Agilityn alkeet ja jatkot

Nyt onkin paljon päivitettävää, kun en kiireiltäni ole kerennyt tarinoida viime torstain ja sunnuntain agitreeneistä. (Uskokaa tai älkää työttömän elämäkin voi olla kiireistä aina silloin tällöin. ; ) )

Torstaina kentälle päästyämme Hukka kyllä taas tiesi missä ollaan ja kytki taas välittömästi agivaiheen päälle. Poika puhkui intoa ja tiesi kyllä mitä tulee tapahtumaan. Agikentällä se on kyllä aivan eri koira kuin muualla... poitsu on todella innoissaan, mutta pysyy "järjissään" eikä mene kuitenkaan ylikierroksille ja unohda kuuntelemista. Hukka on koko ajan yhtenä korvana, pitää kontaktin ja odottaa mitä tehdään seuraavaksi. Tää on Hukan laji!

Tällä kertaa kentällä oli meidän ja ohjaajan koiran lisäksi vain kolme koirakkoa, joten pääsimme kunnolla reenaamaan, kun ei tarvinnut odotella niin paljon aina omaa vuoroaan.

Sitten itse treeniin, joka olikin pienimuotoinen rata tällä kerralla. Suoritettava rata koostui seitsemästä esteestä, jossa oli mukana myös uusina esteinä pituus ja muuri. Radan estejärjestys oli: puomi, pituus, pussi, hyppy, muuri, putki, hyppy.

Aluksi käytiin läpi uudet esteet. Molemmat oli Hukalle helppoja, vain hyppyjä. Pituudessa olleiden neljän osan yli Hukka hyppäsi aivan kevyesti (osat olivat aivan lähellä toisiaan näin alkuun). Ei siis ongelmia, vaikka luulin että Hukka saattaisi tavallaan vain juosta esteen yli. Muuri meni myös kuin vanhalta tekijältä. Siinä ei tarvinnut kuin hypätä ja sehän Hukalta käy. Lisäksi piti muistella hiukan pussia, koska sitä ei ole ollut pitkään aikaan. Mutta muutaman harjoituksen jälkeen se olikin taas muistissa ja Hukka meni innolla siitä läpi.

Sitten olikin aika mennä koko rata läpi. Ensin me mentiin se osissa pari kertaa ja koska se onnistui niin hyvin, kokeiltiin sitä sitten jo ilman välipalkkaa. Hukalle ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa suorittaa rata kerralla kokonaan. Päinvastoin Hukalla oli vauhti päällä eikä olisi malttanut odottaa vuoroaan, kun muut menivät vuorostaan radalla. Onneksi meille odottajille oli hiukan puuhaa, kun saimme harjoitella kolmatta uutta estettä - pöytää. Hukka hyppäsi reippaasti siihen ja malttoi hyvin olla siinä paikallaan pienen tovin. Vaikutti helpolta ainakin näin ensikohtaamisen perusteella. Saa nähdä kuinka käy kun siinä pitäisi malttaa olla pidempään ja vieläpä kesken vauhdin. : ) Mutta siitä kuulemme sitten toisessa tarinassa.

Olen kyllä tähän mennessä ollut hyvin tyytyväinen Hukan suorituksiin ja kuinka hyvin se kehittyy koko ajan niinkuin ohjaajansakin. On tässä itsellekin paljon opittavaa ja ratoja suoritettaessa olen tajunnut ettei tämä olekaan niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää. Ohjaajana minun täytyy oikeasti ajatella kuinka saan koirasta sen parhaan tuloksen irti, kuinka koiraa pitää ohjata, jotta se tajuaa mitä siltä halutaan ja puolenvaihdoksissa täytyy oikeasti miettiä missä sen teen ja miten sen teen ettei koira mene aivan sekaisin. Radan suorittaminen ei ole vain juoksemista ja esteiden nimien huutamista. Se on niin paljon enemmän ja se vaatii oikeasti harjoitusta harjoituksen perään.... ei pelkästään koiralta vaan ennen kaikkea omistajalta. Ilman toimivaa ohjaajaa ei voi olla toimivaa koiraa - sanoo maalaisjärkikin.

Lopuksi, koska Rocky oli myös mukana, pääsin kokeilemaan rataa sen kanssa. Rocky oli innoissaan, kunhan oli ensin saanut haistella kaikka hajut mitkä kirsuun kantautui. Rockyn kanssa kun ei oteta niin vakavasti nii se saa ollakin vähän löysemmin. Mutta pääsimme kuitenkin viimein kentälle asti ja lähdettiin menemään. Radassa olikin ongelmia kerrakseen, kun Rocky on niin vahvasti ottanut paikakseen minun vasemman puolen ettei se oikein osaa ottaa ohjauksia vastaan minun oikealta puolelta. Siinä olikin miettimistä kuinka selvitään radasta, joka on paljon paljon paljon helpompi ohjata oikealta puolelta. Mutta kuten sanottu tämä on meille enemmän vain hauskan pitoa, joten mentiin esteet omalla tyylillä eli vähän miten sattuu. Rata kuitenkin päästiin läpi ja Rockylla oli ainakin hauskaa ja sehän se onkin pääasia! : ) Lonkatkin kun on olleet pitkään hyvänä ettei ole tarvinnut kipulääkkeitä antaa, niin Rocky oli kentälläkin kuin nuori poika taas.

Tällaista oli meillä torstaina. Sitten voimmekin siirtyä sunnuntain treeniin.

Sunnuntaina saatiin yksityistreeniä, kun kentällä ei oltu ku myö ja ohjaaja kahden koiran kanssa.

Sunnuntain treenit on suunnattu lähinnä jo pidemmällä oleville, mutta ajateltiin ett voidaan Hukan kans mennä sinne koska Hukka osaa jo lähes kaikki esteet. Voimme siis suorittaa esteitä itsenäisesti ilman apuja. Ja kuten yleensä aina on kuulemma ollut myös tälläkin kertaa kentälle rakennettiin pitkä rata. Tässä radassa oli 19 estettä: hyppy, hyppy, puomi, neljä peräkkästä hyppyä, putki, hyppy, hyppy, kepit, A-este, pituus, hyppy, hyppy, pussi, hyppy, keinu, hyppy.

Me ei Hukan kans tietenkään menty rataa kerralla läpi vaan tehtiin se osissa ja välissä palkkaus. Hukka oli taas intoa täynnä ja halusi mennä taas täysillä kentällä. Poika taitaa oikeesti tykätä tästä ellei jopa jo rakasta. On se ainakin täysillä mukana hommassa. Ensimmäiset esteet eivät tuottaneet Hukalle taaskaan mitään ongelmia ja minä en meinannut pysyä mukana. Hyvin kuitenkin mentiin kaikki hypyt, puomi ja putki. Sitten saavuimme kepeille, jotka ovat tuottaneet Hukalle vaikeuksia, koska niistä ei niin vain hurjalla kyydillä mennäkkään. Mutta tällä kertaa Hukka kuitenkin malttoikin yllättävän hyvin ja saimme ihan kelpo suorituksen kepeiltä. Olin hiukan hämillänikin kuinka pojalta sittenkin taitaa malttia löytyä kepeihin. Olin ylpeä taas Hukkasesta! Keppien jälkeen käännyimme aalle, jota ollaan menty vain muutaman kerran, mutta jonka Hukka kuitenkin osaa silti hienosti. Koskettaa jopa molempia kontakteja eikä hyppää pois esteeltä liian aikaisin. Täytyy toivoa ettei ala hyppymäänkään. Toistaiseksi ollaan vältytty näiltä ikäviltä loikkimisilta. Aalta tultiinkin sitten jo pituudelle, jonka viime tunnille opimme ja joka menikin ihan hyvin. (Tälläkään kertaa esteen osat eivät olleet kaukana toisistaan.) Sitten mentiinkin vauhdilla hypyt ja pussi, jonka jälkeen otimme meille uutena esteenä keinun. Ohjaaja tuli auttamaan, jotta saataisiin mahdollisimman onnistunut ja turvallinen ensi kosketus keinuun. Ja hienostihan se menikin. Hukka kiipesi keinulle ja hidastin sitä hiukan jolloin saimme laskettua keinun toisen pään turvallisesti maahan. Ja näin uusi esti oli suoritettu onnistuneesti ja turvallisesti. Otimme keinun vielä pari kertaa ja Hukka meni molemmat kerrat yhtä taitavasti. Sitten oli tauon paikka.

Pääsimme suorittamaan radan vielä useita kertoja ja välillä otimme myös vain yksittäisiä esteitä. Keppejä treenattiin ja se alkoi jo sujuakin paremmin. Paljon vain tähänkin esteeseen toistoja niin uskon että Hukka kyllä oppii ne nopeasti. Nyt kun se kärsivällisyys niitä kohtaan on tainnut löytyä. : ) Keinuakin käytiin useita kertoja kokeilemassa, mutta aina oli varmistaja toisessa päässä ettei keinu pääse rämähtämään maahan vielä näin alkuharjoittelujen aikana.

Ehkä tämä on se meidän laji. Vielä kun päästäisiin talvellakin jonnekin treenaamaan niin voisi oikeasti jotain kisoja jossain vaiheessa harkita. Mutta se on sitten joskus piiiiitkän ajan päästä.

Siinäpä oli varmaan tarpeeksi agilitya täksi kerraksi, joten nyt nukkumaan. Pojat onkin jo ihan unessa.