Tänään boggasin meidän pihapuusta kauhean kissapedon. Sain sen ikuistettua jopa kameralla. Seuraavassa todistusaineistoa.
 |
| Aluksi tuo julma peto ei edes tajunnut olemassa oloana... |
 |
| Kunnes yhtäkkiä selkäpiitäni karmi... tuntui kuin jokin olisi tuijottanut. |
 |
Onneksi tuo kauheista kauhein peto huomasi jotain maukkaanpaa
ja jätti minut rauhaan. |
 |
| Hilmuinen pantteli valmistautuu tulevaan metsästykseen... |
 |
| On kuitenkin ensin tarkkaan suunniteltava miten pääsee alas puusta.... |
Jännittävä kesäpäivän seikkailu päättyi onnellisesti ja selvisin kotiin tuon hilmuisen kissapedon kynsistä. Ja loppujen lopuksi petokin selvitti onnellisesti tiensä alas puunlatvustosta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti