Vähän kaikkee taas tapahtunu...

Viime kerrasta onkin jo aikaa, mut sitä se opiskelu teettää. Ei aina ole aikaa ihan joka asiaan, mut onpahan nyt sitten paljon kerrottavaa.

Joulu

Aloitetaan nyt sitten vaikka joulusta, joka oli ja meni jo.  Rocky onkin jo tottunut joulun touhuun eikä paljon hötkyillyt. Hukka seurasi kiinnostuneena vieressä, kun minä ähelsin koristeiden ja muiden järjestelyjen kanssa. Kauaa ei kiinnostus pysynyt, kun piti välillä muistaa kiusata Rockyakin.

Joulun ohjelmaan kuului tietysti kinkunpaisto, joka oli yllättäin poikien mielestä oikein mukavaa puuhaa. Pitkään piti odotella ennen kuin sitä pääsi sitten vihdoin maistamaan. Jokaiselle oma pala, isoille pojille vähän pienemmät ja Maxille vielä pienempi. Paljon eivät pojat tätä herkkua saaneet, mutta onneksi niille oli omia herkkuja. Pojat saivat herkutella rustoilla, jäniksen lihalla, ym. pikku herkuilla.

Jouluaatto meni meillä oikein rauhallisissa merkeissä, paitsi kun iskä tuli niin silloin pojat hiukan innostuivat. Siinä sitten illan mittaan syötiin ja pukkikin ehti jossain välissä käydä niin ettei edes huomattu. Pojatkin olivat missanneet vieraan.  ;-)  Pojat olivatkin olleet kiltteinä, kun saivat herkkuja ja kunnon isot luut. Siinäpä se loppu ilta menikin luita järsiessä. Rocky jo monen vuoden kokemuksen avulla sai omat pakettinsa hetkessä auki ja pääsin herkkuihin kiinni. Hukalla oli hiukan ongelmia ja kun paperin pirulainen ei suostunut lähtemään niin poikapa päätti alkaa järsiä luuta paperin läpi. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi hiukan avittaa Hukkasta avaamisessa ja revin paperia pois. Lopusta paperista poistu selvisi ihan itse. Vielä tarvitaan vähän lisätreeniä tähän hommaan. :-)

Vuoden vaihde

Viikko saatiin sitten joulun jälkeen elää ns. normaalia elämää ja sitten olikin jo se monien koiraihmisten jännittämä päivä – uuden vuoden aatto. Toivottavasti kukaan koira ei ollut ihan kauheassa paniikissa ja saivat viettää rauhallisen uuden vuoden. Meillä käytiin lenkillä jo päivällä, ettei tarvinnut sitten enää kuuden aikaan lähteä. Rocky kun ei hirveästi tykkää noista raketeista. Oltiinkin tunti lenkillä ja hetki pihallakin vielä sen jälkeen, jotta olisi loppu ilta rauhallinen. 

Päivällä meillä kävi myös vieraita, kun sisko lapsineen tuli kylään. Pojat ottivat porukan tuttuun innokkaaseen tapaansa vastaan. Jonkun tunnin pojilla oli vähän ajateltavaa, kun talossa kävi vilske. Kolme lasta saa yllättäin vähän vipinää aikaan. Hyvin pojat kuitenkin jaksoivat eikä menneet ylikierroksille, edes Hukkakaan.

Sisällä ollessa Rocky ei pahasti reagoi paukkeeseen. Jos jossain oikein lähellä ammuttiin, niin silloin Rocky ilmoitti sen kuulleena, mutta ei onneksi mennyt mitenkään lukkoon. Hiljeni kun kielsin haukkumasta. Teevee oli luonnollisesti päällä, joten se peitti kauempana ammuttujen rakettien äänet. Ulkona käytiin ihan vain tarpeilla ettei Rocky olisi ehtinyt hirveästi haukkumaan. Rocky kannalta ilta meni ihan hyvin. Monen vuoden kokemus on opettanut, kuinka sen kanssa toimitaan.

Hukka ei tuntunut välittävän raketeista sisällä ollenkaan. Tietysti Rockyn reagoidessa se vähän ihmetteli ett mitä nyt, mut muuten ei itse reagoinut. Hukka kävin ulkonakin alku illasta ja kuuli pauketta. Ei vaikuttanut pelokkaalta, mutta haukkui vähän. Yhdessä vaiheessa huomasin illalla, kun monessa suunnassa ammuttiin paljon yhtä aikaa, ett sillon Hukka vähän hermostui. Hetken aikaa se hermoili ja läähätti, mutta kun huomasi ett muutkaan ei hötkyile niin sekin malttoi pistää maate. Kaiken kaikkiaan ilta meni ihan rauhallisissa merkeissä.

Paluu arkeen

Sitten olikin aika palata taas arkeen ja Vääksyyn. Junamatka meni mukavasti, vaikka Mikkelin kohdalla alkoi suoraan sanottuna vituttaa. Pitäs vähän viissiin Veeärrän kehittää tuota hommaansa. Kuopiosta lähtiessä huomasin ett iso lemmikkipaikka oli vapaa, joten ajattelin ett mennään siihen, kun vr:n verkkokauppa oli antanut meille pienen paikan. Menimme siis siihen ja ajattelin, ett siirrytään kun paikan varannut astuu junaan. Pääsimme siis Mikkeliin asti, kun eräs pariskunta sitten tuli ja sanoi ett paikka on heidän. Nyt sitten jokainen saa miettiä, ett mitä näillä ihmisillä oli, koska he tarvitsivat vaunun isoimman paikan lemmikilleen. Mie aattelin ett luovutan paikan jollekin doggiperheelle vaan ei. Nainen tuli elukkaboxin kanssa ja siellä boxissa oli pari kissaa… siis aivan oikeasti… kissoja. Eikä näillä ihmisillä edes käynyt mielessä, ett kummankohan ois helpompi olla vähän pienemmällä paikalla. Valinnanvaraa kun olisi ollu, vaunu oli aika tyhjä. No nainen oli sen verran maailmanomistajan olonen, ett mehän siitä sitten siirryttiin. Eihän minulla olekaan kuin kaksi yli 30-kiloista koiraa. Kissoille vaan iso paikat! Rupesi ihan jonkun verran ärsyttämään! Mutta vitutuksesta huolimatta päästiin kuitenkin perille, bussimatka sentään meni hyvin.

Samalla junamatkalla huomasin kuinka Hukan jo jonkun aikaa oikkuillut silmä oli aika ärtyneen näköinen ja sieltä vuoti koko ajan kirkasta nestettä. Niinpä päätin heti maanantaina soittaa elukkatohtorille. Aika saatiinkin heti samalle päivälle. Samalla otin Rockyn mukaan, jolla oli jostain syystä huuli turvoksissa. Saipahan katsoa sitäkin samalla.

Sitten olikin aika lähteä tohtorin juttusille, jossa selvisi ett Rockyn huuli ei vaadi suurempia operaatioita. Seurataan tilannetta. Ja ihan hyvä niin, koska nyt se onkin jo ihan normaali.
Hukan kans sitten pitikin miettiä vähän enemmän. Lääkäri laittoi Hukan silmään puudutetta ja väriainetta, jotta näkee onko silmässä mahdollisesti haava. Silmä näytti onneksi ehjältä. Sitten lääkäri huomasi, ett Hukan alaluomessa kasvaa pitkä rivi ylimääräisiä karvoja, jotka hyvin todennäköisesti ovat syy ärsytykseen. Tähän vaivaan saimme tulehdusta parantavan silmätipan, koska silmä oli ärtynyt ja tulehtunut. Lisäksi saimme kehotuksen mennä ihan silmätohtorille, joka tutkii ylimääräisten karvojen tilanteen ja sen onko koko alaluomi mahdollisesti kääntynyt hiukan sisäänpäin. Varasinkin ajan heti kotiin päästyäni ja 16.1. toivottavasti selviää, mikä on lopullinen diagnoosi. Tulehduksen takia luomea ei tutkittu sen enempää vaan hoidettiin ensin se pois.

Viime viikon torstaina meillä oli taas koulussa hieronnan harjoittelua ja Hukka pääsi (tai joutui (-; ) koekaniiniksi. Päivän ohjelmana oli avata koiran lavat ja edetä siitä sitten niin pitkälle kun ehtii. Vähän aikaa Hukka ihmetteli, ett mitähän nyt mut nopeasti se tajusi hieronnan tuntuvan mukavalta. Sen silmät painuivat kiinni ja se alkoi nauttia olostaan huomion keskipisteenä. Vähän tietysti välillä piti katsellakin ja ihmetellä, mut pistetään se vielä taitamattoman hierojan piikkiin. Kovasti Hukka tuntui nauttivan ja loppujen lopuksi saatiin kuin saatiinkin lapa jotenkin auki. Sitten oli toisen puolen vuoro. Vähän Hukka heittäytyi levottomaksi, kun se piti kääntää toiselle kyljelle, mutta nopeasti se sitten taas rauhottui. Toinenkin lapa saatiin käsiteltyä ja oli aika mennä selän puolelle. Sieltä löytyikin pieni jumituskohta, minkä käsittelyä Hukka hiukan alkuun vastusti, mutta hellennettiin otetta ja kokeiltiin uudestaan niin jopas alkoi sujua paremmin. Jotenkuten saatiin selkääkin vähän hierottua. Suurin osa Hukan levottomuudesta johtuu varmasti vielä minusta itsestäni, kun ei noi otteet vielä ihan hallussa ole. Mutta Hukka osasi kuitenkin olla hienosti paikallaan ja opettajakin kutsui sitä pullataikinaksi. :-) Hukan lantion syvistä lihaksista löytyi myös ihan pieni jumituskohta, jota painaessa poika pomppasi joka kerta ylös. Emme kuitenkaan ehtineet käsitellä sitä aluetta, joten se jäi ensi kertaan. Todettiin kuitenkin ett olisi ihan hyvä hommata paremmat ulkoiluvehkeet Hukalle, kun se vetää hihnassa eikä panta ole paras vaihtoehto semmoselle koiralle.

Tänään olikin sitten aika lähteä ostamaan noita kunnon vehkeitä ja lähdettiin Hukkasen kans Mustiin ja Mirriin ostoksille. Mentiin Hurtan osastolle sovittamaan valjaita ja myyjältä tuli paljon kehuja miten komea koira onkaan ja miten kiltisti malttoi olla sovituksessakin. Ja olihan se hienosti. Olisi saanut myyjältä naminkin, mutta eihän sitä malttanut syödä, kun naudan luut tuoksuivat ihan vieressä. Hetki viel kierreltiin ja löydettiin pari lelua ja luita. Hukka antoi jo kaupassa kyyti toiselle pehmolelulle. Hauskaa sillä kyllä olikin. :-)

Kohta kait sitten pitäs lähtee testaamaankin uusia valjaita ja viedä pojat lenkille. Joten tässäpä asiat tällä kertaa ja myöhemmin taas lisää.

Hukka ottaa rennosti omalla tyypillisellä tavallaan

"Pieni" Rocky omassa sohvan nurkassaan