Oikeesti ehkä joskus osataankin

Nyt on ollu taas laiskuus kirjurilla huipussaan, kun en ole jaksanut/ehtinyt päivittämään tänne torstain agitreenejä. Omasta mielestäni reenit olivat onnistuneet, vaikkakin joitakin ongelmia taas kohdattiinkin.

Treeneihin kuului pienimuotoinen rata, johon kuului pöytä, puomi, kepit, neljä hyppyä ja putki.

Näin päällisinpuolin rata vaikuttaa helpolta ja simppeliltä, mutta ihmiset jotka ovat lajia harrastaneet ovat ehkä kohdanneet saman ongelman, jonka mekin Hukan kanssa kohtasimme. Aloitimme siis pöydältä, jonka Hukka kyllä eka kerralla veti yli, mutta toisella siihen tajuttiin jo pysähtyäkkin. Kävelin puomin viereen ja annoin Hukalle käskyn tulla ja kiivetä puomille. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista, koska putken pää sattui olemaan aivan puomin alun vieressä. Niinpä Hukka kurvasi suoraan putkelle. Se kun on huippukiva Hukan mielestä. No ei kun uusi yritys ja menoksi. Tällä kertaa päästiin jo vähän matkaa puomilla, mutta sitten Hukka päättikin hypätä alas ja suunnata taas kohti putkea. Sama toistui taas ja taas. Sitten ajattelin mennä puomin ensin toisesta suunnasta ja sehän sujui. Ja ei kun taas alkuun pöydälle ja siitä puomille. Nyt päästiin etenemään ja Hukka suoritti puomin mallikkaasti loppuun asti. Hiukan meinasi putki sotkea, mutta siitä selvittiin.

Sitten olikin keppien vuoro ja sekin meni eka kerralla ihan plörinäksi. No ei kun alkuun ja uudestaan, kuhan ensin olin saanut Hukan taas maan pinnalle. Sillä meinaa alkuun olla tuota virtaa aika lailla. Lähdettiin kepeille hiukan rauhottuneena ja sittenhän ne taas sujuivatkin hyvin. Hukka meni tosi hienosti ja pysyi miun mukana.

Neljän hypyn sarjassa olikin ohjaajalle hiukan tekemistä, kun nelos hypyn jälkeen piti lähettää koira vitoselle, mennä koiran takaa kutoselle ja ohjata koira sinne. Kutoselle piti taas lähettää ja koukata koiran takaa seiskalle, jonka kauttaa mentiin putkeen. Harjoiteltiin hiukan koiran lähettämistä ja ohjauspuolen vaihdoksia. Oli ihan jännää. Koirakin oli alkuun vähän ihmeissään, mutta kun minä sain homman toimimaan itselläni niin Hukkakin pysyi paremmin mukana.

Seuraavalla kerralla rata menikin jo paremmin. Puomillekin päästiin hyvin ilman, ett piti välillä käydä putkella. Keppien kohalla aina vähä rauhotuttiin niin nekin sujuivat, kunnes lopussa Hukalla alko tulla pientä levottomuutta. Sitten otettiin viel yksi onnistunut keppien suoritus ja annettiin niiden olla tältä kertaa. Hypytkin sujuivat joka kerta paremmin.

Radan lisäksi harjoiteltiin keinua lisää. Tällä kertaa siihen sai yhdistää jo hypyn ja siitä sitten keinulle. Keinun jälkeen oli myös putki vähän keventämässä keinuharjoitusta. Ensin mentiin pelkkää keinua, jotta Hukalle muistuisi mieleen kuinka se mennään. Jokunen kerta mentiin niin, ett autoin keinun alas menossa, mut sitten mentiin taas ilman. Hukka ei välittänyt yhtään vaikka keinu rämähti maahan. Annoin vain putki käskyn ja sen mielestä se oli hauskaa. Loppu tunti mentiikin sitten ilman, ett mie autoin yhtään. Hukka meni keinun ihan itse ja hienosti menikin. Sitten lisättiin keinun eteen este, joka tuli hiukan viistosti keinulle. Hukka meinasi mennä aina keinun ohi, kun ei malttanut kuunnella käskyäni. Taas piti hiukan rauhoittaa ettei Hukka juoksisi keinulle aivan väärässä kulmassa. Treeni meni ihan hyvin, mutta kehitettävää löytyy aina. Minun pitäisi saada Hukka vähän paremmin kuuntelemaan, jotta saisin sen mukaani kunnolla. Se meinaa mennä välillä vähän omia aikojaan esteille, vaikka en ole vielä edes sanonut ett minne mennään. Esteelleohjausetkin sujuisivat paremmin, jos saisin ns. vedettyä Hukan mukaani, jotta voisin viedä sen oikeassa kulmassa esteille. Tätä treenataan!

Tähän treenikertaan kuului myös viimeinen outo este: Aa. Vaikkakin me Hukan kanssa ollaan sitä jo harjoteltukin. Hukalle aa ei ollut ihmeellinen. Mielellään se kiipesi esteen yli ja hienosti tuli alaskin eikä hypännyt maahan kesken kaiken. Helppo homma, kun vain muistaa vahtia ettei se rupea hyppimään kontaktien yli.

Vielä on yhet treenit ja sitten loppuu ainakin tuolla reenaaminen tältä syksyltä. Ja treenien huipennus odottaa lokakuun alussa, kun meille pidetään möllikisat. Nähdään mitä ollaan opittu ja kuinka hyvin. Odotan innolla! Se tulee olemaan hauskaa. : ) Toivottavasti. ;-)

Loppuun vielä kuvia poijjista, jotka saivat menneellä viikolla uuden pedin, "mökin". Molemmat tuntuvat ottaneen pikkumökin osaksi kotiaan.

Rocky "mökkeilee"

Hukka "mökkeilee"