Luonnettakin testattu

Elikkäs tänään meillä oli jännä päivä Hukan kans, kun käytiin tuolla Maaningan kupeessa luonnetestissä. Tuomareina meillä toimi Leena Berg ja Jorma Kerkkä.

Alkuun ei ollut juurikaan mitään odotuksia, ett miten testi menee. Menin paikalle avoimin mielin ja katsoin mitä tuleman pitää. Videokin tulee jossain vaiheessa, mutta kerron nyt jo jotain tapahtumia.

Alku"haastattelun" aikana Hukka oli levoton eikä olisi malttanut odottaa paikoillaan pitkään. Vinkumistakin tuli levottoman pyörimisen mukana. Vähän piti tuomarin houkutella Hukkaa luokseen, mutta tämä vain siksi koska poika ei olisi malttanut millään nyt hieroa tarkempaa tuttavuutta. Arkuudesta ei siis ollut kyse.

Taisteluleikki oli alkuun aika vaisua, mutta tuomari sanoin että kyllä se siitä sitten heräsi ja otti muutaman ihan hyvänkin otteen kepistä. Vaikkakin ote ei pitkään pitänytkään. Narussa poika sitten roikkuikin vähän nohevammin kiinni. Kyllä sieltä kuitenkin hiukan tahtoakin löytyi. :-)

Kelkalla Hukka ensin hiukan hämmästyi rämähdystä, mutta sitten alkoi kovastikin haukkumaan lähestyvälle hahmolle. Kelkan lähestyessä alkoi poikaa jo jännittää ja sitä piti väistääkin kunnolla. Kelkkaan tutustuminen veikin hiukan aikaa, kun Hukka oli hyvin epäileväinen sitä kohtaan. Jonkun aikaa jätkä keräsi rohkeutta ennen kuin uskaltautui lähelle.

Hyökkäyksissä Hukka oli vähemmän äänekäs. Hukalla ei ole tapana uhmata ihmisiä, kun kaikki sen tapaamat ihmiset on olleet mukavia. Niinpä näissäkin uhkauksissa Hukka oli hiukan epäröivä, mutta kyllä sieltä sitten hiukan ääntäkin lähti kun uhkaaja tuli ihan lähelle. Eihän sieltä kovin suurta puolustushalua löytynytkään.

Haalarin luona Hukka säikähti ja taisi haukahtaakin. Kun ohitettiin haalari toisella kerralla Hukka mielummin kiersi sen. Tynnyrikin säikytti, mutta ei ehkä ihan niin paljoa kuin haalari. Ensin Hukka teki väistöliikkeen ja sitten vasta katsoi, että mitäs tässä muuten paetaankaan. Kun palattiin haalarille, Hukka epäröi. Hetken houkuttelin poikaa ja sitten se jo uskalsi nuuskaistakin. Lopulta se seisoi haalarimytyn päällä. :-) Tynnyrille palatessa Hukka taas epäröi, mutta kävi aika reippaasti sitten haistamassa pönttöä.

Pimeässä huoneessa Hukka toimi rauhallisesti ja oli kuulemma lähtenyt jäljestämään minua alussa. Huomasin kun Hukka kävi reilun metrin päässä minusta ja kääntyi sitten takaisin tulosuuntaansa. Kierroksen se kävi tekemässä ja tuli jäljestäen taas takaisin. Pari metriä miun edessä se nosti nenän lattiasta ja veti loppu matkan ilmavainulla. Kun Hukan nenä osui miun käteen, poitsu vähän hämmästyi kunnes tajusi pian ett se olinkin mie. Sitten se kapusikin jo melkein syliin asti, kun kehuin sitä. :-) Kovin oli iloinen löytäessään minut.

Ensimmäisen liikkeessä tulleen laukauksen kohdalla Hukka säikähti hiukan, mutta jatkoi reippaana matkaa. Kun pysähdyimme Hukalla hiukan meinasi kierrokset nousta, mutta sitten sen asettui. Toinen laukaus myöskin hiukan väpsäytti, mutta ei sen suurempaa reaktiota. Meille otettiin vielä kolmaskin, mutta ei sekään reaktiota muuttanut.

Ja tulokset olivatkin sitten seuraavanlaiset:

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas.
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon ++
Yhteispistemääräksi Hukalle siis 157++

Testin jälkeiset tunnelmat oli aika hyvät, koska kyllä mie Hukan tunnistin tuomarin antamasta palautteesta. Hyvin täsmäsi kaikki jo tiedossa olevaan luonteeseen. :-)
Näin ekaa kertaa myös Hukan veljen Yukin (Pakkasharjun Finnforce) ja kyllä niissä yhtäläisyyttä oli niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Samantyylisiä koiria molemmat, samaa höhöttämistä löytyi myös Yukista mitä Hukassa on. Eli siis sellaista pientä levottomuutta. Yuki on ehkä aavistuksen rauhallisempi tai sellaisen kuvan mie nyt ainakin sain.
Päivä oli muutenkin mukava. Kiitos Tiialle, kun olit seurana ja kamerankäyttäjänä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. :-)

Semmonen päivä meillä tänään. Nyt suunnataan sitten uusiin jänniin seikkailuihin. Saa nähdä mitä seuraavaksi keksitään. :-)

Perjantai-treenit

Meillä oli Hukan kans taas pienet treenin poikaset.
Lähdettiin liikkeelle ihan suoralla seuraamispätkällä samalla hiukan herätellen koiraa hommiin. Olihan tuo poika tosiaan hiukan nukuksissa, kun nenä viisti vaan maata ja jätkä ahmi lunta sen minkä ehti. Lie jano ollu.... :-D
Jonkun aikaa otettiin suoran pätkiä ja välillä aina vapautin Hukan ettei mene pakkopullan puolelle meidän touhu. Sitten Hukka sai välillä huilata autossa, kun annettiin muillekin vuoro.

Toisella kerralla otettiin lisää seuraamista ja muutama käännös. Käännöksistä oli tarkoitus tehdä mahdollisimman tiiviitä, kun Hukka tahtoo vähän löysäillä ja etenkin oikealle käännöksissä kiertää aika kaukaa. Otettiin ensin vasemmalle käännöksiä, kun ne menee pojalla paremmin. Hyvin ne menikin. Sitten otettiin muutama oikealle käännös ja imutin koiran namilla mukaan. Niin ja tein tosi selkeät käännökset (90astetta). Eka käännös oli hiukan löysä, mutta seuraavat meni jo tosi hienosti eikä löysyyttä juurikaan ollut. Hyvin meni. Sitten otin vielä pari liikkeestä maahanmenoa, jotka meni paremmin kuin hyvin. Hukka nasahti taas nopsasti maahan ja ekalla käskyllä. Olin ylpeä. :-)
Välillä taas huilattiin ja Hukka meni taas autoon odottamaan.

Kolmannella kerralla tehtiin käännöksiä ensin neljä oikeaan ja sitten neljä vasempaan. Ja tämä toistettiin pari kertaa. Jätin muutamat käännökset jo palkkaamatta ja hienosti Hukka pysyi silti tiiviisti mukana. Oikealle käännöksissä tapahtui kerralla huomattava muutos. Nyt ei enää löysäillä, sitä mie enää suvaitse kun tiedän Hukan pystyvän parempaankin. ;-)

Lopuksi otettiin vielä pieni ryhmäharjoitus eli toisin sanoen tällä kertaa paikallaolo. Hukka jäi hyvin makuulle, mutta nousi kuitenkin kohta ylös. No ei kun uudestaan ja tällä kertaa poika malttoi olla. Tehtiin paikallaoloharjotus pari kertaa. Molemmat onnistui alun hapuilua lukuun ottamatta hienosti.

Treenistä jäi taas hyvä mieli ja odotan jo innolla seuraavaa. Kyllä se Hukkakin malttaa tehdä, kunhan sen saa ensin herätettyä. Alussa on aina hankala saada motivoitua, mutta kunhan päästään tekemään niin kyllä se into sieltä aina löytyy loppujen lopuksi. :-)
Se huomattiin myös, että aina kun palkkaan niin kontakti häviää hetkeksi ja Hukka alkaa katsella muualle/nuuskia maata. Sitten se pitää aina uudestaan ja uudestaan "ottaa mukaan" tekemään. Loppua kohden hiukan vähensin palkkaa ja kontaktikin pysyi vähän paremmin mukana. Hukalla näyttäisi toimivan aika hyvin tuo, että pätkien välissä se aina vapautetaan hetkeksi ja sitten otetaan taas pätkä. Ja pidemmät tauot sitten vietetään autossa eikä touhuta vuoroa odotellessa.

Treenien jälkeen otettiin vielä pieni etsintäleikki. Ihminen meni piiloo metsään ja Hukka lähti perään etsimään. Hukka lähti kuin ohjus, kun annoin etsi-käskyn. Piilotyyppi löytyi nopeasti ja riemu oli suuri. Ongelmana meinaa olla se, että Hukka meinaa lähteä löydön jälkeen takaisin miun luo. Jos hakua meinataan joskus kokeilla niin olisi ihan hyvä, jos koira pysyisi löytämänsä ihmisen luona. Mutta ehkä sekin varmuus tulee vain kunhan treenaisi enemmän. Tai sitten Hukasta tulee rullakoira. ;-)

Semmosta meille tänään ja huomenna jännä päivä vasta onkin, mutta siitä lisää sitten huomenna.