Kyseessä oli siis jäljestykseen ja tottikseen painottuva muutaman valkkarikasvattajan järjestämä koiraleiri. Pääsimme hyvin perille ja Hukkakin toipui stressistään saman tien junasta poistuttuamme. Siellähän se kasvattaja jo odottikin meitä Hukan siskopuolen Caran kanssa. Hukka ilahtui kovasti nähdessään kaltaisensa rotutoverin ihmisten keskuudessa. Eipä siinä kauaa hohhailtu, kun oli jo aika jatkaa matkaa Lahdesta Hartolaan. Tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme vihdoin tavoiteltuun määränpäähän ja siinä oli taas niin koirilla kuin ihmisilläkin ihmeteltävää kun tontilla vilisti valkoisia karvakamuja pitkin ja poikin. Hukka tuli kyllä hienosti toimeen kaikkien kanssa, kun vain piti sen erossa muista aikuisista uroksista. En edes viitsinyt kokeilla tulisiko se toimeen jonkun uroksen kanssa... eipähän tullut turhia rähinöitä. Lisäksi olen ylpeä siitä miten hienosti Hukka osasi olla oudossa huoneessa Caran kanssa ihan keskenäänkin välillä, kun me ihmiset olimme syömässä, jne.. Olimme siis huonetovereita kasvattajan kanssa. Yötkin menivät oikein rauhallisissa merkeissä, kun koirat saivat illalla ennen nukkumaan menoa hiukan painia ja temmeltää.
 |
| Painiharjoituksiakin pidettiin siskotyttö Caran kanssa (Pakkasharjun Yukon's Caravan) |
 |
| Kasvojen kohotusko? ;-) |
 |
| "Mitään ei olla tehty." |
 |
| Sitten voikin ottaa päikkärit. |
 |
| Voisiko ne olla yhtään suloisempia ja ihanampia..? |
Mutta enemmittä höpinöittä voisin siirtyä itse asiaan eli jälki- ja tottisharjoituksiin.
Jäljellä
Lauantaiaamuna lähdettiin yhdeksän maissa pellolle harjoittelemaan jäljen alkeita. Saimme pienen alustuksen ennen jäljen polkemista... ihan perusasiat käytiin yhdessä läpi. Sitten jokainen saikin lähteä tekemään omalle koiralleen jälkeä. Heinä oli aika pitkään, mikä tietysti helpottaa hiukan aloittelevan koiran menoa, mutta meillä se vaikeutti asiaa. Kaikki nakit piiloutuivat poljetun heinän alle, vaikka nakki laitetaankin maahan vasta astumisen jälkeen. Sinne ne nätisti sujahtivat maan pinnalle heinien alle. Tästä johtuen Hukka oli hiukan ulalla koko hommasta. Ekat nakit olivat hyvin esillä ja Hukka lähtikin mielellään jälkeä menemään nenu maata pitkin. Sitten tulikin pidempää heinää ja nakit olivat jossain piilossa eikä niitä tahtonut löytää edes koiran nenä... tai nenä ehkä löysi, mutta ei niitä saanut poimittua heinän joukosta. Niinpä Hukka turhautui ja nosteli päätään vähän väliä. Sain monesti osoitella nakkeja pellossa ennen kuin Hukka hiukan malttoi keskittyä ja jopa etsiä nakkeja. Muutaman metrin pätkä menikin sitten todella hyvin ja saatoin vain nauttien kuunnella sitä suloista nuuskutusta, joka tuosta pienestä lakunenästä lähti. Koira teki oikeasti töitä tosissaan jäljen kanssa. :-) Heinän lisäksi Hukkaa tuntui vaivaavan valjaat, joissa ei yleensä mennä vetäen eteenpäin. Niinpä senkin takia poika monesti nosteli päätään. Kolmas häiriötekijä oli se, että Hukka veti ilmavainun lopussa odottavasta herkkupalkasta, joka oli siis vain heitetty heinikkoon. Näinpä se koitti koko ajan rynniä jäljen loppuun ja jouduin vähän väliä toppuuttelemaan poikaa, mikä sitten häiritsi koiraa lisää.
Tältä jäljeltä saimme ohjeeksi tampata pitkä heinä niin ettei jälkien väliin jää tupsuja, joiden takia koira joutuu nostamaan päätään päästäkseen seuraavalle askeleelle. Eli hiukan liukuen siirrytään askeleelta toiselle. Heinätupot sotkee alussa olevan koiran keskittymisen ihan varmasti. Toinen ohje oli, että kannattaa kokeilla jäljestämistä kahdella hihnalla niin, että hihnat kiinnitetään pantaan kahdesta kohtaa ja sitten hihnat vedetään koiran kainalojen alta sivuille ns. ohjaksiksi. (Tästä kuva myöhemmin alempana.) Kolmantena ohjeena tuli, että loppu palkka laitetaan rasiaan, jotta koira ei saisi siitä ilmavainua niin herkästi ja malttaisi kiinnostua jäljellä oleviin herkkuihin.
 |
| Tästä kuvasta näkee, että heinä oli tosiaan aika pitkää ja apuja koira tarvitsi. Ensi kerralla osaan tehdä jäljen Hukalle hiukan helpommaksi näinkin pitkässä heinässä. |
Sunnuntainakin oltiin taas yhdeksän jälkeen pellolla ja tällä kertaa pääsimme lyhyemmän heinän pellolle. Helpotti asiaa kummasti, kun pelto ei syönyt kaikkia nameja. Lisäksi loppupalkka oli rasiassa, joten Hukka ei ottanut siitä ilmavainua. Ja päätimme myös kokeilla kahden hihnan taktiikkaa, joka toimi tuolla pojalla ainakin todella hyvin. Ohjaaminen oli helppoa eikä koiraakaan ahdistanut tämän tyylinen vaihtoehto. Luulen, että tämä oli mukavampi Hukalle myös siksi ettei hihnat hanganneet takajalkojen väliä. ;-) Jälki oli ehkä muutaman kymmenen metriä pitkä, kuten lauantainakin, mutta sunnuntaina se meni todella paljon paremmin. Hukka malttoi hienosti ja meni lähestulkoon koko pätkän nenu maata viistäen. Muutaman kerran poika nosti päätään, mutta parilla vikalla kerralla se muisti jatkaa jäljestämistä ilman minun avustamistani. Tällä toisella jäljellä tajusimme myös, että askelien pituus on liian lyhyt noin isolle koiralle, koska se jättää osan askeleista välistä. Jatkossa saamme siis pidentää askelten väliä melkein normaalien kävelyaskelien pituisiksi. Pidemmillä askelilla on tärkeä muistaa olla jättämättä heinätuppoja välille, jos heinä on pitkää. Muuten homma sujui nyt niin hyvin, että kun jälki loppui Hukka olisi vielä halunnut jatkaa samaa hommaa. Avasin rasian ja annoin pojan herkutella. Jäi hyvä mieli ja Hukalle jäi palo tehdä vielä lisää. Onnistunut jälki siis! :-)
 |
| Tässä näkee kahden hihnan taktiikan ja heinäkin siis oli lyhyempää. Hukka meni kehuttavan keskittyneesti koko jäljen. :-) |
Iloinen mieli korvaa puuttuvan taidon
Tottiksessa tai meidän kohdalla tokossa saikin sitten itse kertoa missä mennään ja mitä halutaan tehdä. Niinpä päätin ottaa tutkinnan alle meidän epävarmimmat liikkeet: liikkeestä maahanmeno, käännökset (etenkin täyskäännös) ja este. Lisäksi sain vinkkejä perusasentoon, kun sekään ei aina mene täydellisesti.
Leirillä oli kaksi eri kouluttajaa, joten tein lauantaina toisen ja sunnuntaina sitten toisen kanssa.
Samantyylisiä ohjeita tuli molemmilta ja saatiinkin täyskäännökseen ihan eri meininki kun aiemmin. Tuli poitsuunkin vauhtia, kun heitin palkan välittömästi käännöksen jälkeen edestäni oikealle. Maahanmeno menikin yllättäin näytöissä hyvin, vaikka normaalisti se on vähän sinne päin vain... toisin sanoen hidas. Mutta tässäkin saatiin palkkaukseen neuvoa ja täten varmistan maahanmenoa. :-) Esteelle tuli myöskin hiukan palkkausajankohdan parannusta ettei koira ala ennakoimaan.
Sen kuitenkin huomasin ettei Hukka lauantaina tehnyt niin hyvin kuin halusin.
Sunnuntaina sitten tajusin miksi:
Koska lauantaina tottikset olivat vasta illalla ja päivä oltiin jo touhuttu niin olin itsekin aika väsynyt, joten tottakai koirakaan ei tehnyt täysillä töitä, kun näki omistajan velttoilevan. Sunnuntaina minulle painotettiin omaa reippautta, joten olinkin sitten ihan erireipas kun edellisenä iltana. Ja kappas vain! Koirahan teki ja vieläpä iloisesti, kun ohjaajakin olis reipas ja iloinen. Niin se vaan on hyvä kanssa kouluttajat... Kyllä ohjaajan oma mielentila vaikuttaa TODELLA paljon koiran mielentilaan, vaikka kaikki ette sitä heti uskoisikaan. Voisi sanoa jopa, että iloinen mieli korvaa puuttuvan taidon! Tai ainakin teillä on hauskempaa siellä koulutuskentillä, kun ette ota sitä liian vakavasti. ;-) *vink, vink* ;-)
 |
| Liikkeestä maahan-harjoitus |
 |
| Varsin mallikasta seuraamista. :-) |
Semmoinen viikonloppu oli se ja tänä viikonloppuna onkin sitten taas lisää ohjelmaa tiedossa, mutta siitä lisää jahka sinne asti päästään. ;-)
Iloista mieltä ja hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti