien kans kunnon aamulenkki.
Ostin pojille jouluksi hienot punaiset huivitkin, kun ei niillä oikein nuo tonttulakit pysy menossa mukana. ;-)

Virallinen jouluposeeraus.

Ukkokin nauttii pienen pakkasen raikkaudesta.
Onneksi aattona oli sentään pieni pakkanen eikä tullut vettä kuin vasta illasta.

Jollain on kinkkua ja Rocky kyllä tietää sen. ;-)
(Jos tarkkaan katsoo niin voi nähdä jotain roikkuvan suupielestä)

Päivällä saatiinkin sitten jouluvieraita, kun iskä tuli käymään ja toi pikkuisen kissimirrin myös vierailulle.
Kuusi sitä kovasti kiinnosti... tai oikeastaan sen koristeet.
Pojat oli hyvin hämillään pikkuvieraasta. ;-)

"Minä vain katselin tässä tätä pakettia,
kun yhtäkkiä tuo pallo vain jotenkin kummasti tippui itsekseen puusta."

"Kun se kerran puusta tippui ITSEKSEEN
niin voisi kait sillä sitten vähän leikkiä"

Pikkuvieras ei juurikaan jännittänyt uudessa paikassa.
Leikkituokion jälkeen otettiinkin tirsat sohvan nojalla.
Ja loppuillasta kissi juoksikin aina keittiöön perään, kun joku ihminen sinne vain erehtyi menemään.
Onneksi muistin ostaa mirrille herkkuja, joten sen ei tarvinnut jäädä ilman kun me muut herkuteltiin.
Pojille minulla olikin isot luut ja naudan henkitorvea jouluherkuksi.

Poikien herkkä hetki. <3

Hukkanen suloisena.

Meillä oli hyvin rauhallinen aatto, vaikka kissa hiukan pistikin poikien pasmat sekaisin. Onneksi pojat on olleet kissojen kanssa tekemisissä ja pikku kisulikin on tottunut koiriin, joten yhteenottoja ei ollut.
Syötiin hyvin, kuten jouluun kuuluukin. Karjalanpaistia perunoiden kera, erilaisia laatikoita, suolaista kalaa, piirakoita & munavoita sekä tietysti kinkkua ym. lisukkeita. Jälkkäriksi piparia ja tuoreita torttuja glögin kanssa.
Lahjojakin tuli muutama ja tällä kertaa pukki toi Nomination-palan rannekoruun, timanttisydän-kaulakorun, piikkimaton (ts. akupunktiomaton), erikoisen imurinsuulakkeen (en ole vielä testannut), kynttilän ja suklaata.

Joulupäivästä ei ole kuvia, kun olin siskon luona päivän. Tai oikeastaan kuvia on vaikka kuinka, mutta luulen ettei asianosaiset olisi kovin tyytyväisiä, jos laittaisin tänne kuvia ilman lupaa, joten parempi näin. :-) Kaikki kuvat ei aina ole julkaisukelpoisia. ;-)
Siskon luona oli joulupäivän jouluruokailu ja käytiin iskän kans syömässä mahat täyteen. Kyllähän tuota oikeasti tulikin syötyä, kun sen kuusi tuntia mikä kyläiltiin niin melkein koko ajan jotain piti syödä. Illalla oli oikein mukava tulla kotiin ja lähteä koirien kans pienelle iltakävelylle. Teki kyllä oikein hyvää ja ähkykin hellitti hyvinkin nopeasti onneksi.
Isäntä jäi siis poikain kans kotiin, kun koirat ei päässeet tälle reissulle nyt mukaan.

Tapaninpäivänä eli tänään käytiinkin sitten poikain kans ulkoilemassa ja opettelemassa taas uuden kameran käyttöä. Joitakin ihan onnistuneitakin otoksia tuli, mutta vielä on paljon harjoiteltavaa ett kuvien virhemarginaali vähenisi.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli päivälenkki täynnä.

"Murr murr!"

Hukka ei taida ottaa Rockya ihan tosissaan. ;-)

Voittajan on helppo hymyillä.

Sitten revitään yhdessä ja yksissä tuumin samaa oksaa.

Välillä istahdetaan ja haistellaan mitä tuuli kirsuun tuo.

Kunnes pikkuveikka keskeyttää haistelutuokion ja hepuloi Rockyn mukaan päättömään juoksuun.

Mutta mitä ihmettä on puussa?

Jospa sille vaikka varuilta vähän haukkuisi.

Lällällää, ei siellä mitään ollu... huijasin!

Hukka kyttää Rockya... kieli keskellä suuta.

Ei se tullutkaan sieltä... Plääh!

Otetaan taas miehestä mittaa...

"Yllätys!"

Apuaa! Se hyökkäsi sittenkin...

Väistö!

Harhautus!

Karkuuuuuun!

Arvatkaas kumpi voitti. ;-)

Semmoinen oli meidän joulunaika. Mukavaa ajanviettoa tärkeiden ihmisten ja omien poikien kanssa.
Huomenna koittaa taas arki. Katsotaan mitä päiviteltävää seuraavalle kerralle keksitään.

Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua. Ensi viikolla sitten jännätään vuoden vaihtumista.

Hyvää yötä!

Talven touhuja

Tällä kertaa te lukijat saatte taas kuvapainoitteisen päivityksen.
Olimme viikonloppuna mökkeilemässä poikain kanssa ja siellä tulikin taas pitkästä aikaa räpsittyä joitakin talvisia kuvituksia.

Iskän kissinpentu ja Hukkanen.
Ei paljon pientä kisua pelota isot hurtan köriläät.

Joulukuusta käytiin taas etsimässä

Taivaalle töllistelijä, vai liekkö astetta isompi kuusi kiikarissa. ;-)

Rakkaat hömöttäjät. <3
Eivät taida kuusia katsellakaan.

Hukkanen etsintä tauolla.

Kun kuuset tutkitaan juuresta latvaan niin siinä saa usein lunta niskaan.
Onneks ukko onkin lumipeto, niin ei pieni kerros menoa haittaa.

Jossain vaiheessa aloin miettiä,
ett tämä herra se ei tainnut oikein edes ymmärtää mitä etsitään.
Tai sitten se lähtee ihan taimi tasolta kartottamaan vaihtoehtoja.  ;-D

On siinä miulla apulaiset. Rocky kattelee lintuja ja
toinen taitaa jo nukahtaa kesken kaiken.

Metsien mies 

Nyt taisi löytyä hyvä kuusi...

... Nääh! Ei sittenkään, väärä hälytys.

Moni kolkka kierrettiin ja juurta jaksaen tutkittiin,
mutta mikään ei vielä ollut ylitse muiden.

Ennen joulua käydään vielä toinen kierros ja toivotaan parasta, että silloin sattuu sopiva kohdalle.

Semmoinen oli se retki.
Lisäksi käytiin iskän kanssa toinen retki etsimässä jänistä tällä kertaa. Paljon oli jälkiä, mutta itse pitkäkorva jäi näkemättä. Hukkakin pääsi hyvin jäljille aina välillä, mutta kiinnostus ei onneksi riitä lähteä sen enempää pupua ajamaan. Rocky oli onneksi fiksu ja jäi iskän kanssa passiin eikä lähtenyt miun ja Hukan mukaan ajamaan jänöä esiin. Jänis sai siis jatkaa vielä hyppelyään, mutta ehkä vain hetkeksi. ;-) Me palaamme vielä!


Ensi kertaan taas!

Pihatokoa

Otettiin Hukkasen kanssa tänään pihatokoa, joka olikin varsin virkistävää pitkästä aikaa. Kun paras lelu eli frisbee on panoksena niin poikahan heittää vaikka voltin jos pyydän. ;-)

Pari lyhyttä seuraamispätkää todella hienoa kontaktia, perusasentokin oli mallikas ja täyskäännös täysillä mukana.

Liikkeestä maahnameno meni hyvin ja nopeastikin Hukan normaaliin verratuna. Pari kertaa otin ja molemmat onnistui. Ekalla palkkasin heti maahanmenosta ja toisella kävin matkan päässä, palaten koiran takana käyden. Hyvin meni sekin.

Liikkeestä seisominen otettiin kerran. Hyvin pysähtyi ja malttoi seisoa oikeassa asennossa, vaikka kävin palatessa koiran takana. Se oli viimeksi vähän hakusessa. Nyt tein lyhkäsen koukkauksen ja sen Hukka kesti ilman, että kääntyi minua päin.

Kokeilin myös luoksetulon pysäytystä. Ajattelin ottaa siihen eri käskyn, eli "tule", "seis" ja "tänne". Se voisi selkiyttää, että tule-käskyn jälkeen tulee stoppi, mutta tänne-käskyllä tullaan suoraan luokse. Toisaalta mietin myös, että alkaako koira ennakoida ja hidastelee tule-käskyllä...? Että olisiko sittenkin hyvä käyttää samaa tänne-käskyä pelkästään, jolloin koira ei tiedä mitä tuleman pitää. Vaikeita päätöksiä. Aika varmaan näyttää kumpi parempi. :-)
Mutta nyt siis otin tule-käskyn käyttöön. Ekalla huusin seis ja heitin lelun saman tien. Toisella kokeilin viivettä ja hyvinhän tuo seis-käsky on Hukalla hallussa, kun stoppasi vaikka en lelua samalla heittänytkään. Kuten ajattelinkin se pysähtyminen ei varmaan tule olemaan ongelma vaan se vauhdin säilyttäminen stopista huolimatta.

Loppuun kokeilin vielä noutoa ihan kapulan kanssa. Hukka kyllä lähti tuo-käskyllä kapulan luo, mutta kääntyi sitten katsomaan että "häh?". Annoin toisen käskyn ja Hukka nappasi kapulan hiukan jäytäen, toi sen minua kohti, jolloin annoin pienen vinkin sivulle tuloon. Hukka toi kapulan sivulle ja odotti jäytämättä, kun otin kapulan. Pisteet tuosta rauhallisesta luovutuksesta! Hieno suoritus näillä treenaamisilla kuitenkin. Tästä jatketaan. :-)

Siihen sitten lopetettiin ja molemmille jäi hyvä mieli. Nyt otettiin juuri sopiva määrä harjoituksia. Tuon kun aina muistaisi ettei lähde liikaa takomaan niin hyvä tulee.Onneksi kevääseen on vielä hyvä tovi aikaa. :-)

Nyt vaikenemme taas ja tehdään mielikuvaharjoituksia kuten ollaan tässä viime aikoina tehty, kun ei käytännönharjoituksiin ole ehtinyt.

Hyvää yötä!
Ja
Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tästä lähdetään...

Aloin tuon eilisen hienon tokopäivän inspiroimana miettimään jatkoa eli siis sitä avointaluokkaa ja sen liikkeitä. Ajattelinkin käydä läpi lähtötilannetta, ett mistä lähdetään liikenteeseen ja samalla muistuttelen itselleni mitä avoinluokka pitääkään sisällään.

Paikkamakuu, piilossa 3 minuuttia:
Paikkamakuu onkin tuttu liike alokasluokasta. Ajan kanssa ei pitäisi olla ongelmia. Kolme minuuttia kyllä sujuu, mutta tähtäämme neljään minuuttiin treenit, jotta koira ei ala ennakoimaan kokeessa. Muutaman kerran olen käynyt paikkamakuun aikana piilossa, mutta sitä ei olla vielä tosissaan treenattu. Piilottelu aloitetaan ihan lyhyellä ajalla näin alkuun.

Seuraaminen taluttimetta:
Tuttu liike ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen ettei avoimessa ole enää taluttimessa seuraamista, koska Hukka skarppaa paremmin ilman hihnaa. Tämä sujuu, mutta paljon pientä viilattavaa on, jos meinaa avoimesta pisteitä saada. Käännökset on ne, jotka saa koiran haahuilemaan. Kulmatreenit tehokäsittelyyn. ;-)

Liikkeestä maahanmeno:
Tuttua hommaa, joskin se alasmenonopeus edelleen puuttuu. Uutena lisänä tulee toki se koiran takana käyminen palatessa, mutta en usko sen aiheuttavan ongelmia. Ollaan me sitä joskus tehtykin.

Luoksetulo:
Luoksetulo saakin sitten uutta treeniä aikaan, kun koira pitää saada pysähtymään kesken kaiken. Jotenkin on semmonen kutina ettei se pysähtyminen ole suurin ongelma vaan se, että nopeus säilyy. Lelua vissiin heilutellaan reilusti tämän liikkeen kohdalla. ;-)

Liikkeestä seisominen:
Tämäkin tuttu liike. Tähänkin vain lisätään se takana käyminen. Tosin nyt otetaan myös ne ylimääräiset askeleet kunnon tarkkailun alle. Ne pitää saada kokonaan pois ennen kuin avoinluokka korkataan.

Noutaminen:
Noutamista ollaan treenailtu sillon tällön ihan liikkeeseen tutustumalla vain. Tuo-käskyä ollaan otettu lelujen kanssa ja se alkaa ihan hyvin jo mennä Hukkasen päähän. Sitten on tarkoituksena ottaa ihan kapulan pitoharjoituksia erikseen, koska poitsu tahtoo jäytää puuta vähän liikaa. Ihan siis alkutekijöissä ollaan, mutta hiljaa hyvä tulee.

Kauko-ohjaus:
Ollaan treenattu lyhyellä matkalla. Käskyt ihan hyvin perillä, mutta takamus tahtoo liikkua vähän liikaa. Pyrkiminen kuitenkin lähes täydelliseen liikkumattomuuteen niin ei tule niitä virheitä sitten. Sen olen huomannut, että Hukalle tahtoo tuo sivulle tulo olla aikalailla takaraivossa, koska kovasti sen takapuoli kääntyy minua päin ja tarkoituksena tulla sivulle tekemään istu-maahan liikettä. Mutta tässäkin pitää muistaa ettei ahnehdi ja edetään hitaasti. Käsimerkkejä en ole käyttänyt kauheasti... pienen eleen olen joskus tehnyt, mutta ihan hyvin meillä toimii pelkkä sanallinen käsky. Tosin koetilanteessa voi olla hälinää sen verran, ettei käsiavuista ole varmaan haittaakaan.

Este:
Yli meneminen on hyvin jo varmentunut ja sitä edelleen varmistellaan kunnon palkalla. Ekat treenit tuottaa varmasti pään vaivaa pojalla, kun pitäisikin seisomisen sijaan istua esteen taakse. Katsotaan miten lähdetään etenemään. Lisäksi mietin tässä, että kuinka saada Hukka vielä takaisinkin esteen yli... käytänkö sivu-käskyä vai otanko jonkun toisen käskyn käyttöön. Pelkään, että normaalilla sivu-käskyllä koira kiertää esteen ja tulee sivulle. Tämäkin selviää, kun aletaan hommaa treenaamaan.

Tämmönen on meidän tilanne ennen kuin ollaan tosissaan avoimen liikkeitä treenattu. Katsotaan missä mennään jonkun ajan päästä.

Palataan!

Toko-koe, alokasluokka, 24.11.2013

Tänään oltiin sitten taas vaihteeksi kokeilemassa. Järjestyksessään seitsemännes koe oli tämä.
Jännitys oli käsin kosketeltava. Jotenkin se jännitys tuli taas pintaan kun alettiin viimeistä ykköstä metsästää. Ja tietysti se edellinen penkin alle mennyt koe ei yhtään helpottanut taustalla. Ja se paikkamakuu -sekoilu mitä on ollut viime aikoina.
Mutta siis...

Koe oli Kuopiossa Musti & Mirri-areenalla.
Tuomarina toimi Mauri Pehkonen

Luoksepäästävyydestä tuttuun tapaa kokonaiset 10 pistettä.

Ekana varsinaisena liikkeenä taas paikkamakuu. Olin hiukan hermostunut ja Hukkakin oli kovin levoton heti alkuunsa. Sain kuitenkin jätkän sivulle suht rauhallisesti ja se meni jopa ekalla maahan, tosin hiukan hitaasti, mutta meni kuitenkin. Jes! Kovasti jännitti jättää koira, kun se oli kuitenkin selvästi kierroksilla jostain syystä. Hyvin se paikoilleen jäi. Ajan kuluessa Hukka katseli ympärilleen ja kuunteli kun vieressä ollut koira hiukan vinkui välillä. Jossain vaiheessa huomasin, kun sykkeeni vain nousi ja nousi mitä enemmän aikaa oli mennyt. Olin jo ihan varma, ett kohta se koira pomppaa ylös niinkuin on tässä taannoin tehnyt. Vihdoinkin liikkuri kuitenkin sanoi ajan kuluneen ja helpotuin suunnattomasti, kun Hukka pysyi taitavasti koko ajan vaikka oli selvästi levoton. Olin iloinen! Olin erittäin iloinen! Vielä iloisemmaksi tulin, kun tuomari antoi pisteet... täysi 10!

Seuraaminen kytkettynä meni ihan hyvin. Hiukan Hukka jätätti alussa ja kulmissa ei ollut ihan terävimmillään. Stopit kuitenkin meni onneksi mainiosti. Ja kuvaajani Tiia sanoi seuraamisen näyttävän iloiselta ja siltä se kieltämättä näyttää, kun näin jälkeenpäin videota katsoo. Pisteitä 8.

Seuraaminen taluttimetta meni aika samoin, kuin kytkettynäkin. Kontakti oli parempi ja vasemmalle käännös meni paremmin. Oikealle käännös oli löysä ja sen jälkeen loppusuorakin oli löysä, ja Hukka vähän jätätti. Stopit taas hyvät. Tästäkin pisteitä 8.

Liikkeestä maahanmeno oli taas hiukan hidas ja kuulemma korostin hiukan liikaa maa-käskyä. Ja videollakin kyllä huomaa pienen kehon liikkeen. Mutta onneksi ei ollut mitään sen isompaa ja pisteitä jäi kuitenkin 8 vielä jäljelle. :-)

Luoksetulo oli nopea ja iloinen, mutta pieni haistelukoukkaus miun selän takana ennen perusasentoa vei pisteitä. Lisäksi perusasento taisi olla hiukan vino. Pisteitä 8,5.

Liikkeestä seisominen meni niin kuin ennenkin... eli Hukka otti niitä askeleita taas. Onneksi pysyi sallituissa rajoissa, joten pisteitä saatiin tästäkin 8.

Este oli taas se jännityksen paikka, koska sen kanssa ollaan härvelletty millon mitäkin. :-) Jälkeen päin miettiessä pohdin mikä vei pisteen, mutta luulen ettei Hukka lähtenyt niin nopeasti käskyn saatuaan, kuin olisi ehkä pitänyt. Lähti kuitenkin ekalla ja pisteet taas siitä. Hieno suoritus se sitten olikin, kun koira lähti liikkeelle. Yhden pisteen vajauksella jäi siis 9.

Kokonaisvaikutelmaan vaikutti varmaan koiran ylimääräiset haistelut ja pieni vinkuminen silloin tällöin. Vaikutelma oli 8 pisteen arvoinen.

Tällä tasaisella sarjalla saatiin pisteitä yhteensä 171,5, jokahan on ALO1-tulos.
Ja näin ollen se oli se meidän kolmas ykkönen. Tähän oli hyvä lopettaa alokasluokka, kun nämä oli meidän parhaat koepisteetkin vielä kaiken lisäksi. :-)
Seuraava koe onkin sitten avoimessaluokassa jahka saadaan liikkeet kasaan.

Nyt Hukalla onkin tästä lähtien sitten sen BH-tunnuksen lisäksi TK1 nimensä edessä.

Kyllä nyt on hyvä mieli. Sai sitä töitä tehdäkin, mutta olokin on kyllä nyt niin helpottunut, että oli se sen arvoista. Nyt pidetäänkin sitten taukoa kokeista ihan jonkin verran ja aletaan treenata avoimenluokan liikkeitä ihan tosissaan. Ehkäpä sitten keväällä/kesän alussa ollaan valmiita aloittamaan seuraava haaste. :-)

Olisin laittanut videonkin, mutta jostain syystä tämä blogi ei sitä nyt tänne halua. Täytyy kokeilla myöhemmin uudestaan, josko vaikka sitten laittaisi muitakin videonpätkiä samalla.
Kiitos Tiialle taas kuvaamisesta.

Laiskottaa ja usko koetuksella

On kyllä ollut taas niin laiskaa täällä kirjotusrintamalla, että ihme jos teillä lukijoilla on mielenkiinto vielä säilynyt. Sitä kun yrittää niin reippaana pitää suht säännöllistä väliä päivityksissä kuitenkaan siinä onnistumatta. Taas ei tiedä mistä aloittaisi, kun on niin paljon kaikkea tullut tehdyksi.

Mennäänpä siis taas tapahtumajärjestyksessä niin pysyn itsekin kartalla edes jotenkuten. :-)

Siskojen ilta 
Parisen viikkoa sitten vietin aivan mahtavan illan piiiitkästä aikaa. Oli sitä kyllä odotettukin ja suunniteltu ihan liian pitkään. ;-) Onneksi vihdoin ja viimein saatiin aikataulut kohtaamaan. Kolmen ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti vaikeaa, mutta on se sen arvosta.
Ensimmäisenä suunnattiin Kuopion keilahalille ja mitäs muutakaan tekemään kuin keilaamaan. Parissa tunnissa ehtii monta palloa heittää ja vielä useampia keiloja kaataa. Alkuun oli kaikilla hiukan homma hakusessa, mutta kyllähän se siitä sitten lähti hyvin ja täyskaatojakin tuli joitakin. Hauskaa hommaa se on ja vielä monta kertaa hauskempaa hyvässä seurassa. Oltiin ihan pro-keilaajia kaikki, vaikka vanhin ja viisain meistä näyttikin miten ne pisteet viedään kotiin. ;-)

Parin tunnin palloilun jälkeen olikin sopivasti kerätty ruokahalua... tai eräät oli tehneet sitä kuulemma koko päivän. ;-) Aikamme pohdittuamme ja käytyämme läpi potenttiaalisia vaihtoehtoja, päädyimme tällä kertaa kokeilemaan ravintolaa nimeltä Rustik. Löytyy Kuopion Kauppahallin kellaritasosta, by the way. Oikein mukavan oloinen paikka ja lämmin henkinen. Syötäväksi otin muikkuja muussilla ja oli kyllä todella makoisa annos. Myös jälkkäriksi nautittu uuniomena vaniljajäätelöllä oli hyvää. Suosittelen paikkaa muillekin.
Siinä sitä istuskeltiin aika pitkäänkin ja parannettiin paljon maailmaa kolmisin.
Hieno ilta kokonaisuudessaan ja tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa, joka toivottavasti on mahdollisimman pian. Saa nähdä mitä silloin keksitään. :-)
Kiitos illasta siskoseni ja pidetään ikivihreät tangat korkealla! ;-)

Vuosipäivä
Tässä menneellä viikolla oli meillä Hukan kanssa vuosipäiväkin. 13. päivä tuli meillä Hukan kans kolme vuotta täyteen. Sillon kolme vuotta sitten sitä ajeltiin nelisensataa kilometriä Orimattilaan ja takaisin vielä toiset samanmoiset. Tulomatkalla oli kyllä huomattavasti mukavampaa kun ei tarvinnut matkustaa yksin. Pikkuinen Hukkainen piti unituhinallaan ja muulla ähinällään seuraa koko matkan. :-)

Treenejä
Sitten päästäänkin aiheeseen, joka selittää tuon otsikon jälkimmäisen osan. On ollut näissä tokohommissa tosiaan usko koetuksella. Aina jokin menee pieleen vaikka kuinka yrittäisi niitä treenata. Johonkin kun alkaa kiinnittää enemmän huomiota niin sitten jokin toinen asia menee ihan päin honkia. Kuten viime kokeesta kävikin ilmi niin paikkamakuu on jotain ihan muuta kuin varma ja sen on todistanut pari treeniä sen jälkeenkin. Onneksi treeneissä voi puuttua asiaan ja toivon sen nyt hiukan korjaavan asiaa. Lisäksi nyt aloin huomioida tuota aikaa paikkamakuu treeneissä. Alku viikon treeneissä otettiin ihan mutu-tuntumalla aikaa ja arvioiden mukaan vajaan pari minuutin kohdalla Hukka nousi, taas. Sama kävi tänään kun otin ihan oman pikkutreenin tuossa pihalla. Tällä kertaa otin aikaa. Laitoin ajastimeen kolme minuuttia ja kun aikaa oli enää reilu minuutti jäljellä, Hukka nousi. Hah! sanon minä. Tarkka kello sillä on. Puutuin asiaan heti ja laitoin koiran takaisin paikoilleen maaten. Ja sama homma taas, kolme minuuttia oli tähtäimessä ja nyt sitten oltiinkin hienosti aloillaan koko aika. Myöhemmin iltapäivällä otin toisenkin kolmen minuutin treenin ja nyt kaikki menikin tosi hyvin. Saatiin täysin onnistunut ja ennen kaikkea rauhallinen paikkamakuu.


Semmosia tällä kertaa. Vähän kaikkea ja kaikkea vähän.
Seuraavaan kertaan taas!

Huono koepäivä

Otsikko kertoo lyhyesti kaiken meidän eilisestä kokeesta. Ei todellakaan ollut meidän päivä... Itse olin hiukan väsynyt eikä Hukkakaan ihan parhaimmassa vireessään tosiaankaan ollut. Paikkamakuu kertoi jo niin paljon, että meinasin jättää homman jo siihen. Mutta kun koe oli jo kuitenkin maksettu ja Kuopioon kuitenkin oma matkansa, niin pitihän se sitten vielä yksilösuoritukset käydä läpi. Yksi kokemus taas lisää... ei muuta.


TOKO-KOE 2.11.2013, ALOKASLUOKKA, KUOPIO (eka hallikoe)
Tuomarina Katja Rautiainen

Paikkamakuusta siis mukavan pyöreä 0. Tämä kyllä jäi vaivaamaan ja varmaan vaivaa pitkäänkin. Ärsytti niin valtavasti. Hukka oli levoton heti alussa jo ennen kuin jätin sen paikalleen. Ei mennyt ekalla maate ja vinkui. Tuomari kuitenkin sanoi sitten lopussa, että kyllä se siihen rauhoittui sitten kuitenkin. Olin jo varma, että vaikka levottomuutta olikin niin kyllä tämä vielä kunnialla viedään loppuu. Sitten tapahtui jotain (ilmeisesti joku haju) ja Hukka nousi seisomaan. Sain käskyn palata koiran luo ja juuri kun pääsin vierelle, liikkeenohjaaja sanoi ajan päättyneen. Siinä vaiheessa ärtymys, vitutus ja pettymys valtasi mielen. 20 sekuntia kun olisi vielä jaksanut Hukka olla niin olisi tullut varmaan ihan hyvät pisteet.

Jatkossa täytyy koittaa järjestää enemmän ryhmäharjoituksia paikkamakuusta. Etenkin siis tuosta itse maahanmenosta, kun Hukalla tuntuu niin paljon sekoittavan nuo naapurien käskyt. Ja täytyy varmaan treeneissä ottaa useammin pidempää aikaa kuin kaksi minuuttia, jotta kokeessa tuo pari minuuttinen ei tunnu koirasta niin pitkältä ajalta.

Lohdutukseksi voi tähän väliin sanoa, että onneksi koe meni muutenkin ihan metsään niin tuo paikkamakuu ei niin sitten enää vaivannut. Jos paikkamakuu olisi mennyt hyvin niin oltaisiin jääty todella lähelle ykköstuloksesta ja se olisi varmaan harmittanut enemmän. Onneksi oli tasaisen huono koe niin mikään ei harmittanut liikaa loppujen lopuksi.

Luoksepäästävyys oli ainoa, josta tuli täydet 10 pistettä. :-)

Seuraaminen kytkettynä oli aikamoista haahuilua. Ekalla stopilla Hukka ei tajunnut heti istua vaan haisteli tekonurmialustaa. Käännökset meni kaukaa kiertäen ja suorilla haisteltiin jonkun verran. Pisteitä vain 6,5.

Seuraaminen taluttimetta meni hiukan paremmin ja siellä tuli ajoittain hyvää kontaktiakin. Kuitenkin samalla tyylillä mentiin käännökset. Tuloksena 7,5 pistettä.

Jälkeenpäin mietin, että olinko itse liian nopea käännöksissä...? Kun Hukallahan toimii paremmin hitaammat käännökset. Vaikea sanoa, kun ei ollut ketään kaveria seuraamassa/kuvaamassa suoritusta. Kuvaaminen on kyllä siitä hyvä, että sieltä näkee sitten itsekin ne virheet.

Liikkeestä maahanmeno oli paras suoritus koko kokeessa. Pisteitä 8 . Seuraaminen meni hyvin ja maahanmeno oli aika Hukan tyylinen. Nopeutta olisi kuulemma saanut olla, mutta muuten varsin mallikas suoritus.

Luoksetulo oli nopea, mutta koiran jättämiseen tarvitsin toisen käskyn, kun Hukka meinasi epähuomiossa lähteä mukaan. Levottomuus sotki tämänkin. Lisäksi perusasento oli hiuka vino. Pisteitä 6,5.

Liikkeestä seisomisessa törmäsimme taas vanhaan tuttuun ongelmaan eli askeleisiin seis-käskyn jälkeen. Hyvin olen saanut tätä tapaa jo vähennettyä, mutta tiukassa se näkyy olevan kuitenkin. Pisteitä jäi 7.

Estehyppy meni sinänsä ihan hyvin, jos ei kaksoiskäskyä oteta huomioon. Koira kuitenkin hyppäsi reippaasti käskyn saatuaan. Liikkeenohjaaja antoi suoritusluvan ja jostain syystä Hukka alkoi tuijottaa häntä. Odotin hetken, mutta en saanut kontaktia koiralta. Kokeilin antaa käskyn, mutta eihän se saanut Hukassa muuta aikaan kuin katseen minuun. Annoin toisen käskyn ja sitten Hukka menikin varsin mallikkaasti esteen yli ja jäi hyvin seisomaan sen taakse. Perusasento oli hyvä lopussa. Tästä pisteitä 7,5.

Kokonaisvaikutus jäi tällä kertaa vain 7,5 pisteeseen koiran levottomuuden takia. Hukka siis vinkui ja äänteli aika paljon ja lisäksi se olisi saanut olla halukkaampi liikkeiden välillä työskentelemään. Hukka vain haisteli hallin alustaa.

Loppujen lopuksi pisteitä ei siis tullut yhteensä kuin 125, joka on ALO3-tulos. Ja tämä on meidän pohjasuoritus tähän mennessä.

Surkea päivä molemmilla eikä kyllä voi syyttää pelkästää koiraa, kun itsekin olin jotenkin nuutunut. Parhaani yritin kyllä tsempata itseäni, mutta tokihan se koira vaistoaa jos ei ole itse ihan täysillä mukana.
Semmoinen koe oli se. Tällä hetkellä näyttääkin, että saadaan ihan huoletta keskittyä vain treenaamiseen kun seuraava koe mahdollisesti vasta ens vuoden puolella. Ehkä se tekee ihan hyvääkin meille.


Treeneistä puheen ollen... Tänään käytiinkin sitten paikallisessa koirakoulussa vähän touhuamassa ja hyvinhän se taas meni. Ensin mietin, että lähdenkö ollenkaan, mutta onneksi menin. Nyt on taas paljon parempi mieli, kun on onnistuneita suorituksia alla. Kotimatkalla otin myös noutoharjoituksia pallon kanssa. Lähinnä siis sitä sivulle tuloa ja tänään tulikin monta onnistumista sen suhteen. Kun koira oli tulossa kohti, annoin sille tuo-käskyn ja hienosti Hukka jo tajuaa, että silloin tullaan pallon kanssa sivulle istumaan. Lähdin siis opettamaan noutoa lopusta päin, koska se sivulle tulo sen esineen kanssa tuntuu olevan se vaikein.
Lisäksi otin hiukan kaukokäskyjä ihan lyhyellä matkalla ja hienosti sujui.
Tämän päivän treenit kyllä tasoitti eilistä pettymystä eikä se tunnu enää läheskään niin ikävältä. :-)
Kyllä me täältä vielä noustaa ja se viimenen ykkönen saadaan. Ja varmasti se koulutustunnus tuntuu sitten monta kertaa paremmaltakin, kun sen eteen on oikeasti joutunut töitä tekemään. ;-)

Palaillaan taas!

Pikku-Ryuun kuulumiset ja vähän muutakin

Niinpä niin. Otsikko kertookin tämän päivän teeman.
Kyoryuu onkin oikein reipas pieni liero ja kasvaa hurjaa kyytiä. ;-) Eikä ihmekään tuolla ruokahalulla. Mukava nähdä ettei ympäristö ole turhan stressaava. Tosin tässä päivänä eräänä melkein huolestuin, kun hiiri ei ollutkaan kadonnut boksin pohjalta yön aikana. Oikeastaan ihmettelin syömättömyyttä jo silloin illalla, koska normaalista hiiri häviää jo illan aikana melkein heti "auringon" (valo, jolla rytmitän päivän pituutta) sammuttua. Lisäksi aktiivisuus oli tuona aikana vähentynyt huomattavasti. Pian tämän muutoksen jälkeen huomasinkin, kun Ryuun silmät olivat kovin samean näköiset ja koska olin hiukan perehtynyt aiheeseen niin osasin alkaa odottamaan nahanluontia.

Pari päivää Ryuun olikin ihan aloillaan eikä ilmeisesti liikkunut yölläkään juurikaan. Välillä piti käydä tutkimassa tarkemmin, ett oliko se hengissäkään enää. Kyllähän se oli... :-) Parin päivän hiljaiselon jälkeen satuin ihan sattumalta katsahtamaan boksiin kymmenen aikaan illalla ja huomasin kun Kyoryuun nahka lerpattaa sen päästä irti. Niinpä jäin seuraamaan tapahtumaa ja niin pääsi uusi kaunis viljakäärme ulos vahnasta nahastaan. Nahan otin luonnollisesti talteen ja kuvaakin siitä olisi tarkoitus joku päivä ottaa, kun vain muistaa.

Seuraavana päivänä maistui taas hiirikin, oli se rankkaa tuo nahanluonti. ;-)
Samalla päätin punnita taas kaverin ennen ruokintaa ja painoa olikin tullut hiukan lisää. Viime kertaisen 9 gramman sijaan vaaka näytti 10 grammaa. Lisäksi sain juuri luodusta nahkasta mitattua hyvin pituuden ja se näytti n. 36 cm.

Nyt on ollut taas oma aktiivinen itsensä. Tosin eilen illalla boksiin laitettu hiiri ei maistunutkaan jostain syystä, mutta tänään kokeilin uudestaan ja eipä siinä kauaa mennyt kun hiiren poikanen oli lieron massussa. Olin hyvin iloinen tästä ruokailusta, koska päätin tänään muuttaa Kyoryuun myös isompaan boksiin, kun tuntui edellinen käyvän jo pieneksi. Ei näyttänyt ympäristön vaihdos ressata vielä ainakaan, kun ruoka maistui. Lisäksi uuteen boksiin sai vähän sisustusta lisää ja vessapaperirullan sijaan Ryuulla on ihan kunnon luola piilona. Laitoin myös kiviä boksiin esittämään eräänlaisen kallion roolia. ;-) Tästäkin tulee kuvaa, kunhan saan aikaiseksi.
Toistaiseksi hyvin siis kelvannut uudet huudit. ;-) Toivottavasti pikku-Ryuu viihtyy.

                                                                                             **** ****                                                     

Lisäksi minulla olisi yksi päivitys meidän treeneihin liittyen.
Eli Hukan kanssa ollaan hiukan otettu jo Tokon avoimenluokan liikkeitä. Ja tällä hetkellä suurin ahaa elämyt ollut noudon kanssa. Olen tehnyt pelkkää kapulan hakua sekä sitten toisena irrallisena liikkeenä sivulla istumista kapula suussa. Tuossa eräänä päivänä sitten kokeilin lelun kanssa pyytää koiran tuo-käskyllä sivulle, jota ollaan siis myös hiukan treenattu ja kappas sehän onnistui. Olin ihan ällikällä lyöty. Kovin on kyllä hakusessa vielä, mutta tulipahan kokeiltua ja todettua ett kyllä se varmaan tästä vielä. Nyt jatketaan vaan ahkerasti osa-alueittain tuota liikettä.

Semmosta meille tällä kertaa.

Palataan taas.

Rankka päivä

Rankka päivä ollut ihan oikeasti ja se onkin kestänyt iltaan asti. Puol kasista lähtien riehuttu erittäin paskasissa remonttihommissa... lapioitiin siis vanhoja eristepuruja ym. roskaa pois erään omakotitalon alta. En suosittele kenellekään... vie kyllä mehut ihmisestä, etenkin jos ei kyseiseen hommaan tottunut.
Puol neljän aikaan sitten vihdoin kotona ja ajattelin, ett nyt sitten käytän pojat vaan pikku lenkillä, jonka jälkeen rentoudun saunassa ja sitten vähän pötköttelen ja illalla vasta pidempi lenkki.

Luulin väärin...

pikku-Hukka oli ripuloinut keittiöön sekä olohuoneen nurkkaan, joten niitä sitten siivoamaan ensi töikseni. Mikä lie pistänyt pojan mahan sekaisin? Viime perjantaisetko jäniksen roippeet vaikuttaisi vasta nyt? :-(
Se oli kyllä niin mukava rentoutuminen kotiin palatessa... ei mennyt niin kun olin sen ajatellut. Meillä ei olla ripuloitu sitten kevättalven, joten hiukan tuntui ett nyt löytyä taas löydään. Juuri silloin kun en sitä olisi todellakaan kaivannut (en siis kaipaa sitä muutenkaan) se iskee pieneen Hukka-poikaan. Ja jatkuu siis edelleen. Käytiin tuossa illan hämärtyessä ihan kunnollinen lenkkikin, jossa poitsu sai tyhjentää itsensä ihan kunnolla, mutta silti tunti kotiutumisen jälkeen taas alkoi levoton edestakaisin kävely. Luulisi, että se paskan määrä mikä oli lattialla ja mikä on tullut päivän aikana ulos olisi jo riittänyt. Nyt on taas ollut levollista, mutta saa nähdä kuinka pitkään. Sen lisäksi pieni raukka-rukka oksentaa tyhjää mahaansakin. Toivotaan, että pian loppuisi tämä kurjuus ja voisi aamulla kokeilla jotain vähän syöttää tuolle pienelle rakkaalle.

Mutta ei tästä sen enempää. Palaan asiaan myöhemmin ja kerron kuinka kävi.

Nyt me koitetaan rauhottua ja mahdollisesti nukkuakin jopa.
Hyvää yötä!

"Hirmulisko"

Tänään sitten vihdoinkin sain nimettyä pikkuisen luikeron tai oikeastaan eilen illalla, mutta en jaksanut siitä sitten enää kirjoitella. Kyllä se olikin taas titaanien taisto, kun sitä nimeä yritti vääntää vaikka mistä. Monia vaihtoehtoja kävi mielessä, mutta ei sitä oikeaa oikein tahtonut löytyä. Onneksi on ystäviä, jotka auttaa tämmösissä vaikeissa asioissa ja tuo uusia ajatuksia omaan päähän, joka pyörittää vaan niitä samoja eikä saa mistään mitään selkoa.

Mutta siis piiitkän piinallisen mietinnän tuloksena syntyi hieno nimi, jolla on taustaakin jopa.

Kyoryuu!

Se on japania (olen siis Japani-fani, joten siitä idea) ja tarkoittaa hirmuliskoa. Ja joo, tiedän ettei se ole lisko, mutta se ei olekaan se pointti... kun onhan se kuitenkin aika hilmuinen silti.
Lisäksi nimen voi lyhentää: pelkkä Ryuu tarkoittaa japaninkielessä lohikäärmettä. T'äydellinen nimi meidän pikku Kiero-lierolle. :-)

Varsinainen hirmulisko se jo onkin, kun eilen oli punnitus ja painoa vaa'an mittariin kertyi hurjat 9 grammaa! Pituuttakin on jo reilu 30 senttimetriä.
Hyvä ruokahalukin tuntuu olevan... kahdesti on jo syönyt kotiutumisen jälkeen ja oikein reippaasti vieläpä. Tänäänkin meni vain vajaa puoli tuntinen, kun pikkuinen pinkki oli kadonnut boksin pohjalta. Ja jos joku ei nyt tiedä niin valaistaankoon heitä... pinkki on siis nimitys hiiren poikasista, joilla ei ole vielä edes turkkia. Pinkki on ihan joitakin päiviä vanha pikkuinen hiiren poikanen. Mutta se siitä info-osuudesta... siirtykäämme kuvien pariin.

Muutama kuvakin siis kaunistaa taas päivitystä:

Epätoivoinen yritys hienosta kuvasta päivän valossa. ; )

Vähän käsittelyä samalla

Kiero-liero ei kyllä pysy aloillaan yhtään...
Ei kauhean kuvauksellinen kaveri.

Siinäpä ensimmäinen kunnon katsaus uuden tulokkaan elämään. Lisää on varmasti luvassa.

To be continued... ;-)

Kuvia viikonlopulta

Kuten aiemmassa päivityksessä totesin niin tosiaan kuviakin tuli otettua viikonloppuna ja nyt olen valkannut teille lukijoille parhaat nähtäväksi.

Lauantain tapahtumia:

Kaislikossa suhisee ;-)

Sotkusta puuhaa

Namiautomaattikin toimi välillä

Ja kaikilla oli niin muuukaaavaa

Hilmuisia vesipetoja

Ja taas mennään!

Pikku-Benny ja vähän isompi Hukkanen

Ilmeitä

Lauantai-iltana poikia väsytti ja sovussa pötköteltiin.

Krooohhh!
Kuvassa myös Pipari-kissa

Sunnuntainakin ehdittiin touhuta kokeen jälkeen.

Ben koittaa tehdä vaihtokauppaa... pallo nakista.

Kukin makaa tyylillään :-D

Köydenvetoa

Tiukka taisto

Lepotauko pienillä poseerauksilla

Sitten olikin painimatsin vuoro

Hukka nautti "ylemmän" koiran asemasta,
kun joutuu Rockylle aina alistumaan.

Halitaan <3

Sunnuntai-iltana sitten väsyttikin ihan kiitettävästi,
kun kotiin päästiin.

Tänäänkin on ollut havaittavissa, että viikonloppu oli suht rankka. Hukka ollut kumman rauhallinen koko päivän ja malttoi hyvin odottaa ilta kahdeksaan ennen kun käytiin pidempi lenkki tekemässä. Eiköhän se huomenna ole taas virkeä oma itsensä. :-)

Ensi kertaan taas!