Kennelyskästä ei näy enää jälkeäkään, pojat ovat jo täysin terveitä. Päästiin helpolla tästä taudista ja molemmat paranivat muutamassa päivässä, sitten vain pidettiin vielä reilu viikko lepoa ettei mikään jälkitauti pääse yllättämään. Nyt voidaan jo taas vähän revitellä ja touhuta enemmän. "Paluu arkeen."
Hukan kanssa ollaan jo hiukan tutustuttu pyöräilyyn ja harjoteltiin hiukan kuinka sen kanssa mennään. Ihan alkuun vain talutustyylillä, jotta Hukka tottuu pyörään ja toivottavasti tajuaa pysyä poissa sen edestä. Seuraava vaihe onkin sitten ihan ajaa pyörällä, mutta jos vaikka mentäs jonnekin syrjäiselle tielle, missä Hukka saisi olla irti. Näin Hukka tottus taas vähän lisää tuohon hommaan. Mutta alkuun ihan vain kävellään pyörän kanssa ettei tule yllätyksiä tai vahinkoja. Vaikka taitaa mennä pyörä takasi talviteloille, kun lunta tulloo taivaan täydeltä taas vaihteeks...
Tänään oltiin taas pitkästä aikaa koirakoulussakin Hukkasen kanssa ja siellä tuli pari yllätystäkin vastaan. Ensinnäkin paikalla olo sillä aikaa, kun kävin moikkaamassa muita koululaisia... Hukka ei meinannu millään pysyä paikallaan vaan hiippaili koko ajan perään tai nousi vähintäänkin seisomaan. Hukan oli jostain syystä todella vaikea pysyä paikoillaan. Ja tämä paikalla pysymättömyys ei ollu mitään karkuun menemistä tai toisten luo ryntäilyä vaan se ois halunnu minun luo tulla. Hiukan outoa käytöstä, kun ei ole ennen tapahtunut. Katsotaan kuinka ens kerralla käy. Otettiin kyllä sitten vielä ihan lyhyt paikallamakuu, jotta saataisiin onnistunut suoritus muistiin. :-)
Sitten olikin vuorossa seuraaminen ja tässä tuli se toinen yllätys vastaan. Hukka meni hyvin! Eihän se nyt ihan täydellinen ollu, mut paremmin kuin aiemmin. Ei jätättäny ja seurasi jopa aika lähellä minua. Yleensä sitä saa välillä vetää perässä ja sitten se menee puolen metrin päässä sivulla. Tässä kohtaa olin erittäin positiivisesti yllättynyt. :-) Ehkä meistäkin vielä jotain tulee. Kun vain jaksaisi treenata. :-)
Luoksetulo meni yhtä vahvasti kun aina ennenkin, en kuitenkaan kääntäny Hukalle selkää missään vaiheessa kun se oli tuon ekan harjotuksen kohalla niin huono pysymään paikallaan.
Kohtaamisharjotuksissa Hukka jakso aika hyvin keskittyä ja otti jopa kontaktia tosi hyvin. Voisin sanoa, että loppujen lopuksi oli ihan aika onnistuneet treenit. :-) Niin ja meno- sekä tulomatkalla Hukka sai olla vapaana. Palkkasin sen aina kun se tuli oma-aloitteisesti luokse tai pysyi lähellä. Hyvin se muistaa välillä pitää minua silmällä vapaana ollessaankin.
Mietinkin tuossa, että olisiko voinut tuo tulomatkalla tehty treeni vaikuttaa tuohon paikalla pysymiseen. Siis kun palkkasin sitä aina kun se tuli vapaana ollessaan miun luokse, niin jos se jotenkin otti vaikutteita siitä ja oletti ett pitää sitten tuolla kentälläkin tuolla luokse. Annoin sille kyllä paikalla olo käskyn, jonka Hukka ymmärtää kyllä, mutta silti se vain ei pysynyt. Mystisiä juttuja nämä tämmöset. Ensi kerralla sitten otetaan varman päälle.
Koirakoulun jälkeen olikin Rockyn vuoro. Käytiin ihan kevyt iltalenkki. Rocky on kyllä ihan eri tyyppi, kun saa minun jakamattoman huomion lenkillä. Sehän varsin jopa villiintyy ja tietää olevansa minun silmäterä. :-) Leikkii hihnallakin ihan onnessaan vapaana ollessaan. Tänään se sitten oli erittäin huvittava lenkillä. Se meni hankea pitkin vähän matkaa ja jäi sinne sitten keskelle istumaan. Mie yritin hoikutella ett jatkettas matkaa, mut ukko vaan katteli ihmeissään ja oli ihan sen näkönen ett "huuteleppa sinä vaan siellä ihan rauhassa". No minunhan siinä sitten piti lähtee sinne Rockyn luo (onneks hanki kesti). Siinä se vaan häntäänsä heilutti ja mie en voinu muuta kun naureskella. On se ihan höpsö. Rocky sitten päätti hieman oikasta meidän lenkkiä, kun ei suostunu jatkamaan eteenpäin. Siinä me sitten vähän touhuttiin vielä ennen kun lähettiin kotia päin. Taisteltiin hihnasta ja painittiinkin pikkusen. Oli mukavaa kun ei Hukka ollu hääräämässä ympärillä, sai Rocky häseltää ihan omassa rauhassa. Kyllä sitä vaan aina välillä pitää muistaa järjestää aikaa noille privaattilenkeille. Koiratkin käyttäytyy ihan erilailla, kun ei ole koko lauma ympärillä. Rockystakin huomaa kyllä, että se osaa nauttia tuosta täydestä huomiosta, vaikka tykkää Hukankin kanssa telmiä.
Tämmöstä meille tällä kertaa. :-)
Hyvää pääsiäistä!
Toivottaa Meidän lauma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti