Tästä lähdetään...

Aloin tuon eilisen hienon tokopäivän inspiroimana miettimään jatkoa eli siis sitä avointaluokkaa ja sen liikkeitä. Ajattelinkin käydä läpi lähtötilannetta, ett mistä lähdetään liikenteeseen ja samalla muistuttelen itselleni mitä avoinluokka pitääkään sisällään.

Paikkamakuu, piilossa 3 minuuttia:
Paikkamakuu onkin tuttu liike alokasluokasta. Ajan kanssa ei pitäisi olla ongelmia. Kolme minuuttia kyllä sujuu, mutta tähtäämme neljään minuuttiin treenit, jotta koira ei ala ennakoimaan kokeessa. Muutaman kerran olen käynyt paikkamakuun aikana piilossa, mutta sitä ei olla vielä tosissaan treenattu. Piilottelu aloitetaan ihan lyhyellä ajalla näin alkuun.

Seuraaminen taluttimetta:
Tuttu liike ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen ettei avoimessa ole enää taluttimessa seuraamista, koska Hukka skarppaa paremmin ilman hihnaa. Tämä sujuu, mutta paljon pientä viilattavaa on, jos meinaa avoimesta pisteitä saada. Käännökset on ne, jotka saa koiran haahuilemaan. Kulmatreenit tehokäsittelyyn. ;-)

Liikkeestä maahanmeno:
Tuttua hommaa, joskin se alasmenonopeus edelleen puuttuu. Uutena lisänä tulee toki se koiran takana käyminen palatessa, mutta en usko sen aiheuttavan ongelmia. Ollaan me sitä joskus tehtykin.

Luoksetulo:
Luoksetulo saakin sitten uutta treeniä aikaan, kun koira pitää saada pysähtymään kesken kaiken. Jotenkin on semmonen kutina ettei se pysähtyminen ole suurin ongelma vaan se, että nopeus säilyy. Lelua vissiin heilutellaan reilusti tämän liikkeen kohdalla. ;-)

Liikkeestä seisominen:
Tämäkin tuttu liike. Tähänkin vain lisätään se takana käyminen. Tosin nyt otetaan myös ne ylimääräiset askeleet kunnon tarkkailun alle. Ne pitää saada kokonaan pois ennen kuin avoinluokka korkataan.

Noutaminen:
Noutamista ollaan treenailtu sillon tällön ihan liikkeeseen tutustumalla vain. Tuo-käskyä ollaan otettu lelujen kanssa ja se alkaa ihan hyvin jo mennä Hukkasen päähän. Sitten on tarkoituksena ottaa ihan kapulan pitoharjoituksia erikseen, koska poitsu tahtoo jäytää puuta vähän liikaa. Ihan siis alkutekijöissä ollaan, mutta hiljaa hyvä tulee.

Kauko-ohjaus:
Ollaan treenattu lyhyellä matkalla. Käskyt ihan hyvin perillä, mutta takamus tahtoo liikkua vähän liikaa. Pyrkiminen kuitenkin lähes täydelliseen liikkumattomuuteen niin ei tule niitä virheitä sitten. Sen olen huomannut, että Hukalle tahtoo tuo sivulle tulo olla aikalailla takaraivossa, koska kovasti sen takapuoli kääntyy minua päin ja tarkoituksena tulla sivulle tekemään istu-maahan liikettä. Mutta tässäkin pitää muistaa ettei ahnehdi ja edetään hitaasti. Käsimerkkejä en ole käyttänyt kauheasti... pienen eleen olen joskus tehnyt, mutta ihan hyvin meillä toimii pelkkä sanallinen käsky. Tosin koetilanteessa voi olla hälinää sen verran, ettei käsiavuista ole varmaan haittaakaan.

Este:
Yli meneminen on hyvin jo varmentunut ja sitä edelleen varmistellaan kunnon palkalla. Ekat treenit tuottaa varmasti pään vaivaa pojalla, kun pitäisikin seisomisen sijaan istua esteen taakse. Katsotaan miten lähdetään etenemään. Lisäksi mietin tässä, että kuinka saada Hukka vielä takaisinkin esteen yli... käytänkö sivu-käskyä vai otanko jonkun toisen käskyn käyttöön. Pelkään, että normaalilla sivu-käskyllä koira kiertää esteen ja tulee sivulle. Tämäkin selviää, kun aletaan hommaa treenaamaan.

Tämmönen on meidän tilanne ennen kuin ollaan tosissaan avoimen liikkeitä treenattu. Katsotaan missä mennään jonkun ajan päästä.

Palataan!

Toko-koe, alokasluokka, 24.11.2013

Tänään oltiin sitten taas vaihteeksi kokeilemassa. Järjestyksessään seitsemännes koe oli tämä.
Jännitys oli käsin kosketeltava. Jotenkin se jännitys tuli taas pintaan kun alettiin viimeistä ykköstä metsästää. Ja tietysti se edellinen penkin alle mennyt koe ei yhtään helpottanut taustalla. Ja se paikkamakuu -sekoilu mitä on ollut viime aikoina.
Mutta siis...

Koe oli Kuopiossa Musti & Mirri-areenalla.
Tuomarina toimi Mauri Pehkonen

Luoksepäästävyydestä tuttuun tapaa kokonaiset 10 pistettä.

Ekana varsinaisena liikkeenä taas paikkamakuu. Olin hiukan hermostunut ja Hukkakin oli kovin levoton heti alkuunsa. Sain kuitenkin jätkän sivulle suht rauhallisesti ja se meni jopa ekalla maahan, tosin hiukan hitaasti, mutta meni kuitenkin. Jes! Kovasti jännitti jättää koira, kun se oli kuitenkin selvästi kierroksilla jostain syystä. Hyvin se paikoilleen jäi. Ajan kuluessa Hukka katseli ympärilleen ja kuunteli kun vieressä ollut koira hiukan vinkui välillä. Jossain vaiheessa huomasin, kun sykkeeni vain nousi ja nousi mitä enemmän aikaa oli mennyt. Olin jo ihan varma, ett kohta se koira pomppaa ylös niinkuin on tässä taannoin tehnyt. Vihdoinkin liikkuri kuitenkin sanoi ajan kuluneen ja helpotuin suunnattomasti, kun Hukka pysyi taitavasti koko ajan vaikka oli selvästi levoton. Olin iloinen! Olin erittäin iloinen! Vielä iloisemmaksi tulin, kun tuomari antoi pisteet... täysi 10!

Seuraaminen kytkettynä meni ihan hyvin. Hiukan Hukka jätätti alussa ja kulmissa ei ollut ihan terävimmillään. Stopit kuitenkin meni onneksi mainiosti. Ja kuvaajani Tiia sanoi seuraamisen näyttävän iloiselta ja siltä se kieltämättä näyttää, kun näin jälkeenpäin videota katsoo. Pisteitä 8.

Seuraaminen taluttimetta meni aika samoin, kuin kytkettynäkin. Kontakti oli parempi ja vasemmalle käännös meni paremmin. Oikealle käännös oli löysä ja sen jälkeen loppusuorakin oli löysä, ja Hukka vähän jätätti. Stopit taas hyvät. Tästäkin pisteitä 8.

Liikkeestä maahanmeno oli taas hiukan hidas ja kuulemma korostin hiukan liikaa maa-käskyä. Ja videollakin kyllä huomaa pienen kehon liikkeen. Mutta onneksi ei ollut mitään sen isompaa ja pisteitä jäi kuitenkin 8 vielä jäljelle. :-)

Luoksetulo oli nopea ja iloinen, mutta pieni haistelukoukkaus miun selän takana ennen perusasentoa vei pisteitä. Lisäksi perusasento taisi olla hiukan vino. Pisteitä 8,5.

Liikkeestä seisominen meni niin kuin ennenkin... eli Hukka otti niitä askeleita taas. Onneksi pysyi sallituissa rajoissa, joten pisteitä saatiin tästäkin 8.

Este oli taas se jännityksen paikka, koska sen kanssa ollaan härvelletty millon mitäkin. :-) Jälkeen päin miettiessä pohdin mikä vei pisteen, mutta luulen ettei Hukka lähtenyt niin nopeasti käskyn saatuaan, kuin olisi ehkä pitänyt. Lähti kuitenkin ekalla ja pisteet taas siitä. Hieno suoritus se sitten olikin, kun koira lähti liikkeelle. Yhden pisteen vajauksella jäi siis 9.

Kokonaisvaikutelmaan vaikutti varmaan koiran ylimääräiset haistelut ja pieni vinkuminen silloin tällöin. Vaikutelma oli 8 pisteen arvoinen.

Tällä tasaisella sarjalla saatiin pisteitä yhteensä 171,5, jokahan on ALO1-tulos.
Ja näin ollen se oli se meidän kolmas ykkönen. Tähän oli hyvä lopettaa alokasluokka, kun nämä oli meidän parhaat koepisteetkin vielä kaiken lisäksi. :-)
Seuraava koe onkin sitten avoimessaluokassa jahka saadaan liikkeet kasaan.

Nyt Hukalla onkin tästä lähtien sitten sen BH-tunnuksen lisäksi TK1 nimensä edessä.

Kyllä nyt on hyvä mieli. Sai sitä töitä tehdäkin, mutta olokin on kyllä nyt niin helpottunut, että oli se sen arvoista. Nyt pidetäänkin sitten taukoa kokeista ihan jonkin verran ja aletaan treenata avoimenluokan liikkeitä ihan tosissaan. Ehkäpä sitten keväällä/kesän alussa ollaan valmiita aloittamaan seuraava haaste. :-)

Olisin laittanut videonkin, mutta jostain syystä tämä blogi ei sitä nyt tänne halua. Täytyy kokeilla myöhemmin uudestaan, josko vaikka sitten laittaisi muitakin videonpätkiä samalla.
Kiitos Tiialle taas kuvaamisesta.

Laiskottaa ja usko koetuksella

On kyllä ollut taas niin laiskaa täällä kirjotusrintamalla, että ihme jos teillä lukijoilla on mielenkiinto vielä säilynyt. Sitä kun yrittää niin reippaana pitää suht säännöllistä väliä päivityksissä kuitenkaan siinä onnistumatta. Taas ei tiedä mistä aloittaisi, kun on niin paljon kaikkea tullut tehdyksi.

Mennäänpä siis taas tapahtumajärjestyksessä niin pysyn itsekin kartalla edes jotenkuten. :-)

Siskojen ilta 
Parisen viikkoa sitten vietin aivan mahtavan illan piiiitkästä aikaa. Oli sitä kyllä odotettukin ja suunniteltu ihan liian pitkään. ;-) Onneksi vihdoin ja viimein saatiin aikataulut kohtaamaan. Kolmen ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti vaikeaa, mutta on se sen arvosta.
Ensimmäisenä suunnattiin Kuopion keilahalille ja mitäs muutakaan tekemään kuin keilaamaan. Parissa tunnissa ehtii monta palloa heittää ja vielä useampia keiloja kaataa. Alkuun oli kaikilla hiukan homma hakusessa, mutta kyllähän se siitä sitten lähti hyvin ja täyskaatojakin tuli joitakin. Hauskaa hommaa se on ja vielä monta kertaa hauskempaa hyvässä seurassa. Oltiin ihan pro-keilaajia kaikki, vaikka vanhin ja viisain meistä näyttikin miten ne pisteet viedään kotiin. ;-)

Parin tunnin palloilun jälkeen olikin sopivasti kerätty ruokahalua... tai eräät oli tehneet sitä kuulemma koko päivän. ;-) Aikamme pohdittuamme ja käytyämme läpi potenttiaalisia vaihtoehtoja, päädyimme tällä kertaa kokeilemaan ravintolaa nimeltä Rustik. Löytyy Kuopion Kauppahallin kellaritasosta, by the way. Oikein mukavan oloinen paikka ja lämmin henkinen. Syötäväksi otin muikkuja muussilla ja oli kyllä todella makoisa annos. Myös jälkkäriksi nautittu uuniomena vaniljajäätelöllä oli hyvää. Suosittelen paikkaa muillekin.
Siinä sitä istuskeltiin aika pitkäänkin ja parannettiin paljon maailmaa kolmisin.
Hieno ilta kokonaisuudessaan ja tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa, joka toivottavasti on mahdollisimman pian. Saa nähdä mitä silloin keksitään. :-)
Kiitos illasta siskoseni ja pidetään ikivihreät tangat korkealla! ;-)

Vuosipäivä
Tässä menneellä viikolla oli meillä Hukan kanssa vuosipäiväkin. 13. päivä tuli meillä Hukan kans kolme vuotta täyteen. Sillon kolme vuotta sitten sitä ajeltiin nelisensataa kilometriä Orimattilaan ja takaisin vielä toiset samanmoiset. Tulomatkalla oli kyllä huomattavasti mukavampaa kun ei tarvinnut matkustaa yksin. Pikkuinen Hukkainen piti unituhinallaan ja muulla ähinällään seuraa koko matkan. :-)

Treenejä
Sitten päästäänkin aiheeseen, joka selittää tuon otsikon jälkimmäisen osan. On ollut näissä tokohommissa tosiaan usko koetuksella. Aina jokin menee pieleen vaikka kuinka yrittäisi niitä treenata. Johonkin kun alkaa kiinnittää enemmän huomiota niin sitten jokin toinen asia menee ihan päin honkia. Kuten viime kokeesta kävikin ilmi niin paikkamakuu on jotain ihan muuta kuin varma ja sen on todistanut pari treeniä sen jälkeenkin. Onneksi treeneissä voi puuttua asiaan ja toivon sen nyt hiukan korjaavan asiaa. Lisäksi nyt aloin huomioida tuota aikaa paikkamakuu treeneissä. Alku viikon treeneissä otettiin ihan mutu-tuntumalla aikaa ja arvioiden mukaan vajaan pari minuutin kohdalla Hukka nousi, taas. Sama kävi tänään kun otin ihan oman pikkutreenin tuossa pihalla. Tällä kertaa otin aikaa. Laitoin ajastimeen kolme minuuttia ja kun aikaa oli enää reilu minuutti jäljellä, Hukka nousi. Hah! sanon minä. Tarkka kello sillä on. Puutuin asiaan heti ja laitoin koiran takaisin paikoilleen maaten. Ja sama homma taas, kolme minuuttia oli tähtäimessä ja nyt sitten oltiinkin hienosti aloillaan koko aika. Myöhemmin iltapäivällä otin toisenkin kolmen minuutin treenin ja nyt kaikki menikin tosi hyvin. Saatiin täysin onnistunut ja ennen kaikkea rauhallinen paikkamakuu.


Semmosia tällä kertaa. Vähän kaikkea ja kaikkea vähän.
Seuraavaan kertaan taas!

Huono koepäivä

Otsikko kertoo lyhyesti kaiken meidän eilisestä kokeesta. Ei todellakaan ollut meidän päivä... Itse olin hiukan väsynyt eikä Hukkakaan ihan parhaimmassa vireessään tosiaankaan ollut. Paikkamakuu kertoi jo niin paljon, että meinasin jättää homman jo siihen. Mutta kun koe oli jo kuitenkin maksettu ja Kuopioon kuitenkin oma matkansa, niin pitihän se sitten vielä yksilösuoritukset käydä läpi. Yksi kokemus taas lisää... ei muuta.


TOKO-KOE 2.11.2013, ALOKASLUOKKA, KUOPIO (eka hallikoe)
Tuomarina Katja Rautiainen

Paikkamakuusta siis mukavan pyöreä 0. Tämä kyllä jäi vaivaamaan ja varmaan vaivaa pitkäänkin. Ärsytti niin valtavasti. Hukka oli levoton heti alussa jo ennen kuin jätin sen paikalleen. Ei mennyt ekalla maate ja vinkui. Tuomari kuitenkin sanoi sitten lopussa, että kyllä se siihen rauhoittui sitten kuitenkin. Olin jo varma, että vaikka levottomuutta olikin niin kyllä tämä vielä kunnialla viedään loppuu. Sitten tapahtui jotain (ilmeisesti joku haju) ja Hukka nousi seisomaan. Sain käskyn palata koiran luo ja juuri kun pääsin vierelle, liikkeenohjaaja sanoi ajan päättyneen. Siinä vaiheessa ärtymys, vitutus ja pettymys valtasi mielen. 20 sekuntia kun olisi vielä jaksanut Hukka olla niin olisi tullut varmaan ihan hyvät pisteet.

Jatkossa täytyy koittaa järjestää enemmän ryhmäharjoituksia paikkamakuusta. Etenkin siis tuosta itse maahanmenosta, kun Hukalla tuntuu niin paljon sekoittavan nuo naapurien käskyt. Ja täytyy varmaan treeneissä ottaa useammin pidempää aikaa kuin kaksi minuuttia, jotta kokeessa tuo pari minuuttinen ei tunnu koirasta niin pitkältä ajalta.

Lohdutukseksi voi tähän väliin sanoa, että onneksi koe meni muutenkin ihan metsään niin tuo paikkamakuu ei niin sitten enää vaivannut. Jos paikkamakuu olisi mennyt hyvin niin oltaisiin jääty todella lähelle ykköstuloksesta ja se olisi varmaan harmittanut enemmän. Onneksi oli tasaisen huono koe niin mikään ei harmittanut liikaa loppujen lopuksi.

Luoksepäästävyys oli ainoa, josta tuli täydet 10 pistettä. :-)

Seuraaminen kytkettynä oli aikamoista haahuilua. Ekalla stopilla Hukka ei tajunnut heti istua vaan haisteli tekonurmialustaa. Käännökset meni kaukaa kiertäen ja suorilla haisteltiin jonkun verran. Pisteitä vain 6,5.

Seuraaminen taluttimetta meni hiukan paremmin ja siellä tuli ajoittain hyvää kontaktiakin. Kuitenkin samalla tyylillä mentiin käännökset. Tuloksena 7,5 pistettä.

Jälkeenpäin mietin, että olinko itse liian nopea käännöksissä...? Kun Hukallahan toimii paremmin hitaammat käännökset. Vaikea sanoa, kun ei ollut ketään kaveria seuraamassa/kuvaamassa suoritusta. Kuvaaminen on kyllä siitä hyvä, että sieltä näkee sitten itsekin ne virheet.

Liikkeestä maahanmeno oli paras suoritus koko kokeessa. Pisteitä 8 . Seuraaminen meni hyvin ja maahanmeno oli aika Hukan tyylinen. Nopeutta olisi kuulemma saanut olla, mutta muuten varsin mallikas suoritus.

Luoksetulo oli nopea, mutta koiran jättämiseen tarvitsin toisen käskyn, kun Hukka meinasi epähuomiossa lähteä mukaan. Levottomuus sotki tämänkin. Lisäksi perusasento oli hiuka vino. Pisteitä 6,5.

Liikkeestä seisomisessa törmäsimme taas vanhaan tuttuun ongelmaan eli askeleisiin seis-käskyn jälkeen. Hyvin olen saanut tätä tapaa jo vähennettyä, mutta tiukassa se näkyy olevan kuitenkin. Pisteitä jäi 7.

Estehyppy meni sinänsä ihan hyvin, jos ei kaksoiskäskyä oteta huomioon. Koira kuitenkin hyppäsi reippaasti käskyn saatuaan. Liikkeenohjaaja antoi suoritusluvan ja jostain syystä Hukka alkoi tuijottaa häntä. Odotin hetken, mutta en saanut kontaktia koiralta. Kokeilin antaa käskyn, mutta eihän se saanut Hukassa muuta aikaan kuin katseen minuun. Annoin toisen käskyn ja sitten Hukka menikin varsin mallikkaasti esteen yli ja jäi hyvin seisomaan sen taakse. Perusasento oli hyvä lopussa. Tästä pisteitä 7,5.

Kokonaisvaikutus jäi tällä kertaa vain 7,5 pisteeseen koiran levottomuuden takia. Hukka siis vinkui ja äänteli aika paljon ja lisäksi se olisi saanut olla halukkaampi liikkeiden välillä työskentelemään. Hukka vain haisteli hallin alustaa.

Loppujen lopuksi pisteitä ei siis tullut yhteensä kuin 125, joka on ALO3-tulos. Ja tämä on meidän pohjasuoritus tähän mennessä.

Surkea päivä molemmilla eikä kyllä voi syyttää pelkästää koiraa, kun itsekin olin jotenkin nuutunut. Parhaani yritin kyllä tsempata itseäni, mutta tokihan se koira vaistoaa jos ei ole itse ihan täysillä mukana.
Semmoinen koe oli se. Tällä hetkellä näyttääkin, että saadaan ihan huoletta keskittyä vain treenaamiseen kun seuraava koe mahdollisesti vasta ens vuoden puolella. Ehkä se tekee ihan hyvääkin meille.


Treeneistä puheen ollen... Tänään käytiinkin sitten paikallisessa koirakoulussa vähän touhuamassa ja hyvinhän se taas meni. Ensin mietin, että lähdenkö ollenkaan, mutta onneksi menin. Nyt on taas paljon parempi mieli, kun on onnistuneita suorituksia alla. Kotimatkalla otin myös noutoharjoituksia pallon kanssa. Lähinnä siis sitä sivulle tuloa ja tänään tulikin monta onnistumista sen suhteen. Kun koira oli tulossa kohti, annoin sille tuo-käskyn ja hienosti Hukka jo tajuaa, että silloin tullaan pallon kanssa sivulle istumaan. Lähdin siis opettamaan noutoa lopusta päin, koska se sivulle tulo sen esineen kanssa tuntuu olevan se vaikein.
Lisäksi otin hiukan kaukokäskyjä ihan lyhyellä matkalla ja hienosti sujui.
Tämän päivän treenit kyllä tasoitti eilistä pettymystä eikä se tunnu enää läheskään niin ikävältä. :-)
Kyllä me täältä vielä noustaa ja se viimenen ykkönen saadaan. Ja varmasti se koulutustunnus tuntuu sitten monta kertaa paremmaltakin, kun sen eteen on oikeasti joutunut töitä tekemään. ;-)

Palaillaan taas!