Uusi vuosi 2013

Nyt on ollut kovin hiljaista täällä blogirintamalla, mutta hengissä vielä ollaan. Pahoitteluni, jos olen tuottanut pettymyksen lukijoille. Syitä on monia… en ole ehtinyt / viitsinyt, netti on temppuillut ja ehkä suurin syy on se ettei ole vain yksinkertaisesti tapahtunut oikein mitään ennen tätä kuuta. Treenissäkin on ollut taukoa ja toisin sanoen mekin ollaan pietty taukoa. 

   *****                                 *****                                 *****                                *****

Joulukin meni nopeasti, jonka jälkeen koitti uusi vuosi ja raketit. Rocky ei juurikaan ollut moksiskaan. Ensimmäisten paukkujen aikaan se pöhähteli, mutta rauhoittui sitten. Hukka taasen päättikin panikoida. Se istui pöydän alla jalkojeni juuressa ja läähätteli rauhattomasti. Ei oikein jätkä malttanut olla aloillaan. Tässä vaiheessa Rocky käyttäytyi kuin kunnon isoveljen täytyykin ja se tuli Hukan lähettyville ja otti rennosti. :-) Alku illan Hukka oli levoton, mutta sain senkin rauhoittumaan ja se jopa malttoi syödä luutakin. Loppu ilta meni ihan ok ja yökin nukuttiin rauhassa. Käytiin myös ulkona vähän jossain vaiheessa iltaa ja tuntui kuin Hukka ei olisi siellä ollut moksiskaan paukuista. Rocky taasen aloitti ulkona kauhean rähinän tulitusta vastaan. 

Selvittiin kuitenkin uuteen vuoteen, joka ei sitten lähtenyt ihan niin hyvin etenemään kuin olisin toivonut.

Stressi on nimittäin tällä hetkellä koko ajan päällä eikä helpotusta näy lähimailla. Ehkä suurin harmi tässä vaiheessa on Hukka ja sen lonkat. Toivoin kovasti, että kyllä sieltä hyviä uutisia tulee, mutta turhaan. Eläinlääkärin mukaan lonkat on C, mahdollisesti voi tulla kennelliitosta jopa D:nä. Tokihan tuo eläinlääkärin lausunto monesti voi aina vaihtua kennelliitossa, mutta tuskinpa sieltä nyt B:tä kuitenkaan tulee. Voin vain toivoa ettei lonkat vaivaa Hukkaa samoin kuin Rockya ovat vaivanneet. Kaikkeni kyllä teen helpottaakseni poitsun elämää. Onneksi Hukalla on hyvä lihaskunto ja se tykkää uida kesäisin, jospa ne auttaisivat paljon eteenpäin ja toisivat vuosia lisää. Lisäksi selästä löytyi spondyloosin alkua, jota pitää seurata. Kumpa sekään ei aiheuttaisi suuria ongelmia myöhemmin. Ja jos joku ei nyt tiedä niin lyhyesti sanottuna spondyloosi on siis selkäsairaus. Nikamien välille syntyy luusilloitusta, jonka seurauksena nikamavälit ahtautuvat ja rangan liikkuvuus sekä joustavuus huononee. Luutumisvaiheessa voi olla kipuja, mutta yleensä ne helpottavat kun luutuminen on ohi.
Että tämmösiä huonoja uutisia meidän alkuvuoteen.

Mutta eihän nämä asiat murehtimalla parane. Täytyy vain katsoa tulevaisuuteen toiveikkaana ja mennä päivä kerrallaan. 

Tulevaisuudesta puheen ollen… tänä vuonna olisi tarkoitus tuon Hukkasen kanssa käydä suorittamassa se BH-koe, ja mielellään vielä hyväksytysti. :-) Lisäksi toko-kokeetkin startataan mahdollisesti kesän kynnyksellä, mikäli sekin homma saadaan kasaan.  Agility meillä varmaan jää nyt vähemmälle noiden lonkkien ja selän takia. En lähde tieten tahtoen hajottamaan koiraani. Omaksi iloksi voidaan käydä välillä aina esteillä, mutta matalilla hypyillä. Sääli sinänsä, kun Hukka kuitenkin osasi homman jo aika hyvin. Kisoihin olisi voinut joskus vaikka eksyäkin, ihan kisaamaan asti siis. ;-) Ehkäpä nyt löytyisi jostain intoa tuohon tottispuoleenkin. Ei me nyt ihan täysin kotikoiriksi jäädä tuon Hukkasen kanssa. 

On meillä nyt muutamat treenit ollu tämän vuoden puolella ja pari kertaa viikossa olisi tarkoitus jatkaakin treenaamista. Toivotaan ettei pakkaset osu juuri niille päiville.
Maassa paikallaolo on edelleen epävarmaa. Mutta viikko sitten tuli pieni läpimurto tässäkin, kun saatiin todella hyvä paikkamakuu suoritettua. Hukka malttoi olla paikallaan ja pysyi maassa. Kävin välillä palkkaamassa ja saatiin todella pitkä paikalla olo. Lisänä oli vielä se, että olin selin koiraan ja pari ihmistä käveli häiriönä meidän lähettyvillä. Oli kyllä tosi hieno suoritus ja olin tosi tyytyväinen Hukkaan.  Seuraamisessa kontakti välillä pysyy todella hyvinkin… hetkittäin… mutta sitten se taas herpaantuu. Eilen esimerkiksi kontakti oli tosi hyvä perusasennossa, mutta liikkeessä kontakti pätkittelee.
Jätötkin menee hienosti siihen asti kunnes mie lähden koiran luota pois. Istumaan Hukka nasahtaa hienosti ja maahankin mennään hyvällä vauhdilla, mutta se paikalla pysyminen tuottaa ongelmia. Täytyy vain vahvistaa tuota paikalle jäämistä. Seisominen on myöskin hiukan hakusessa vielä, mutta kovasti treenaataan sitäkin nyt sitten. 

Tässäpä vähän päivitystä meidän elämästä. Jospa seuraavaa päivitystä ei tarvitsisi odotella kahta kuukautta. :-)