Mätsäilyä pitkästä aikaa taas

Eilen oltiin pitkästä aikaa taas Hukan kans Match Show:ssa. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Mukana olivat myös Katri ja Helmi-husky.

Kun saavuttiin paikalle niin alkuun Hukka  oli vähän ihmeissään taas ja vähän piti haukkuakin, ehkä osin innosta ja osin jännityksestä. Kun Hukka hetken härvelti ympäriinsä ja poukkoili sinne tänne, niin sitten sekin jo vähän rauhottui ja alkoi tutkia ympäristöä ja ennen kaikkea muita koirakoita. Kaikennäköisiä kavereita siellä taas olikin ja kaikkien kanssa olisi ollut kiva päästä tutustumaan. Eräs, niin ikään nuori uros, bullmastiffi olisi ollut ihan ylikiva leikkikaveri. Ikävä vain kun hihna niin kovasti haittaa tuota hommaa, niin ei oikein pääse edes leikkimään. Mutta pelkkä haistelu ja tutstuminen oli myöskin ihan mukavaa. Hetken aikaa odottelimme ulkona, jotta veteraanikehä alkaisi ja pääsisimme kannustamaan Helmin voittoon.

Pian sitten siirryttiinkin jo sisälle maneesiin, jossa kehät olivat. Ensimmäisenä kakkoskehässä oli siis veteraanit (sitten monirotuiset ja viimeisenä vasta isot aikuiset). Veteraaneja ei tällä kertaa ollutkaan kovin montaa, ja Helmi sijoittui sinisten kolmanneksi. :-) Hyvä Helmi!

Sitten taas odoteltiin meidän kehää alkavaksi. Siinä odotellessa haisteltiin muutamia muitakin osallistujia, mm. erästä 5-vuotiasta rotikka urosta ja sattuipa kohdalle yksi kultainen noutajakin. Hukka osasi oikein hienosti tutustua muihin eikä pistänyt rähinää pystyyn. Hiukan tuli haukkumista, kun tuo rotikka päätti ilmaista Hukalle, että nyt se on vähän liian lähellä. Mutta mitään sen suurempaa ei tullut. Aikansa Hukka ohimeneviä jaksoi tutkia, mutta pian sekin asettui Helmin viereen ja olikin sitten rauhallisesti. Hienosti osasi rauhoittua, eikä häslännyt yhtään.

Odottavan aika on piiitkä

 Vihdoin ja viimein kaikki sekarotuset oli arvosteltu ja päästiin meidän luokkaan. Olimme tosin vasta kuudestoista arvosteltava. Vielä hetken siis odottelimme kunnes sitten vihdoin ja viimein pääsimme kehään. Sinne tuli myös eräs kultainen noutaja meidän kanssa. Minulla olikin tällä kertaa ässä hihassa toisin sanoen jäniksen lihaa taskussa, niin olin varma ettei homma ainakaan makupalojen maistuvuudesta jää kiinni. :-) Hukka osasi seisoa todella hienosti paikallaan eikä paljoa pyörinyt ympäriinsä. Juoksukin onnistui mielestäni todella hyvin, Hukka ei laukannut ollenkaan eikä ruvennut muutenkaan leikkimään matkalla. Vähän piti kyllä haistella, mutta muuten olin kyllä hyvinkin tyytyväinen Hukkasen esiintymiseen. Ja niin oli tuomarikin, kun antoi meille punaisen nauhan.

Hieno poseeraus

Sitten taas vähän odoteltiin, että kaikki oli arvosteltu mukaan lukien sinisten ryhmä, jotta me taas pääsisimme kehään muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa. Kehässä oli paljon hyviä koiria ja vaikka Hukkakin oli niin mallikkaasti, se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt. Emme päässeet palkinnoille, mutta Hukan käytös oli palkinto itsessään. Olin kyllä niin ylpeä taas pienestä poijjastani. Tuskin maltan odottaa seuraavaa Mätsäriä.

Punaisten kehässä

Mukava päivä! :-)