Kyllä se vain tämä etsintäharrastus vie mennessään. Viime aikoina ollutkin nyt useampi treeni ja mukaan mahtunut niin huippusuorituksia kuin epävarmuuttakin, mutta tässä sitä opetellaan niin koirat kuin ohjaajat.
Lyhyesti koita koota viimeisimmät treenit ja käydä läpi niissä ilmenneitä asioita. Viime päivityksen jälkeen meillä on kuitenkin ollut jo useammat treenit niin kaikkia en lähde nyt tänne analysoimaan.
22.8.2016 Taajamatreeni
(Jäljellä yleisessä käytössä olevia polkuja ja pururataa, maali metsässä.)
Kartturin kanssa eli minä en tiedä reittiä, mutta mukana on ihminen joka tietää.
Ilo: Jäljellä tuli oikeastaan ekaa kertaa piiitkään aikaan todellinen harhautuminen reitiltä. Ihmeissäni olin itsekin, että mikä vei likan väärään suuntaan, kun se ei sitä juuri ole tehnyt koko aikana. Nämäkin kuitenkin opettaa ja tälläkin kerralla hyvä opetus oli huomata koira eleissä muutos, kun se poistui jäljeltä. Ilosta huomasi epävarmuuden, kun se alkoi vilkuilla minua aikaisempaa useammin. Jos Ilo pysyy jäljellä niin ei se minua vilkuile paljoa, välillä vain, mutta tällä kertaa se lyhyellä matkalla pysähtyi useasti ja vilkaisi minua. Itse varmaan mokasin tässä myös, koska en tainnut selvästi pysähtyä koiran pysähtyessä. Annoin siis omalla liikkeelläni koiralle intoa jatkaa väärään suuntaan. Kun oltiin menty selvästi harhaan ja todettu ettei koira pyri mitään vaihtoehtoista reittiä maaliin niin jarrutin ja palattiin takaisin paikkaan, josta väärälle reitille lähdettiin. Tällä kertaa suunta lähti oikeaan ja loppu menikin sitten hyvin.
26.8.2016 Taajamatreeni
(Molempien reitit sovittiin maalikoirakon kanssa).
Hukka: Alkumatkasta tuli pieni hämmennys koiralle, kun olisi pitänyt jatkaa suoraan niin koira halusi kurvata oikealle. En tiedä oliko syynä ihmiset, jotka olivat tuolla oikealla vai oliko koiralla jokin muistikuva, kun joskus aiemmin tehty jälki joka kurvasi tuosta kohdasta juuri tuonne oikealle. Siinä kuitenkin hetki pyörittiin ja koira mietti asiaa. Kun päästiin jatkamaan niin loppu meni oikein hyvin. Jopa maantien ylitys sujui ongelmitta ja lopussa tuli hyvä ilmaisu.
Ilo: Etsintä sujui tällä kertaa ilman harhareissuja. Saatiin häiriötäkin jäljelle, kun juuri ennen meidän lähtöä ihminen kulki samaan suuntaan maalikoirakon reittiä. Odotin hetken, jotta ihminen ehtisi pois alta ennen kuin lähtisin Ilon kanssa. Hyvin lähti koira heti alkuun menemään ja teki innolla töitä. Puolessa välissä jälkeä tuli eteemme toinenkin häiriöihminen kävelemään ja hänkin kulki samaan suuntaan maalikoirakon reittiä. Mietin jo että Ilo se jatkaa tuon perässä ja unohtaa oikean maalin. Vaan eipäs mennyt likka harhaan... Ihan oikeasta kohdasta kurvasi oikealle häiriöihmisen jatkaessa suoraan. Sieltä se maali sitten löytyikin ja ilmaisukin tuli.
29.8.2016 Taajamatreeni
(Molempien jäljellä mukana kartturi)
Ilo: Jälki, jossa olisi vain pitänyt taas luottaa koiraan ja antaa sen valita reitti itse. Jälkeenpäin vasta tajusin taas, että koiralla oli mahdollisuus valita vaihtoehtoinen reitti. Kyllä mie sen vielä joku päivä opin ja muistan. Loppu onneksi meni ihan pätevästi vaikka tavallaan pakotin koiran valitsemaan reitin uudelleen.
Hukka: Herra olikin sitten tällä kertaa ihan pihalla koko hommasta. Ei ollut oikein mitään ideaa tekemisessä minun näkökulmasta. Koiralla varmasti oli jokin oma päämääränsä, jota en sitten tajunnut. Jälkeenpäin taas viisastuneena tajusin, että lie ollut jänisharhautus yhdessä kohdassa, lisäksi koiralla oli jano, matkalla oli häiriöihmisiä ja vielä näiden lisäksi Hukalla oli päiväkakka tekemättä. Olen todennut aiemminkin, että kun Hukalla on jäänyt tarpeet tekemättä ennen jäljelle lähtöä niin se sotkee työskentelyä. Nyt olen koittanut muistaa järjestää asiat niin, että koira ehtii hoitaa asiansa ennen etsintöjä. :-) Ja jatkossa koitettava muistaa, että jos koira haluaa veden äärelle niin sillä tosiaan voi olla tarve päästä juomaan, vaikka juomapaikka hieman poikkeaisi jäljeltä. Maaliin kuitenkin päästiin ja ilmaisu sentään oli hieno.
3.9.2016 Taajamatreeni
Ilo: Maalipaikka tiedossa, mutta reitti ei.
Tämä oli taas sarjassa hämmentävä treeni. Alku lähti hyvin ja koira teki innolla töitä. Sitten tulikin melkein heti häiriökoira näköpiiriin. Ilo huomasi sen ja tarjosi ilmaisua. Totesin ettei ole se ja annoin uudestaan jäljelle lähtö käskyn. Tämä kun on toiminut aiemminkin häiriön kohdalla. Vaan ei toiminut tällä kertaa... Ilo päättikin alkaa haukkua koiralle eikä millään malttanut sitten jatkaa hommia. Hetki siinä sitten meni ennen kuin sain Ilon jatkamaan, mutta se oli jo niin kierroksilla ettei työskentely ollut enää samanlaista kuin ennen. Tämän kohtauksen jälkeen meno oli kuin oltaisiin oltu päivälenkillä. Joka paikka nuuskuteltiin ja merkkailtiin. Ilo oli selvästi nyt epävarma. Jatkossa samanlaisessa tilanteessa täytyy koittaa rauhoittaa tilanne ja koira ennen kuin yritetäänkään jatkaa töitä. Joka tapauksessa annoin koiran mennä. Mentiin kuitenkin maalia kohti koko ajan. Jotenkin siinä "päiväkävelyn" rinnalla Ilo kuitenkin päätyi maalille. Maalikoiralle piti, yllätys yllätys, haukkua, mutta sain sitten jonkinlaisen ilmaisunkin palkattua. Käytiin sitten reitit läpi ja todettiin ettei menty maalikoirakon jälkeä pitkin vaan paljon enemmän vasemmalta, mutta kuitenkin reitit meni samansuuntaisesti. Kaipa sillä Ilolla joku haju oli koko ajan. Sillä oli kuitekin mahdollisuus mennä minne suuntaan vaan ja jotenkin sen päätyi maalille silti. Sitä kun ei ihmisenä ymmärrä miten ne nuo hajut tuolla ilmassa pyörii ja mistä koirat ne poimivat milloinkin. Varsin opettavaista taas.
5.9.2016 Taajamatreeni
Ilo: Reitti vähän tiedossa. Viime kerran jälkeen tehtiin suht helppo ja lyhyt jälki. Lisäksi maalissa oli Ilon hyvä koirakamu. Kaikki sujuikin oikein hyvin ja homma näytti taas ihan Ilon työskentelyltä.
Hukka: Kartturi mukana. Tämä oli sitten taas näitä luota koiraan-harjoituksia. Suurin osa matkasta mentiin just eikä melkein jäljellä. Kuitenkin viimeisestä risteyksestä kun olisi pitänyt mennä vasemmalle, me mentiin oikealle. Lisäksi jatkettiin vielä tien yli, jolloin kartturi sanoi ettei olla menossa oikeaan suuntaan. Aloin sitten epäröidä ja jarrutin koiraa. Koira hämmentyi. En tiedä mitä se olisi halunnut käydä katsomassa, mutta ajattelin vain että jos maali ei siellä kerta ole niin ei mennä. Olisi kuitenkin pitänyt antaa koiran itse tehdä taas päätös. Varsinkin kun koira on Hukka, joka odottaa minulta apua muutenkin välillä liikaa. No koira kuitenkin lähti sitten hiukan takaisin päin ja lähti äsken ylitettyä tietä oikealle. Tässä vaiheessa sitten kartturi ihmetteli, että missähän maalikoirakko on kun ei löydy. Pitäisi olla ihan lähellä. Hukka veti vasemmalle metsään ja polkua pitkin innolla eteenpäin. Kartturi puhui tässä vaiheessa maalikoirakon kanssa puhelimessa selvittäen missä he ovat. Kartturilla ja maalikoirakolla oli mennyt reitti suunnittelu hiukan pieleen ja he olivat ymmärtäneet toisensa väärin. Niinpä oltiinkin väärässä suunnassa ja lähdin tuomaan koiraa pois metsäpolulta risteykseen, josta mentiin väärään suuntaan. Sieltä koira onneksi sai hajun taas ja vei maaliin. Tässä vaiheessa tajusin, että se polku jota Hukan kanssa äsken oltiin menossa, tuli samaan paikkaan missä maali oli...
Niinpä niin! LUOTA KOIRAAN! ;-)
7.8.2016 Taajamatreeni
Pidettiin ns. palauttavatreeni etenkin Hukalle. Lyhyet ja yksinkertaiset jäljet.
Molempien kanssa meninkin tällä kertaa täysin sokkona. Tiesin vain aloitussuunnan, en mitään muuta, ei sovittu edes maalia. Molemmat suoriutui oikein hienosti eikä Ilokaan haukkunut maalille.
torstai 8. syyskuuta 2016
tiistai 16. elokuuta 2016
Etsintöjä
Maanantaina oli taas treenipäivä. Kuinka mukavaa tämä onkaan ja miten mahtava fiilis on treenien jälkeen aina. Koirillekin uni maistuu, kun on saanut tehdä töitä.
Huippua, että on löytynyt porukkaa, jotka ovat ihan yhtä innoissaan touhussa mukana. Eipä tätä yksin voisi tehdäkään.
Vuorossa oli siis Hukalle puolisen tuntia vanhennettu jälki. Maalikoirakko oli kävellyt pienen pellon yli metsän reunaan, jossa oli aloitusmerkki. Halusin kuitenkin kokeilla antaa hajun jo heti pellolle päästyäni. Hyvinhän se Hukka siitä lähti. Hiukan ehkä tuuli oli vienyt hajua pellon reunaan, jota pitkin Hukkakin minut metsänreunassa olevalle merkille vei. Sujuvasti sitten merkin kohdalta metsään ja metsässä mentiin alkuun tosi hyvin reitillä. Välillä aina vilahti silmäkulmassa piilomerkki. Jäljellä oli myös kulma, jossa Hukka sitten veti eka suoraan, mutta tajusi kyllä itse kääntyä. Teki liinan mitan verran kaarrosta ja palasi kulmaan, josta meni vikaan. Siitä sitten lähdettiin oikeaan suuntaan. Tosin mentiin vähän matkaa merkityn reitin vasemmalta puolelta jokunen metri ennen kuin sitten taas palattiin reitille. Loppu pätkä meni suurin piirtein reitillä, ainakin mitä ehdin merkkejä välillä näkemään. Maalissa Hukka jo tajusi itse pysähtyä ettei ihan maalikoiran luo edes yrittänyt. Odotin, että Hukka tuli ihan minun lähelle ja sitten vasta palkkasin. Siitä se ilmaisukin jo alkaa hahmottua hyvin.
Ilolle tehtiin sitten vuorostaan taas pitkä jälki. Mittarissa taisi olla jopa 1km 270 metriä, mutta minä kyllä laitoin matkamittarin päälle jo autolta lähdettäessä ennen kuin varsinaisella aloituskohdalla oltiin. Semmonen kilometrin jälki se kuitenkin oli. Ilollakin virallinen aloitusmerkki oli vasta metsän reunassa, mutta ajattelin kokeilla likankin työskentelyä ja annoin hajun jo hiekkatiellä ehkä noin 50 metriä ennen metsään menoa. Matkalla oli myös pieni testi heti alkuun, kun maalikoirakon ohjaaja oli mennyt hiekkatieltä vasemmalle pellolle seuratessaan minua ja Hukkaa edellisellä jäljellä. Ilo kyllä teki piston pellon reunaan, mutta tajusi itse tulla pois ja jatkoi tietä pitkin suoraan merkin kohdalta metsään. Metsässä sitten mentiin helppokulkuisesta ei niin helppokulkuiseen maastoon. Hyvällä innolla mentiin vaikka välillä piti jarrutella koiraa, kun itsellä oli hankala pysyä perässä. Piti vaikeammassa maastossa oikeasti katsoa mihin astuu. Metsän keskeltä sitten välillä tultiin pellolle ja hyvin se koira siinäkin toimi. Pätevästi suunnisti peltoa pitkin, mutta vähän veti ohi kun olisi pitänyt mennä metsään taas. Hyvin kuitenkin koira itse tajusi menneensä ohi, teki kaarroksen pellolla, nosti nenän ylös ja veti vainun ilmasta metsää kohti. Ja sitten taas mentiin niin, että rytisi. :-) Pusikossa mentiin taas hetki kunnes tultiin hiekkatielle, jossa Ilo lähti eka oikealle, kävi kääntymässä reilun liinan mitan siellä ja palasi sitten takaisin kulkien pienen pätkän tietä pitkin ennen kuin loikkasi taas metsään. Siinähän se maalikoirakko sitten jo kohta olikin. Ilo pysähtyi ihan itse, seisoi hetken paikoillaan kuin todetakseen että tuossa on ja tuli sitten kertomaan minulle. Pätevää!
Hienosti meni molemmat koirat ja kuinka ihanaa on seurata niiden työskentelyä.
Huippua, että on löytynyt porukkaa, jotka ovat ihan yhtä innoissaan touhussa mukana. Eipä tätä yksin voisi tehdäkään.
Vuorossa oli siis Hukalle puolisen tuntia vanhennettu jälki. Maalikoirakko oli kävellyt pienen pellon yli metsän reunaan, jossa oli aloitusmerkki. Halusin kuitenkin kokeilla antaa hajun jo heti pellolle päästyäni. Hyvinhän se Hukka siitä lähti. Hiukan ehkä tuuli oli vienyt hajua pellon reunaan, jota pitkin Hukkakin minut metsänreunassa olevalle merkille vei. Sujuvasti sitten merkin kohdalta metsään ja metsässä mentiin alkuun tosi hyvin reitillä. Välillä aina vilahti silmäkulmassa piilomerkki. Jäljellä oli myös kulma, jossa Hukka sitten veti eka suoraan, mutta tajusi kyllä itse kääntyä. Teki liinan mitan verran kaarrosta ja palasi kulmaan, josta meni vikaan. Siitä sitten lähdettiin oikeaan suuntaan. Tosin mentiin vähän matkaa merkityn reitin vasemmalta puolelta jokunen metri ennen kuin sitten taas palattiin reitille. Loppu pätkä meni suurin piirtein reitillä, ainakin mitä ehdin merkkejä välillä näkemään. Maalissa Hukka jo tajusi itse pysähtyä ettei ihan maalikoiran luo edes yrittänyt. Odotin, että Hukka tuli ihan minun lähelle ja sitten vasta palkkasin. Siitä se ilmaisukin jo alkaa hahmottua hyvin.
Ilolle tehtiin sitten vuorostaan taas pitkä jälki. Mittarissa taisi olla jopa 1km 270 metriä, mutta minä kyllä laitoin matkamittarin päälle jo autolta lähdettäessä ennen kuin varsinaisella aloituskohdalla oltiin. Semmonen kilometrin jälki se kuitenkin oli. Ilollakin virallinen aloitusmerkki oli vasta metsän reunassa, mutta ajattelin kokeilla likankin työskentelyä ja annoin hajun jo hiekkatiellä ehkä noin 50 metriä ennen metsään menoa. Matkalla oli myös pieni testi heti alkuun, kun maalikoirakon ohjaaja oli mennyt hiekkatieltä vasemmalle pellolle seuratessaan minua ja Hukkaa edellisellä jäljellä. Ilo kyllä teki piston pellon reunaan, mutta tajusi itse tulla pois ja jatkoi tietä pitkin suoraan merkin kohdalta metsään. Metsässä sitten mentiin helppokulkuisesta ei niin helppokulkuiseen maastoon. Hyvällä innolla mentiin vaikka välillä piti jarrutella koiraa, kun itsellä oli hankala pysyä perässä. Piti vaikeammassa maastossa oikeasti katsoa mihin astuu. Metsän keskeltä sitten välillä tultiin pellolle ja hyvin se koira siinäkin toimi. Pätevästi suunnisti peltoa pitkin, mutta vähän veti ohi kun olisi pitänyt mennä metsään taas. Hyvin kuitenkin koira itse tajusi menneensä ohi, teki kaarroksen pellolla, nosti nenän ylös ja veti vainun ilmasta metsää kohti. Ja sitten taas mentiin niin, että rytisi. :-) Pusikossa mentiin taas hetki kunnes tultiin hiekkatielle, jossa Ilo lähti eka oikealle, kävi kääntymässä reilun liinan mitan siellä ja palasi sitten takaisin kulkien pienen pätkän tietä pitkin ennen kuin loikkasi taas metsään. Siinähän se maalikoirakko sitten jo kohta olikin. Ilo pysähtyi ihan itse, seisoi hetken paikoillaan kuin todetakseen että tuossa on ja tuli sitten kertomaan minulle. Pätevää!
Hienosti meni molemmat koirat ja kuinka ihanaa on seurata niiden työskentelyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)