Eilen käytiin koirain kanssa moikkaamassa siskoo ja siellähän menikin useampi tunti taas kerran. Pojista oli oikein mukava päästä käymään vähän muuallakin kuin omilla tutuilla lenkkipoluilla. Vaikka ei toi siskonkaan huusholli mikään outo paikka enää kummallekaan ole, varsinkaan Rockylle. Rockyn pitikin taas hiukan innosta piipittää, kun käännyttiin tutulle tielle, jonka ukko tiesi vievän tuttuun paikkaan. Perillä Rocky osasi paikkansa etsiä, kun oli ensin innolla ja suurella ilolla käynyt moikkaamassa tuttuja ihmisiä. Hukka puolestaa etsii vielä sitä omaa paikkaansa ja rauhallista olemustaan. Sen piti ensimmäiset hetket härveltää joka puolella ennen kuin tajusi ett eihän tässä mitään, ehkä voisin asettuakin. Välillä pojat kävivät ulkonakin juoksemassa, ympärillä kun pihaa riittää missä härveltää. Hukka muisti käydä Nellaakin (kaunis pieni beagle-neiti) moikkaamassa, joka omassa tarhassaan katseli mielenkiinnolla tulijoita. Mukavaa oli ja toivottavasti pian päästään uudestaan.
 |
| Mökillä metsäretkellä |
Siskon luota kurvattiinkin suoraan koirakentälle ja Hukka pääsi tosi toimiin. Alkuun piti taas ihmetellä uusia tulokkaita, mutta kun niidenkin hajut oli nenään saatu eivät ne enää häirinneet niin paljoa. Paikalla ollessamme Hukan istuessa sivulla, se muisti hyvin ottaa kontaktia ja kehuin sitä aina siitä välillä myös makupalan kera. Ainut vain oli ettei Hukka oikein malttanut sivulla koko ajan istua ja sen piti välillä nousta nuuskimaan lähimaastoa. Otin sen aina takaisin sivulle ja palkkasin. Hukalla hiukan tuo mielenkiinto loppuu aina välillä, mutta kontakti oli hyvä aina, kun se vain malttoi sivulla napottaa. Seuraamisessa se kontakti sitten unohtuukin vaikka kuinka yritän sen mielenkiintoa herättää. Juostessa se ottaa paremman kontaktin tai siis kontaktia yli päätään. En kuitenkaan halua vielä huolestua, onhan meillä vielä aikaa. Poitsu kun on vasta vuoden ja pahin uhma on vielä edessä. Täytyy vain toivoa, ettei se kovin pahaksi kehity.
Maahameno tuntuu olevan jotenkin kovin vaikeaa Hukalle. Aivain kuin se ei tajuaisi mitä siltä haetaan vaikka kyllä se kotona herkun edessä aina makuulle heittäytyy pyydettäessä. Onko se niin hienohelma ettei voi likaiselle asfaltille maate rueta..? ;-) Sitten kun vihdoin saan sen maate, niin sitten se kyllä pysyy siellä suht pitkäänkin. Mutta auta armias, jos olen liian pitkään pois ja Hukka ehtii nousta nii sitten sitä ei meinaakaan alas enää saada millään. Joku siinä maahan menossa on niin vaikeaa. Olen miettinyt sitäkin, että josko se olisi joutunut tekemään joskus jonkun epämiellyttävän maahanmenon, mutta en kyllä saa päähäni mitään. Aina olen sitä kehunut ja palkannut maassa olemisesta ja paikalla olosta. Ja silloin kun Hukka oppi maahanmenon niin sillon se kyllä teki sen ihan mielellään. Mystisiä juttuja.
Luoksetulo meni taas vahvasti. Hukka pysyi paikallaan koko pitkän ajan ja tuli suoraan luokseni ja napsahti sivulleni todella hienosti. Tietysti vauhtia voisi olle enemmän, mutta hyvin se kuitenkin menee. Ehkä sitä vauhtia saadaan sitten jossain vaiheessa lisää.
Tällä kertaa meidän treeni oli kuitenkin hiukan aiempaa pirteämpää ja Hukka muisti sitä kontaktiakin ottaa aina välillä todella hyvinkin.
 |
| Rocky rentoutuu |
Tämän päivän ohjelmaan kuului myös koulun lisäksi sukulointia. Aamulla lähdettiin käymään mummolassa synttärikahveella, kun mummolle tulee huimat 90 vuotta täyteen. Bileet on tosin vasta lauantaina, mutta me emme ikävä kyllä sinne silloin pääse. Syy tähän selvinnee myöhemmin. ;-)
Vaikka Rocky ei ollut pitkään aikaan käynyt mummon luona, se kyllä selvästi tiesi missä ollaan ja kiipesi innolla raput ylös ja suuntasi mummon oven taa. Rocky muisti selvästi mummonkin, koska kun oltiin päästy sisälle ja asetuttu niin ukko haki paikkansa ihan mummon vierestä. Siinä se napotti ja nautti rapsuttelusta. Meidän mummo vaikka ei varsinaisesti koirista edes pidä, niin kyllä se on vaan tainnut tuo Rockyn hurmaava luonne saada mummonkin pauloihinsa. Ja mummonkin sanoi, että oli kyllä mukava nähdä Rockyakin pitkästä aikaa. Tässä kohtaa Hukka härvelti pitkin kämppää ja tohotti mennä vaikka mitenkä päin. Hiukan oli jätkällä taas menoa ja meininkiä. Onneksi olin tähän varustautunut ja ottanut mukaan muutaman luun. Annoin se Hukalle niin kummasti vauhti loppui kuin seinään. Luu oli taas oikein toimiva ratkaisu, vaikka Hukka sillä hiukan innostuikin leikkimään, mutta ainakaan se ei juossut enää pitkin poikin. Rocky otti vain rennosti ja makoili mummon jalkojen juuressa.
Teillä monilla on varmaan mummola, jossa aina lapsena (ja miksei aikuisenakin) sai jos jonkinmoista herkkua ja jokainen tietää sen herkkukaapin mistä ne parhaimmat löytyy. Tämäkään mummola ei ole erilainen ja myös nuo minun karvalapset saavat täällä herkkuja käydessään. Normaalisti Rocky on saanut aina nakkia, mutta tällä kertaa nakkia ei ollut, joten pojat saivat tyytyä toiseen herkkuun: lauantaimakkaraan. Hukkakin rauhoittui taas kummasti, kun huomasi että Rocky saa jotain herkkuja. Niinpä se päätti touhuiltaa tulla keittiöön ja istahtaa oikein nätisti Rockyn vierelle odottamaan, josko hänellekin jotain annettaisiin. Siinä se jätkät sitten istuivat ja odottivat nätisti aina vuoroaan, kun mummo antoi niille vuorotellen makkaraa. Siinä meni makkarapaketin loppu niin, että hujahti. Ja mummo oli niiden paras kaveri kyllä sillä hetkellä. Mummolassa oli mukavaa.
Illalla oli sitten Rocky vuoro lähteä kentälle näyttämään taitonsa. Kovin hohdokas miedän esiintyminen ei tällä kertaa ollut, koska Rocky oli jostain syystä hieman laiskalla tuulella ja muutenkin jossain omassa maailmassaan. Kyllä se teki, mutta paljon mielenkiintoisempaa oli nuuskia ja tutkia muita. Seuraaminen meni niin ja näin... vähän sinne päin kuitenkin. Sivulla istuessa Rocky otti kontaktia, mutta oli kuitenkin koko ajan hiukan poissaoleva. Luoksetulossa Rocky varasti ja lähti tulemaan luokseni saman tien kun käännyin sitä kohti. No, ei kun koira takaisin paikalleen ja uudestaan. Toisella kerralla se menikin sitten jo todella hyvin, Rocky malttoi odottaa käskyä ja tuli hienosti sivulle istumaan. Paikallamakuussa Rocky meni hyvin maahan ja jäi nätisti paikalleen odottamaan. Juuri kun ajattelin, että nyt palaan koiran luo niin eikö se ukko ponkaissu ylös ja alkoi haistella maata ympärillään. Taas toinen yritys. Koira takaisin maahan ja vielä hetki paikallaoloa. Tällä kertaa Rocky pysyi ja suoritus onnistui.
Rocky päivän suoritus oli siis hiukan innoton ja laiska. Rockylla taisi olla huono päivä, mutta eikös meillä kaikilla joskus. :-) Annettakoon se tällä kertaa ukolle anteeksi.
Huomenna me lähdetäänkin Rockyn kanssa moikkaamaan vanhoja kämppiksiä Tiiaa ja Teri-koiraa. Tästä kuulette lisää sitten ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti