Lisäksi olisi pitkästä aikaa taas Mätsäri-kuulumisia.
TREENIPÄIVITYSTÄ:
Kontaktin kanssa ollaan edetty todella hyvin sitten viime syksyn. Kyllähän se Hukka sen osaa, kun vain aloin sitä oikeasti vaatimaan. Pelkkä vilkaisu ei todellakaan enää riitä. Sen olen kyllä pistänyt merkille, että aina treenien alussa kontakti ei ole ihan sitä parhainta luokkaa. Joku niksi pitäisi keksiä, millä saisi koiran vireen kohdilleen itse h-hetkeä ajatellen. Kokeissa pitäisi olla kontakti kuitenkin alusta lähtien kohdillaan eikä sinne päin. Ekan huilin jälkeen Hukka monesti skarppaa paremmin, joten sitä olen miettinyt avuksi tähän parempaan vireeseen. Koealueellekin pitäisi vain mennä sen verran ajoissa, että ehtisi ensin ottaa vähän jotain pientä ja sitten viedä koira vähäksi aikaa huilimaan. Josko tämän jälkeen Hukka myös kokeessa toimisi sitten niin kuin pitää. Ei ole vielä oikein löytynyt meille sopivaa rutiinia, mutta eipähän tuota olla kokeissakaan vielä oikein käyty.
Seuraaminenkin on oikein hienoa silloin kun kontakti pysyy. Välillä kun kontakti häviää niin seuraaminenkin löystyy. Käännökset on välillä löysät, joten niitä me yritetään nyt vahvistaa. Täyskäännös ainakin meinaa välillä mennä vähän turhan kaarevaksi. Minun pitää itsekin tehdä käännökset aika tiukasti niin Hukkakin tajuaa skarpata vähän paremmin. Muutenkin Hukka alkaa himmailla, jos minä yhtään kävelen "löysemmin". Pitää itsekin olla reippaana koko ajan.
Paikallamakuu on meillä taas varma liike ja siitä olen enemmän kuin onnellinen! :-)
Yksissä treeneissä toinen koira karkasi omasta paikkamakuustaan ja meni Hukan luo. No Hukka tietty nousi, mutta ei juurikaan liikkunut. Käskin pojan takaisin maahan ja hyvin näkyi etäkäskykin tehoavan. Saatiin onnistunut etäkäsky ja onnistunut paikkamakuu. Toisissa harkoissa saatiin myöskin todella hyvä häiriötreeni, kun toisella puolella oleva koira vinkui ja omistajan piti sitä käydä välillä käskemässä takaisin maahan. Hukka kesti hienosti tämän häiriön. Kävin välillä palkkaamassa. Lisäksi toisella puolella oli nuorempi koira maassa, jonka kanssa sitten lopettettiin aiemmin ja koirakko poistui kentältä Hukan edelleen ollessa maassa. Kaiken tämän häslingin Hukka kesti tyynen rauhallisesti. Ja korostan tuota tyynen rauhallista! :-) Se oli kyllä hieno tunne. Nämä tunnetilat saavat jatkamaan treenaamista. Kyllä sitä kun tekee töitä niin saa tuloksia aikaan. Kolmas onnistuminen tuli tänään, kun oltiin Match Show:ssa pitämässä pieni toko-näytös. Otin sielläkin lyhkäsen paikkamakuun ja hyvinhän se poika pysyi taas, vaikka oltiin ihan oudossa paikassa ja ympärillä pyöri paljon ihmisiä ja koiria.
Tällä hetkellä ehkä suurin ongelma meillä on jätöt. Eli liikkeestä seisominen, maahanmeno ja istuminen. Nopeutta niihin tarvitaan vielä rutkasti lisää. Vähän homma parani, kun aloin antaa selviä kuuluvia käskyjä. Täytyy vain olla tarkkana etten ole liian käskevä ettei Hukka mene lukkoon sen takia. Nopeuden lisäksi täytyy tosiaan varmuutta saada liikkeisiin. Välillä tuntuu, että Hukka vähän arpoo, ett minkähän liikkeen tällä kertaa suorittaisi, sanoin minä sille mitä tahansa. Mutta jospa nuokin saataisiin kuntoon ahkeralla harjoittelulla. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. :-)
Näiden liikkeiden treenaamisen lisäksi täytyy vielä muistaa siirtää ne treenit aina välillä eri paikkoihin. On tärkeää ettei koira opi siihen, että sen pitää tehdä tiettyjä juttuja vain tietyissä paikoissa. Kyllä sen pitää totella muuallakin kuin siellä omalla koulutuskentällä.
Siinäpä olisi treenipäivitystä taas vähäksi aikaa, kun en ole viitsinyt joka treeniä tänne rustaamaan. Lopuksi vielä vähän muuta kerrottavaa.
OIKEESTI ISO AIKUINEN ;-)
Tänään käytiin siis siellä Match Show:ssakin pitkästä aikaa. Viime kerrasta onkin jo aikaa, aikalailla. Vaikka tämä välitauko taisi tehdä meille ihan hyvääkin. Ei se minullakaan silloin aiemmin kauhean kivaa ollut, kun koira ei osannut olla. Hukka oli niin kovin levoton ja keskittymiskyky nollassa ettei sen kanssa oikein tullut muuta kuin turhautumista. Nyt oli meininki ihan toinen. Alkuun toki vähän piti vinkua ja härveltää, mutta aika nopsaan poika sitten rauhoittui jo hyvin. Hyvin malttoi seisomista harjoitella ennen kehään menoa ja kehässäkin malttoi pitkään seistä asennossa. Ei tarvinnut koko ajan olla nakkia syöttämässä. Ehkä se tuo meidän treenien edistyminen näkyy myös kehäkäyttäytymisessä. :-) Ekaa kertaa oli sellainen tunne, että kuulutaan oikeasti isojen aikuisten ryhmään, vaikka ollaankin siinä kilpailtu jo kohta kaksi vuotta. Jospa tuo minunkin pieni vauvakoira on alkanut kasvaa aikuiseksi. ;-D
Ihan BIS-kehään ei selvitty, mutta isojen aikuisten sinisten ykkönen kuitenkin. Palkintosijoille pitkästä aikaa.
On se Hukka kyllä aikuistunut huomattavasti lähiaikoina, olen sen pistänyt merkille ihan arjen keskelläkin. Rockyn rinnalla Hukka nyt tulee olemaan pentu varmaan aina, mutta jokin pojassa on muuttunut. Ei se ihan niin riehuvaa sorttia ole, vaikka leikit vielä maittaakin hyvin. Pitää sitä sen verran huumoria koirallakin olla, että leikkimään pystyy vaikka ikää tuleekin. ;-D Aikuistumisen huomaa myös isotteluna, jonka Hukkakin on ikävä kyllä aloittanut toisia uroksia kohtaan. Onneksi kyse ei ole mistään vakavasta, mutta jos toinen uros tulee liian lähelle niin silloin Hukka ilmoittaa ettei se käy. Lenkillä kyllä voidaan mennä ilman suurempia konflikteja eikä kotonakaan käydä valtataistelua (*koputtaa puuta*). Rocky on edelleen The Boss.
Mistä muuten tulikin mieleeni, että Rockylla on mennyt hyvin. Jotenkin se on taas piristynyt eikä kipulääkkeitäkään ole tarvittu kuin silloin tällöin. Ehkä tuo meidän uusi lenkkeilymaastokin piristää, kun ei tarvitse asfaltilla talsia. Saa mennä pitkin metsiä ja pururadan pohjaa, mukavan pehmeää maastoa. Ja ah niitä metsän hajuja, ne jos ei virkistä vanhan metsämiehen mieltä niin ei mikään. :-)
Semmosta tällä kertaa tänne meille. Koitan taas, niinkuin aina ennenkin olen sanonut, ryhdistäytyä tämän kirjoittelun suhteen. Täytyy yrittää kirjoitella arjesta, jos ei mitään sen ihmeempää tapahdu.
Niin ja Hyvää kesää kaikille!
 |
| Rocky kesällä 2010 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti