Hassuja tassuja: Maalla on mukavaa, pellossa eletään ja agilitykin menee joskus metsään

Viikonlopun liikunnat on koirien osalta olleet vapaana kirmaamista, mut pääasiahan onkin ett koirat pääsee liikkumaan, itsellä ei niin väliä.

Perjantaina tehtiin visiitti mökille ja poijjat sai juosta taas sydämensä kyllyydestä. On se vaan aina yhtä mukavaa koirien mielestä, kun voi päästellä sen minkä ehtii ja jaksaa ilman mitään rajoja. On lääniä missä revitellä. Rockykin nauttii sen minkä lonkat kestää ja sitten se veteytyy arvokkaasti jonnekin pötköttelemään ja tarkkailemaan muita. Välillä tosin pitää vaihtaa kuulumisia naapureiden kanssa. Paljon tuntui taas asiaa olevan naapuritalon koirilla ja Rockylla. Hukka taas painaa täysillä koko ajan. Voi kuinka sillä nuorella riittää intoa ja virtaa. Se varmaan juoksisi koko päivän, jos vaan voisi. :-)

Välillä pitää muistaa poseerata.

Lauantaipäivä otettiin rauhallisesti tai niin rauhallisesti kun vaan superaktiivisen Hukkasen kanssa voi ottaa. Illemmalla käytiin sitten läheisellä pellolla vähän revittämässä, kun emäntä halusi päästä taas helpolla. Pojat saivat kuitenkin juosta hyvän tovin pellolla ja loppuilta meni sitten oikeasti rauhallisissa merkeissä. Vaikka ulkoilu ei loppujen lopuksi kestänyt kuin reilun puol tuntia, se riitti Hukallekin kun se oli koko ajan liikkeessä juostessaan pallon perässä. Tosin Rocky päätti välillä leikkiä tuhmaa isoveljeä ja omi pallon itselleen, jotta pikkuveikka ei sen perässä höyryäisi koko ajan.

Tauon paikka. Peltojuoksu uuvuttaa kokeneemmankin.

Tänään liikunta koostui taas mökkeilystä ja Hukalla myös agilitysta.
Hukan agility meni vähän överiksi välillä, kun ei se oikein malttanut kuunnella. Monesti mentiin esteet uudestaan, kun Hukka sooloili omiaan. Rata ei ollut pitkä, mutta monien toistojen takia se tuntui pitkältä. Rataan kuului: hyppy, putki, puomi, hyppy, kepit, keinu ja hyppy.

Alku meni ihan mukavasti, Hukka sujahti hypyltä putkeen ja tajusi tulla luokseni kun sitä kutsuin eikä painunut takaisin putkeen, jonka ohi sen piti juosta puomille. Puomille kiivettiin reippaasti ja sekin suoritettiin hienosti. Puomin jälkeen tullut hyppykään ei ongelmia aiheuttanut vaan Hukka tajusi minne sitä ohjasin. Sitten olikin kepit, joihin pojan maltti ei taas riittänyt eka kerralla. Toisella yrityksellä niistä päästiin. Keinu taisi olla muistissa jo, koska Hukka tajusi hiljentää vaikkakin hyppäsi sitten hiukan liian aikaseen pois. Otettiin uudestaan ja onnistuttiin.

Kun oltiin suoritettu rata pari kertaa, Hukka alkoi härveltää ihan ihmeellisesti. Ekalta hypyltä olisi pitänyt mennä putkeen, mutta poitsupa olikin menossa puomille. Jostain syystä Hukkaa ei putki nyt kiinnostanut. Sain sen kuitenkin menemään sinne, mutta joka kerta sen jälkeen se unohti aina putken ja oli menossa puomille. Mietin että olisiko Hukka säikähtänyt sitä, kun putki vähän aina heilahti kun se veti siitä täysillä läpi. Kannustin sitä kuitenkin putkeen ja sain sen siitä monesti vielä menemäänkin. Ehkä se vain hämmentyi hiukan, kun putkessa oli kuitenkin aika jyrkkä mutka. Saman härvellyksen piikkiin meni kepitkin, kun Hukka meni ne ihan miten sattui. Tosin tämä keppihärvellys on osittain minun syytä, koska en osaa ohjata keppejä niin hyvin oikealta kuin vasemmalta puolelta. Lopuksi mentiin kepit vielä muutaman kerran niin, että ohjasin vasemmalta, niin saatiin kunnollinen suoritus pohjalle.

Koska agilitykentällä ei mennyt kovin pitkään, päätin viedä pojat vielä mökille vähäksi aikaa juoksemaan. Varsinkin Rocky kaipasi sitä, kun ei ollut päässyt kentälle. Ukko oli kuitenkin erittäin tyytyväinen, kun tajusi taas minne ollaan menossa. Mökillä käytiin vähän kävelemässä metsässä, jotta miekin sain vähän lisäliikuntaa. Koirat juoksivat edestakaisin ja tutkivat metsän hajuja innoissaan. Taisi Hukka päästä jonkin jäljillekin, kun lähti niin innoissaan menemään kirsu maata viistäen. Pieni nenu teki oikeasti töitä selvittääkseen mikä ihme siitä oli mennyt. Tosin homma piti jättää kesken, kun muu poppoo menikin toiseen suuntaan. Jossain vaiheessa Rocky sitten päätti, ett hälle riittää ja painui pihaan oottamaan. Me Hukan kans viel jatkettiin samoilua. Hukka oli kyllä niin riemuissaan, kun sai painella pitkin metsää ja välillä piti pitää juomatauko läheisellä ojalla. Pihaa lähestyessämme Rockykin liittyi taas laumaan ja pyörittiin hetki vielä läheisessä kuusimetsässä, nauttien luonnosta.