Kovin on ollut taas hiljasta meidän elämässä. Ei ole mitään mullistavia asioita tapahtunut. Ainut erikoinen tapahtuma oli Hukan ja koirakamujen kohtaaminen, josta lisää jahka saan kuvat koneelle. Sen verran voin sanoa, että kaikilla oli mukavaa ja koirat saivat juosta keskenään. Kuvat kertokoon sitten kaiken oleellisen, kun olen niin laiska nyt kirjottamaan mitään.
Sunnuntaina tultiin taas tänne etelään viikon tauon jälkeen ja kylläpä oli kevät pitkällä jo. Savossa kun oli lunta paikkapaikoin, kun lähdin ja kylmäkin vielä. Vääksyssä taas ei ole lunta enää ja ruohokin alkaa vihertää, niin ja on mukavan lämmintä. Kyllä sitä vaan ihan eri fiiliksillä lähtee aamulla ulos, kun ei tarvitse eristää itseään vaatekerrosten alle ja paleltua silti pakkasessa. Tämän päivän lenkkikin meinasi venähtää pitkäksi, kun oli aivan mahtava keli. Rockykin huomaa kevään hyvät puolet, kun ei tarvitse enää pelkillä poluilla tallata. Talvella kun ei rikkinäisten lonkkien kanssa loikita hangessa. Kesällä pääsee Rockykin metsään. :-) Eipä sitä kesälla paljon tiellä mennäkään, kun voi viilettää pitkin metsiä ja peltoja.
Pitäisi varmaan ruveta etsimään hyvää koirien uittopaikkaakin pikku hiljaa. Kohta on jo niin lämmintä, että koirat varmaan haluaa veteen läträämään. Pääsee Hukka-poikakin uimaan piiiitkästä aikaa... niin ja Rocky kahlaamaan. :-D
Rockykin on muuten ollu tosi hyvänä viime aikoina. Ei se ole paljoa kipulääkkeitä tarvinnu, sillon tällön vain jos on oltu enemmän liikkeessä. Pirteä ukko, joka jaksaa kyllä joka päivä piristää. Tänäänkin tuli niin hyvä mieli lenkillä ollessa, kun Rocky seiso metikössä, katto mua ja heilutti häntäänsä omaan verkkaseen tahtiinsa. Kaiken kruunaa se, kun Rocky sitten ryntää mua kohti ihan onnessaan. En mie kyllä tuota ukkoo vaihtas mihinkään, on se niin korvaamaton ystävä.
Pistää vaan miettimään niitä, jotka pitää noita uskollisia ystäviä jonain pentukoneina joilla vaan teetetään pentuja ja tahkotaan rahaa. Hommassa ei piitata yhtään koirien hyvinvoinnista, saatikka sitten mihin olosuhteisiin pennut menee. Lisäksi mun korvaan särähtää, jos puhutaan näyttelykoirista, jotka olevinaan on jotenkin tärkeämpiä ja parempia, kun ns. tavan koirat. Ei se ehkä ihan paras koiranmittari ole, kun tietää millasia koiria tänä päivänä ihannoidaan tuolla näyttelykehissä. Perseelleen on menny tuokin homma.
Mulle koira on aina ystävä ja ihan yhtä tärkeä kumppani oli sillä tuloksia tai ei. Pääasia ett "kotona" menee hyvin ja koiralla kaikki hyvin. Ja hoidan koirani hyvin, makso mitä makso.
Mutta jospa siinä olisi tälle kerralle. Ei nyt avauduta liikoja niin jää ensi kerrallekin.
Aurinkoista kevään jatkoa kaikille.... paitsi Katrille täytyy vissiin toivoa sadetta. ;-)
:-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti