lauantai 7. helmikuuta 2015

Olkoon positiivisen vahvistamisen voima kanssani

Ehdollinen vahviste, negatiivinen vahviste, kriteeri, ajoitus, naksutinkoulutus, houkuttelu, shaping, kohdetyöskentely... jne... jne....
 
Niinpä niin. Opiskelu kannattaa aina vai miten se oli..? Ainakin tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että todellakin kannattaa. Syksyllä aloitetut eläintenkouluttajan opinnot ovat jo hyvässä vaiheessa. Paljon on tullut hienoja termejä vastaan kuten tuossa alkuun jo luettelinkin. Niillä sitä koulutusta rakennetaan oli kyse mistä eläimestä hyvänsä. Pääasissa ollaan toki touhuttu koirien kanssa, mutta myös nautojen oppimiskykyä on tullut testattua pariinkin otteeseen. Parin viikon päästä kohteena olisi hevoset ja myöhemmin keväällä koitamme pysyä myös kanan salamannopean reagoinnin mukana edes jollain tavalla. ;-)

Koulussa meidät siis opetetaan kouluttamaan eläimiä positiivisen vahvistamisen avulla. Toisin sanoen palkitaan eläintä oikeasta toiminnasta ja  jätetään väärä toiminta huomiotta. Mukana myös vahvasti se, että eläin oppii parhaiten kun se saa itse keksiä mitä siltä halutaan. Toki siihen liittyy paljon muutakin, mutta pääpaino on siinä, että se ns. "vanhan kansan"-koulutustyyli pyritään karsimaan pois kokonaan. Esimerkkinä voisi pitää koirankoulutusta, johon ennen vanhaan kuului hyvin vahvasti koiran alistaminen eli selättäminen sekä muu koiran fyysinen manipulointi. Jos koira ei tehnyt niin kuin käskettiin, niin tokihan se oli merkki siitä, että koira on kääntynyt omistajaansa vastaan ja sille piti oitis näyttää kuka on pomo. Tästä ajatusmaailmasta pitäisi päästä pois. Tiedän, että se on vaikeaa koska olen itsekin aloittanut koirankouluttamisen samalla tyylillä. En vain tiennyt muusta tuolloin, kun kaikki vaan neuvoi olemaan pomo koiralle.

Onnekseni voin vain todeta, että Rockyllakin on tuota painoa sen verran ettei sitä koskaan tullut varsinaisesti selätettyä. Enhän mie ois ees jaksanu kaataa sitä tantereeseen. Ja kyllä minulle ainakin tuli ihan kauhea olo, kun kohtelin koiraani niin kuin kohtelin. En siis koskaan lyönyt tai muuten pahoinpidellyt Rockya, mutta silti otteet tuntui tarpeettoman kovilta. Ei se vain tuntunut oikealta eikä se sitä tosiaan ollutkaan. Onneksi virheistään voi oppia ja aina kehittyy asiassa kuin asiassa, jos vain yhtään on kiinnostusta. Etenkin ison koiran kanssa täytyy saada hallinta jotenkin muuten kuin fyysisellä tasolla. Toki olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että pienetkin koirat pitää kouluttaa siinä missä isotkin. Kokonsa puolesta pienet saa vain niin paljon anteeksi käytöstään.

On se vaan pistänyt miettimään, että missä me ton Rockynkin kanssa oltaisiin jos olisin osannut jo silloin aikoinaan sen minkä olen tässä lyhyen ajan sisään oppinut. Vaikka Rockyllakin on pitkä yli yhdeksän vuoden oppimishistoria takana, niin hyvin tuo näkyy uutta oppivan ja etenkin vanhoista huonoista tavoista pois kun vain koulutusmenetelmää radikaalisti on muutettu. Ja miten se lisää itsevarmuuttaa itsessäkin, kun tietää mitä pitää tehdä. :-)
Esimerkkinä olkoon nyt monelle niin tuttu remmissä rähjääminen. Rockyhan on sitä harrastanut koko ikänsä, kun vain siihen on tullut mahdollisuus. Hyvin tehokkaasti sitä oppii välttelemään toisten koirien ohituksia tuollaisen koiran kanssa. Tälläkin hetkellä koitan vielä vältellä ohituksia, joista tiedän ettei Rocky vielä niihin ole valmis. Mutta jo pienellä harjoittelulla ollaan päästy ohittamaan kaksi pienempää koiraa sekä yksi isompi narttukoira ilman rähinöitä. Se ei vaadi paljoa kuitenkaan loppujen lopuksi, kun vaan saa itselleen sen idean päähänsä ja muistaa vahvistaa sitä hyvää käytöstä aina mahdollisuuden tullen ja pitää huolen ettei se vanha käytös pääse tulemaan esiin.

Nykyään minäkin kuljen taskut täynnä herkkuja joka lenkin. Ei ne nyt niin paljoa paina. Samalla vahvistetaan niin Rockylle kuin Hukallekin kontaktia sekä luoksetuloja, etenkin kun koira niitä itse tarjoaa. Sekin kun olisi hyvä muistaa, että vaikka eläin jo jotain osaa käskystä niin pitää vahvistaa edelleen myös eläimen itsenäistä toimintaa, esim. vaikka tuo luoksetulo eli kun koira osaa suorittaa sen käskystä niin annetaan sille silti palkkaa myös silloin, kun se tulee ilman käskyä omistajan luo ottaen itsenäisesti kontaktin. Ihan järkeenkäyviä perusjuttuja, joilla voi pitää yllä omistajan ja koiran suhdetta. Keskity enemmän siihen hyvään käytökseen, älä siihen mitä koira teki taas väärin.

Semmoisia ajatuksia tällä kertaa. Lisää aiheesta varmasti vielä tulee.

Mukavaa viikonloppua lukijoille! Mikäli niitä näin pitkän tauon jälkeen vielä on. ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti