Kahden kuukauden päivitys

Todellinen inspiraatio odottaa taas parempaa päivää, mutta jospa tänne edes jotain saisi suollettua. Ne harvat lukijatkin varmaan jo lopettaneet blogin seuraamisen. ;-)

Mennäänkin nyt ajassa taas taakse päin ja lähdetään pääsiäisestä nykyhetkeen.

Pääsiäisen aika vietettiin Hukkasen kanssa Pohjois-Karjalan puolella eli Joensuussa. Käytiin häiriköimässä Sarin ja Bennyn elämää. Eipä siitä oikeastaan hirveästi kirjallista tekstiä saa väännettyä, joten kuvitettakoon vierailu muutamalla tarkoin valitulla kuvalla. :-)

Pojat tuli ihan hyvin toimeen ja leikkikin sujui.
Välillä piti kyllä toppuutella Hukkaa,
kun meinasi vanhemman uroksen egoilu nousta liikaa pintaan.

Painimisen lomassa piti välillä esittää suurta ja vahvaa vahtikoiraa.
Pojat. ;-) 

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös vierailu collieporukan hakutreeneissä.
Oli mukava nähdä hakutoimintaa ihan livenä ja
Hukkakin pääsi kokeilemaan alkeellista hakua.

Mielellään Hukka metsässä kirmasi ihmistä etsien, mutta ei kuitenkaan innostunut oudosta ihmisestä sen enempää. Toistojen kanssa varmaan saisi oudotkin ihmiset kivoiksi, mutta muutenhan hakuilu taisi olla ihan hauskaa. Ainakin itse oli kiva katsoa oman koiran tekemistä. :-)
Mukava viikonloppu taas oli se.

                                                        **********             **********             **********

Sitten hypätään noin kuukausi eteen päin toukokuun toiseen viikonloppuun. Käytiin Hukan kanssa Orimattilan Pakaalla moikkaamassa Pakkasharjun porukoita. Sielläkään ei mitään ihmeitä tapahtunut. Mentiin torstaina ja kotiin palattiin sunnuntaina. Perjantai vain puuhasteltiin, lauantai juhlittiin synttäreitä ja sunnuntaina yritettiin selvitä niistä juhlista. Hukka sai touhuta Caran ja Adan kanssa. Jatketaan kuva linjalla.

Hukka ja Cara.
Naisille ei kannata ryppyillä...

... aina jää altavastaajaksi. ;-)

Onko hauskaa?
"Arvaa vaan!"

Ada-mamma

Kolmen kopla. Hukka, Ada ja Cara

                                                       **********             **********             **********

Sitten voidaankin puhua jo melkein nykyhetkestä. Viime viikonlopusta... lämpimästä, jopa kuumasta viikonlopusta. Koirat pääsivät uimaan kunnolla ekaa kertaa talven jälkeen. Hyvinhän tuo polskuttelu sujui. Alkuun Rocky oli taas epäileväinen, mutta kyllä se uimamaisteri sieltä taas löytyi kun isäntä karkasi tassupohjan ulottumattomiin. Siellä se kohta 9-vee ukkeli polskutteli menemään niin kuin olisi uinut koko ikänsä. Kyllä Rockysta huomaa miten mukavaa sillä on nyt kun ei tarvitse jäädä rannalle haukkumaan. Ukkokin oppi nauttimaan uimisesta. Kiitos Sari viime kesästä. ;-) Itse olin jo luopunut toivosta. Siihen vain tarvittiin joku ulkopuolinen ettei Rocky voinut tajuta mitä tapahtuisi.
Ja kun kerran kuvilla on aloitettu niin tässäpä lisää.

Niin ja täytyy muuten kehua sekin, että itsekin heitin talviturkin tällä samalla polskuttelureissulla.

Hukka ja keppi.

Ensin piti yrittää vanhaa taktiikkaa eli juoda järvi tyhjäksi niin kukaan ei huku.

Parempi kuitekin uida rinnalla vahtimassa.
Varsinainen vesipeto. <3

Näin sitä mennään... hirmusta koirauintia. :-)

Very wet dog.

Kesäkoira <3

"Vielä viis minuuttia... jooko?"

Että semmonen kesäinen päivä. Kaikki kastuttiin enemmän tai vähemmän. Nyt sitten ollaan muutama päivä kastuttu ilman järveäkin. Ehkäpä se ensi viikolla taas aurinkokin paistaa. Vaikka eipä tuo sadesää ole kuin pukeutumiskysymys. Itselleni ostin kunnolliset vettähylkivät ulkoiluvaatteet niin kyllä passaa. Ja koirathan on säänkestäviä jo luonnostaan. Tosin oman laiskuuteni takia saatan pukea Rockyllekin sademanttelin, jos enemmälti satelee. Pitkäkarvaiset koirat ei ole ihan mun juttu, vaikka ukostakin saa ihan siedettävän kun leikkaa massu- ja tassukarvoja lyhyemmiksi. Itse märkyys ei niin haittaa, mutta ne kura ja roskat, jotka roiskuvat ukonkin massuun ja oikein tunkeutuvat ihan karvan juureen. Niitä kun ei millään meinaa saada pois eikä Rockyn kuivausyhteistyökyvyttömyys auta asiaa yhtään.

Mutta siinäpä oli taas kunnon päivityspläjäys. Ja voisin oikeastaan olla ahkera ja tehdä loppuun vielä pienen tokokatsauksen.

Eli nythän on niin, että heinäkuun alussa pitäisi startata eka avoimenluokan koe. Kesäkuu onkin sitten vissiin pelkkää treenaamista. Ei ihan olla vielä koevalmiita, mutta pakko oli kokeeseen jo ilmoittautua niin onpahan tavoite ja "pakko" treenata. Välillä kun tahtoo tuo treeni-into unohtua. ;-)

Paikalla makaaminen on hyvässä jamassa. Se on toki ollut vahva liike lähes aina, joten eipä siinä muuta kuin opetti koiran olemaan myös piilon ajan aloillaan. Vähän meinaa kuuntelu olla hakusessa, kun muidenkin käskyt kelpaa alas menoon. Tätä ollaan treenattu ja yhteiset paikkamakuutreenit onkin meille nyt tosi tärkeitä.

Seuraamiseen on tullut kontaktia hyvin lisää, kun sitä on vain alkanut nätisti vaatia koiralta enemmän. Käännöksissä on löysyyttä, mutta nekin on nyt ollut parilla treenikerralla parempia. Lisää vain käännös-palkka -treeniä niin kyllä se siitä.

Liikkeestä maahanmeno onkin nyt tarkkailun alla, koska Hukka tahtoo tehdä ennen alas menoaan sivuaskeleen vasemmalle. Treenataan suoraa maahanmenoa eikä edes oteta koko liikettä ennen kuin se on parempi. Mutta ei huolestuta, kyllä tässä vielä on kuukausi aikaa. ;-)

Luoksetuloja on tehty vain läpijuoksuna. Ei pysty ottamaan pysäytyksiä, koska Hukka alkaa heti ennakoimaan seuraavalla luoksetulolla. Nyt vahvistetaan stoppia ilman luoksetulotreeniä... ihan vain lenkillä ja muissa yhteyksissä. Siinä samalla vahvistetaan liikkeestä seisomisenkin pysähdystä. Ja niin kait se onkin, että jos osa-alueet on kunnossa niin itse liikekokonaisuuskin pitäisi sujua ongelmitta. Vai mitä? :-)

Noutoon olen aika tyytyväinen. Siitä on saatu kiva liike koiralle eikä Hukka jäydä kapulaa juuri ollenkaan enää. Perusasento kapulan kanssa on vielä hakusessa, mutta jospa pitoharjoitukset toisivat koiraa oikealle paikalle.

Kaukoja ei olla loppujen lopuksi paljoa edes treenattu, mutta hyvin Hukka ne on sisäistänyt. Toki se tietää mitä istu ja maahan tarkoittaa niin siihen on vain lisätty opittavaksi etupään käyttö asennosta toiseen siirryttäessä. Nyt aletaan ottaa etäisyyttä, koska se tuntuu tuovan epävarmuutta tekemiseen. Treeniä vain lisää.

Esteellä olen tyytyväinen vahvistuneeseen ylimenoon. Harvoin tarvitsee antaa uutta käskyä ylitykseen. Tässäkin liikkeessä koiralle on kyllä tuttu istu-käsky, mutta se lyhyt etäisyys esteeseen hankaloittaa koiran takaisin paluuta. Tokihan se siitä yli tulee, mutta helpomminkin se voisi mennä. Saa nähdä ehditäänkö saada sitä etäisyyttä kokeeseen mennessä, mutta mennään näillä jos ei muuten. :-)

Noin, nyt lopetan tämän päivityksen tähän.

Palaan taas... enemmin tai myöhemmin. ;-)
Toivottavasti enemmin... tällä kertaa.

Hyvää kesän alkua!