Kesän ensimmäiset agitreenit ja muuta kivaa :-)

Perjantaina alotettiin taas kesäkausi agilityssä. Oltiin kyllä molemmat vähän ruosteessa, mutta hyvin treenit kuitenkin meni. Pientä väsymystä oli Hukassa havaittavissa, kun se kävi vähän uimassakin ennen treenejä.

Mutta itse reeniin... Ihan alkuun ohjaaja katsoi mitä osataan ja miten toimitaan. Sitten harjoiteltiin vähän lähetystä esteille ja sehän ei oikein meiltä vielä sujukaan. Eipä tuota ole paljoa treenattukaan vielä. Sitä siis jatkossa treenataan paljon lisää. Sitten otettiinkin jo pientä rataa pienissä pätkissä. Ohjaaja sanoikin, ett Hukka kuulemma seuraa ihan hyvin minun eleitä ja vartalon asentoa. Hyvä tietää, ett poitsu edes yrittää katsoa minne sitä ohjaan. Minun pitäs vaan opetella kertomaan Hukalle selvästi mitä haluan, minne haluan ja millon haluan.
Pari ekaa kertaa Hukka pysy hyvin mukana ja oli innoissaan, mutta sitten se varmaan alko jo väsyä kun vauhti hidastu eikä esteetkään menny niin hyvin enää.

Alkuun siis otettiin esteelle lähetystä hiukan eli koira jätettiin 1. esteen taakse ja minä sitten menin toisen (tässä tapauksessa 10 este) esteen luo ja annoin Hukalle käskyn tulla. Hukka hyppäsi hyvin ekan ja toisen esteen yli, mutta kun se piti sitten lähettää kolmannelle esteelle (este 4/11). Hukka pistikin jarrut pohjaat ja katteli, ett enkö mie tulekaan perästä. Muutaman kerran piti asiaa käsitellä Hukan kans ja minun piti antaa sille vähän vauhtia ottamalla muutama askel kohti kolmatta estettä (este 4711). Sitten se vihdoin tajusi ja hyppäsi esteen yli ilman, että minun piti juosta esteen ohi. :-) Kyllä se siitä, kun saan treenataan lisää. Ens kerralla pitää ottaa noita lähetyksiä sitten vähän enemmän.
Tässä pätkässä harjoteltiin vielä koiran haltuun ottoa kolmannen (este 4/11) esteen jälkeen, jotta koira ei menisi putkeen. Hukka yllätti taas eikä mennyt putkeen, kun käsken sen tulla luokse.

Sitten alettiinkin mennä rataa osissa läpi. Muutama este kerrallaan ja sitten katsottiin mikä voisi mennä paremmin. Vähän oli Hukalla hapuilua kakkos esteelle mennessä, koska sen olisi pitänyt osata irtautua minusta vähän paremmin siinä vaiheessa. Minun kun piti olla valmiina ohjaamaan Hukka jo putkelle.
Putkeen Hukka menikin ihan sukkana. Kolmosputken jälkeen mentiinkin neloshypylle ja tässä meinasi olla taas ongelmia, kun Hukka olisi juossut suoraan vitosputkelle. Sain tehdä oikeasti töitä, että jätkä tajus ett pitäs hypätäkin siinä välissä. Piti vaan ottaa koira haltuun tässä välissä ja ohjata selkeästi neloshypylle. Neloshypyn jälkeen oli helppo homma lähettää Hukka vitosputkeen, koska se putki on niiin kiva. :-)
Sitten tulikin taas vaikea paikka, kun piti vähän koukata kutoshypyn taakse, jotta hyppääminen olisi helpompaa suoremmassa linjassa. Itselle oli vaikea määrittää koiran tilan tarve. Olinkin pari ekaa kertaa liian lähellä hyppyä ja Hukalle tuli liian jyrkkä käännös hypylle. Sitten otin kunnolla etäisyyttä ja Hukallakin oli helpompi suoriutua hypystä. Jotain hyvääkin oli, kun Hukka ei kertaakaan yrittänytkään hypätä kutoshypyn väärältä puolelta vaan kiersi kiltisti aina oikealle puolelle.
Seiskahypyn jälkeen oli havaittavissa hiukan hämmennystä puomin alussa. Hukka kun ei ole pitkilleen päässyt puomilla käymään. Hyvin se kuitenkin sen veti, kun muisti miten se mentiinkään. Kontaktitkin taisi tulla hyvin mukaan.
Puomin jälkeen mentiin taas putkeen ja olin kyllä tyytyväinen miten hyvin Hukka malttoi parin toistonkin jälkeen ottaa kontaktin, vaikka tiesi pääsevänsä seuraavaksi putkeen.
Ysiputken jälkeen piti ottaa koira taas haltuun ja kertoa selvästi, ett kurvataankin oikealle, kymppihypylle. Loput hypyt menikin sitten ihan hyvin, kun niitä oltiin jo harjoiteltu alussa.

Siinäpä nämä treenit lyhyesti. Oli kyllä mukava käydä pitkästä aikaa kunnon treeneissä, joista oikeasti sai jotain hyötyä irtikin. :-)
Agilitykausi avattu.


          ******                          ******                             ******                        ******


Tänään otettiin Hukan kans hiukan esine-etsintää huvin vuoksi. Vein kamerakotelon vähän matkan päähän metsään, niin että Hukka istui paikoillaan sen aikaa ja näki minne menin. Sitten palasin Hukan luo ja annoin käskyn etsi. Hukka ryntäsi innoissaan lepikkoon ja palasi kohta ihan onnessaan takaisin kiikuttaen suussaan koteloa. Sama tehtiin muutamia kertoja ja poitsu oli joka kerta yhtä innostunut tästä leikistä. Vaihdoin myös esinettä ja Hukka etsi myös avaimenperänarua. Jätkä tajusi heti mikä on homman nimi. Täytyy harrastaa tätä useammin. Yritin myös heittää avaimia ja toivoin että Hukka olisi hakenut ne, mutta ei halunnutkaan ottaa niitä hampaisiinsa. Täytyy varmaan treenata avainten kantoa ensin ihan kotioloissa. :-)
Jos joku tietää jotain hyviä vinkkejä tähänkin hommaan, niin toki saa jakaa. Ei välttämättä edetä mihinkään virallisiin juttuihin, mutta hyväähän tuo koiralle tekee. Hukkakin tykkää hommasta ja osaa todella hyvin käyttää kirsuaan.


Loppuun vielä vähän kuvapiristettä viime viikkoiselta uimareissulta.

Mukana biitsillä oli myös Helmi (ja Katri hihnan toisessa päässä)

Mikähän vedenolio mahtaa vedessä lymytä?

Vesipainia

Vesipeto ja uimamaisteri

Hukka liitää vetten päällä

Järven valtias

Tähän loppuun täytyy vielä mainita yksi hauska tapahtuma, kun oltiin poikien kans uimassa tuossa viikonloppunakin. Hukka tajusi, että vedenpinnalla hyppelehtii jotain pieniä olioita (vesimittareita vai mitä ne nyt onkaan) ja jätkähän ihan innoissaan uiskenteli sitten niiden perässä ristiin rastiin. Välillä meinasi lähteä liiankin etäs, mutta tuli kyllä takaisin rantaan kun käskin.

Näiden tapahtumien ja kuvien myötä on hyvä toivottaa kaikille lukijoille
 Hyvää kesää!

Vähän tottista välillä

Eilen otettiin iltalenkin yhteydessä vähän tottista poikien kans.

Ensin oli vuorossa Rocky, joka meni taas tuttuun varmaan tapaansa. Seuraaminen meni muuten tosi hyvin, mutta vähän ukko jätätti välillä taakse. Olisiko jo ollut vähän väsynyt. Siitä olen erittäin tyytyväinen, että nykyään Rocky ottaa aika hyvin kontaktia seuratessaan, varsinkin jos vertaa aiempaan. Ja yritän kyllä joka kerta palkitakin sitä siitä, mutta en kuitenkaan halua että homma menee semmoseks orjalliseks seuraamiseks, jossa koiralla menee niskat nurin. Vaikka tuskinpa siitä on Rockyn kohdalla vaaraakaan. ;-)
Liikkeestä maahanmeno oli hyvin hyvin hidasta ja vähän Rocky oli sen näkönen, ett onko ihan pakko. Kyllä se sitten kuitenkin toisesta käskystä jo meni alas. Pysyi hienosti paikallaan maassa.
Liikkeestä seisominen meni tosi hyvin, Rocky pysähtyi heti ekalla käskyllä eikä ottanut askeliakaan enää sen jälkeen. Hyvin pysyi paikallaan.
Sitten otettiin vielä luoksetulo. Rocky jäi hyvin odottamaan ja malttoi olla aloillaan kutsuun asti. Luoksetulo oli vauhdikas ja hienosti ukko istahti vasemmalle puolelle juuri oikeaan paikkaan. Rocky on ollu aina tosi hyvä tuossa luoksetulossa. Ei kierrä minua kaukaa takaa vaan tulee ihan jalkojen takaa ja napsahtaa istumaan jalkani viereen.
Vaikka Rocky välillä vähän jätätti, niin muuten koko treeni meni hyvin ja iloisella mielellä. :-)

Hukan kanssa otettiin sitten samoja juttuja. Seuraamista tosin enemmän, koska se on vielä aika paljon hiomista vailla. Hukka jätätti taas ja seurasi välillä aika kaukana sivulla. Mitteehän sen kanssa ossois tehä...? Kontakti on kyllä aikas hyvä jo, välillä muistaa vilkaista, mutta ei mene Hukankaan kanssa semmoseks orjalliseks. Täytyy vaan itse muistaa aina palkita tuosta kontaktista.
Liikkeestä maahanmeno on Hukalla todella hidasta... Pitäisi vain treenata sitä yksinään, jotta siihen sais nopeutta ja sitten vasta yhdistää se seuraamiseen. Olen tainnut taas tuttuun tyyliini edetä liian nopeasti. Hyvä on Hukalta vaatia malttia ja kärsivällisyyttä, kun en itsekään siihen aina pysty. :-D Tällä kertaa Hukka kuitenkin pysyi tosi hyvin paikallaan eikä noussut kesken kaiken. Jotain onnistunutta sentään. :-)
Luoksetulo meni hyvin. Hukka jäi hienosti odottamaan ja luoksetulo oli myös Hukalla vauhdikas. Hukka vain kiertää minut vähän kauempaa mitä toivoisin.
Jälkeen päin kun mietin reeniä, niin tajusin ettei Hukka ollut tällä kertaa niin hermostunut ja kärsimätön, kuin mitä se monesti on. Homma ei mennyt ylikierroksilla. :-)
Kaiken kaikkiaan treeni sai ajatuksia päähäni.... Pitäisi treenata enemmän, jos meinaa joskus johonkin osallistua!!! :-)

Laiskan blogittajan päivitys

Tässä ois nyt näitä kuvia mitä olen lupaillut. En jaksa paljoa kirjotella näistä tapahtumista, joten kuvat saa kertoa kaiken oleellisen. :-) Kuviahan on aina kiva katella.

Alkuun ihan vain muutama sekalainen kuva poijjista:

Siinä ne poijjat nukkuu sulassa sovussa. On ne niin rakkaita

Vaavvi käpertyneenä sohvan nurkkaan

Maxin nukkumisen taidonnäyte. Liekkö nukahtanu kesken hypyn :-)

Seuraavat kuvat ovat sitten viime viikolta, kun oltiin koirakaverien kans ulkoilemassa pellolla. Mukana menossa oli Anu ja bernhardipoika Miki, Kati ja tanskandoggityttö Fanni sekä Riikka ja dobermannityttö Ira. Fanni olikin ihan uusi tuttavuus Hukalle. Hyvin kyllä näytti kemiat kohtaavat ja koiruuksilla oli hauskaa. Ja tietysti myös omistajat viihtyivät ja toivottavasti päästään pian taas uudestaan ulkoilemaan porukalla.

Siellä menee ryhmärämä...

Hukan ja Fannin vauhdin huumaa

Miki, Hukka ja Fanni

Ira puuhailee omiaan, Fanni ja Hukka ryntäilee ees taas

Hukka ja Fanni kellisti "valtavan pedon"

Ja sitten mennään taas...

Fannin ja Hukan ilmekuva :-D

"Tuu jo leikkii mun kaa eläkä vaan makoile siinä." Hukkaakaan kun ei väsytä vielä yhtään... ;-)

*Pusi Pusi*

Ja välillä sitten poikarakkautta ;-)

Siellä se porukka taas menee.

Tänään käytiin Katrin ja Helmin kanssa tekemässä aamulenkki Aurinkovuorelle. Ja ne jotka eivät tiedä mistä puhutaan niin kyse on siis täällä Vääksyssä sijaitsevasta iiiisosta kukkulasta. Otettiin eväät mukaan ja syötiin aamupala luonnon keskellä. Pojat pääsikin uuteen maastoon, kun ei olla aiemmin käytykään Aurinkovuorella vippailemassa.

Vähän kuvamateriaalia retkestä:

Hukka ja Helmi retkeilee

Mitähän on poijjilla mielessä... :-)

Miun komia Rocky :-)

Helmi vaikuttaa kovin innostuneelta meidän retkestä ;-)

Reippaat retkeläiset

Hukkanen

Mehtäläinen

Siinäpä olis taas vähäksi aikaa. Jospa ensi päivityksen aikaan jaksaisin kirjoittaa vähän enemmän. :-)

Hiljaiseloa

Kovin on ollut taas hiljasta meidän elämässä. Ei ole mitään mullistavia asioita tapahtunut. Ainut erikoinen tapahtuma oli Hukan ja koirakamujen kohtaaminen, josta lisää jahka saan kuvat koneelle. Sen verran voin sanoa, että kaikilla oli mukavaa ja koirat saivat juosta keskenään. Kuvat kertokoon sitten kaiken oleellisen, kun olen niin laiska nyt kirjottamaan mitään.

Sunnuntaina tultiin taas tänne etelään viikon tauon jälkeen ja kylläpä oli kevät pitkällä jo. Savossa kun oli lunta paikkapaikoin, kun lähdin ja kylmäkin vielä. Vääksyssä taas ei ole lunta enää ja ruohokin alkaa vihertää, niin ja on mukavan lämmintä. Kyllä sitä vaan ihan eri fiiliksillä lähtee aamulla ulos, kun ei tarvitse eristää itseään vaatekerrosten alle ja paleltua silti pakkasessa. Tämän päivän lenkkikin meinasi venähtää pitkäksi, kun oli aivan mahtava keli. Rockykin huomaa kevään hyvät puolet, kun ei tarvitse enää pelkillä poluilla tallata. Talvella kun ei rikkinäisten lonkkien kanssa loikita hangessa. Kesällä pääsee Rockykin metsään. :-) Eipä sitä kesälla paljon tiellä mennäkään, kun voi viilettää pitkin metsiä ja peltoja.

Pitäisi varmaan ruveta etsimään hyvää koirien uittopaikkaakin pikku hiljaa. Kohta on jo niin lämmintä, että koirat varmaan haluaa veteen läträämään. Pääsee Hukka-poikakin uimaan piiiitkästä aikaa... niin ja Rocky kahlaamaan. :-D

Rockykin on muuten ollu tosi hyvänä viime aikoina. Ei se ole paljoa kipulääkkeitä tarvinnu, sillon tällön vain jos on oltu enemmän liikkeessä. Pirteä ukko, joka jaksaa kyllä joka päivä piristää. Tänäänkin tuli niin hyvä mieli lenkillä ollessa, kun Rocky seiso metikössä, katto mua ja heilutti häntäänsä omaan verkkaseen tahtiinsa. Kaiken kruunaa se, kun Rocky sitten ryntää mua kohti ihan onnessaan. En mie kyllä tuota ukkoo vaihtas mihinkään, on se niin korvaamaton ystävä.

Pistää vaan miettimään niitä, jotka pitää noita uskollisia ystäviä jonain pentukoneina joilla vaan teetetään pentuja ja tahkotaan rahaa. Hommassa ei piitata yhtään koirien hyvinvoinnista, saatikka sitten mihin olosuhteisiin pennut menee. Lisäksi mun korvaan särähtää, jos puhutaan näyttelykoirista, jotka olevinaan on jotenkin tärkeämpiä ja parempia, kun ns. tavan koirat. Ei se ehkä ihan paras koiranmittari ole, kun tietää millasia koiria tänä päivänä ihannoidaan tuolla näyttelykehissä. Perseelleen on menny tuokin homma.

Mulle koira on aina ystävä ja ihan yhtä tärkeä kumppani oli sillä tuloksia tai ei. Pääasia ett "kotona" menee hyvin ja koiralla kaikki hyvin. Ja hoidan koirani hyvin, makso mitä makso.

Mutta jospa siinä olisi tälle kerralle. Ei nyt avauduta liikoja niin jää ensi kerrallekin.

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille.... paitsi Katrille täytyy vissiin toivoa sadetta. ;-)
:-D