Kyoryuu

Tämä on pikku-Ryuun oma sivu. Tänne päivittelen Kiero-lieron kuulumisia, kun niitä huomattavasti vähemmän tulee varmaan kuin muita. Pienen viljakäärmeen elämä ei ole ihan niin vaihtelevaa kuin kahden karvaisen nelitassuisen. Eipähän jää pikku-kamu isompien varjoon, kun saa ihan oman sivun itselleen. ;-)

Eli kyse on siis viljakäärmeestä, joka kuoriutui tähän suureen maailmaan samana päivänä kuin Rocky on syntynyt eli 19.8. Tosin kahdeksan vuotta myöhemmin eli vuonna 2013.

15.9.2013, n. 1 kk:n ikäinen

Meille tämä pieni liero muutti 13.9. ja tuohon aikaan Ryuu painoi hurjat 9 grammaa ja pituutta sillä oli n. 32cm. Asumuskin oli pienelle eläimen alulle sopivan pieni eli muovinen keksilaatikko (lev.16cm x kork.11cm x syv. 16cm). Sisustuksena pohjalla talouspaperia, pari pientä muovikukkaa sekä vessapaperirulla suojana. Vesikuppina pieni muovinen rasia. Lämmönlähteenä/päivän rytmittäjänä tavallinen (koulu)pöytälamppu.

Alkuun vähän jännitti, että miten meillä sujuu. Itselläni kun ei aiemmin tämän lajin edustajaa ole kotona ollut. Vain kerran olin aiemmin saanut pitää käärmettä käsissäni (ja sekin muuten oli viljis, jos saan mainita). Tokihan hetki meni opetellessa tulkitsemaan kärmeksen elämää ja käsittelykin jännitti, mutta siihen tottui kyllä nopeasti. Ja Ryuukin oppi todella nopeasti tuntemaan minun tuoksun eikä enää niin säikähtänyt, kun aioin ottaa sen käsiini. Nykyään se kiemurtelee melkein itsekseen, pienellä tuuppauksella, kädelle. ;-)

Käsittelyä.
Ryuu 1 kk, 19.9.2013

19.9.2013

Ruoka eli tässä tapauksessa hiiret (pinkit vielä tarkennettuna) ovat maistuneet Kierolle hyvällä ruokahalulla. Pari kertaa olen joutunut tähän mennessä heittämään ruokaa roskiin, kun ei hiiri maistunutkaan. Tosin eka kerta selittyi nopeasti sillä, että nahanluonti oli aluillaan. Toisella kerralla ei varmaan vain ollut vielä tarpeeksi nälkä.

Sekin oli hyvin jännää aikaa... meidän eka yhteinen nahanluonti... Vähän hämmennyin, kun Kyoryuu oli jo muutaman päivän ollut lähes kokonaan liikkumatta. Puolentoista vuorokauden liikkumattomuuden jälkeen piti käydä ihan varuilta varmistamassa, että onhan se vielä elossa. Olihan se. :-) Hätäännystä ei onneksi tullut, kun olin kuitenkin lukenut kyseisestä toiminnasta, mutta kyllähän se kummastutti kun ei ollut tottunut.
Puolentoista kuukauden iässä (5.10.) Ryuu siis loi nahkansa toisen kerran elämässään ja se sujui täysin ongelmitta. Mikä parasta olin itse vielä todistamassa tuota tapahtumaa. Nahka lähti nätisti kokonaisena.
En tiedä oliko kosteasta talouspaperista apua, mutta semmoisen kuitenkin laitoin pariksi yöksi boksiin, kun netissä sanottiin kostean ilman auttavan nahanluonnin onnistumisessa. Sitä olen tehnyt myös kahtena muuna luontikertana.
Nämä kaksi viimeistä onkin mennyt jo ihan rutiinilla, kun on oppinut lukemaan käärmeen merkkejä ja seuraamaan mm. silmien samentumista.
Toinen nahanluonti oli vajaan kolmen kuukauden iässä (11.11.) ja kolmas neljän kuukauden iässä (16.12.).

Ensimmäinen nahka lähti nätisti 5.10.2013

Ensimmäinen isompaan boksiin muutto tapahtui vajaan kahden kuukauden iässä (11.10.), jolloin paino oli 10 grammaa ja pituutta jo n. 36-37 cm. Boksiksi valitsin muovisen, läpinäkyvän Smart Store-laatikon, kooltaan n. 28 x 15 x 20 cm. Kasvillisuutta sai vähän enemmän ja kunnollisen luolan, ettei tarvinnut piiloutua enää vessapaperirullaan. Lisäksi boksiin tuli kiviä. Vesikuppi vaihtui isompaan posliiniseen kippoon. Pohjamateriaali sama kuin ennen.

Toinen boksi, joka tuli käyttöön 11.10.2013.

Kunnon luola ja "kalliotakin" mahtui astetta isompaan asumukseen.

Kolmen kuukauden iässä painoa oli 15 grammaa.
Neljän kuukauden iässä 19 grammaa.
Pituutta en ole saanut mitattua, kun viimeisin luotu nahkakin meni niin rullalle ettei sitä saanut ehjänä suoraksi.

24.12.2013
Kyoryuu n. 4 kk

Kun neljä kuukautta tuli täyteen alkoi Ryuu olla kovin ison näköinen jo. Ja vaikka pituutta en tiedäkään niin päätin hommata taas isomman boksinkin. Korkeutta löytyy nyt huomattavasti enemmän ja sitä Kiero varmaan kaipasikin. Kovasti se edellisestä boksista yritti ylöspäin päästä, mutta eihän 15 cm korkeassa laatikossa kovin ylös voi kavuta. Nykyinen boksi on samaa sarjaa kuin edellinen, kooltaan 34 x 31 x 25 cm. Korkeutta nyt siis puolet enemmän kuin aiemmin. Sisustusta tuli taas hiukan lisää entisten lisäksi. Uusia isompia muovikukkia sekä muutama kivi lisää. Myös pohjamateriaali vaihtui nyt aidompaan maa-ainekseen eli ihan terroihin tarkoitettuun hakesekoitukseen.

Taas pykälää isompi asumus (27.12.2013).
Ja näkyi korkeat paikat kelpaavan, kun tuonne ison valkean kukan päälle
piti seuraavana päivänä kiemurrella päivälevolle.

Siinä se mötköttää... ylänurkassa kukkasen päällä.
(28.12.2013)

Seuraavaksi kuvasarjaa ruokailusta.

Pinkki jo hyvää vauhtia menossa kurkusta alas.

Sinne se uppoo.

"Nom, nom" Hyvää on.

Kohta on massu täys.

Noin. Nyt voi vaan pötkötellä.

Tammikuun alussa painoa oli 25 grammaa.

Noin viiden kuukauden ikäisenä loi nahkansa ja mittasin pituuden nahasta. Pituutta n. 50 cm.

Maaliskuun alussa vähän reilu kuukausi edellisestä luonnista oli uusi nahanluonti. Pituutta oli nahan mukaan tullut noin 10 senttiä lisää ja paino oli 39 grammaa.

Huhtikuussa oli aika vaihtaa ruokahiiretkin hiukan isompaan. Pinkeistä niitä isoimpia, en nyt muista minkä ikäisiksi niitä sanottiin, mutta kuitenkin olivat jo isompia kuin ihan pienet pinkit.

Seuraavaa nahan uusimista saatiinkin odottaa melkein pari kuukautta, luontiväli edelliseen oli 1 kk 23 päivää. Pituutta jo 70 cm ja painokin noussut kahdessa kuukaudessa 52 grammaan.
Toukokuun 19. päivä ikää lierolla 9 kuukautta.

10 kuukauden iässä paino 83 grammaa ja pituus n. 75 senttiä.

11 kuukauden iässä pituus n 86 senttiä. Painoa en saanut punnittua, kun meidän talousvaa'asta loppui patteri.

"Lällällää"

Kukkuu.

Vuoden ikäisenä (elokuussa) vahdoin taas isompaan hiireen, näillä jo karvoja ja näyttävät ihan hiiriltä jo. :-) Hyvin meni isompikin hiirulainen kurkusta alas ilman mitään ongelmia.

Syyskuun alussa nahasta mitattu pituus noin 90 cm.

Tässä olen jo jonkin aikaa katsellut, että alkaa tuo boksi käymään turhan ahtaaksi hurjan nopeasti kasvavalle lierolle. Aloinkin etsiä isompaa terraa. Jostain luin, että yli vuoden ikäisen voisi laittaa jo lopulliseen terraarioonsa, joten etsin siis isoa terraa. Toisaalta kyllä toiset varoittelevat, että pieni käärme voi ahdistua liian isosta tilasta ja lopettaa syömisen.  En ole ihan perillä siitä mihin kyseinen väite perustuu. Luonnossa vapaana kasvaessaan tilaa on minusta aikalailla. Ja jos käärmeenpoikaset lopettaisivat syömisen liian suuren tilan takia niin miten niitä yleensä edes olisi maailmassa. Eiköhän ne kuolisi pois, jos eivät söisi. Mutta en mene väittämään mitään, kun en tiedä asiasta sen enempää.
No menin kuitenkin ostamaan 100x60x60 senttisen akvaarion, josta ähelsin tehdä terraarion. Iskä teki vanhasta metallisesta kaapin jalustasta terralle sopivan jalustan, jonka päälle laitettiin paksu filmivaneri. On tukeva ja kestää painavan terran alla hyvin. Lisäksi vanerin ja terran väliin piti laittaa rimoja korokkeeksi, jotta lämpömatto ei jää puristuksiin ja ilma kiertää. Pitihän sitten kansikin tehdä ettei lierolainen kiemurtele karkuun. Kiitos iskälle senkin tekemisen avustamisesta. Iskältä löytyi kaikki tarvittavat tarvikkeet, joten kauppaan ei tarvinnut mennä kuin spraymaalin ostoon, jotta sai maalattua jalustan kuluneen vihreän ja ruosteen sävyn piiloon hopean alle. Hieno siitä tuli. Kanteenkin oli verkkoa, jonka silmäkoko tarpeeksi pientä ettei terraan pääse kovinkaan pieniä kutsumattomia vieraita asukkaita. Normi kärpänen ei mene pörräämään terraan.

Muutto isoon terraan tapahtui 19.9.2014 (ikää vuosi ja 1 kk). Tänään 21.9. olisi sitten ruokapäivä ja saa nähdä maistuuko ruoka.
Muuttoiltana Kyoryuu oli ehkä hiukan levoton ja kierteli paikkoja pitkään. Jossain vaiheessa sitten asettui ja säikäytti minut ihan kunnolla. Ajattelin vielä ennen nukkumaan menoa tarkistaa miten pienellä menee uudessa paikassa, mutta en löytänytkään sitä mistään. Pitkään etsin ja aloin jo katsella huoneessa ympärilleni. Onneksi kohta kuitenkin pilkisti pieni nenänpää pohjakarikkeen seasta.Sinne se oli kaivautunut ja vaikutti ihan tyytyväiseltä, kun pääsi kunnolla kaivautumaan. Entinen boksi kun alkoi olla auttamatta liian pieni siihen tarkoitukseen. Eilen illalla "auringon" sammuttua alkoi taas kiertely, mutta nyt se oli paljon rauhallisempaa. Ihan normaalilta vaikuttavaa kiemurtelua paikasta toiseen. Tunnelma ei ollut yhtä levoton kuin ekana iltana. Tänään sitten tosiaan katsotaan miten hiiri maistuu. Toivotaan parasta, koska sitten voinen sanoa ettei pientä ahdista olla isommassa tilassa.

Kuvia uudesta terraariosta ja mitä sieltä löytyy.

Pohjamateriaali on lemmikkiliikkeestä saatavaa terraarioeläimille tarkoitettu kariketta. Mutta netin ihmeellinen maailma kertoi myös, että pohjana voisi käyttää myös puutarhaliikkeistä (esim. AgriMarket) saatavaa Kuorikatetta, joka muuten on paljon paljon halvempaa. Tätä ajattelin kokeilla itsekin, kun seuraavan kerran tarvitsen uutta pohjakariketta.
Puut olen katkonut meidän omasta metsästä mökiltä, luvallisesti siis. Muutama pajun oksa ja lisäksi löysin yhden pudonneen männynoksan, joka oli jo kuivahtanut sen verran ettei siitä irronut enää pihkaa. Pesin oksat kuumalla vedellä tiskiharjalla hangaten ja laitoin ne vielä saunan jälkeen lauteille kuivumaan ja saamaan vähän lisäpuhdistusta kuumassa. Oksat sai aika hyvin pingoitettua nurkasta nurkkaan tukevasti. Pari oksaa piti sitoa toisiinsa tukevuuden varmistamiseksi. Tähän tarkoitukseen käytin juuttinarua. On se kivemman näköistä kuin joku muovinaru. Luonnollisempi vaihtoehto. :-)
Kukat ovat muovisia, mutta minusta kivan näköisiä vaikka eivät aitoja olekaan. Ainakin turvallisia. Jotkut käyttävät oikeita kasveja, mutta niistäkin pitää vähän tietää mitä laittaa. Minulla ei kukat muutenkaan pysy hengissä kovin pitkään, joten ajattelin muovisten olevan käytännöllisempiä. Eikä maksa paljoa. Löysin oikein hyvän valikoiman Halpa-Hallista.
Kivet ovat luonnon omia kiviä. Nekin on pesty kuumalla vedellä ja lisäksi tiskiaineella. Ostin kyllä tekoluolankin lemmikkiliikkeestä. Kivet ovat kuitenkin aika painavia, jos niistä alkaa useampaa luolaa rakentamaan. Viileässä päässä on siis tekoluola ja lämpömaton kohdalle kokosin kivistä pienen luolan.
Jotakin pohjalle kuitenkin vielä kaipasin ja minulla olikin tarpeettomana pajusta punottu pieni laakea kori, jonka pesin kuumalla vedellä ja laiton ylösalaisin pohjalle. Päälle pari kukkasta koristeeksi ja tadaa, siitä sai oivan piilon.
Vesikuppi on savinen ruukunalusta. On se paljon kivempi kuin muovikippo. :-)
Siinäpä taitaa olla tämän hetkinen sisustus. Varmasti hakee vielä ulkonäköään jonkin aikaa, mutta ihan kiva näin ekakertalaisen tekemäksi. Vielä kun saisi sellaisen krokon kallon niin se toisi vähän sitä jotain tuonne terraan. :-)

Edustalla kiviluola, jonka kohdalla lämpömatto on lasin alla. Tämäkin luola jo ollut testissä ja varmasti kiva, kun on lämmittelypaikka 24/7. Edelliseen kun ei ollut mahdollista mattoa vielä laittaa, kun boksi oli muovia. Lämmönlähde oli sitten lamppu. Nyt lamppu säätelee vain päivän rytmiä syttyessään aamukahdeksalta ja sammuessaan illalla kahdeksalta.

Taustalla näkyy vesiallas, pajupiilo ja takana tekoluola. Tosin karikkeeseen piiloutuminen tuntuu olevan kivempaa kuin miun tekemät piilot. :-)

Hurja kuristaja kiipeilee.

Lisäksi tarkoitus olisi peittää takalasi itsetehdyllä kalliotaustalla, mutta se voi mennä ensi kesään. Tausta pitää kuitenkin käsitellä kestäväksi, joten sisällä ei oikein voi tehdä sitä, kun hartsi ja muut aineet haisevat aika vahvasti ennen kuivumistaan. Ulkohommia siis, kun ei ole sopivaa sisätilaa missä voisi haisevia aineita käsitellä ilman, että se haittaisi kenenkään eloa.

Hyvältä vaikuttaa. Pikku-Ryuu tuntuu kotiutuvan hyvin uuteen asuinpaikkaan. Ensimmäinen hiiri uudessa kodissa on onnistuneesti syöty. Hyvällä ruokahalulla meni! :-)

7.2.2015
Hyvin on elo sujunut meidän kiero-lierolla. Tuntuu nauttivan isosta kodistaan ja kasvaakin varsin hurjaa vauhtia.
Ensimmäinen nahanluonti uudessa kodissa ei onnistunut ihan niin hyvin kuin aiemmat tähän asti. Nahka lähti palasina irti ja osa tuntui olevan tiukassakin. Aikansa Ryuu terrassa pyöri ja sai kuin saikin lähes kaiken pois. Ihan pienimmät repaleet jouduttiin ottamaan yhteystuumin irti. Toisin sanoen otin käärmeksen käsiini ja annoin sen luikerrella siinä. Samalla hiukan hankasin sitä kevyesti kosteilla lämpimillä käsillä.

Opiskelin asiaa hiukan lisää netistä ja sieltä löytyi vinkki, että terraa voi suihkutella mikäli nahanluonti ei onnistu. Niinpä edellisestä nahanluonnista viisastuneena päätin kokeilla terran suihkuttelua seuraavan luonnin aikaan. Eli kun huomasin, että nahanluonnin aika on kohta niin aloitin suihkuttelun. En ihan päivittäin suihkutellut, liika kosteuskaan kun ei ole hyväksi. Tästä olikin apua ja seuraava luonti meni tosi hyvin. Nahka irtosi helposti ja kokonaisena.
Tämän jälkeen olenkin suihkutellut terraa jokaisen luonnin aikaan ja hyvin on mennyt.
Nyt lierolla pituutta jo noin 113 cm. Painoa en ole mitannut, mutta täytyy koittaa muistaa kunhan eilen syöty hiiri on sulateltu.

Hiiristä puheen ollen, meillä on siirrytty jo aikuisiin hiirulaisiin. Vähän vahingossa tuli eka satsi ostettua, kun kaupassa kuulivat varmaan väärin. Sanoin, että niitä "ei ihan aikuisia", kiitos (kun en muistanut, että minkä ikäisiä ne nyt olivatkaan). Kotona sitten vasta huomasin, että isompia ne oli kuin edelliset. Kokeilin yhtä ja totesin ettei se liian iso ollutkaan. Hyvin näytti maistuvan ja pysyypähän massu vähän pidempään täynnä. :-)

8.3.2015
Törmäsin hyvin hämmentävään asiaan tässä menneellä viikolla. Lierolla oli tosiaan edellinen nahanluonti 6.2. ja tähän asti luontiväli on tasaisesti pidentynyt. Tähän mennessä ollaan menty reilun kuukauden välillä, mutta nyt viimeisin väli ei ollut ihan kuukauttakaan. Tätä edellinen siis 6.2. ja nyt viimeisin 2.3. Liekkö joku kasvupyrähdys ollut. Käärme vaikuttaa ihan hyvinvoivalta. Tosin hiiret ei ole maistunu viime aikoina. Tuossa välissä syömättömyyden selitti tuo lähestyvä nahanluonti, mutta nyt ei tuon viimeisimmän luonninkaan jälkeen ruoka maistunut. Mystistä.