Kiva Koirakansalainen

Meillä oli Hukan kanssa lauantaina Kiva Koirakansalainen-testi, jonka tarkoitus on siis testata onko koira ns. "yhteiskuntakelpoinen" ja sen avulla näkee missä vaiheessa koiran koulutus on. Mekin siis päätimme osallistua kyseiseen testiin, koska sellainen nyt satuttiin järjestämään lähellä meitä ja kyllä se kuulostikin ihan mielenkiintoiselta. (Lisätietoja testistä Kiva Koirakansalainen )

Testiin kuuluu kymmenen arvosteltavaa osiota, joiden perusteella nähdään onko koira omistajansa hallinnassa ja yhteiskuntakelpoinen. ( Testin sisältö )

1. Vieraan ihmisen hyväksyminen
Kävelimme Hukan kanssa ihan muina miehinä testin arvostelijaa kohti ja kättelimme hänen kanssaan samalla kun vaihdoimme pari sanaa. Hukka kun ei juurikaan muista ihmisistä niin kovin kiinnostu yleensä, niin eipä se tälläkään kertaa paljon hötkyillyt. Katseli vain uteliaana ympärilleen ja tarkkaili tilannetta rauhallisesti vierelläni. Hyvin meni.

2. Koira istuu kauniisti silitettävänä sekä 3. Tutkiminen ja hoitaminen
Arvostelija alkoi silitellä Hukkaa ja samalla hän sitten tutki koiraa joka puolelta. Vähän Hukka alkuun nuuhkaisi arvostelijaa, mutta kun tuttavuus oli tehty niin Hukka katseli vain ympärilleen tyynen rauhallisena eikä välittänyt vaikka arvostelija sitä räpläsikin. Oli vain tyytyväinen, kun sai rauhassa katsella ympärilleen samalla kun joku rapsutteli sitä. : )

4. Vetämättä kävely
Meidän kävely ei nyt ihan kokonaan vetämättä mennyt, mutta ei Hukka onneksi pahasti vedäkään. Ja olin yllättynyt kuinka rauhallinen poika oli, kun monesti se käy hihnan päässä vähän ylikierroksilla. Kävelimme siis ihan normaalisti ja pysähtyminen meiltä sujuikin oikein hienosti. Sanoin seis ja Hukka pysähtyi kuin seinään ja istahti pyllylleen. Sitten jatkoimme taas normaalisti matkaa. Hyväksytty!

5. Ihmisjoukon läpi kulkeminen
Kun pääsimme ihmisjoukon kohdalle niin pikkuisen Hukan piti nuuhkaista ,että mitäs porukkaa tää on, mut muuten se ei välittänyt ihmisistä. Pientä vetämistä oli havaittavissa, mutta ei edelleenkään kovaa. Hyvä suoritus kuitenkin.

6. Istuminen, maahanmeno ja paikalla pysyminen
Otin Hukan sivulle aivan kuten koirakoulussakin aina ollaan ja käskin sen istumaan. Hyvin meni, ei ongelmaa. Maahanmenon kanssa olikin vähän probleemaa, kun Hukka ei meinannut mennä maahan ja sitten se jo turhaantui ja kävi pienen kierroksen heittämässä minun ympäri. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan ja menemään maahan. Samalla teimme paikalla olon ja Hukka pysyikin hyvin maassa paikallaan. Tämänhän jätkä kuitenkin osaa erittäin hyvin jo. Loistava paikalla olo!

7. Luoksetulo
Luoksetulossa jätin Hukan tutusti istumaan ja käskin oottaa. Menin muutaman metrin päähän ja kutsuin sen luokseni. Ekaa tänne-käskyä Hukka ei vissiin oikein tajunnut, joten jouduin toistamaan sen. Toisella käskyllä poitsu sitten tajusikin lähteä ja tulikin hienosti sivulleni istumaan.

8. Koirien kohtaaminen
Lähdimme kävelemään vastaan tulevaa koirakkoa kohti. Hukka ei edes oikein tajunnut koiraa vasta kun olimme pysähtyneet kohdakkain toisen koirakon kanssa. Kättelimme ja jatkoimme eteenpäin. Pikkuisen olisi toinen koira kiinnostanut Hukkaa, mutta sain sen kuitenkin houkuteltua mukaani ja suoriuduimme tästäkin osasta ihan hyvin.

9. Koiran reaktio häiriöön
Ensimmäinen häiriö hämmästytti hiukan Hukkaa, mutta ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi ja jatkoimme matkaa. Toinen häiriö ei aiheuttanut muuta kuin katselua ja matka jatkui sujuvasti eteenpäin. Ainut häiriö minusta oli toisten hajut maassa, joiden takia Hukka oli vähän omissa maailmoissaan. Läpäisimme kuitenkin häiriötestinkin.

10. Omistajan odottaminen
Käskin Hukan odottaa, jätin sen arvostelijan luo ja kävelin pois näkyvistä. Kolme minuuttia tuntui pitkältä ajalta ja olisi niin kovasti tehnyt mieli vilkaista, että mitä se jätkä siellä touhuaa. Oli kuitenkin pakko malttaa mieli, koska koira ei saanut nähdä ohjaajaansa ennen kuin kolme minuuttia oli mennyt. Olin aivan varma, että jonkunlaisen ölinän Hukka päästää, mutta se olikin aivan hiljaa... ei ääntäkään. Kolme minuuttia oli kulunut ja arvostelija pyysi minut takaisin. Hukka istua törötti paikallaan ja katsoi minua. Kun pääsin sen luo, se oli varmaan vähän ihmeissään että mitähän juuri oli tapahtunut. Innostui kuitenkin, kun tajusi että otin sen hihnan käteeni. Arvostelija sanoi, että hänen piti jo varmistaa että minkä ikäinen koira oikein oli kyseessä, kun niin nätisti Hukka malttoi olla. Oli kuulemma ollut oikein tyypillinen palveluskoira, joka oli koko ajan pitänyt silmällä ympäristöään ja tarkkaillut muita, mutta ei missään vaiheessä ollut unohtanut, että sen piti odottaa minua. Istunut vain paikallaan eikä nuuskinut ympäriinsä. Olin kyllä ylpeä Hukasta tässä vaiheessa. Niin hienosti se oli ollut!

Arvostelija kehui Hukkaa hyvin rauhalliseksi ja oikein mukavaksi koiraksi. Ja tästä saimmekin todistuksen kotiin. Kiva koirakansalainen - kunniakirjan! Hyvä me! : )