Kissanpäiviä tiedossa

Perjantaina laumaamme liittyi uusi jäsen. Se on pieni ja musta karvainen otus, joka paremmin tunnetaan nimellä kissa. Kisun poikanen tuli meille vähän yllättäin ja sattumalta, vaikka oltiinhan sitäkin jo mietitty että sellainen ihan kiva olisi. Ei vaan kovin ahkerasti olla etsitty vaan kateltu silloin tällöin, josko joku sopiva sattuisi kohdalle. Perjantaina sitten eräs kaveri ilmoitti, että tietäisi mistä kissan saisi ja käytiin kattomassa. Eihän siinä sitten muuta ollu, ku kissa kainaloon ja kotiin. Näin meille saapui Maxi.

Pantteri hioo metsästystaitojaan

Suuri, pelottava pantteri lähestyy

Rocky ja Hukka olivat alkuun erittäin kiinnostuneita uudesta tulokkaasta ja olisivat kovasti halunneet päästä tutustumaan. Poikia piti kuitenkin hiukan rajoittaa ettei pikku kisu säikähtäisi pahasti ja jotta pojat eivät olisi liian rajuja. Maxi kuitenkin kun on vain Hukan pään kokoinen vasta.

Viikolla Hukka ei olekaan ollut Maxin kanssa tekemisissä, koska ollaan oltu täällä Vääksyssä. Mutta kotiin jäänyt Rocky on kuulemma päässyt jo hyvin tutustumaan Maxin kanssa ja hienosti on yhteiselo lähtenyt sujumaan. Vielä kun tuo Hukka tajuaisi olla vähän hellempi eikä yrittäisi rynnätä pikku kisun päälle joka kerta, kun se jostain ilmestyy.

Mutta tästä aiheesta lisää ensi viikolla, kun olen koko viikon itse paikan päällä raportoimassa tutustumisprosessista.

Hukasta on tällä viikolla sen verran kerrottavaa, että se on ollut ekaa kertaa pitkiä aikoja täysin yksin (siis ilman koirakaveriakin) kotona. Olin hieman kauhuissani, ett miten se sujuu, koska Hukassa on herännyt täällä tuhovimma. Sänky ja yöpöytä on saanut tuta Hukan hampaat puissaan. Onneksi ne on vielä ihan käyttökelpoisia, patja ym. petivaatteet on saanu olla rauhassa. Tähän viikkoon valmistauduin kunnon luiden kanssa ja ainakin toistaiseksi sänky on saanut rauhassa. Ja muutenkin Hukka on ollut todella reipas yksin olonsa kanssa. Ei vaikuttaisi pahasti ikävöivän perään.

Maanantaina Hukka pääsi ekaa kertaa kokeilemaan jäljestystä. Jälki ei ollut kovin pitkä, koska ajattelin, että ekan jäljen ei tarvitse olla pitkä. Jälki oli niin sanottu makkarajälki. Mentiin poitsun kans jäljen päähän ja annoin sen itse tajuta mitä tehään. Hetken aikaa Hukka hyöri ja pyöri ennen kuin tajusi jäljen alussa olleet makkarat. Kun nakit osui kirsun kohalle niin jälkikin löytyi. Muutaman nakin Hukka napsi ennen kuin lähti menemään jälkeä pitkin ja saman tien unohtui nakitkin. Juuri kun jätkä pääsi vauhtiin niin jälki jo loppuikin ja intoa olisi ollut vielä vaikka kuinka jatkaa jäljestystä. Edes lopussa odottanut loppupalkkana ollut kokonainen nakki ei kelvannut. Ens kerralla siis paaaaljon lisää pituutta jäljelle. Hyvin se kyllä meni ja opettajakin sanoi, ett sillä tais olla palkitsevampaa itse jälki eikä niinkään nakit.

Jäljestystä jatketaan ja koitan lähiaikoina tehdä toisen pidemmän jälen niin pääsee kunnolla näkemään Hukan toiminnan

Jäljestelemisiin ja kissamaisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa.