Tuli pakottava tarve kirjoittaa jotakin, ja koskapa omassa elämässä ei ole mitään kirjoiteltavaa niin kirjoitellaan sitten muiden elämän tuomasta inspiraatiosta. Tosin nyt mennään niin kauas kuin Brittein saarille.
Katsoin tuossa toissa iltana dokumentin, joka kantoi nimeä Sairaaksi jalostettu paras ystävä. Kannattaa katsoa... Yle Areenalta löytyy muutaman päivän ajan.
Se pisti paljon ajatuksia päähäni, joita en varmaan osaa oikein tekstiksi pukea... yritän nyt kuitenkin mainita jotain. Olenpahan sitten minäkin ottanut kantaa johonkin painavaan asiaan, vaikka tuskinpa tämäkään kannanotto kovinkaan monen silmiin kantautuu.
Kovin on hankala puhua asiasta jota ei voi itse ymmärtää. Ei vain sovi minun ajatusmaailmaan tuo koirien sairaalloinen jalostus. Miksi niin tehdään??? Jos joku osaisi tuohon vastata jotenkin viisaasti ja selvittäisi minulle, että mitä helvettiä sillä ajetaan takaa niin voisin yrittää ymmärtää asiaa. Kuitenkaan kukaan ei oikeastaan tunnu tietävän perimmäistä syytä miksi niin tehdään. Tuollakin brittikasvattajien keskuudessa tuntuu nuo näyttelytulokset painavan niin paljon ettei ole mitään väliä onko koira oikeasti terve. Ilmeisesti se että koira pärjää näyttelyissä, tekee siitä täysin terveen ja täten jalostuskäyttöön sopivan yksilön. Miksi se näyttelytulos on kaiken takuu??? Tuossakin dokkarissa oli huippuunsa menestynyt bokseri, jota käytetään enemmän kuin tarpeeksi jalostuksessa. Kuitenkin tuo kyseinen bokseri, ainakin dokumentin tutkimusten perusteella, on hyvin vahvasti yksi tappavan munuaissairauden periyttäjä. Kasvattajalla ei ole mitään asiaan sanottavaa eikä se edes halunnut tutkituttaa koiraansa. Sehän olisi ihan kauheaa, jos sillä todettaisiin vakava perinnöllinen sairaus. Mikä häpeä kasvattajalle ja ennen kaikkea siihen loppuisi sen koiran jalostuskäyttö! Vai loppuisikohan??!! Kyseessä kuitenkin niin hyvin näyttelyissä pärjännyt koira... oikea bokserien bokseri. Eikö fyysisellä terveydellä ole enää minkäänlaista sijaa koirien jalostuksessa??
Miksi on niin vaikeaa tuottaa terveitä koiria? Kuitenkin tiedetään keinoja, joilla moni sairas rotu saataisiin terveeksi. Kyseisessä dokumentissa esiteltiin dalmatialainen, jonka suvusta löytyi pointteria. Joku dalmiskasvattaja oli kyllästynyt kasvattiensa periytyvään virtsatiesairauteen ja olikin sitten risteyttänyt pointterin ja dalmiksen. Tuloksena oli terveitä koiria, jotka eivät alkuun näyttäneet dalmiksilta, mutta muutaman sukupolven jälkeen eroa ei enää nähnyt. Ja mikä parasta tuo yksi pointteri oli puhdistanut dalmisten geenejä ja poisti kyseisestä suvusta vakavan periytyvän sairauden. Nostan hattua hänelle, joka sen teki. Sama toimisi varmasti monille muillekin roduille... ei toki tarvitse käyttää pointteria, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. :-D
Ymmärrykseni on koetuksella, kun puhutaan ns. käyttö- ja näyttölinjaisista koirista. Monista roduista on olemassa se terveempi vaihtoehto, joita ei arvosteta. Englanninbulldoggikin on aikoinaan ollut jotain ihan muuta kuin nykyään... suorajalkainen, hengittävä, rypytön... suoraansanottuna terve rotu. Samaten shar pei... ne alkuperäiset ovat jopa kauniita koiria. Pahinta tässä ehkä on se, että noita hienoa alkuperäispakkauksessa olevia koiria vielä löytyy, mutta kukaan ei tunnu arvostavan niitä. Eikö se nyt ole kaikissa keräilyesineissäkin, että se alkuperäisessä kunnossa oleva aina arvokkaampi kuin ne ns. kopiot siitä. Samaa pätee minusta koiriinkin vaikka eivät esineitä todellakaan olekaan. MIKSI ihmiset ihannoivat jotain sairasta? Ollaanko me tosiaan itse niin sairaita? Mitä hienoa siinä voi olla, että jalostaa koiria kärsimään koko elinikänsä??! Missä menee tyhmyyden raja? Hyvinkin pian ollaan pisteessä ettei yksikään koira voi elää onnellista lajinomaista elämää. Tätä vauhtia saamme pelastaa koirat sukupuuton partaalta.
Onneksi Suomessa sentään ollaan paremmin perillä asioita. Se lohduttaa. Tuota brittien touhua ei kyllä voi ymmärtää. Kasvattajat ovat niin idiootteja, että kun oma koira on näyttelyiden huippu ja sen jalostuskäytöstä maksetaan, niin silloin ei koiran perinnöllisetkään sairaudet vaikuta asiaan milläänlailla. Muutama fiksu kasvattaja ei vain riitä hoitamaan asiaa kuntoon. Tarvitaan jotain paljon enemmän.
Että tämmösiä ajatuksia pyöri tällä kertaa päässä. Vähän jotain erilaista koira-asiaa. Enemmänkin olisi varmasti tullut kun olisi heti alkanut näpyttää ohjelman jälkeen, mutta eipä jaksanut keskellä yötä enää. Ehkä toisen kerran sitten. Onpahan jotain asiaa sittenkin. ;-)
Nyt hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti