Agilitiiii....

Tänä torstaina harjoiteltiin keinua sekä oikealla että erittäin matalalla harjoituskeinulla. Matalalla harjoituskeinulla Hukka ei tarvinnut varmistajaa, koska se ei ollut pojan mielestä mitenkään kummoinen este. Minkä kyllä huomasi tunnin lopussakin, kun heitin Hukalle pallon ja se lähti hakemaan sitä, mutta tulomatkalla se poikkesi harjoituskeinun kautta ja suoritti sen ihan itse ilman apuja tai käskyjä. Taisi olla ihan mukava este sekin.
Oikealla keinulla olikin sitten varmistaja, joka seisoi keinun toisella puolella ja auttoi myös laskemaan keinun varovasti maahan, jotta se ei rämähtäisi maahan kovasti. Hukallehan tämä este ei ollut ongelma, koska se oli päässyt sitä sunnuntaina vähän jo kokeilemaan. Hukka meni sen taas oikein sujuvasti ja malttoi hidastaa keikahduskohdassa, kun sitä käskin. Tämäkään este tuskin tulee olemaan Hukalle ongelma edes sitten, kun sen pitää itse siitä suoriutua kokonaan. Täytyy vaan malttaa oma mieli ja muistaa edetä hitaasti, mutta varmasti.

Keinun lisäksi meillä oli myös pieni rata taas opittavana. Rataan kuului: pöytä, puomi, hyppy, kepit, putki, hyppy, putki, hyppy, hyppy, puomi (ja pöytä).

Ja taas kerran rataa lähdettiin tekemään osissa. Pöytä oli ensin ja Hukka kyllä malttoi olla siinä paikallaan niin kauan kunnes lähdettiin suorittamaan rataa. Puomi ja hyppy meni loistavasti ja kepitkin menivät pari ensimmäistä kertaa aika sujuvasti, mutta sitten ilmeisesti iski tylsyys ja turhautuminen, koska Hukka ei malttanut/halunnut enää keskittyä keppeihin seuraavilla kerroilla. Jotenkin se pitäisi saada innostumaan ja keskittymään saamaan aikaan keppeihin. Kaipaisi vissiin lisätreeniä. : )
Putket ja hypyt onnistui taas todella hienosti. Niissä saa mennä vauhdilla, joten Hukalla ei ole tylsistymisongelmia niiden kanssa.

Suurin osa tämän kerran treeneistä oli kuitenkin taas erittäin onnistuneita ja Hukka ei olisi malttanut lähteä kotiin kentältä. Kontakti on kyllä aivan loistava! Ohjaajakin (on samalla koulutunnilla aina tiistaisin) sanoi, että Hukka on aivan eri koira agikentällä kuin koulukentällä. Kontakti pysyy ja mielenkiinto minuun säilyy koko ajan. Toisin kuin koulukentällä, kun siellä Hukka ei taas meinaa kuunnella ollenkaan tai ehkä se kuuntelee, mutta sitä ei vaan kiinnosta. Kai se vaan on Hukan mielestä niin tylsää vain istua paikallaan ja välillä kävellään ja maataan paikallaan taas.

Treenaamisen iloa! : )