Mutta onhan se niinkin, että ihmiset vain vissiin nykyään on niin kiireisiä ettei ehdikään vain viettää aikaa. Tokihan siskojen kanssa tavataan ja mukavia iltoja vietetään, mutta niin kovin harvoin. Ikävää. Ymmärrettävää on ettei aika riitä kaikkeen, mutta silti se harmittaa. Enkä syytä ketään... kyllä itselläkin on aika aina kortilla kun töissä käy. Ja eniten ahdistaa se, kun menee yhteensä kaksi tuntia päivästä työmatkaan... mitä kaikkea sinä aikana ehtisikään tehdä. Jotenkin kovin stressaavaa.
Toisaalta ajan suhteen asiat tulee todennäköisesti muuttumaan nopeammin kuin kuvittelin, mutta sitten taas ei resurssit riitä kaikkeen mihin aika antaisi periksi. Mutta siitä ei nyt sen enempää.
Se siitä masennuksen puuskasta. Onhan tässä jotain asioitakin tällä kertaa kerrottavana. Sitä meidän elämää. :-)
Ensin loikkaamme ajassa taaksepäin helmikuun alkuun. Vietimme siskojen kanssa taas aikaa. Istuttiin iltaa, syötiin hyvin ja juotiin hiukan virvokkeita. ;-) Itse tehty pitsa olis kyllä makoisaa... kiitos tekijöille. Pelattiin Olut-peliä, joka olikin ihan ok peli, kun ensi pääsi joten kuten jyvälle säännöistä. Miten voi yksikertaiselta kuulostava peli olla niin tavattoman vaikeasti selostettu. Ihmeen hyvin kolme naista osasi vastata haastaviin olusiin liittyviin kysymyksiin. Kun peli oli pelattu niin sitten siirryttiin keittiöstä olkkarin puolelle. Jotenkin hyvin ekstemporee päätettiin laulaa SingsStaria, vai mitä lie ollu, mutta kuitenkin. Se olikin miun eka karaoke-kerta ja kivaa oli... ainakin minulla. En voi muista sanoa nauttivatko miun rääkymisestä. ;-) On se kyllä yllättävän rankkaa puuhaa... happi loppuu ja hiki valuu. Mutta hauskaa. Onneksi hiet sai sitten pestyä saunassa pois. Kyllä maailmakin parani taas himpun verran.
**********
Helmikuun puolessa välissä kävin lisäämässä tieto taitoa Koulutusohjaajakurssilla... tai niin ainakin luulin. Ajattelin, että kun kurssin nimessä on sanat koulutus ja ohjaaja, niin sieltä saisi hyvää lisätietoa koirien koulutukseen. Olin väärässä. Yksi neljäsosa kuusituntisesta päivästä käsiteltiin hyvin pinnallisesti koiran oppimista. Loppupäivä käytiin läpi palveluskoiralajeja... pienoinen pettymys. Ei millään pahalla palveluskoiralajeja kohtaan, päinvastoin, pidän lajeista kyllä... Odotin kurssilta hiukan enemmän. Tiesin kyllä, että yhdessä päivässä ei paljoa ehdi käsitellä, mutta oli se silti pettymys. En nyt tiedä sainko sieltä mitään irti.
**********
Sitten voisin yrittää koota jonkunlaisen koosteen meidän treeneistä. En taida jokaista erikseen listata tänne, vaikka ei kyllä ollakaan ihan älyttömästi treenailtu. Ajattelin purkaa asiaa siinä järjestyksessä kuin ne avoimessaluokassa suoritetaan niin on ehkä helpoin pysyä itsekin ajatuksessa kiinni.
Paikalla makuu on sujunut hyvin aina, kun on sitä tehty. Muutamissa viime treeneissä olen ollut jo pidempään piilossakin ja välillä käynyt palkkaamassa. Viimeisin treeni oli eilen ja sillon olin parikin minuuttia piilossa ja hyvin koira jaksoi olla. Näin koko ajan Hukan, mutta Hukka ei minua. Alussa poika meinasi olla hiukan levoton, mutta rauhoittui siitä sitten ja malttoi olla hienosti aloillaan. Pallopalkka oli huippu ja ihana kun pääsi palkkaamaan toisen niin pätevästä suorituksesta. Onneksi itse paikkamakuu on niin varma, että luulen ettei tuo piilo tuota asiaan kauheasti ongelmia... tai ehkä toivon ettei tuota, on oikeampi sanavalinta. :-)
Liikkeestä maahanmenoon ja seisomiseen saatiin kuukausi sitten hyviä vinkkejä yhdestä tottis-koulutuksesta. Kiitos Sari, että järkkäsit meidät sinne. :-) Vähän siihen alasmenonopeuteen ja täsmälliseen pysähtymiseen seisomisessa on auttanut, kun olen kävellyt takaperin ja koira on tavallaan seurannut vierellä (en tosin vaadi sitä silloin käskyllä seuraamaan). Peruuttaessa minun on helppo nähdä kuinka nopea alasmeno on tai ottaako koira askelia seisomisen jälkeen. Tämä on auttanut ja olen päässyt välittömästi puuttumaan asiaan. Hiukan on nopeutta tullut eikä seisomisen jälkeen oteta enää askelia... tai ei ainakaan viime treeneissä ole ottanut. Edistystä siis havaittavissa.
Luoksetulo onkin sitten se meidän ongelma. Muutamia kertoja kun olen pysäyttänyt Hukan kesken matkan niin nyt se pysähtyy vaikka en sitä käskekään. Ennakoi! Ja tämä on tapahtunut nyt joka ikinen kerta. Vauhtia luoksetuloon saa vain kun kunnolla hillun ja esittelen palloa. Turhauttavaa. Luoksetulot on hidastuneetkin huolestuttavasti. Tämän kanssa nyt sitten taistellaan ja koitan saada pojan ymmärtämään miten pitäisi toimia.
Noutaminen on ollut erittäin iloinen yllätys. Alkuun se tuntui niin vaikelta opettaa ja Hukan oppia. Mutta kuin ihmeen kaupalla olen sen saanut pojan päähän. Tuolla aiemmin mainitsemallani koulutuksella saatiin myös vinkkejä vauhdikkaaseen noutoon ja se onkin tuottanut tulosta. Hukka on aivan eri tavalla innostunut tästä liikkeestä nykyään. Pisteet siitä! :-) Ja lisäksi rauhallisilla pitoharjoituksilla kapulan jäytäminen on vähentynyt. Tätä jatketaan tällä tyylillä. Myös sivulle palautus on vahvistunut paljon viime aikoina ja tänään huomasi, että kapulan pitäminenkin on tiukempaa ennen luovutusta. Aiemmin ollut hiukan löysä ote. Kyllä se kapulan kevyt tuuppiminenkin tuottaa tulosta.
Kaukoja on nyt viime aikoina otettu hiukan enemmän jo. Periaatteessa maahan- ja istu-käsky on koiralla hallussa, mutta ne pitää vain miun osata sanoa tarpeeksi painokkaasti, että koira ottaa asian tosissaan. Enkä tarkoita mitään huutamista vaan hyvällä äänellä kuuluvaa ja selvästi artikuloitua käskyä. Myös paikalla pysyminen alkaa olla ihan ok eikä koira juuri liiku paikoiltaan kesken asennonvaihtojen. Tänään otettiin pari kaukoa myös viiden metrin päästäkin ja huippupalkka loppuun taas.
Nyt tunnustan sitten jotain... Tänään ekaa kertaa otettiin este taas käyttöön... niin että alettiin treenata esteen taakse istumista ja takaisin hyppäämistä. Ja keväällä olisi vai tarkoitus mennä kokeeseen. Heh! Ilokseni huomasin, että ylimeno on vielä muistissa ja hyvin Hukka ekalla käskyllä lähti joka kerta. Pari kertaa palkkasin pelkästä yli hypystä. Sitten pyysin jo koiraa istumaan esteen taakse. Vähän Hukka katsoi hämmentyneenä, kun toinen jo niin pätevänä seisoi esteen takana niin kuin ennenkin. Annoin kuitenkin selvän käskyn ja niinpä poitsu napsahti istumaan esteen taa. Tästä palkka! Toistettiin pari kertaa. Sitten kokeiltiin takaisin tuloa ja huomasin erään askarruttavan ongelman. Hukka kyllä istuu hienosti esteen taakse, mutta on aivan esteessä kiinni melkein. Takaisin hyppääminen onkin sitten astetta vaikeampaa. Eli nyt sitten pitäisi saada etäisyyttä esteeseen. Siinäpä meille puuhaa taas vähäksi aikaa.
Kaiken kaikkiaan treenit on ns. tunnepuolella mennyt hyvin. Koira tekee hyvällä mielellä ja virekin pysyy kohtuu hyvin. Hukka on huomattavasti piristynyt tekemiseen, kun se on alkanut hoksata mitä siltä vaaditaan noudossa, kaukoissa ja tietysti vanhat liikkeetkin vahvistuneet. Oma mielialakin on paljon parempi kun näkee edistystä koirassa ja tietysti itsessäkin. Jotenkin, uskokaa tai älkää, on alkanut oppia lukemaan omaa koiraa jo paremmin ja osaa paremmin virittää/rauhoittaa koiraa.
Siinäpä taas oli lukemista niille harvoille, jotka tätä lukee. Pitkä kirjoitusväli aiheuttaa pitkiä kirjoituksia. Toivottavasti ette kyllästyneet lukiessanne. Kuviakin piti laittaa, mutta en taida enää jaksaa. Ehkä seuraava päivitys on sitten taas pelkkiä kuvia täynnä. Tiedä häntä.
Palaan siis taas. Toivotaan että ei mene ihan kuukautta.
