Eilen olikin sitten Hukkasen vuoro päästä oppimaan ja ihmettelemään koirakouluun.
Kuten aina yleensä muinakin kertoina myös tämä tunti aloitettiin koirien "herätyksellä", joka tällä kertaa suoritettiin ympyrämuodostelmassa. Jokainen kävi vuorollaan kiertämässä ringin ja toisella kierroksella pujottelemassa ringissä. Hukalle herätys oli tarpeen, koska se oli vähän muissa maailmoissa uusien tulokkaiden takia. Olisi niin paljon mukavampaa ollut lähteä tutkimaan uusia tuttavuuksia ja leikkimään. No kuitenkin selviydyimme, vaikka paljon paremminkin olisi voinut mennä. Samassa ympyrämuodostelmassa suoritimme myös luoksepäästävyyden, jonka Hukka osaa oikein hienosti. Hukka vain istuu ja antaa tutkia itsensä sekä hampaansa. Tämä meiltä onnistuu! : )
Seuraavaksi me saimmekin Hukan kanssa yllättävän tehtävän, jossa minun piti jättää Hukka paikalleen ja käydä itse moikkaamassa muita koiria. Hukka sai vähän ylimääräistä harjotusta, koska on jo pidemmällä kuin muut. Toiset oppilaat kun ovat vasta ihan pentuja eli puoli vuotiaita tai alle. Käskin Hukan maahan sekä paikalleen ja lähdin silittelemään muita koiria. Hukka kyllä osaa tämän liikkeen, mutta malttia siltä vielä vähän puuttuu. Olinkin yllättynyt miten hienosti Hukka malttoi ja juuri kun luulin onnistuvani nii eikö se viimeisen koiran kohdalla ponkaissut ylös ja lähtenyt tulemaan kohti. No eikun vain poitsu takaisin paikalleen ja maahan ja uusi yritys. Menin viimeisen koiran luo uudelleen, silittelin sitä hetken ja palasin Hukan luo, joka oli nyt hienosti paikallaan. Tämä homma kaipaa hieman vielä hiomista, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Ringistä vaihdettiinkin sitten jo sujuvasti kahteen vastakkaiseen riviin, jossa tehtiin kohtaamisharjoituksia. Tarkoitus on siis kävellä aina oman parin kanssa vastaan ja pitää koirat niin etteivät ne pääse haistelemaan toisiaan lähietäisyydeltä. Koirat eivät saa koskea toisiaan vaan ohituksen pitää sujua niin, että koirat eivät oikeastaan välitä toisistaan. Hukka ei onneksi hirveästi välitä toisista koirista, haluaan vain haistaa hajut ohimennessään, mutta ei yritä riuhtoa ja vetää muiden luo. Kohtaamiset meni siis suht hyvin. Olisin vain kaivannut Hukalta hieman enemmän kontaktia.
Kahdesta erillisestä rivistä vaihdettiin yhteen riviin, jonka edessä oli tarkoitus tehdä luoksetulo. Myös tässä vaiheessa me harjoiteltiin Hukan kanssa paikalla oloa omaa vuoroa odotellessa. Jätin pojan paikalleen ja poistun sen eteen muutaman metrin päähän. Muut siis tekivät tällä välin luoksetuloja lähellämme. Hukka jäi hyvin paikalleen, mutta oli alkuun vähän hämmentynyt tilanteesta. Onneksi se kuitenkin rentoutui ja malttoikin sitten olla paikallaan koko ajan. En ottanut kovin pitkää aikaa, koska aiemmin oli ollut pientä levottomuutta havaittavissa. Tällä kertaa suorituksemme oli täydellinen ja Hukka sai isot kehut. Sitten olikin jo meidän vuoro suorittaa luoksetulo. Menin rivin eteen, käskin Hukan odottaa ja lähdin kävelemään pois. Matka oli varmaan jotain lähelle kymmenen metriä. Odotin jonkun aikaa paikallani ja kutsuin sitten Hukkaa. Epäröimättä Hukka lähti tulemaan kohti ja istahti nätistä vasemmalle sivulleni. Täydellinen! Tämän Hukka todella osaa. Se oppi nopeasti eikä koskaan ole ollut ongelmia tässä asiassa (koputan puuta).
Seuraaminen ei sitten mennytkään ihan niinkuin olin ajatellut. Hukka jäi koko ajan taakse eikä oikein kontaktiakaan löytynyt. Jotenkin tuntuu, että Hukalta on loppunut kiinnostus tätä liikettä kohtaan, koska aiemmin se seurasi oikein nätisti ja muisti kontaktin. Joku on mennyt pieleen ja asiaa täytyy yrittää korjata. Muutama ihan hyvä pätkä oli, mutta sitten se into taas laantui. Lisää treeniä ja innokasta sellaista, nii jospa se siitä.
Lopuksi otettiin vielä vähän kohtaamisharjoituksia ympyrässä eli porukka kävelee myötäpäivään, kun jokainen sitten vuorollaan lähtee kävelemään vastapäivään, jolloin koirat kohtaavat. Tässä on sama tarkoitus, kun aiemmassakin kohtaamisharjoituksessa. Hukka oli seuraamisen jäljiltä jäänyt jonnekin omaan maailmaan ja me vain käveltiin. Ei se edelleenkään yrittänyt päästä muiden luo, joten pisteet siitä. Täytyy vaan tosiaan kehitellä jokin keino, millä pojan saisi innostumaan kunnolla tähänkin asiaan.
Kotiläksynä siis lisää reeniä seuraamiseen ja yrittää löytää se into tuolta jostain.
Aina ei voi voittaa, mutta treenata aina voi. : )
Lyhyitä, iloisia pätkiä vain, ja aina lopetus onnistumiseen, niin siinä on jo hyvä avaimet : D
VastaaPoistaNäin se on tehtävä. Ja tosiaan kehuttava hirveesti ku se oikee paikka löytyy. Kyllä meistä vielä yhteiskuntakelposet tulee. ; )
VastaaPoistaHoh, bongasinpa tämmöisen blogin! Pitää laittaa stalkkaukseen ;)
VastaaPoistaVaikuttaa mahtavalta! Rapsutukset pikku pojille :D