keskiviikko 17. elokuuta 2011

Tästä se alkaa

Täällä pääset tutustumaan kahteen elämäni mieheen ja lukemaan niiden tempauksista, koiramaisista puuhailuista ja toivottavasti myös meidän yhteisistä onnistumista.
Alkuun voisin kertoa, että kuinka tarinamme sai alkunsa....
Rocky on minun ensimmäinen koirani, joka tuli elämääni 16.10.2005. Olin silloin vielä kokematon koiranomistaja ja siksi ukon kanssa on ollut jos jonkinmoista ongelmaa ja ihmeteltävää. Ei ehkä ollut viisain valinta ottaa sakua ekaksi koiraksi, mutta mitäpä minä siinä vaiheessa muiden ajatuksista välitin, halusin juuri tuon koiran.
Alku meillä lähti tosi hienosti etenemään, Rocky oli nopea oppimaan ja muutenkin erittäin vastaanottavainen pikkuinen "karhunpentu" (isäni ensimmäinen sana, kun näki tuon pienen tumman karvapalleron). Olin hyvillä mielin miten helppo pentu minulle on tullutkaan. Koirakoulussakin Rocky sai paljon kavereita ja sai paljon kehuja miten hyvin se oppi. Tätä mukavuutta ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä kuten useille koirille, myös tälle uroolle tuli uhmaikä ja hormoonit alkoivat toimia sen pienen herneen paikalla, joka korvien välistä löytyy. Olin hieman hukassa isottelevan urokseni kanssa ja taisin hieman luovuttaakin jossain vaiheessa. Tuntui kuin koiralle ei olisi koskaan mitään opetettukaan. Sain kuitenkin taisteltua uhmaiän ohi ja oli taas mukavampi tehdä töitä koiran kanssa, kun se kuunteli. Aloimme molemmat kasvaa, koira aikuistui ja minä kasvoin koiranomistajana. Opimme pikku hiljaa ymmärtämään toisiamme.
Vuosien varrella olemme joutuneet käymään muutamia "keskusteluja" Rockyn kanssa siitä, kuinka tulee käyttäytyä, mutta paljon hyvääkin olemme kokeneet... Muutama vuosi sitten pääsimme tutustumaan mm. agilityyn ja siitähän energiaa täynnä oleva kolme vuotias miehen alku varsin innostui. Rocky oppi esteet nopeasti ja saimme tämän lajin avulla parannettua hiukan yhteistä kommunikaatiotamme.
Oli mukavaa ja on edelleen mukavaa käydä Rockyn kanssa silloin tällöin revittelemässä radalla ihan omaksi iloksi. (Emme siis käy missään kisoissa.)
Rockyn kanssa tajusin myös sen ettei kannata pistää kovaa kovaa vasten. Yritin liikaa ja liian epävarmasti. Aikani "tapeltuani" 30 -kiloisen lihaskimpun kanssa tajusin, että oli päästävä henkiseen ylivoimaan, jonka olenkin tässä aikojen saatossa mielestäni jo aika hyvin omaksunut.
Vuodet ovat opettaneet paljon ja nyt lähes kuuden vuoden yhteiselon jälkeen voin sanoa, että en kyllä kadu päivääkään vaan olen todennut, että jokainen vastoinkäyminenkin on saanut minut rakastamaan tuota koiraa enemmän ja enemmän ja yli kaiken.

Kovan kuoren alla piilee hellyyttä rakastava kiltti pieni poika.
Ja onneksi toisen koiran tulo sai Rockyn käyttämään enemmän noita päässä törröttäviä ulokkeita muutenkin kuin koristeena.

"Koiranko haluat, yhdenkö vain...?" Se oli viime syksyn motto, kun meidän laumaamme sitten vihdoin ja viimein parin vuoden harkinnan jälkeen liittyi uusi jäsen - Hukka. Vaikka olin pitkään miettinyt, että joku päivä meille vielä valkkari tulee, niin tarkkaa aikaa sille ei ollut. Ajattelin vain, että sitten kun on rahaa ja tilaa toiselle isolle koiralle niin sitten. Ja ennen kaikkea minun piti olla valmis toiseen koiraan.
Sitten se tapahtui, yhtäkkiä syksyllä 2010 tajusin, että nythän minulla on rahaa ja kämppäkin on tarpeeksi iso kahdelle karvatassulle. Niinpä tutkin nettiä ja löysin pentueen, jossa oli kaksi valkkari urosta vailla kotia. Sinä iltana päätin, että toinen saa kohta kodin mikäli se minusta on kiinni. Otin yhteyttä kasvattajaan ja sovimme, että menen käymään ja tutustumaan ja jos hyvin käy saan pennun mukaan kotimatkalle. Niinpä lähdin lauantai aamuna 13. marraskuuta ajamaan n. 400 km toivoen, että niin pitkää matkaa ei tarvitsisi yksin ajaa kotiin. Ja toiveeni toteutui. Finnair (rekisterinimi) saapui illaksi kotiin.

Hukka ollut meillä muutaman päivän. (2 kk ja kolme päivää vanha)

Kohta ollaan vuosi yhdessä tassuteltu ja Hukasta on tullut iso poika. Hukan kanssa on ollut helppoa, se on niin paljon pehmeämpi koira kuin Rocky. Rockyn pentuaikojen jälkeen Hukan kasvattaminen tuntuu todella helpolta. Tai sitten minä vain olen oppinut koirien kanssa elämisestä paljon näiden vuosien aikana. Elämämme on ollut aika tasaista tähän mennessä, eikä vielä ainakaan mitään suuria vastoinkäymisiä ole ollut.

Siinäpä vähän esimakua meidän kolmen elämästä. Paljon on vielä koettavaa, nähtävää ja ennen kaikkea opittavaa niin koirilla kuin minullakin.

3 kommenttia:

  1. Hurraa!! Siitä se lähtee, ja hajatuksia sitten oikein urakalla tänne, eikös vain : D

    Raita-Petteri & Pojat Oy. vauhdissa (;

    VastaaPoista
  2. Tottakai! Ei kait tässä muuten mitään järkeä ole, jos tänne ei kirjottele mitään. : )

    VastaaPoista