Etsintöjä

Maanantaina oli taas treenipäivä. Kuinka mukavaa tämä onkaan ja miten mahtava fiilis on treenien jälkeen aina. Koirillekin uni maistuu, kun on saanut tehdä töitä.
Huippua, että on löytynyt porukkaa, jotka ovat ihan yhtä innoissaan touhussa mukana. Eipä tätä yksin voisi tehdäkään.

Vuorossa oli siis Hukalle puolisen tuntia vanhennettu jälki. Maalikoirakko oli kävellyt pienen pellon yli metsän reunaan, jossa oli aloitusmerkki. Halusin kuitenkin kokeilla antaa hajun jo heti pellolle päästyäni. Hyvinhän se Hukka siitä lähti. Hiukan ehkä tuuli oli vienyt hajua pellon reunaan, jota pitkin Hukkakin minut metsänreunassa olevalle merkille vei. Sujuvasti sitten merkin kohdalta metsään ja metsässä mentiin alkuun tosi hyvin reitillä. Välillä aina vilahti silmäkulmassa piilomerkki. Jäljellä oli myös kulma, jossa Hukka sitten veti eka suoraan, mutta tajusi kyllä itse kääntyä. Teki liinan mitan verran kaarrosta ja palasi kulmaan, josta meni vikaan. Siitä sitten lähdettiin oikeaan suuntaan. Tosin mentiin vähän matkaa merkityn reitin vasemmalta puolelta jokunen metri ennen kuin sitten taas palattiin reitille. Loppu pätkä meni suurin piirtein reitillä, ainakin mitä ehdin merkkejä välillä näkemään. Maalissa Hukka jo tajusi itse pysähtyä ettei ihan maalikoiran luo edes yrittänyt. Odotin, että Hukka tuli ihan minun lähelle ja sitten vasta palkkasin. Siitä se ilmaisukin jo alkaa hahmottua hyvin.

Ilolle tehtiin sitten vuorostaan taas pitkä jälki. Mittarissa taisi olla jopa 1km 270 metriä, mutta minä kyllä laitoin matkamittarin päälle jo autolta lähdettäessä ennen kuin varsinaisella aloituskohdalla oltiin. Semmonen kilometrin jälki se kuitenkin oli. Ilollakin virallinen aloitusmerkki oli vasta metsän reunassa, mutta ajattelin kokeilla likankin työskentelyä ja annoin hajun jo hiekkatiellä ehkä noin 50 metriä ennen metsään menoa. Matkalla oli myös pieni testi heti alkuun, kun maalikoirakon ohjaaja oli mennyt hiekkatieltä vasemmalle pellolle seuratessaan minua ja Hukkaa edellisellä jäljellä. Ilo kyllä teki piston pellon reunaan, mutta tajusi itse tulla pois ja jatkoi tietä pitkin suoraan merkin kohdalta metsään. Metsässä sitten mentiin helppokulkuisesta ei niin helppokulkuiseen maastoon. Hyvällä innolla mentiin vaikka välillä piti jarrutella koiraa, kun itsellä oli hankala pysyä perässä. Piti vaikeammassa maastossa oikeasti katsoa mihin astuu. Metsän keskeltä sitten välillä tultiin pellolle ja hyvin se koira siinäkin toimi. Pätevästi suunnisti peltoa pitkin, mutta vähän veti ohi kun olisi pitänyt mennä metsään taas. Hyvin kuitenkin koira itse tajusi menneensä ohi, teki kaarroksen pellolla, nosti nenän ylös ja veti vainun ilmasta metsää kohti. Ja sitten taas mentiin niin, että rytisi. :-) Pusikossa mentiin taas hetki kunnes tultiin hiekkatielle, jossa Ilo lähti eka oikealle, kävi kääntymässä reilun liinan mitan siellä ja palasi sitten takaisin kulkien pienen pätkän tietä pitkin ennen kuin loikkasi taas metsään. Siinähän se maalikoirakko sitten jo kohta olikin. Ilo pysähtyi ihan itse, seisoi hetken paikoillaan kuin todetakseen että tuossa on ja tuli sitten kertomaan minulle. Pätevää!

Hienosti meni molemmat koirat ja kuinka ihanaa on seurata niiden työskentelyä.