Kirjoitus taas vähän takkuaa... yllättäin. Jotenkin kaikki inspiraatio kaikkeen on jossain talvilomalla. Varmaan jossain hiekkarannalla lämpimän auringon alla, jossa minun piti olla. Noh, aina ei voi voittaa. Niinpä tyydymme elämään haaleassa vedessä, kun mikään ei oikein ota tuulta alleen. Niin siis kirjoitusta ei paljoa tule ja turha odottaa treenipäivityksiäkään kun ei ole treenattukaan. Mutta kuvia on kiva katsella. Sen vaan sanon ettei ihan vielä olla priimakuvissa, mutta harjoitus tekee mestarin. Kyllä ne paranee koko ajan kun pääsee jyvälle säädöistä.
Nyt pääsette taas maaseudun rauhaan kuvien muodossa. Mukavaa oli vaikka pakkanen paukkui. Sää oli hieno. Ja pojatkin pärjäsi useamman tunnin pakkasessa kun saivat välillä takit päälle. Enkä nyt sitten väitä etteikö ne pärjäisi ilman, mutta luulen että nekin tarvitsevat hiukan lisälämmikettä, kun ollaan muutama tunti vajaassa 20 asteen pakkasessa. Ja kun ei koko aikaa kuitenkaan liikuta reippaasti, kun pihalla touhutaan. Rocky ainakin ihan mielellään tulee luokse kun otan takin esiin. Eipähän vanhenevan kipeitä niveliä kolota niin pahasti.
 |
| Stil-kuva kesken painiottelun |
 |
| Aina yhtä edustava. |
 |
| Jep. Sama edustusilme. ;-) |
 |
Onnistunut otos... tai ainakin parempi kuin moni muu.
Auringon valo toi omat haasteensa kuvauksiin. |
 |
| Hei kuuraparta! |
 |
| Kyllä meillä oikeasti oli ihan mukavaa... Rocky on ihan höpsö. |
 |
| Oma pieni suklaanappisilmä <3 |
 |
"Enkä ole mikään höpsö nappisilmäsuklaa...vai mikä lie!
Olen hilvittävän kauhia peto!" |
 |
| Ehhehee! "Hyvä juttu, Rocky!" |
 |
| Metsissä liikkui myös mystinen valkoinen susi-Hukkanen |
 |
| Sää oli kyllä kaunis. |
 |
| On se kyllä aika hurja. <3 |
 |
| Lumi-Ukkoseni |
Pari päivää mökillä tekee ihmeitä niin ihmiselle kuin koirillekin. Pojat saivat juosta ja ulkoilla yllin kyllin. Itsekin sain nauttia raikkaasta ulkoilmasta taas pitkästä aikaa. Itseasiassa toisena päivänä kun oltiin taas ulkoiltu muutama tunti ja kävin sitten laittamassa autoa lämpiämään, pojat kyllä lähtivät käymään ulkona, mutta kun olin itse menossa sisään niin siinä nuo seiso pojatkin oven takana ett "mekin kyllä voitas jo tulla sisälle". Kyllä se tuo pakkanen paleltaa koirienkin varpaita.
Kävihän tuo serkku-poikakin viihdyttämässä meitä ja mentiinkin mukavasti ajassa taaksepäin. Jostain tuolta netin ihmeellisestä maailmasta poitsu onnistui löytämään vanhan kunnon Bubble Bobblen, jota pelattiin paaaaaljon sillon nuorempana aina yön tunneille asti. Hyvinhän tuo sujui edelleen ja hauskaa oli. Tuntui kuin silloin joskus... ei huolia, ei murheita. Niin paljon muistoja... hyviä muistoja.
Tähän lopetamme tällä kertaa.
Ensi kerralla lisää.
Hyvää alkanutta viikkoa.
Ja muistakaa nollatakkin välillä... kukin omalla tavallaan. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti