Uusi harrastus

Ollaan tässä kevät ja kesä touhuttu uuden mahtavan harrastuksen parissa. Kutsumme sitä etsinnäksi, koska koira saa käyttää sekä maa- että ilmavainua, pääasia että "kadonnut" löytyy. Kadonnut voi olla ihminen tai eläin. Alkuun harjoiteltiin ihmisten etsimistä, mutta nyt ollaan siirrytty jo koirien etsintään. Omistaja siis menee koiransa kanssa "piiloon" ja etsijäkoirakko sitten lähtee etsimään. Jäljen alussa etsivälle koiralle annetaan lähtöhaju ja sitten vaan annetaan koiran etsiä joko maasta jäljittäen tai ilmasta hajua hakien. Mukavaa touhua, josta nauttii niin koirat kuin omistajatkin. :-) Ja tarpeeksi kun harjoittelee niin tiedä vaikka joskus voi sitten oikeasti auttaa esim. kadonneen koiran etsinnässä.

Siinäpä lyhyesti hommasta ja seuraavaksi sitten hiukan kerrontaa viime aikojen treeneistä.

Hukan kanssa harjoitellaan itsenäistä työskentelyä, kun herra kovasti tahtoo hakea minulta apuja hankalassa tilanteessa. Lisäksi jos itse alan yhtään epäillä oikeaa suuntaa niin koira hämmentyy heti. Alussahan me käytettiin aika paljon merkkejä jäljellä ja niiden avulla pystyi seuraamaan meneekö koirat oikeaan suuntaan, mutta huonona puolena sitten se että tahtomattaankin saattaa ohjata koiraa eikä anna koiralle niin paljon työskentelytilaa kuin se ehkä vaatisi. Nykyään käytetään ns. piilomerkintää eli merkkejä kyllä on jäljellä, mutta etsivä koirakko ei niitä mennessään näe muuten kuin katsomalla taaksepäin. Merkit kuitenkin auttavat tuomaan koiran oikealle jäljelle, jos mennään jostain syystä vika suuntaan. "Sokkona" treenaaminen auttaa lukemaan paremmin koiraa, kun ei pysty itse mitenkään ohjaamaan koiraa merkkien mukaan. Hukan kanssa tarvitaan tätä paljon, koska en meinaa luottaa koiraan. Vähän ollaan haahuiltu parina kertana niin, että en aina meinaa uskoa koiran menevän oikeaan suuntaan.
Viime maanantaina oli kuitenkin tosi hyvä harjoitus metsässä Hukkasen kanssa. Välillä näin aina siellä täällä silmäkulmassa vilahtavan merkin ja lopussa totesinkin, että aika pitkälti tultiin lähes tulkoon jäljen päällä. Todella täsmällistä työtä herralta. :-) Pituuttakin jäljellä oli 610 metriä ja maalissa oli toinen koira.

Koirien ja muidenkin eläinten etsinnässä tulee myös ottaa huomioon se, ettei etsivää koiraa saa laskea ihan nenäkkäin maalissa olevan eläimen kanssa. Siksipä on harjoiteltava myös ilmaisua niin ettei etsivä koira mene ihan maalieläimen luo. Hukan kanssa hiukan vielä harjoitellaan tätä, koska se meinaa välillä mennä liian lähelle jos vaan pääsisi. Joudun siis jarruttamaan ennen maalia ettei Hukka pääse liian lähelle maalia. Ilo on taas toista maata eikä se oikeastaan ole halunnutkaan mennä ihan nenäkkäin maalikoiran kanssa. Ilo pysähtyy oma-aloitteisesti ennen maalia vaikka liina olisikin niin löysällä, että se kyllä pääsisi maalille asti.

1.8.2016
Ilolla oli viime maanantaina pisin jälki tähän mennessä. Mentiin lähes kilometriin jo, pituutta oli 930 metriä. Lähdettiin metsästä liikenteeseen ja päätettiin maalikoirakon kanssa kokeilla väliin myös tien ylitystä. Metsäosuus ei tuottanut ongelmia alussa. Sitten tultiinkin asfalttitielle ja siitähän se Ilo veti päättäväisesti yli. Sitten ihmettelin, kun koira lähtee menemään tien laitaa pitkin... ajattelin, että äsken ohi mennyt auto on vienyt hajua mukanaan tuohon suuntaan. Annoin koiran kuitenkin mennä ja odotin milloin se tajuaa, että haju hälvenee ja Ilo kääntyy takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan likka painoi menemään tien laitaa pitkin. Sitten näin jälkimerkin tien reunassa ja tajusin maalikoirakon tehneen meille källin.... sovittiin tien ylitys, mutta maalikoirakko ei ollutkaan mennyt suoraan tien yli metsään vaan he olivat kävelleet vähän matkaa tien reunaa ja vasta sitten menneet metsään... näin teki Ilokin, ihan niinkuin pitikin. :-) Onneksi Ilo ei välitä minun epäröinnistä vaan painaa itsenäisesti menemään. Loppu matka olikin sitten taas metsämaastoa ja sieltä se maalikin sitten löytyi ihan hyvällä ilmaisulla.

6.8.2016
Lauantaina pidettiin sitten pienet ekstemporee harjoitukset, kun nähtii kavereiden kanssa. Ilolla oli ihan lyhyt palauttava jälki edellisen pitkän treenit jälkeen, pituus oli 250 m. Itse etsinnässä ei mitään ongelmia, mutta ilmaisu oli tosi hyvä. Maalikoirakko oli kiertänyt pienen kuusikon taakse piilonpuolelle. Ilo kuitenkin veti tuon kuusikon läpi ja kun minä vielä luovin tietäni oksien lomasta niin likka oli jo käynyt muutaman metrin päässä maalista ja palasi luokseni ilmaisemaan juuri kun pääsin kuusipuista vapaaksi. Vähän aikaa katsoi koiraani kysyvänä, että mitäs sie siinä kunnes tajusin maalin olevan näkyvissä ja kehujen saattelemana palkkasi Ilon.
Hukalla oli hiukan pidempi jälki, n. 410 metriä. Juuri kun oltiin lähdössä Hukan kanssa, niin koiranulkoiluttaja päätti käyttää juuri samaa polkua mitä pitkin meidän maalikoirakkokin oli lähtenyt liikenteeseen. Saatiin vahingossa harhajälki heti alkuun ja ajattelinkin, että varmasti Hukka lähtee seuraamaan tuota ulkoiluttajaa. Odotin hetken aikaa vielä ennen kuin lähdettiin. Ajattelin, että kokeillaan nyt kuitenkin miten käy. Mentiin aloituskohtaan ja annoin hajun. Hukka lähti menemään, meni hetken aikaa polkua pitkin ja veti metsään... näin yhden jälkimerkin ja iloitsin, että herra ei mennyt harhaan ulkoilijan takia. Jes! Loppumatkakin meni varsin mainiosti ja ilmaisuakin tuli loppuun. Hukka taisi jopa itsekin hiukan jo hidastaa ennen maalia.

Kiitos Tiia ja Vempi sekä Sari ja Benny. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa! :-)

8.8.2016
Eilen olikin treeniohjelmassa jäljen vanhentaminen. Parille koirakolle tehtiin noin puolisen tuntia vanhennettu jälki ja Ilo oli toinen noista tällä kertaa. Alkuun Ilo meni aika pitkälti kuono maata viistäen. Ojan kohdalla maalikoirakko oli tehnyt käännöksen, mutta Ilo meni ojan yli. Jatkettiin ojan reunaa pitkin ja palattiin kohta takaisin ojan yli. Täysin jälkeä pitkin ei menty lopussa ja tultiin maalille vähän niinkuin takakautta, mutta kadonnut löytyi. Hyvin meni siis. :-)
Hukalle ei tällä kertaa vielä tehty vanhennettua, sen vuoro on sitten ensi kerralla. Hukan jälki lähti hiekkatietä pitkin, meni metsään ja kohta tuli toisen hiekkatien ylitys, josta taas metsään. Näköjään noita tieltä metsään meneviä pitää harjoitella, koska molemmissa Hukka oli menossa pätevänä vaan tietä pitkin eteenpäin. Annoin sen mennäkin vähän matkaa ennen kuin hiukan jarrutin. Kyllä se vähän itsekin tajusi ettei ihan hajulla ole, mutta kuitenkin oli menossa. Harjoitusta vaan lisää. Onneksi ilmaisu oli jo parempi eikä Hukka ihan niin innolla ollut vetämässä maalikoiran kanssa nenätysten.

Siinäpä tekstiä taas vaihteeksi ihan pitkät jaarittelut. Ensi kertaan!