On kyllä ollut taas niin laiskaa täällä kirjotusrintamalla, että ihme jos teillä lukijoilla on mielenkiinto vielä säilynyt. Sitä kun yrittää niin reippaana pitää suht säännöllistä väliä päivityksissä kuitenkaan siinä onnistumatta. Taas ei tiedä mistä aloittaisi, kun on niin paljon kaikkea tullut tehdyksi.
Mennäänpä siis taas tapahtumajärjestyksessä niin pysyn itsekin kartalla edes jotenkuten. :-)
Siskojen ilta
Parisen viikkoa sitten vietin aivan mahtavan illan piiiitkästä aikaa. Oli sitä kyllä odotettukin ja suunniteltu ihan liian pitkään. ;-) Onneksi vihdoin ja viimein saatiin aikataulut kohtaamaan. Kolmen ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti vaikeaa, mutta on se sen arvosta.
Ensimmäisenä suunnattiin Kuopion keilahalille ja mitäs muutakaan tekemään kuin keilaamaan. Parissa tunnissa ehtii monta palloa heittää ja vielä useampia keiloja kaataa. Alkuun oli kaikilla hiukan homma hakusessa, mutta kyllähän se siitä sitten lähti hyvin ja täyskaatojakin tuli joitakin. Hauskaa hommaa se on ja vielä monta kertaa hauskempaa hyvässä seurassa. Oltiin ihan pro-keilaajia kaikki, vaikka vanhin ja viisain meistä näyttikin miten ne pisteet viedään kotiin. ;-)
Parin tunnin palloilun jälkeen olikin sopivasti kerätty ruokahalua... tai eräät oli tehneet sitä kuulemma koko päivän. ;-) Aikamme pohdittuamme ja käytyämme läpi potenttiaalisia vaihtoehtoja, päädyimme tällä kertaa kokeilemaan ravintolaa nimeltä Rustik. Löytyy Kuopion Kauppahallin kellaritasosta, by the way. Oikein mukavan oloinen paikka ja lämmin henkinen. Syötäväksi otin muikkuja muussilla ja oli kyllä todella makoisa annos. Myös jälkkäriksi nautittu uuniomena vaniljajäätelöllä oli hyvää. Suosittelen paikkaa muillekin.
Siinä sitä istuskeltiin aika pitkäänkin ja parannettiin paljon maailmaa kolmisin.
Hieno ilta kokonaisuudessaan ja tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa, joka toivottavasti on mahdollisimman pian. Saa nähdä mitä silloin keksitään. :-)
Kiitos illasta siskoseni ja pidetään ikivihreät tangat korkealla! ;-)
Vuosipäivä
Tässä menneellä viikolla oli meillä Hukan kanssa vuosipäiväkin. 13. päivä tuli meillä Hukan kans kolme vuotta täyteen. Sillon kolme vuotta sitten sitä ajeltiin nelisensataa kilometriä Orimattilaan ja takaisin vielä toiset samanmoiset. Tulomatkalla oli kyllä huomattavasti mukavampaa kun ei tarvinnut matkustaa yksin. Pikkuinen Hukkainen piti unituhinallaan ja muulla ähinällään seuraa koko matkan. :-)
Treenejä
Sitten päästäänkin aiheeseen, joka selittää tuon otsikon jälkimmäisen osan. On ollut näissä tokohommissa tosiaan usko koetuksella. Aina jokin menee pieleen vaikka kuinka yrittäisi niitä treenata. Johonkin kun alkaa kiinnittää enemmän huomiota niin sitten jokin toinen asia menee ihan päin honkia. Kuten viime kokeesta kävikin ilmi niin paikkamakuu on jotain ihan muuta kuin varma ja sen on todistanut pari treeniä sen jälkeenkin. Onneksi treeneissä voi puuttua asiaan ja toivon sen nyt hiukan korjaavan asiaa. Lisäksi nyt aloin huomioida tuota aikaa paikkamakuu treeneissä. Alku viikon treeneissä otettiin ihan mutu-tuntumalla aikaa ja arvioiden mukaan vajaan pari minuutin kohdalla Hukka nousi, taas. Sama kävi tänään kun otin ihan oman pikkutreenin tuossa pihalla. Tällä kertaa otin aikaa. Laitoin ajastimeen kolme minuuttia ja kun aikaa oli enää reilu minuutti jäljellä, Hukka nousi. Hah! sanon minä. Tarkka kello sillä on. Puutuin asiaan heti ja laitoin koiran takaisin paikoilleen maaten. Ja sama homma taas, kolme minuuttia oli tähtäimessä ja nyt sitten oltiinkin hienosti aloillaan koko aika. Myöhemmin iltapäivällä otin toisenkin kolmen minuutin treenin ja nyt kaikki menikin tosi hyvin. Saatiin täysin onnistunut ja ennen kaikkea rauhallinen paikkamakuu.
Semmosia tällä kertaa. Vähän kaikkea ja kaikkea vähän.
Seuraavaan kertaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti