Tapahtumia kerrakseen

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa Vääksyssä meni tosi mukavasti. Paljon oli meillä tutkittavaa, kun etsittiin poikien kans uusia lenkkipolkuja ja vielä on paljon näkemättä. Polkujen esintä jatkuu.

Talon paras paikka vissiin

Pojat ovat jo ihan kotonaan täällä ja Hukka on onnessaan, kun saa yrittää leikkiä Helmin kanssa. 12-vuotias Helmi ei kuitenkaan jostain syystä oikein jaksa innostua rajun ja yli-innokkaan Hukka-pojan leikkiyrityksistä. Vaikkakin eilen illalla oli jo hiukan lämpenemistä Helmin osalta havaittavissa. Ehkä ne vielä joku päivä saa jotain aikaiseksikin.

Helmi & Hukka -hetki ;-) Toisin sanoen Hukalla on luu, jota Helmikin voisi maistaa

Viime keskiviikkona oli mukava päivä, kun lähdettiin uuden koulututun kanssa lenkille. Elinan mukana tuli myös kaksi valkkarineitiä Nemo ja Niki. Valkoiset saivat juosta vapaana ja Hukka oli onnensa kukkuloilla. Koirat olivat kuin olisivat aina tunteneet ja lenkkeilleet yhdessä. Helmikin oli mukana ja tuli arvokkaasti muiden jäljessä. Oli mukavaa, kun Hukka sai uusia koirakamuja ja paljon kulutettua energiaa juostessaan edestakaisin. Oli se vaan hieno näky, kun valkoinen lauma kirmasi vapaana pitkin metsiä. Loppu illan poika olikin suht rauhallinen eikä turhaan härveltänyt koko ajan. Rocky pääsi omalle privaattilenkille, kun ei sitä viittinyt ottaa pitkälle lenkille mukaan ettei lonkat rasitu liikaa. Rockyn kanssa lenkki olikin hiukan rauhallisempi, mutta sitäkin mukavampi. :-)

Torstaina koettii lisää uusia ihmeellisyyksiä, kun vuorossa oli ensimmäinen junakyyti niin koirille kuin omistajallekin (minäkään en siis ole ollut junassa kuin hyvin lyhyitä matkoja muutaman kerran). Nyt olikin kyse kolmen ja puolen tunnin matkasta. Kun päästiin asemalle sisään Hukka päätti ilmoittaa kaikille saapumisemme ja haukahti muutamia kertoja. Sain sen onneksi hiljenemään ja pääsimme hakemaan lippumme. Hiukan aikaa jouduimme odottelemaan ja koiratkin tajusivat viimein rauhottua... Rocky vain istuskeli ja Hukkakin malttoi sitten istahtaa ja tarkkailla ympäristöä. Viimein saimme lipun ja pääsimme jatkamaan. Pojat olivat vähän ihmeissään ja samalla innoissaan. Saavuimme laiturille ja jouduimme odottelemaan taas... junaa tällä kertaa.

Juna saapui aika hyvin ajallaan ja sitten etsittiinkin oikeaa vaunua, johon koirien kanssa saisi nousta. Vaunu löytyi ja pääsimme sisään yllättävän helposti. Olin aika varma että pienet junan raput jännittäisivät Hukkaa, mutta sehän hyppäsi reippaasti sisään. Rocky hiukan epäröi, koska laiturin ja junan välissä oli aivan pieni rako, mutta pienellä kannustuksella Rockykin kapusi rohkeana junaan. Paikkakin löytyi vaivatta. Vaunussa oli myös pari muuta koiraa ja olin Rockysta ylpeä, koska se ei sanonut niille mitään. Nätisti vain katsoi ja pysyi minun mukana.

Aikamme ähelsimme laukkujen kanssa ja pyörimme penkkien välissä, mutta sitten pääsimme vihdoin asettumaan. Jonkun aikaa koirat olivat ihmeissään ja hätkähtivät erilaisia ääniä, mutta pian nekin asettuivat. Hukka jopa päätti, että nythän tässä taitaakin olla hyvää aikaa ottaa nokoset ja nukkui lähes koko loppu ajan. Rockykin oli ihan rauhassa ja istuskeli kohta jo kuin olisi useinkin junassa matkustanut.

Rocky istuskelee junassa ja nauttii kai kyydistä ;-)

Hukka relaa junassa

Matka meni nopeasti ja vaille yhdeksän oltiin jo Kuopion asemalla. Ulosmeno ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin junaan nousu. Hukka kieltäytyi tulemasta ulos junasta. Pari porrasta olikin paljon pelottavammat ylhäältä katsottuna ja pimeässä. Sain kuitenkin vedettyä Hukan mukaani ja päästiin ulos vaunusta. Jukka olikin jo meitä vastassa ja pojat eivät alkuun meinanneet edes tajuta, että sieltähän tulee tuttu ihminen. Molemmat kuitenkin ilahtuivat kovasti isännän nähdessään. Kotiin päästyämme olimme kaikki kovin uupuneita, reissaaminen on raskasta.

Sunnuntaina oltiinkin jo toivuttu rankasta reissusta ja me lähdettiin Hukan kans käymään ekoissa agilityn möllikisoissa. Paikalla oli hiukan niukka osallistujamäärä, koiria oli viisi. Meille oli suunniteltu kaksi rataa. A-rata oli helpohko ja B-rata sitten hiukan vaikeampi.
A-rataan kuului hyppy, hyppy, putki, puomi, pöytä, hyppy, pituus, putki, kuusi hyppyä, putki, ja kolme hyppyä.

A-rata meni mielestäni hyvin, Hukka oli sopivasti vauhdissa ja tällä radalla se ei mennyt kauhean ylikierroksille. Radan 20 virhepistettä tuli, kun Hukka juoksi pöydän yli ekalla ja loput, kun Hukka ei mennyt joitakin esteitä ekalla käskyllä. Aika oli 1.05:79. Aika ei ollut parhain, mutta virheitä meillä oli vähiten, joten A-radasta meille ykköstulos.

B-radan esteet: hyppy, hyppy, putki, puomi, rengas, putki, neljä hyppyä, putki, rengas, puomi, putki, aa, pituus ja kolme hyppyä.
 

Rata tuntui alkuun vaikealta ja pelkäsin rengasta, koska se on ollut Hukalle vaikea. Ekalla kerralla Hukka meni renkaasta toisella käskyllä, mutta kun tultiin renkaalle uudestaan ohjasin Hukan kunnolla loppuun asti ja se meni ekalla läpi. Muuten jäi ihan hyvä fiilis tästäkin radasta. Hukka kävi hiukan jo kierroksilla, mutta ihmeen hyvin me mentiin ja tästäkin radasta vain 20 virhepistettä. Aika oli 1.24:36. Jollain ihmeen kaupalla tälläkin radalla sijoituttiin ykköseksi.

Hyvä mieli jäi molemmistä radoista ja etenkin Hukan työskentelystä. Hukka piti itsensä hyvin kasassa eikä mennyt ihan överiksi. Itse kun vielä pysyisi Hukan kehityksen mukana niin sehän olisi vieläkin parempi agikoira. Yhdessä vaan paljon treeniä niin eiköhän siinä ala kehittyä niin koira kuin omistajakin.