Uusia ystäviä

Eilen käytiin pitkästä aikaa koirakoulussa Juankoskella. Hiukan ollaan tuon Hukkasen kanssa eletty pellossa ja se näkyy kyllä suorituksissakin. Koirakoulu meni vähän plörinäksi ja poitsu oli aikalailla omissa oloissaan. Kun seisottiin paikallaan ja Hukka oli sivulla istumassa niin kontakti oli kyllä ihan kiitettävä. Seuraaminen meni maata haistellessa ja luoksetulossa Hukka varasti. Pari kertaa piti muistutella, ett mites tää luoksetulo taas menikään ja sitten kolmannella se menikin täydellisesti. Kyllä Hukka tuolla ns. "maastossa" tulee luokse kutsuttaessa, nyt vaan varmaan sotki se kun joutu jäämään paikalleen ennen kuin pääsi luokse ja kun ympärillä oli paljon outoja koiria. Mutta eipä näistä jaksa stressata. Rockyn kans otin asian vähän liiankin vakavasti ja menetin monesti hermoni. Jospa tällä kertaa pääsisi vähemmällä ressillä. :-) Rockyhan menee nykyään koirakoulussa tosi hienosti, mutta ehkä siihen samaan tulokseen pääsee helpommallakin... tai ainakin toivon niin. :-)

Koulun jälkeen jäätiin sitten hetkeksi juttelemaan muiden koirakoiden kanssa ja enimmän porukan poistuessa paikalta päätimme laskea koirat vähäksi aikaa irti. Mukana oli siis Hukka, puolitoista vuotias bernhardiuros sekä nuori dobberinarttu. Alkuun homma meni lähinnä tutkimiseksi, niin ympäristön kuin kavereiden. Sitten Hukka sai dobberin vähän leikkimään ja ne juoksivatkin innoissaan ympäriinsä. Mukavaa näkyi olevan molemmilla. Bernhardi tutki hyvin päättäväisenä ympäristöään, eikä juurikaan piitannut muista kanssanuuskioista. Dobberi olikin jo ennestään tuttu kaveri. Meni jonkun aikaa ennen kuin bernhardi liittyi muiden leikkiin ja sitten juostiinkin kolmistaan. Oli se kyllä niin hieno näky, kuinka kolme niin erilaista koiraa saa touhun aikaseksi. Hukka oli aivan haltioissaan ja siitä kyllä näki etäs kuinka onnellinen koira minulla oli sillä hetkellä. Hukka otti kyllä kaiken ilon irti uusista ystävistä. Eihän sitä tohtinut välillä edes kutsua luokse, kun toisella oli niin kivaa.

Aikansa koiruudet juoksentelivat ja touhusivat keskenään, kun sitten yhtäkkiä tapahtui jotain...
Hukka ja bernhardi päättivät alkaa painimaan keskenään... Nii-in, aivan Hukka, joka on 32 kiloa ja bernhardiuros, joka painaa lähemmäs 60 kg. Ensin nähtiin koirien juoksentelevan ja sitten alkoi mahoton örinä ja pörinä, kun pojat alkoivat paininsa. Molemmat olivat kyllä ihan täysillä leikissä mukana eivätkä yhtään hätkähtäneet toistensa örinöitä. Se oli kyllä hyvinkin koominen näky ja siihen vielä huvittavuutta lisäsi se, että bernhardi heittäytyi selälleen ja Hukka alisti sen kerta toisensa jälkeen. Tämä ei siis ollut mitenkään inhottavaa alistamista vaan berhardi tosiaan itse aina rojahti maahan ja antoi Hukan olla päällepäsmärinä. Kyllä Hukan ego kasvoikin, kun "sai" niin ison koiran selätettyä. ;-) Molemmat pojat olivat kyllä niin onnellisen olosia, että siinähän ne saivat painia keskenään varmaan yli tunnin ja olisivat jatkaneet varmaan vielä vaikka kuinka ellei omistajilla olisi ollut muita menoja. Dobberinarttu ei oikein poikien painista innostunut, vaan yritti kovasti saada Hukan taas juoksemaan kanssaan. Koska yritykset jäivät tuloksittomiksi, tyttö päätti kehitellä omaa kivaa ja leikki hihnallaan sekä myöhemmin myös Hukan narulelulla. Ajattelin, että olisi tytölläkin vähän puuhaa, kun saa narun leikkiinsä. Hyvin näkyi pärjäävän ja sain jopa vähän vetääkin narua dobberin kanssa.
Ja jatkoa seuraa, koska sovittiin ett mennään joskus ihan asiakseen juoksuttamaan koiruuksia jonnekin maastoon. :-)

Rockyn kanssa käytiin kaksistaan lenkillä ennen kuin oli taas aika lähteä kohti Vääksyä. Isäntä lähti käymään kaupassa, joten pummattiin siltä kyyti kylille ja lähettiin sieltä sitten varsinaiselle lenkille. Rocky oli niin innoissaan autosta päästessään, ett päätti antaa koko kylän raikua komeasta haukustaan. Vähän piti jo toppuutella, kun alkoi haukkuminen mennä jo liiallisuuksiinkin ja ihmiset katselivat meitä taas aika kauhuissaan. :-) Vaikka eihän se Rocky kellekään mitään tee, rakastaa vaan niin kovasti tuota haukkumista ja täytyy kyllä myöntää, että komea ääni sillä ukolla onkin.

Rocky on kyllä aina niin ihana kun se vaan innostuu jostain ja löytää sen pienen pennun sisältää, mikä siellä vieläkin asuu. Kyllä siinä kohta seniori-ikäinen koirakin ihan vallan riehaantuu ja itse ei voi kuin nauraa ja ihastella toisen menoa. Otettiin kyllä kaikki ilo lenkistä irti siitäkin syystä, että Rocky jäi viikoksi kotiin. Ukko sai revitellä vapaana ja hihnassa kulkeminenkin oli kyllä mallikasta menoa. Rocky on tosi huvittava kun se vapaana ollessaan saa ihme riemunpuuskan ja kattoo mua sillä silmällä, jonka jälkeen ryntää loikkien ja pomppien miun luo.... pienen urinaäänen saattelemana. :-D Tämä on niitä hetkiä, joita en koskaan unohda. Lenkki oli kyllä täydellinen.

Eilen tosiaan tultiin Vääksyyn Hukkasen kanssa ja Rocky sai jäädä viettämään isännän kanssa poikamies elämää viikoksi. Perjantaina kun mennään täältä suoraan Hukan kasvattajan luo viikonlopuksi, niin en viitsinyt Rocky sinne ottaan stressaantumaan. Siellä kun on paljon muitankin koiria, jotka varmasti vähän hermostuttaisivat Rockya. Jospa se viikko menisi nopeasti. On todella kova ikävä jo Rockya. Itseasiassa se tuli jo eilen heti kun oma kotipiha hävisi näkyvistä. Pitää vaan muistaa aina mikä on sille omalle rakkaalle koiruudelle parhaaksi, vaikka itse olisikin ikävissään. :-)

Tarkkana kuin valppaat koirat

Rakas lumikuononi

Hankimönkiäinen

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Palaillaan koiramaisissa tunnelmissa taas myöhemmin. :-)