Vauhtia vähä liikaakin

Treenit sujui taaskin oikein vauhdikkaissa merkeissä ja joskin haastavissa tunnelmissa, kun radalla oli muutama vaikeampi paikka. Niin koira kuin ohjaajakin sai vähän miettiä, ett miss mennään. Tällä kertaa haastetta suorittamiseen toi myös Hukan liika vauhti ja malttamattomuus.

Radan estejärjestys: hyppy, puomi, putki, hyppy, kepit, hyppy, puomi, putki, hyppy, kepit, hyppy, pussi, hyppy, putki, aa, hyppy, keinu, pöytä ja hyppy.

Yleisesti ottaen kaikki hypyt meni hyvin, se nyt onkin aika helppo este, vaikka kyllähän senkin voi mennä väärin. Mutta Hukka osaa mennä hypyt hyvin, vaikkakin joskus se tiputtaa riman, kun on niin keskittynyt palkkapalloon. Puomilla ja samoin aalla jouduimme hieman hillitsemään vauhtia, koska Hukka meinasi vähän fuskata kontakteilla. Eikä niinkään alas tullessa, mutta ylös mennessä sillä oli liian kova vauhti ja se juoksi kontaktien yli koskematta niihin. Pitkäjalkainen kun on. No sitä piti tietysti hieman rauhoittaa sitten, jotta tassut kontakteille ehtisi osua. Muutaman toiston jälkeen saatiin onnistuneitakin suorituksia. 

Putki – Hukan yksi lempiesteistä on mennyt yleensä kerralla, mutta tällä kertaa se ei ollutkaan itsestäänselvyys. Annoin aina hyvissä ajoin käskyn putkelle ja otin vielä muutaman juoksuaskeleen kohti putken päätä. Yllätyksekseni sainkin huomata, että kun oletin että nyt oltaisiin menossa vauhdilla jo seuraavalle esteelle, niin seisoinkin pojan kanssa putken päässä edelleen. Jostain kumman syystä Hukka ei mennytkään putkeen, vaan katsoi hölmönä vieressä, ihan kuin ei olisi koskaan tuohon tunneliin aiemmin mennytkään. No uusi yritys ja taas sama juttu. Sitten piti jo oikeasti käskyttää Hukka putkeen ja näyttää putken suulta, että tuonne pitäisi mennä. Sitten poitsu vihdoin meni putken läpi, ihan innoissaan kyllä. Ja sama toistui lähes joka kerta, kun putkelle päästiin. Se oli jotenkin outoa. Tähän mennessä niin vahva este ei mennytkään enää niin varmasti. Hukka tuntui keskittyvän niin kovasti palloon kädessäni, eikä siis tajunnut mennä putkeen. Sen lisäksi, että uusittiin putki aina heikon suorituksen jälkeen, käytiin treenien lopussa tekemässä putki vielä erikseen, jotta siitä jäisi onnistunut suoritus pohjalle. Olin kyllä hieman ihmeissäni, että mikähän nyt. Jos ensi kerralla sama toistuu, niin sitten pitää vissiin oikeasti treenata vielä kunnolla putkea. 

Pallohullu Hukka hullun kiilto silmissä. Kuten sanottu sitä todellakin kiinnostaa pallo kädessäni.

 Hukalle ehkä se haastavin este on kepit. Sain kuitenkin yllättyä iloisesti tällä kertaa kuinka hyvin ne menivätkään. Eka kerralla läpi ilman suurempia korjauksia. Tuli tunne, että ehkä me nämäkin oikeasti joskus hallitaan. Pari ekaa kertaa ne menivätkin hyvin, mutta sitten lopussa alkoi poika käydä jo niin ylikierroksilla, että keppien suoritus oli ihan kaikkea muuta kuin pujottelua. Palasimme keppien alkuun ja istutin Hukkaa hetken ja käskin rauhottua. Sitten lähettiin kokeilemaan uudestaan ihan rauhallisesti. Minä liikuin ja puhuin rauhallisesti. Hukkakin sai kierrokset alas ja saatiin onnistunut suoritus. Ja onnistunut se tosiaan olikin. Täysin puhdas suoritus! Se olisi ollut täydellinen, jos se olisi mennyt nopeammin, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen tuohon minkä teimme. Hukka alkaa tajuta, mistä tässä esteessä oikein kysymys. :  )

Yksi haastavin osuus meille molemmille oli, kun tultiin yhdenneltätoista hypyltä pussille. Koska kuudennelta esteeltä oli menty puomille, niin koira oletti, että taas mentäisiin sinne. Piti siis oikeasti ottaa koira kunnolla mukaan, jotta se tajusi kurvata pussiin eikä loikkia puomille. Tässä meni monesti uusiksi, koska Hukka oli joka kerta menossa puomille. Tollaset estesijoitukset osaa olla sitten haastavia. Sai tehdä kunnolla töitä, mikä oli mukavaakin, kun silloin tajuaa miten paljon se radan suoritus oikeasti on kiinni ohjaajasta. Se ei edelleenkään ole niin helppoa kuin miltä näyttää. Kun sitten viimein päästiin pussille, Hukka meni siitä sujuvasti läpi joka kerta.

Keinu onkin meille se uusin este, jota ollaan opiskeltu. Hukka ei  vielä täysin hallitse sitä, joten otin keinua aina vastaan, kun se alkoi kallistua. Pehmensi hiukan alastuloa. Hukka malttoi todella hyvin hidastaa vauhtia keikahduskohdassa, mistä olen todella iloinen. Rockyn kanssa meillä meni jokunen kerta ennen kuin se tajusi oikeasti hidastaa vauhtiaan kunnolla. Hukka on oppinut nopeasti. Koska jokainen keinahdus meni aina vain paremmin, pari viimeisintä kertaa otin aina vain vähemmän vastaan. Hukka ei tuntunut olevan moksiskaan. Viimeisellä kerralla Hukka meni jo niin varmasti, että annoin keinun mennä itsestään. Hukka meni keinun aivan itse ilman minun apuja. Se oli taas hieno tunne. Ensi kerralla päästään varmaan taas nopeammin siihen ettei tarvitse ottaa vastaan. En tietenkään yhden onnistuneen suorituksen jälkeen oleta, että Hukka jatkossa muistaisi kuinka keinu mennään. Sitä tarvitsee muistella vielä pitkään. Tämä tehdään varman päälle, ettei tule takapakkia.

Toinen uudempi este tällä radalla oli pöytä, jota ollaan vähän vasta harjoiteltu. Hukka kuitenkin malttoi pysyä pöydällä hienosti, eikä se mennyt uusintaan kertaakaan. Hukka ei juossut siitä kertaakaan yli eikä lähtenyt ennen kuin annoin luvan. Seuraavaksi koetetaan varmaan vähän ottaa jo tiettyä asentoa siihen.

Nyt on niin hyvät lähtökohdat meillä jo tähän lajiin, että toivoisin kovasti pääseväni talvellakin jonnekin treenaamaan. Täytyy toivoa, että talvitreenipaikalle olisi tarpeeksi halukkaita, jotta se voitaisiin järjestää.

Oli taas oikein mukavat treenit ja Rockykin pääsi osallistumaan. Sen kanssa mentiin esteet yksittäin, enkä edes yrittänyt suorittaa rataa. Pääasia oli, että Rockykin pääsi hiukan revittelemään ja päästelemään höyryjä pihalle.

Aiheeseen liittyen löysin kuvan, jossa Rocky hyppää renkaan läpi. (Kuva otettu Pemon kentältä 2009, Iisalmi)

 Ensi kerralla täytyy koettaa saaha Hukasta kuvia esteillä.