Mökkiristeystä lähestyttäessä Rocky alkoi katsella ympärilleen levottomasti ja kun naksautin vilkun päälle näin taustapeilistä kuinka ukon korvat heilahtivat ja pää kääntyili sivulta toiselle... Hukan ollessa onnellisen tietämätön missä mennään, kunhan vain mennään. Rocky siis tuntee jo paikan ja tietää kyllä minne mennään, jos tuosta kyseisestä risteyksestä käännytään. Rocky rakastaa mökkeilyä yli kaiken. Se tietää vapautta!
Pihaan päästyämme pojilla oli vielä suurin koitos edessä: luukun avautuessa ne eivät nimittäin saa vain rynnätä pihalle, vaan täytyy odottaa lupaa. Hienosti pojat malttoivat ja pian päästinkin ne jo nauttimaan vapaudestaan. Olivat sen ansainneet pitkästä aikaa!
 |
| Vapaus! |
Vapaus, vapaus, vapaus! Saatoin jopa kuulla sen, kuinka pojat huusivat äänettömästi ja olivat ratketa riemusta. Tunne, jonka jokaisen koiranomistajan on tunnettava. Oman koiran onnellisuus, jonka tunnet itsekin. : )
Kuten yleensäkin, mökkeilyyn kuuluu paljon juoksentelua ympäriinsä, välillä käydään rapsuteltavana ja taas mennään. Paljon hajuja haisteltavana ja lintuja haukuttavana. Lisäksi Rocky toimi virallisena valvojana iskän puunhakkuutyömaalla. Tarkkaan piti seurata, ettei yksikään puu jäisi kyydistä. Hukka tapansa mukaan touhotti ympäriinsä ilman sen tarkempaa päämäärää ja välillä se kävi hakemassa iskän puukassista valmiiksi pilkotun puun ja meni järsimään sitä jonnekin. Muisti poitsu kuitenkin tuoda edellisen puun aina takaisin ja vaihtoi sen sitten uuteen vähemmän pureskeltuun.
 |
| Virallinen valvoja |
Sitten olikin kello pykälässä ja oli aika lähteä Hukkasen kanssa Mätsäriin. Rocky sai jäädä siksi aikaa iskän kaveriksi nauttimaan mökkeilystä.
Match Shown osallistujamäärä oli aika niukka, mikä varmaan johtui siitä että Kuopiossa oli samaan aikaan toinen Mätsäri. Saimme kuitenkin pienen näyttelyn pystyyn. Hukka oli aikuisten ryhmän kaheksas, joten jouduimme pienen hetken odottelemaan vuoroamme. Hukka odotti oikein nätisti ja otti välillä kontaktia kysyen, että mitä tehtäisiin. Käskin pojan kuitenkin odottaa vielä hetken. Sitten meidän vuoromme alkoi lähestyä ja päätin muutaman kerran harjoitella pojan kanssa liikkumista ja seisomista. Hukka osasi hyvin ja muisti jopa välillä katsoakin minua. Viimein päästiin kehään ja olin toiveikas, koska harjoitukset menivät niin hyvin. Kehään päästyämme Hukka oli hiukan levoton, mutta pysyi mukana kuitenkin. Malttoi seisoakin paikallaa. Esiinnyimme sen verran hyvin, jotta saimme punaisen nauhan tästä parista.
 |
| Rento Mätsäilijä |
Taas oli odottelun aika ennen kuin pääsimme punaisten kehään. Kehässä oli viisi osanottajaa. Juoksimme pari kertaa kehän ympäri. Hukka oli ihan muissa maailmoissa, eikä keskittynyt yhtään vaikka yritin kaikin keinoin saada sen huomion. Kaiken lisäksi kehä oli täynnä nameja, joten Hukka näki tarpeelliseksi kerätä ne kaikki vaikka omiakin meillä olisi ollut. Myös toiset koirat olivat yllättävän kiinnostavia. (Hukka kun ei hirveästi yleensä kiinnostu muista.) Kun tuomari sitten ilmoitti, että yksi lähtee tässä vaiheessa ja muut sitten sijoitetaan, että nyt meille tuli lähtö. Hukka teki kaikkea muuta kuin mitä piti. Olin kuitenkin erittäin yllättynyt, kun meitä ei käteltykään ulos kehästä vaan jatkoimme vielä. Ja sijoituksemme oli neljäs. Tähän olen erittäin tyytyväinen kaiken sen häseltämisen jälkeen, mitä kehässä tapahtui. Muuten oli kyllä mukavaa ja Hukka pääsi nuuskimaan hieman toista valkkarinpentua.
Mätsärin jälkeen palasimme mökille ja ihmettelin kun ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Vihelsin muutaman kerran ja pian Rocky jo rymistelikin metsästä. Kysyin ukolta, että "missä iskä" ja Rocky lähti pienen harkinnan jälkeen takaisin metsään ja ohjasi meidät hienosti iskän luo. Sain kuulla iskältä, että virallinen valvoja oli hiukan väsähtänyt puunhakkuutyömaalla ja ruvennut nukkumaan heinikkoon. Onhan se tietysti rankkaa tuo johtajana oleminen. : )
 |
| Metsän peikko |
Illan hiukan hämärtyessä päätimme käydä vielä katsastamassa yhden lammen olisiko siellä sorsia. Pojat pääsivät metsälle mukaan. Jonkun matkan päästä lammesta näimme, että joku siellä lilluu ja teimme pikaisen sotasuunnitelman: minä lähden poikien kanssa kiertämään lammen toiselle puolelle ja iskä jää odottamaan toiselle puolelle, että sorsat lähtevät sitä kohti meitä karkuun. Teoriassa se kuulosti ihan hyvältä ja uskoin sen onnistuvan. Niinpä lähdimme matkaan, aivan hiljaa.... Niin varmaan, koita siinä nyt sitten hiljaa mennä, ku kaks kolkytkilosta, joista toinen vielä vähän yli-innokas, rymistää risukossa. En kuitenkaan lannistunut vaan ohjasin poikia vähän etemmäs lammesta toivoen ettei lammessa lilluvat linnut säiky meitä. Kävelimme jonkun matkaa kunnes Hukka näki taas lammen ja päätti rynnätä juomaan. Laukauksia ei kuulunut, joten ajattelin, että ehkä ne eivät säikkyneet. Jatkoimme matkaa ja olimmekin jo toisella puolella. Lampi näytti tyhjältä, ilmeisesti sorsat olivat kuitenkin paenneet. Päätimme kuitenkin kiertää koko lammen josko linnut olisivat menneet kaislikkoon piiloon. Yhden pienen tavin saimme liikkeelle, mutta muut olivat jo menneet. Pojat eivät tajunneet mitä tapahtuu, kuhan vain juoksentelivat ees taas lammen rannalla.
Jäimme hetkeksi paikallemme, mikä osoittautuikin erittäin suureksi virheeksi, koska taukopaikkamme sattui olemaan ampiaispesän päällä. Seisoimme hetken siis paikallamme kunnes tunsin erittäin epämiellyttävän pistoksen kädessäni ja silloin tajusin missä olimme. Sillä sadasosasekunnilla lähdin juoksemaan metsään ja huusin poikia perääni. Matkamme ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun juoksin suoraan sammaloituneeseen ojaan ja upposin sinne polveani myöten, niin ja perässä tullut Hukka oli kohta siinä samassa ojassa takajalat uponneena. Kiskoin itseni ylös ja autoin Hukankin maan pinnalle. Rocky välttyi kasteelta, joten jatkoimme pakoamme tai siis luulin niin, koska Rocky oli saanut piston takamukseensa ja istui nyt ojan pohjalla ja yritti rapsuttaa itseään. Me Hukan kanssa päästiin vihollisesta eroon vaikkakin sain matkalla vielä muutaman piston. Hukka ei tajunnut taaskaan missä mennään, se vaan onnellisena juoksi perässäni ja luuli sitä varmaan leikiksi. Rocky istui edelleen ojan pohjalla. Huutelin Rockya ja kyllähän sekin sitten vihdoin tajusi tulla ojasta pois. Säikähdyksestä selvinneenä jatkoimme matkaa ja tällä kertaa katselin visusti jalkoihin ettei tulisi taas harha-askelmaa.
Pääsimme iskän luo ja iskä tokaisi vain, että "tuskin sinä suohon upposit kun huusit tuolla tavalla noin paljon". Olin hieman huvittunut, kun tajusin minkä metakan varmaan päästin huomatessani missä seisoin. Pojat olivat kuitenkin kunnossa ja se oli pääasia. Päätimme poistua lammelta. Mutta olipahan mehtäreissu.
Ennen kotiin lähtöä pojat saivat vielä vähän juosta mökillä, vaikka ei niiden vauhti enää päätä huimannut. Taisivat olla hiukan väsyneitä jo. Vaikka kyllä Hukka yritti vielä muutaman hepulin saada, mutta aika laimeiksi ne jäivät.
 |
| Jos metsään haluat mennä nyt... |
Kotiin päästyämme pojat saivat ruokansa ja sitten molemmat kaatuivatkin pedilleen ja nukahtivat saman tien.
Rankka päivä, mutta hauskaa oli! : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti